Gibraltar

Laumansa pomo, hidalgo!

Perusbritti Gibraltarilta. Armoton veijari ja kertoja. Taksikuski.

Tamperelaisia timantteja Gibbiksellä, jee!

Mummi ja apina. Huomaa kaihoisa katse.

Vieraita kiikutettiin siis Britanian niemenkärkeen Gibraltarille. Pääsi siinä itsekin ohessa ja sai olla soföörinä. Kaukana ei tuo pala brittilää ole. Ihan portille ajaa tästä puolitoista tuntia. Viimeinen puolikilometriä voi sitten kestää pari, kolme tuntia.
Ilmastointi on syytä olla kärryssä näillä keleillä. Tosin ilmastoinnin ongelma on tämä kurkkukipu ja nuha. Mazdassa oli ihan manuaalinen lämmön säätö ja helposti sen pitää liian kylmällä. Etupenkki sairastuu ja takapenkki kuitenkin paistuu. Jos autossa on automaattinen ilman lämpötilan säätö, ei alle 24-asteen kannata lämpöä asettaa.
Kun vihdoin tulliin pääset, on se pelkkä läpiajojuttu. Ei nurkunut passia, vaan vinkkas menemään. Siitä tomtomin ohjeiden mukaan kohden keskustaa parkkia etsimään. Kylässä asuu vakkariin kolkyttuhatta brittiä. Näin turistiaikaan paljon oli väkeä enemmän. Suuri risteilyalus oli satamassa juuri purkanut laumansa kujille ja kaduille. Parkkitaloon pantiin auto ihan kylän keskustaan ja siitä etsimään kuljetus mäen päälle. Main streetin varrelta saa taksikyydin mäkeä ylös ja pysähdys neljässä kohteessa. Hinta 30€/22£. Mijaksessa oli pääosassa aasit, täällä apinat. Niitä pitää ihmetellä joka pysähdyksellä. Kuskit osaavat niitä käsitellä ja pistävät istumaan olkapäällesi, jos niin haluat. Sitten kuvataan. Kallio on huiman korkea ja näköala Afrikkaan on hyvällä kelillä mahdollinen. Jos pelkää korkeita paikkoja ja huolettomia kuskeja, ei kannata lähteä kyytiin.
Keskustasta pääsee huipulle myös köysirataa sardiinipurkissa. Silloinkin pitää vain luottaa, nyt köyteen. Moni luottaa köyteen matkalla ylös...
Gibraltari on pinta-alaltaan aivan onnettoman pieni. Kun tullista tulet, ajat suurelle aukiolle ja siitä yli. Miksi näin pienessä paikassa on näin suuri tori? Oikeasti olit juuri ylittänyt lentokentän. Kymmenen kertaa päivässä, vai oliko se viikossa, liikenne kentän yli katkaistaan. Lentokone tulee tai lähtee. Meidän taksikuski asiaa selvitti. Armoton huumorimies, kuten britit yleensä.
Jos on vielä pakko mennä paikalle, teen näin: lähden Alorasta puolen päivän jälkeen ja olen tullissa vajaan parin tunnin päästä. Kahden maissa ei enää ole jonoja. Sitten auto parkkihalliin ja hotellista huone. Hyvät kävelykengät jalkaan ja rennosti peribrittiläiselle pubikierrokselle. Yöllä kömmitään hotelliin ja aamupäivällä kohden kotia. Vältyt ruuhkilta ja virkistyt lämpimällä oluella!
Aikaa näille pikku tripeille pitää varata reilusti. Toisaalta aikaa eläkeläisellä on.