Auto haettiin lentokentältä tutusta Lidos-vuokraamosta. Lentokentälle mentiin junalla. Oli ensin käveltävä meiltä kylille noin kolme kilsaa ylämäkeä. Naisia puhallutti! Taksilla siitä alas vuorenrinnettä rautatieasemalle. Käytiin ensin Fuengirolassa, mutta halvempi vaihtoehto oli iltasella kiinni, kun oli sunnuntai.
Maanantaina kurvattiin maisemareittiä Alorasta Rondaan. Tie oli merkitty karttaan keltaisella ja oli välillä kapeahko. Mutkia riitti ja vauhtia sai pitää jos meinas pysyä paikallisten vauhdissa. Turisti kehtaa hiukan hidastella, muttei näin paikallinen.
Rondaan tunnetuin maamerkki on armottoman syvä rotko, joka jakaa kahtia kaupungin. Sanotaan, että kolme siltaa yhdistää kaupungin puolikkaat. En ole koskaan nähnyt yhtä enempää? Vanhimmat talot ovat arabivallan ajoilta. Ainoa mahdollisuus saada autolle tila on parkkihalli. Siis kaarros maan alle. Aamupäivällä kaupungin keskustan kävelykadut kuhisivat ihmispaljoudesta. Meinas maalaispojalla iskee aavistuksen paniikki, liikaa väkee kapeilla kaduilla! Takaisin tultiin siestan aikaan ja kas: autio on kylätie. Rotkon reunalla turisteja piisaa ja valokuvia otetaan. Paljon on paikalla kaukoidän väkeä. Pieniä kauppoja on turistin iloksi kadunvarsilla viljalti. Voit ostella kinkkuja, vaatteita, porsliinia, viinejä....
Keskustassa on myös härkätaisteluareena. Järjestetäänkö Espanjassa oikeita härkätaisteluja enää? En tiedä. Mainoksia oli joitakin, joissa ikäänkuin olisi mainostettu härkätaisteluja!? Ei riittänyt ymmärrys ja kielitaito. Kielitaito alkaa aavistuksen karttua, kun on pakko. Mummi on ilmiömäinen kieli-ihminen. Luonnonmenetelmällä hän lauseet rakentaa ja paikallisten mongerruksesta selvän ottaa. Paljon on ollut hyötyä siitä viime talven kurssista espanjankielessä. Tuntee hiukan kielen rakenteita ja ääntämistä yms.
Kun Rondasta palattiin, ei väki suostunut enää maisemapikataipaleelle, vaan isommat baanat oli valittava. Mutkia riitti kovasti rannikolle asti sielläkin ja vauhti oli huima. Rantaa seuraa kiva nelikaistainen tie A-7. Maisemat ovat hienot ja joskus mennään ihan meren rannassa. Täyteen on aurinkorannikko rakennettu, mutta mielestäni ihan kiva sekasotku vanhaa ja uutta. Jos matkan pitää taittua joutuin, on syytä valita maksullinen AP-7, joka kulkee hiukan kauempana rannasta.
Ennen paluuta kotiin Aloraan käytiin Mijaksen valkoisessa kaupungissa. Kuten moni suomalainenkin kaupunki, on Mijas kuuluisa aaseistaan. Mijaksessa aasit vetävät rattaita. Syötiin kylillä kevyesti turistihintaan ja hikoiltiin. Kuppilassa ei ollut ilmastointia ja pihalla +35c.
Pirre lähetti viestin, että tänne olis tulossa helleaalto. Tarkastelin tiedotuksia ja kas luvassa on 37 ja sillai. Leivän päällä käytän nykyään pestoa, kas kun omegakolmonen lässähtää hetikohta mauttomaksi liemeksi kuumuudessa. Nyt aamusella on muutoin pilvistä ja mukavan viileää.
Ruokaa haettiin Coinin kaupparyppäästä, nyt Mergadonasta. Vieressä on myös Lidl, mutta on kalliimpi! Tosin Lidl täällä on laadukkaampi ja ylen siisti verrattuna muihin kyläkauppoihin.
Illalla, auringon laskiessa, vieraille tarjottiin entrecot, raakamakkaroita ja raclettepotut. Seuraavana päivänä käytiin Englannissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti