Raamatunaiheet jäivät kaivelemaan mieltä. Luomiskertomus on varsinainen voimainponnistus. Mikä laittaa jumalan luomaan maailman ja MIKSI? Onko tämä pyhä kolmikko iskä, Jesse ja kaasumainen ilmiö, pyhä henki, poteneet toimettomuuden tilaa. Ovatko ehkä jääneet eläkkeelle päätoimestaan? Ovatko mahdollisesti ennenkin luoneet maailmankaikkeuksia, mahdollisesti huonoja? Nyt tehdään parempi, pojat, puhisee kaasuilmiö! Vai ovatko olleet ennen vallan muissa hommissa? Vallan ehkä jumalattomissa hommissa, kuka tietää?
Siinä sitten väsätään miljardeja galakseja ja niihin miljardi tähteä kuhunkin. Sitten planeetat ja kuut ja pikkukivet. Aikaa kuusi päivää. Nukkuakin pitäis. Kolmikko pistää haiseen ja tulosta tulee. On atomit ja bosonit, valot, aaltoliikkeet, kwantit ja ihan pienet hiukkaset luuraamassa avaruuden kolkissa. Ameeba planeetalle on helppo taikoa, mutta leijona vaatii jo vähän aivotyötä. Dinosauruksenkin kokeeksi päräyttää. Ei hyvä, poistan tarpeettomana.
Aikaa jäikin vähän yli. Jumala kolmikosta saa tehtäväkseen vielä väsätä jotain kivaa, joka tekee tästä maailmasta muita etevämmän. Sukeltaa ukko luomistyönsä sydämeen. Näkee kivan kierregalaksin ja siellä keskustan mustasta aukosta tarpeeksi kaukana möllöttää aurinko niminen tähtönen. Katsoo ukko Plutoa - liian pieni ja kylmä. Vilkaisee Jupiteria - pelkkää kaasua. Minne sinne mökin laittaa? Mutta tuossa on maa. Vilkaisee äijä pohjolaa - räntää sataa - ei käy. Entä tuo Välimeren seutu. Öljymäen kupeessa ukko seisoo naama Genesaretinjärvelle päin. Hyvältä tuntuu. Tähän minä luon paratiisin ja sinne ihmisen. Katsoo peiliin ja on tyytyväinen näkemäänsä. Laitan Aatamille omia piirteitäni. Pitkä, aaltoileva tukka ja roima harrikkaukon parta. Kaksi jalkaa joilla kulkea ja kaksi kättä käsitöitä varten. Väliin selkäruoto. Syödä pitää suulla ja paskoa peräsimestä. Verenkierto vie ja tuo. Kuonat kusastaan putkesta - tehdään siitä hiukan ylimittainen niin ei roisku reisille. Avot, tuumii jumala ja on tyytyväinen.
Aatami aikansa paratiisissa viihtyy, mutta seuralaista kaipailee. Jumalakin oivaltaa Aatamin aatokset ja A:lle ilmoittaa, että kohta vähän kirpasee. Nyppää Aatamilta pätkän kylkikaarta ja siitä alkaa Eevaa loihtia. Eväät eivät ole kaksiset, mutta onneksi asialla on jumala, kaikkivoipa. Kauniit kaaret runkoon suunnittelee ja roiman älyn antaa.
Aika on käymässä luomishommissa vähiin. Jättääkö koko maailmankaikkeus kahdelle ihmiselle. Ei perkele, sanoo jumala ja kekkaa tämän oivan idean. Monistakoot itse itseään. Kehittykööt viisaammiksi polvi polvelta. Tarvitaan geenivirheitä ja ehkä myöhemmin vaikka itse Einstein saa vielä nähdä valon.
Internetistä olis kyllä itse ukkokin ihmeissään. Lasilevy loihtii sanomia ystäville ja tuttaville. Häntä pannaan toiseen korvaan, toinen kärsää käyttää. Niin tuo oiva Apple kaikki toiveet täyttää.
Teki muutoin Jumala, ihan piruuttaan, kuuhun löydettäväksi monoliitin. Kun sen löydämme alkaa uusi aika ihmiskunnalle - 2001 avaruuseikkailu. Stanley Kubrick ja Arthur C. Clarke.
Totta tosiaan alkuräjähdys on päivän sana. Ei siinä pyhää kolmikkoo tarvita, saati paavia. Mutta kuka sen pommin sytytti? Älä katso minua!
Lopuksi jämävitsien aatelia: Jumala tulee paratiisiin ja paikalla keikkuu Aatami. Missä Eeva on kysyy Julle. Meni joelle pimpsapyykille! Voi hyvä jumala, sanoo Jumala, nyt se haju ei lähde niistä kaloista ikinä.
Kalat ovatkin olleet aikojen alussa syömäkelpoisia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti