tiistai 25. joulukuuta 2018

Joulujuhla


Siellä missä ennen asuttiin, Guarosssa, on kivoja naapureita. Paulinen ja Willyn luokse vei matka aaton viettoon. Mummi oli luvannut tehdä suomalaismallista jouluruokaa: harmaasuolattua kinkkua, siihen kastike, rosollia, imellettyä pernalooraa, lanttulooraa, porkkanalooraa, maksalooraa, maustelimppua, graavilohta, parlamenttilohta ja mitä vielä?
Jouluorgioiden viettoaika on Suomessa aattoilta, mutta britit pitää juhlansa yleensä joulupäivänä. Olivat hiukan ihmeissään aikaisesta ajankohdasta. Joulukalenterissakin on sivistysmaissa kakskymmentäviis luukkua. Espanjalaiset jakaa lahjat loppiaisena, kun paikalle saapuu kolme kuningasta elikäs viisasta miestä. Jumalolennon piti alkujaan panna poikansa syntyyn Ruotsissa, muttei mistään löytynyt tarinaan kuuluvia kolmee viisasta miestä. Olis ehkä pitänyt hakea Suomesta asti, talvipakkasella?
Perjantaina haettiin suomi-tarvikkeita Fuengirolan suomi-kaupasta ja maksettiin suomi-hinnat. Muut roippeet tietenkin ostettiin Mergadonasta ja maksettiin alhainen espanja-hinta. Sunnuntaina mummi laitteli laatikot paistamistavaille kuntoon ja paistoi kinkun. Aattoaamuna vielä salaatteja sun muita rakenneltiin ja ennen yhtä oltiin Paulinen uunilla paistohommissa. Kaikki oli valmista puoli kolme ja väki ryntäsi ruokapöytään.
Kukaan ei nyrpistellyt outoja aterioita ja suursyömärit saivat mahansa täyteen, kuin myös hienot ladyt saivat maistella moninaisia makuja. Mummi vastaili kysymystulvaan rauhallisesti ja oivin sanakääntein. Veljenne ei oikein englantia ymmärrä nopeasti puhuttuna, no ei kyllä muutoinkaan, mutta mummi on siinä peto. Tiskin esikäsittelyn hoitivat koirat ahnaasti köökin laatteella.
Ruokailtua jatkui meno takkatulen loimussa joulutarinoita kertoillen. Willy, tuo hiukan joulutonttua muistuttava hahmo, nukahti syvään uneen kesken illanvieton. Hänelle se suotakoon.

Tapaninpäivänä, boxin day, on samassa paikassa perinteinen, brittiläinen ateria. Sinne siis!

Graavilohta jalostetaan tarjolle.

Kalat ja salaatit ovat jo pöydässä.

Ruokailun kiihkein vaihe on jo takana ja
keskustelua viritellään.

Kun antaa koiralle palan, kohta niistä on pääsemättömissä.

William the elf vetää
unta kypärään. On se niin
tonttu?

Kohta sitä saa! Glögi on kuumenemassa.

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Laajakuvia

Jostain kylkiäisenä saatu panorama-ohjelma sanoutui taannoin irti yhteistyöstä ja lateli käynnistettäessä virheilmoituksia. Sittemmin latasin sen uudestaan ja kas se toimii!

Kolmesta pystymallisesta kuvasta yhdistetty pihanäkymä. Meillä on tässä patiolla
oven edessä korihuonekalut ja peremmällä järeä ruokailuryhmä kuudelle.
Ihan siellä takana on grilli varusteineen.
Aurinkoisella alueella on näin sydäntalvella kakskytäviis hyvinkin lämmintä.
Piti laittaa, että auringossa, mutta auringossahan on aivan helvetin kuuma! 
Syksyn tulva levensi joen uomaa reilusti ja vesimassat kuljettivat mukanaan
isojakin kappaleita maata ja puita. Joen penkereen tiet vei mukanaan.
Nyt pohjalla lirisee pieni puro.

Joenrantanäkymää: Kesällä puut antaa mukavan varjon kulkijalle. Tänä aamuna oli kahdeksalta mittarissa neljä astetta,
mutta pian se siitä lämpeni tuonne kahdeksaantoista.  

lauantai 22. joulukuuta 2018

Päivät alkoivat pidetä

Aamulla varhain on piikanen parhain, sano isäntä. Mitä lie tarkoittaa? Vaan me Lumin kanssa joka aamu reippahasti lenkkeilemme. Guaroon verrattuna lenkkimaasto on alavaa ja sopii vaivaiselle somasti. Kakskymmentäskahdeksas päivä menen verikokeeseen ja EKGhen vai oliko EEC, ehkä CIA muttei kuitenkaan SOME eikä FBI. Sitten ehkä selviää vaiva. Hengenahdistus voimakkaasti kiihdytettäessä on vaivan oire. Oisko kannentiiviste vaihtoa vaille: vetet ja öljyt sekasin? Sitä vain meinasin, että otin aamulla kameran mukaan ja panin kuvaten joenvartta. Vuokraisännät siihen myös tupsahti, menivät filmille ja siinä jäivät ilman päätä. Olin onneton jättänyt videoinnin päälle ja kamera keikkui kaulalla kuvaten ylen aikaa.



Aamusella on vilposta, alle kymmenen. Meillä on oiva talvipatio, kun siihen paistaa koko päivän aurinko ja lämpö nousee yli kahdenkymmenen. Kiva siinä on syödä, juoda, lukea, kirjoittaa ja vaikka röyhtäillä, miksi ei?
Jaa, että kuinka aika kuluu? Pari kauppareissua tehtiin eilen ja tänään. Joulu- ja synttärivalmisteluja meneillään.
Naapurin Nadjushka täyttää tänään paljon ja mummi teki sille kaakun. Juhlat on Gallardolla, siis vastapäätä meidän entistä paikkaa. Sinne kohta käy tie.
Siinä on meidän joulupalmu. Eilen
panin valot ja tänään punaisia palloja.
Joulujuhlat mummi laittaa Paulinen kotiin, suomalaistyyliset ja kakskymmenesneljäs päivä. Britit juhlii joulua joulupäivänä ja ovat nyt aivan ällikällä. Willy kyseli, että joutuuko nyt ryypiskeleen poikkeuksellisesti kolme päivää? Gurney vastas, että joo. Sitten ne molemmat naureskeli hiilttömästi. On kinkku ja laatikot, rosollit ja sallaatit. Sinne siis maanantaina.
Tapaninpäivänä on Paulinella perinteiset Boxing day orgiat. Silloin sinne jalka vipattaa.
Uutena vuonna meille tulee väkeä. Suomalaisia Fuengirolasta ja brittejä tästä likeltä.
Näissä merkeissä hyvää jatkoo, jos ei oma piisaa, sano se sama isäntä. Toivotan myös joulua ja riehaisaa uusvuotta!

tiistai 18. joulukuuta 2018

Lisää kirjeitä myllystäni

Ei ole kirjoitusvirhe! Se on mylly eikä se toinen.
Muutettu on Coiniin. Guaro taakse jäi. Tosin matkaa paikasta toiseen on vain noin seitsemän kilometriä. Paikka on laaksossa, kun vanha oli vuoren kupeessa. Nyt on tyyntä. Tyyneys on luonteenlaatuna oiva ja näin talvisissa olosuhteissa tyyni ilmanala pitää paikat lämpimänpänä. Tosin talomme on eristetty, mikä on kovin harvinaista täällä etelässä. Kesällä luultavasti jää kaipaamaan vilvoittavia tuulia. Saas sitten näkee. Operaatio muutto on toimituksena varsin syvältä. Hyvä puoli on turhien tavaroiden inventaario ja poisto. Kun matka oli lyhyt ja päällekäistä aikaa kahdessa paikassa oli liki kuukausi, veimme farmariautollamme kymmeniä pikkukuormia ja vain yhden ison kuorman kuljetusliikkeen Ivecolla. Silti pakkas kiirettä loppuhuipennukseksi. Uusi torppa on paljon parempi. Se luo puurtamiseen positiivisen sävyn.

Muuttamisen hurmosta koki myös meidän Mia, joka pakkasi tavaransa ja muutti Eerolan lukaaliinsa. Meille kaaos oli niin tuttu, kun poikkesimme Koskissa vierailulla, että oli jopa kodikas.
Toinen syy poiketa Suomessa oli itsenäisyydenjuhla Haarlan palatsissa aattoiltana. Kutsu oli käynyt ja varsin mieluusti sen täytimme.
Pari kertaa olen nyt taistellut ja vähäisiä hiuksia repinyt ja repinyt. Mummin iphonella otin varsin ansiokkaan videopätkän Reino Nordinin lauleloista juhlassa. Myös muutaman kuvan näpsäsin. mutta ei ne siirry tähän Windows-maailmaan, ei. Virheilmoitusten vuo on mittava. Pitäis olla kamera mukana, jos meinaa kuvia tai videoita tuoda julki ja hiukan ehostaa etukäteen.

Puutarhatöihin tottuneelle juhlapuvun kaivaminen naftaliinista oli hetki täynnä arvoituksia. Äiti aina pojalleen opetti, että on syytä hankinnoissa jättää kasvunvaraa. Puku sopi vielä, jippii. Paita oli auttamatta liian pieni, mutta toinen äidin ohjeilla ostettu oli sopiva. Mummi osti vallan uuden ja vallan viehkon silkkiunelman.

Koiranäyttelyssä käytiin Lumin kanssa Malagan messukeskuksessa. Hirvee meteli = paljon melua tyhjästä.
Tällaisen kuvan löysin. Saattaa olla edelliseltä vuosituhannelta?
Kevätaurinko paisteli ja mummin kanssa päätimme järjestää kestit kevään kunniaksi. Kohderyhmänä Naakan koulun opet, vai sanoisinko uhreina. Menu oli sipulipohjainen. Perustui ranskalaistyyliseen sipulikeittoon. Panin ilmoitustaululle kutsun: Sipulijuhlat Heinäsuolla, tervetuloa.
Erkki, tuo peijakas, oli peittänyt korjausmaalilla ensinmäisen tavun. Kutsun uusi muoto oli siten: pulijuhlat heinäsuolla, tervetuloa.
Että mikä on puli? Lyhennys sanasta pulituuri. Selluloosalakkojen kiillottamiseen käytetty neste. Se sisälsi päihdyttäviä ainesosia ja kelpasi alan harrastajille juomaksi paremman puutteessa. Juhlatilaisuus oli saanut uuden, entistä syvemmän merkityksen. Olen yhä alati Erkille kovin kiitollinen tästä ylevästä, sanoisinko jopa innovatiivisesta korjauksesta. Vieraat kuuniakkaasti toteuttivat aatetta. Muutama aamuun asti.
Samalla saateltiin eläkkeelle Maija ja ... lienee ollut Seija?

torstai 22. marraskuuta 2018

Suomalaisia

Se otsikko tarkoittaa, että täällä on paljon tuttuja käymässä Suomesta.
Viimejaksossa oli asiaa motoristirysäyksestä tuossa meidän kohdalla, jyrkässä oikealle kaartuvassa mutkassa. Vahingot olivat pitkälti aineellisia. Molemmat ajurit ovat jo päässeet sairaalasta. Niin on hyvä.
Meillä oli ilo vierailla Estebonassa katselemassa harrasteajoneuvoja Lassen, Pirren, Tean ja Paulin kanssa. Seura oli hyvää, mutta näyttelyssä maistui rahankeruun ikävä sivumaku. Kalustoa oli liian vähän. Monet jutut kerrottiin ja syömässä käytiin Mr Wokkissa. Se on sellainen seisovapöytäilmiö itämaisittain. Raakaa kamaa voi paistattaa kokeilla maun mukaan, kypsää ja kylmää on laaritolkulla. Veljenne veteli ankkaa hoysin-kastikkeen kera, Pekingin-tyyliin. Ja pakko oli syödä paljon, koska kilohinta halpenee houkuttelevasti, kun maha täyttyy. Päälle jätskiä ja kukkurakuppi tuulihattuja.
Herald, muttei ihan. Vaan Vitesse 2L kuutoskoneella  Kaikissa
autonäyttelyissä on myös rekvisiittakaunottaria!

Rättikattokupla, sikasiisti.

Dresda Triton: Triumpin moottori ja Nortonin runko.
Dresdalla voitettiin muutamia 24h-kisoja. Tämä on
kohtuullisen epäonnistunut kopio. 

Meillä oli myös liki samanlainen, noin neljäkymmentä vuotta
sitten.

Lienee Pierce-Arrow. Kiva olis nähdä anoppi, kenen tahansa,
kapuamassa istuimelleen. Raput on kyllä hyvät.

Nokka symboliseeraa miehisyyttä.
















Olli ja Irmeli ynnä turkulaiset nähtiin Fuengirolassa sopimuksen mukaan. Asustavat viikon Malagassa. Paljon taas nauratettiin toisiamme. Vatsanympärysmittoja vertailtiin. Olli on rasvamaksan verta etulyöntiasemassa. Lienemme molemmat loppusuoralla tällä elämän pikataipaleella: ei kiirettä, ei huolta horisontissa.
























Veljenne kauniin vaimon ylen verevä sisko, tämä Aune, myös meitä viihdytti läsnäolollaan. Erityisesti arvostan Aunen tiskausalttiutta. Harvinainen piirre nuoressa naisessa. Askarreltiin-paskarreltiin joulujuttuja. Sain osallistua. Tunsin itseni tontuksi.
Muinaisaikojen pomoni, pelastaja, sankari ja päällikkö Kake myös poikkesi vaimoineen. Söimme hyvin ja muistelimme kuinka paljon paremmin asiat olivat ennen. Erityisesti, kun synnytyslaitos oli kiinni kesällä ja pentuja pukkas pikatiellä matkalla laitokselle. Saa uskoa jos haluaa, ei pakoteta.
Penalta ja Arjalta loppu ilmeisesti nafta Alicanteen, kun eivät päässeet tänne asti. Lienevät siellä vieläkin.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin täältä noidankattilasta!

tiistai 13. marraskuuta 2018

Huono homma

Pötköttelin sängyssä ja kuulin moottoripyörän ulvovan äänen, joka katkesi leikaten. Jatkoin pötköttelyä.
Katsoin myöhemmin aidalta alas Gallardon pihaan ja havaisin hätäistä liikuskelua mutkan suuntaan. Siniset vilkut jo näkyi ja nappasin kameran mukaan kukkulalle.
Surullista oli jälki. Ei ole tietoa henkilövahingoista. Luulisin kaikkien pysyneen hengissä?
Kaksi prätkää on törmännyt auton nokkaan. Ilmeisesti eka on ajautunut vastaantulevien kaistalle ja siitä Pösön keulaan, lentänyt matkustajineen auton yli.
Toinen on saattanut kaatua väistäessään tapahtunutta, koska ei näytä törmänneen.
Nostivat ajokin pusikosta kyytiin.

perjantai 26. lokakuuta 2018

Kokemäki go-go-go

Hienolan perhe lähti ajelulle.Komea pari.

Automuseo on pakollinen käyntikohde.
Perhe-Mäkinen valkkaa t-paitaa.













Automuseokäynti kuuluu Malagan-matkaan kuin mansikkahillo hapanleivälle.Sanoisin. Sopii hyvin,mutta hiukan vaatii kävijältä. Veijo on autoinsinööri ja Jani tuleva. Naisväelle on muotia tarjolla kautta vuosisadan. Teija oli hyvin mukana, kuin perä-valo. Hän ajaa päivittäiset ajot Lincolnilla ja arvostaa sen suurta takakonttia ostosmatkoilla! Hyvä Teija. Farmari-Jaguar oli tavarankuljetuskapasiteetiltaan liian vaatimaton.
Eilen poikettiin Miramarissa shoppailemassa. Veljenne osti valkoisen toppatakin sähkökanireunuksella hupussa. Ympäristössä notkuvat kanssaihmiset kehuivat rohkeasta valinnasta. Kullanruskea iho korostuu äkkimakeaksi valkoisen kontrastissa, ehkä? Muut osti, mitä osti. Veljellenne haute coiture/45€.
Mummi kävi lääkärissä Benalmadenassa ja aavistuksen vajaa gruppo-Mäkinen vietiin Reflaan katsomaan huutokauppakeisaria. TV-oli paikalla kevyellä kalustolla. Tutut oli ostellu tauluja ja niitä sitten esittelivät, kun saavuimme paikalle. Väenpaljous pöyristytti. Huutokauppakeisari-ilmiö ei kolise veljenne makumaailmaan.
Eräänä päivänä Marbella tuli vähän tutuksi ja myös venäläisten miehittämä Puerto Panus. Se on satama huvipursille. Huvipursi oli usein laiva. Nähtiin myös Mersu, joka olikin Mayback, mutta muuten ihan yes.
Piti käymän myös Mondan linnassa. Sain osoittaa väelle istuinta ja lausua sanat: "Danny on saattanut istua juurikin tuossa tuolissa?"

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Lokakuuta






Hiilloksella loimutin lohta. Onnistui. Veljenne ei tosin
kalaa syö, koska kalat uivat omissa jätteissään!
Meillä on kylässa Veijo, Teija, Jani ja Janette. Piti nauttia sunnuntain riemuksi Amerikan-autoista Fuengirolan Sohailin linnan parkkipaikalla. Paikalla soi musa ja bändilava oli valmiina soittajille. Autoja oli paikalla vain yhdeksän, kun mainoksessa luvattiin yli viittäkymmentä. Sattuuhan sitä! No, ajoimme siitä perhospuistoon Benalmadenaan. Perhosia oli yli viisikymmentä, satoja!

Viime yönä satoi jälleen rankasti. Nyt Rio Granden lähteillä. Meidän sillan kohdalla oli laadukas tukos ja vesi nousi varsin korkealle. Kaivuri saapui apuun ja silta pysyi paikoillaan.

Loimulohta laitoin täysin vääräoppisesti hiilloksen loimussa. Syötin tuotteen brittivieraille. Alustavien tietojen mukaan säilyivät hengissä. Taisivat jopa pitää lohen mausta.
Kaloja syötin vieraille: Gurney, Diana ja Nadja. 

Teija ihailee avoautoa. Mikä on merkki? Minä vain kysyn.

Veijo ja Jani, molemmat vannovat Fordin nimiin. Tässä vanha
Customi.

Lisää Jenkki-Fordeja. Econoline ja peräylitystä huomattavasti.

Vielä yksi Ford, jossa on kuusi ikkunaa, mutta on
Five Window Coupe, kai, luulisin?

Se avoauto on kai Saturn Sky, GM-tuote.

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Koettelee, vaan ei hylkää luonto meitä

Alkuviikolla, yhtenä yönä satoi jokilaaksossa vettä. Me vain nukuimme ja hetken ihailimme komeaa ukkosta. Parhaimmillaan yli kakskymmentä senttiä tuonne Marbellaan päin mennessä. Meillä altaassa vesi nousi ehkä seitsemän senttiä. Vuoren tällä puolen vesi kerääntyy Rio Granden haaraan, joka menee tuosta meidän ja Willyn ja Paulinen talojen välistä. Uomassa on vettä talvella muutaman kuukauden lirisemässä niukasti.
Päässälaskua: parikymmentä senttiä vettä hehtaarille: onkos se kakstuhatta kuutioo, jos viidelle neliölle tulee kuutio? Onko hehtaarilla 10000 neliöö? Oli kuinka oli, mutta...
Maa imee osan, muttei paljon ehdi. Vesi valuu vuorilta, satojen hehtaarien alueelta pieneen uomaan. Meidän kohdalla vesi nousi kolme metriä, uoma oli viiskymmetä metriä leveä ja vei mennessään paljon turhaa, mutta myös tarpeellista. Naapurista meni satoja metrejä aitaa, jonka tarkoitus oli pitää elukat kotona, ja kymmeniä appelsiinipuita. Tilalle tuli kaks autonrengasta yläjuoksulta. Toisen naapurin alapiha on liejun peitossa ja vierasmökin pihassa jokunen kuutio bambua ynnä törkyä.
Torstaina oltiin aidanteossa ja huomenna mennään bambutalkoisiin.
Joenrannan laakeat alueet on liejun peitossa, rannan festivaalialueen aita tiessään ja bambua piisaa. Hyvää ainetta, jos aikoo tehdä porkat sauvakävelymielessä. Ois komeeta olla hissijonossa Sierra Nevadalla bambuporkat kainalossa ja järviset rotanloukuilla jalassa. Anorakki päällä, musta. Perinteisellä alas, muna asennossa ja kroppa muna-asennossa. Ajatuksen suuntautuvat jo talven riemuihin.
Marbellassa oli vienyt virta autoja muassaan ja muuta törkyä.

Sanon vielä, että WSOY on - en kehtaa sanoa. Siivooja ei heitä kiinnostanut, ei ylittänyt julkaisukynnystä. Muilta ei vielä ole tullut bumerangia. Kirjailija elää hiipuvan toivonkipinän lämmössä värjötellen.

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Hiljaiseloa ja herääminen

Hyvin menee! Siinä pääasiallisin syy hiljaiselolle. Jos jokin toimii, ei saa mennä ronkkimaan. Mikä toimii koneiden maailmassa, toimii myös ihmiselossa.
Jere on käymässä ja lepää hartaasti pitkän työrupeaman väsytykset pois. Siinä yksi hiljaiseläjä lisää.
Mummi meni taannoin lääkärille rytmihäiriöisenä. Nyt on hartaasti tutkittu ja tutkitaan maanantaina lisää. Lääkärit ohjeistaa: lisää liikuntaa, tupakki pois, ruokavalio kevyeksi ja sitä rataa. Hyvät on ohjeet. Veljennekin alkoi laihtua. Paino vaihtelee nyt illan kasiysistä aamun kasiseiskaan. Kun reilun tunnin menee koiran kanssa vuorta ylös ja alas, niin painosta häipyy kilo. Minne se menee? Sitten päälle uinti. Salkku vielä tyhjäksi ja päivän alin paino on siinä. Jos oikein kevyesti koittaa elää, tulee kilo lisää. Jos vailla huolta pistää kaikki herkut napaansa, on tullut kaksi kiloa painoa ja tukala, mutta ah niin nautinnollinen ähky. Alkoholi pullistaa pukamat iloiseksi tertuksi, senhän sinä jo tiedätkin kokemuksesta!? Että tällasta terveysrintamalla.

Sitten se herääminen.
Esikoiskäsikirjoitus, Siivooja, on nyt lähetetty parille kust’antajalle. Neljä henkilöä on raakileen lukenut ja hyviä on olleet ohjeet virheenkorjauksiksi. Okeinkirotus ei ole ollut veljellenne helppoa. Korva ei sano ja sääntöjä ei muista, voihan. Nyt luonnistaa jo paremin. Pilkun panen siihen missä puheessa vetäisen henkeä. Että-sanan eteen aina pilkku paitsi että ei sekä että, kun on. Yhdyssanoja vain voi viljellä paljon ja jos vähänkin tuntuu, että yhteen, niin yhteen vaan.
Ei pidä masentua, mutta masennutko sinä, jos sinulle kerrotaan, että meidän kustantamoon tulee noin tuhat käsikirjoitusta vuodessa ja kymmenen niistä julkaistaan. Lopuksi sanoo vielä tiedottaja: miten ois omakustanne. Minä kysyn vain, että voiko sellainen hyypiö kutsua itseään kirjailijaksi, joka on omakustanteen julkaissut ja kolme niitä myynyt ja loput lahjoittanut. Joko kustantaja tai ei mitään!

Spede aikoinaan johti sanan kustantaa kantaisäksi mennä pieleen: kust’antaa - mist’antaa. Karahti mies ovenmistiin, lunta hatussaan. Siis oven pieleen. Eli meni oven pieleen -> kustantaa=mennä pieleen. Eikö niin?

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Alozaina 2018 syksyllä


Maippi-täti ilmoitti, että hänen kylässään Alozainassa, on orgiat ja vanhoja autoja. Piti näkemän nämä autot ja orgiat kokeman. Olen aiemmin kertonut, että espanjalainen on peto juhlimaan. Tässä taas hyvä esimerkki. Juhlat olivat tosin vain kolmipäiväiset. Harvinaisen lyhyet.
Keskustassa oli kaksi lavaa, soittoa aamusta iltaan ja pitkälle yöhön. Kaikenlaista muutakin tapahtui. Mummi laitto faseen ohjelmalehtisen sivun näytille. Olimme paikalla sunnuntaina ja illan huipentuma, mikä lie, oli vuorossa aamulla viideltä.
Eikä siinä vielä kaikki: maanantai oli Alozainassa yleinen vapaapäivä. Näitä paikallisia vapaapäiviä saa olla vuodessa kolme. Jos kirkollinen juhla sattuu viikonlopulle, saa viikolla pitää ylimääräisen vapaapäivän, jee.
Vanhoja autoja oli paikalla kolme ja muutama tuunattu. Viihdyin silti.

Kirkolla poikettiin. Oli rakennus melko vanha, mutta pystyssä. Ovenpäällistekstissä kiiteltiin kunkkuja kun palauttivat katolisen uskonnon ja häätivät arabit. Sitä vaan, että Koskissa puretaan kirkko. Tehdäänkö siellä tilaa moskeijalle?

Nyt on aika siestan. Unta kypärään. Ulkona on kuuma.

lauantai 8. syyskuuta 2018

Kirjeitä myllystäni

Vähän otsikossa kekkostelin vuoden viiskytkuus kunniaksi. Ihan vaan laitan pikku huomioita Euroopan laidalta toiselle.

perjantai

Huomenissa on meidän kylän suurin hulabaloo: Guaro Luna Mora. Mora ei ole tässä ruotsalainen puukko. Toisaalta Mora-puukko on olemukseltaan lajia, joka maailmalla tunnetaan nimellä Finn Knife. Kummallista. Saa korjata enkä suutu.
Luna Mora tarkoittaa, että ehtoolla, kun aurinko menee mailleen, sähkövalot sammutetaan ja kaikk’ alla Guarossa sytytetään kynttilät. Oliko palttiarallaa 20000 kpl.
Se on semmonen ihme, että paikalle tulee monia tuhansia ihmisiä sitä ihmetteleen. Kylään, jossa asuu vakkaristi noin kakstuhatta ihmistä. Ajavat pitkin teitä, joilla normisti kulkee auto silloin ja toinen ehkä jo viiden minuutin päästä. Katastrofin aineksen on siinä ja viimevuonna oli myös itse katastrofi.
Huomiseksi on luvattu tiedotuksissa kaatosade! Ensimmäinen sade sitten vapuntienoon. Ei ole tullut pisaraakaan. Jos nyt tulis vähemmän väkee. Kynttelit ehkä sammuu vesisateella.
Sanonnan mukaan ennustaminen on vaikeaa. Varsinkin tulevaisuuden. Huomenillalla se sitten on jo tietoa eikä arvailua.

Mummille laitettiin sellanen vakuutus, jotta terve. Espanjalainen terveydenhuolto on sidoksissa työhön ja mummi elelee vapaafrouvan tittelillä niin, että pitää ottaa yksityinen terveysvakuutus. En sano sairausvakutuus, koska oletusarvoisesti se edistää sairastamista. Ennenhän se oli sairasvakuutus, joka oli sairas, tämä vakuutus. Mutta siis on terveysvakuutus. Hyvä onkin, koska on pysynyt terveenä. Halus hän kuitenkin käydä tarkastuttamassa kaiken ja kertomassa pumpun satunnaisista ylikierroksista, että mistä moinen?
Vakuutuskortti ei kelpaa kaikkiin terveystaloihin, vain parhaisiin! Yksi on Xania Fuengirolassa. Tea-täti auttoi mummia ajanvarauksessa ja oli muutoinkin pitelemässä kädestä, kun terveydenhuollon rattaat lähtivät kirskuen rullaamaan. Hyvin lähtivät.
Nyt on verikokeen tulokset selvillä ja kas: kaikki arvot on rajoissa ja osa hyviä ja erittäin hyviä. Tea totesi menevänsä kohta lähibaariin hörppäämään pari lasia punaviiniä ja tupakille. Koittaa saavuttaa samanlaiset veriarvot matkimalla mummin välimerellistä elämäntapaa.
Vielä on liuta lääkärikäyntejä jäljellä. Eilen oli sydänlääkärikäynti. Ens viikolla pannaan 24h sykemittari toimimaan ja pois, sitten 24h verenpainemittari toimeen ja pois.
Veljenne ei tarvitse käydä pimppilääkärillä, kun ei ole niin ei ole. Siitä en osaa enkä halua kertoa enempää. Mutta kyllä jaksaa ihmetyttää, että mikä on se pimppilääkärin sukupuolielämän laatu ja ehkä kohokohta. Hurjan sisätutkimuksen jälkeen kuppa huulessa. Aina roiskuu kun rapataan!? Jo sinänsä urologi on harvinainen kuin viisas insinööri, mutta että naisurologi vehje kourassa? Vau! Tutki siinä sitten... ja ole potilaana. Ajattele maksamattomia laskuja ja Hakan ahdinkoa sarjassa. No, eikö asetu, noloa.
Itse aion lähivuosina kokeilla yleistä sairanhoidon tilaa antamalla oman ruumiini alttiiksi yleislääkärin ahnaille hyppysille. Veriarvot on tutkittava myös. En pelkää. Ei aikaa urologille, varma se on.

Luantai

Joopa joo, yöllä on satanut ja nyt on pilvistä. Lumin kanssa lenkillä paita kastui sisältä ja ulkoa.
Eilen illalla poikettiin Gallardolla parilla ja seurusteltiin Dianan ja Gurneyn kanssa. Paikalla oli varsin humalaisia saarelaisia naapuripöydässä ja meteli kova. Ympäristön hälyäänet hukuttivat selkeän puheen veljenne päässä yhdeksi sekamelskaksi. Illan anti oli vaisu. Kuulovamma rajoittaa ulkomaankielen ymmärtämistä, joka ei ole korkella akateemisella tasolla muutoinkaan. Heikot älynlahjat rajaavat brittiläisen sarkasmin oivaltamisen puujalkavitsien tasolle. Poor me.
Tänään ehkä tulee vieraita?
Nyt aion jatkaa Connelyn Harry Bosch dekkaria. Boschin tytär on kaapattu Honkongissa. Veikkaan, että Harry sen likan löytää. Harry Bosch on paha pahoille, mutta hyvä hyville. (Vanha viidakon sanonta. Lähde: mustanaamio).

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Willy's the Arse Out Rally


Eilen oli naapurin Willyn Perseet Olkapäille Ralli kymmenennen kerran. Bändejä viis ja rahat menee hyväntekeväisyyteen. Viime vuonna ykstoistatuhatta ekee. Sisään makso viistoista ja sillä sai ruokaa ja juomaa rajoituksetta. Oli huutokauppa ja arpajaiset. Veljenne osti kympillä arpoja ja nyt on mummilla hiukan koree neule, vai onko virkkaus, talvi-illaksi pukea ylle.
Päivä oli hirmusen kuuma. Meillä mittari näytti 38°c. Iltaa myöten viileni. Yöllä oli alle kolkytä. Kaljakoneet lakkoili kuumuudessa, mutta kansa nurisi maltillisesti.
Vanhan viinitilan piha ja sali luovat hienostuneet puitteet.

Viini virtas ja rakkaus oli rajatonta. Woodstockin hengessä, motskareita unohtamatta. Useampia suomalaisia tavattiin. Espanjanenkelikin puhu savoo hesalaisittain murtaen. Aikoinaan Corona ämceessä vaikuttanut Johanna tuli tutuksi.

Hieno tilaisuus!
Kiitos Willy ja kumppanit.

lauantai 25. elokuuta 2018

Empiriaa

Sokkotesti paljastaa besserwisserin! Näinhän se on. Oluttietäjä Juan ei voi juoda olutta Mahou, kun se on niin ja siinä on näin, mutta Estrellaa voi , kun siinä se on niin ja tämä vielä paremmin. Tarkasti valvotuissa ja tiukasti toteutetuissa testiolosuhteissa oluttietäjä Juan ei kuitenkaan tunnista Mahouta, eikä Estrellaa ja jopa sekottaa ne makunystyröissään Mercadonan halpaan ranskalaislageriin. Juan parka, kunnia meni, maine kyseenalainen ja tyttöystävä aikoo hylätä moisen pellen!
Mutta minä sanon teille: meille on tarjolla kaksi pullollista Cruzcampo-olutta. Juoma on sama, mutta kokeessa olosuhde vaihtuu.

Olosuhde yksi: kotonassa pullo noukitaan jääkaapista ja todetaan sopivan kylmäksi tunnustelemalla omin kätösin pullon kosteaksi kondensoitunutta pintaa ja kevyesti vielä painetaan putelin kylki poskea vasten. Kylmyys on sopiva. Kapeahko ja varsin korkea lasi noukitaan ohikulkiessa mukaan köökin pöydältä. Patiolla istuminen pöydän ääreen muovituolille. Pullo on sihautettu auki jo keittiössä. Olut valutetaan lasiin reunaa myöden kohtuullisen suurella virtausnopeudella, jotta vaahtohatun muoto ja koko on tyydyttävä. Hatun annetaan laantua hyvä tovi. Lasi nostetaan huulille ja kallistaen astiaa ääntä kohti. Olut virtaa ja makuaisti välittää aivon ulkopinnalle juoman ensipuraisun heijastuksen. Makustelua. Havainnot kirjataan muistivälineelle.
Olosuhde kaksi: ravintolassa, Malagassa, istahdetaan muovituolille ravintolapöydän ääreen kävelykadun varressa. Tehdään optisia havaintoja ohi purjehtivasta ihmismassasta. Ympäröivästä melusta luonnollisesti tuostakin havaitsemme yksittåisen sanan tai jopa tunnistettavan sanonnan. Kielien kirjo on laaja. Hyvän ajan kuluttua välttelevä tarjoilija joutuu tulemaan kohti ja sanomme: serveessa Cruzcampo, porfavooor.! Kyyppari poistuu. Teemme havaintoja ympäristöstä ja aika kuluu rattoisasti. Tarjoilija palaa ja pullon kylki selvästi helmeilee. Kyyppari kolauttaa putelin pöytään ja pitkän, kapean lasin viereen. Käsivaraisesti toteamme oikean kylmyyden. Olut valutetaan lasiin kuten olosuhde yhdessä. Pieni hetki ja lasi nostetaan huulille. Huomattavan ylväs senorita purjehtii ohi. Lasi kallistuu ja olut saavuttaa makuhermon. Viesti lähtee matkaan. Makustelua. Vilkaisu senoritan perään. Havainnot oluen mausta kirjataan kuitin taakse kuulakärkikynällä.

Nyt minä totean teille, että baarissa tuo kurja, vetinen lager on maistuvampaa. Ihmismieli on altis ympäristövaikutteille. Kuitenkin on harvinaista, että Lapin Kulta maistuu täyteläiselle, senkin vielä sanon.

Alabaarissa brittiläisnainen vaatii Gin tonicinsa brittiläisellä ginillä. Kas muuten se ei ole juomakelpoista. Sokkotestissä hienopieru ei erota, vaikka gini olis kiinalaista.

Määrän vaikutus: Mallasrannassa herra Äxälle tuodaan kahdeksan nopeasti hotkaistun lonkeron jälkeen tiskivettä, jossa on alkoholijäämiä. Hyvin kelpaa.

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Finland, Suomi & summer

Tuosta aikoinaan evakuoitiin vanhukset Espanjan
Paratiisilaaksoon.

Mennäviikolla maanantaina iltasella lähti kone Malagasta kohti Helsinkiä. Janna ja Jerry opastivat vanhuksia parhaan taitonsa mukaan, ettei huku lasisilmä eikä ole tavaraa Kustoksessa ja mitä siellä näyttötaululla lukee, missä on vaarin knalli ja onhan mummin peruuki suorassa. Nuori silmä huomaa mitä vanha ei ja ei vanha kovin välitäkään. Mallikkaasti tultiin, ei tarvinnut lapsosten häpeillä.
Kuin jumalanlahjana saimme tuoda kaksi säälittävää koiraraasua kummeina Suomeen. Oli sekin? Siinä kylkiäisinä Toijalaan tulimme koira-adoptioäiti Tarjan kyydissä. Kyllä kantsi olla kiltti. Odotan kennelliitolta kirjallista kunniamainintaa ja pelastakaa koirat ihmisiltä -yhdistykseltä pronssista medaljongia. Tiedän, en saa.
Mia otti kyytiin Toijalasta ja menimme kohta häiritsemään Sakkea ja Sirpaa Alppikadulle. Äkkipikainen unonen ja jo aamukahville leipomon baariin tuota pikaa. Hoki meidät sieltä poimi ja ajoi Tampereelle Nekalaan noutamaan Alfa-Romeo-urheiluautoa. Koukku oli vielä pölyt pinnalta pyyhkinyt ja nesteytyksen varmistanut. Hyvä oli. Pena oli myös paikalla järjestelemässä ajoneuvoja hallissa. Jutut kerrottiin ja naurut naurettiin. Peku singahti kohti liikkeestään ja saimme kuulla parhaat juorut. Taas naurettiin. Itkunaihetta ei löytynyt. Hoki kurvas koskiin ja me huoltikselle. Ollakseen kakskytkaks on Alfa modernin tanakka ja moottori kuljettaa väkevästi murahdellen. Mummi poikkes opistolla tutuissa ja vielä Hokilla ja Tuijalla käytiin.
Piha on kuivuudesta piittaamatta rehevä.
Iltasella Koskin kiinalaisessa vahvistettiin muistikuvaa maistuvasta Pekingin-ankasta. Muisti oli oikeassa, ei pettänyt.

Keskiviikkona kävin elvistelemässä Naakassa eläkeläistervehdyksiä ja illalla oli suuri gaalailta Kissassa. Paikalle odotettiin väkeä sankoin joukoin. Yllätys, yllätys: tuttuja riitti lähes yli äyräiden. Kokemus lämmitti mieltä. Oli hauska, sanoisin jopa liikuttava, nähdä niin monet ystävät ja sukulaiset. Suolavesi pyrki sumentamaan näkimet. Minne katseensa käänsi näki hymyjä. Hyvä.
Jaska ja Tarja olivat laittaneet pöydät koreiksi. Ruoan menekki oli tae: ruoka maistui mainiolle. Kovasti Allista kyseltiin ja laitoin Tunpille luettavaksi. Pitää saada vielä muutama mielipide ennen kuin yritän tyrkyttää kustantajalle. Alli on kyllä voimanainen, Lisbet Salanderin ja Jumalattaren välimaastossa.
Pena oli Koukun ja Pekun suosiollisella avustuksella
laittanut Alfan meille ajokuntoon, josta kaunis kiitos
heille lankeaa!
Sanoisin, että siinä olis kiihkeä kaunotar tarvitsijalle.
Vaikka ensi kesän aurinkoisille, runsaille kesäpäiville. 
Kissasta taapersi vielä pienoinen joukko Alppikadulle. Sanoivat Veljenne saunoneen?

Torstaina muutettiin Nikille ja Annelle. Olo oli hentoinen ja vaati tokentuakseen grillimakkaraa ja ruisleipää. Niki korvensi kyrsän hiilillä mallikkaasti. Väkijuomat eivät maistuneet. Paljon ennen auringonlaskua saapui Unimatti ja heitti Itä-Saksalaista unihiekkaa simmuun.

Perjantaina ruokailimme paikassa, jossa ei saa pihviä ja joka ei ole kievari ja joka kirjoitetaan erikseen. Annokset on isoja ja täyttäviä. Mitä muuta pitäisi vaatia? Jälkikasvua oli mukana kahdessa sukupolvessa.
Matkalla Kissaan.
Alfa kurnautettiin Nekalaan Koukun hellään huomaan. Paikalla oli hieno koskilainen herra vuodelta 1956. Olis pitänyt tuntea ja nimi painaa mieleen, mutta nyt en saa siitä nimestä kii. Avaimet ukolle kouraan ja Jeren kyydillä Koskiin. Vielä yksi yö Roukossa.

Lauantaina aamusella meidät nouti Nikiltä ja Annelta Hoki ja Tuija viedäkseen Seutulan lentokentälle. Hyvästejä jätettiin kulmat kosteana. Lähtöselvittelyt sujuivat rutiininomaisesti ja lento oli pomppuinen. Mummi oli hiukan säikky. Oliko lentäjä humaltunut lainapilotti finskiltä?
Kotiin päästiin, koskapa tässä istun ja kirjoittelen.

Sydämellisiä kiitoksia kaikille osallisille yhdessä ja erikseen. Ei ollut matka turha, vaan komea kokemus!
Totinen kuin mumminsa.


Vakava ote elämään. Vaarilta peritty.
Myöskin vakava ote elämään.
Vaarin peruja.

Tarjat valmistautuvat illan koitokseen. Tulossa oli väenpaljous,
vaan eivät vielä sitä tienneet. Jaskan oli köökissä oltava
touhukas.


Mummin sisko yrittää näyttää keskaria. Muttei muista
mikä se on noista viidestä!?
Mummi paapoo Veljenne siskoja.


Mummin sukua valmistautumassa kuvaukseen.
Pari paikkaa oli tilapäisesti vapaana terassilla.

lauantai 4. elokuuta 2018

Cabopino ja Amazonia-seikkailu

Että tämmönen puisto A7-motarin kupeessa Marbellassa

Tällaiset oli näkymät kohti rantaa huoneiston parvekkeelta.
Paikka siis Cabopino. Naapurin Pauline vuokraa halukkaille.



Keskiviikko aamuna autoiltiin Cabopinon lomarysään. Sijainti on keskeisesti Marbellan ja Fuengirolan puolivälissä. Ajettiin Mondan kautta kohti Marbellaa ja käännyttiin Aa-seiskalle itään. Pauline piirteli summittaisen kartan taloyhtiön parkkihallia ja pihaparkkia esittämään. Mutta oli silti uskomaton sumppu. Käytiin jopa parkkihallin ovella tietämättä missä ollaan. Toisella yrittämällä uskottiin.Auto halliin ja eikö mitä, englanninrekkarissa Focus Paulinen paikalla. Ahisti! Auton veljenne lopulta ajoi parkkipaikalle, jossa löytyi vapaa ruutu.
Tavarat sisään ja kohta rannalle. Kämppä oli mukava, kahdessa tasossa: ylempänä WC, makkari ja eteinen, alempana olkkari ja keittiö ynnä parveke. Merinäköala. Allasalue oli toimiva.
Mäki oli rakennettu umpeen. Satamassa kalliita veneitä. Rannalla brittejä ruikuttamassa. Kaallita ravintoloita. Hiukan halvempia ravintoloita. Hiekkaa kulki mukana yllättävän helposti. Lapset tykkäs ja vanhukset väsy. Just ninkun loma.

Perjantaina käytiin kiipeilemässä: Aventura Amazonia -seikkailupuisto.
Lapset seikkaili ja vanhukset myötävapisi. Hyvä oli oppitunti valjaiden käytöstä ja systeemi vaikutti pätevältä. Uskalsi lapset päästää puidenlatvoihin kiipeilemään. Melkein rentoutuivat kaitsijat. Ei ollut hullumpi paikka. Jos löytyis joukko ikätovereita mukaan, saattais melkein selvinpäin kokeilla myös veljenne vapaata pudotusta puunoksalta kuin linnunpoika.

tiistai 31. heinäkuuta 2018

Pääskysiä ja Delfiinejä

Eilen oli erinomaisen vauhdikas päivä.

Aamupäivällä poikettiin Paulinen luona hakemassa avaimet loma-asunnolle keskiviikoksi. Lapset yllätti portilla kymmenpäinen koiralauma. Lempeitä elukoita allihuuppa. Kaikki maailman julmuudelta pelastettuja, kuten myös aasit ja hevoinen. Ihmisiäkin Pauline on pelastanut. Sillä on sellanen luonto. Kas, toisilla on. Että antaa pääskysten pesiä olohuoneen katossa vuodesta toiseen. Varmaan sama pari. Tulevat joka vuosi ja Paulinella on ovet valmiiksi auki. Kuinkahan vanhaksi pääskynen elää? Veikkaan, että taivaanportilla Pietarin olkapäällä istuu pääskynen tarkkailemassa tulijoita. Kun sieltä Pauline sitten tallustaa paikalle, pääskynen visertää Pyhän partasuun korvaan, että tuossa se nyt on: erikoiskohtelu ja komeat juhlat heti! Pitopalvelu paikalle. Pietari sanoo ettei niemiskä ole vielä paikalla, mutta että kai täällä joku on joka kakun osaa leipoo ja täyttää mustikalla ja toffeella. Sillä se on minun lempikakku, sanoo Pietari.

Luvassa oli vielä delfiinibongausreissu.
Lina otettiin mukaan. Naapurihenki on täällä paratiisilaaksossa väkevä. Kurvattiin Fuengirolaan ja Reflassa vähän tankkausta ynnä liput seikkailuun. Satamaan talsittiin muutama sata metriä ja stig ombord. Ei ollu tax free shoppia, mutta toisaalta kaikki on täällä kovin halpaa muutenniin. Taitavasti kapteeni ajoi ulos ohi aallonmurtajan ja sitten tuijotettiin aavaa. Laivan vierestä ui pari nisäkästä ohi. Vieressä tiedoton iskä tolkutti mukulalle, että katto ny niitä isoja kaloja. Teki mieli pukata ukko alas mereen, että siinä sulle kaloja!

Illalla soi puhelin:
Nadja komensi syömään afrikkalaista heille. Bruce hakee. Meidän autolla ei sinne pääse, pitää olla neliveto. Pitää muiden muassa ylittää Rio Grande kahlaamon kohdalta. Lapset kävi uimassa altaassa ja ihmetteli kanoja. Suuria luonne-eroja kanayksilöissä ihmeteltiin konsanaan. Kuuneltiin Brucen afrikkalaisbändin konserttia Lontoossa taustalla. Bruce kaivo kitaran ja laulettiin nuotiolauluja. Diana ja Gurney oli paikalla ja ovat laulajia molemmat. Gurneyn volyymi karkaa kolmannen oluen jälkeen. Lopuksi kuin vuoristorataa kotiin Nadjan kyydissä.






Hevonen voi olla lemmikkieläin?
Valtavan iso siliteltävä.



Aasilla on komeat korvat. Sen
pää on kova ja kaikui onttona, kun
rystysellä kopsutteli.

Tuolla lavalla, linnan edessä, soittelee Carlos Santana
yhdeksäspäivä elokuuta.

lauantai 28. heinäkuuta 2018

BioParkkia meille nuorille


Torstaiaamuna saapui paketti Malagan kentälle: Norwegianin lentoemolta kuitattiin pari koskilaista kyläileen. Janna ja Jerry tulivat loman lopuksi vanhuksia viihdyttään. VIP-lisämaksu norskilla on 40€/nuppi. Tiedä sitten kuinka nuori saa matkustaa omillaan? Tai vanha? Tai saako, jos on keski-iänkriisi. Joo, sillon saa.

Uima-allas on nyt kovassa käytössä. Veljenne käy altaassa aamusella lenkin jälkeen. Sillon on tilaa, koska muut nukkuvat ja koira ei ui. Tunne on muikeaa, niin ollen vesi 28c ja ilma 22c. Tarkenee.

Naapurin Pauline lahjoitti meille käyttöön loma-asunnon meren rannalta. Mennään eka päivä ja ollaan muutama yö. Paikka on komea: Capopinon sataman edustalla. Marbella ja Fuengirolan välissä on sijainti. Pääsee mereen, lapset ja aikuisetkin, jos on yli 26c lämpötila.

Bioparkissa käytiin. On varsin mukava elukkapuisto. Pienelle alueelle sommiteltu kohtuullisen suuriin asuntoihin melkoinen valikoima eksoottisia eläimiä. Suuret puut varjostavat ja viilentävät ilmanalan kohtuulliseksi.
Kilpikonnan kanssa kävin kuvitteellisen keskustelun:
-päivää neiminen, sanoi kilpikonna
-kas, kilpinen, oletko jo eläkkeellä, kysyi veljenne
-hyvinniin! Meiltä konnakoulusta lehtorit jää kuuskymppisinä eläkkeelle
-jaa, niin meiltä Naakasta myös. Olen nyt aloittamassa kolmatta eläkevuotta.
-niinpä niin, minä olen ollut satakolmekymmentä vuotta kohtsillään.

Urho Kaleva Kekkonen otti kilpparinpennun lemmikikseen. Tahtoi todeta elääkö se tosiaan kakssataa vuotta.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Wales edustettuna



Käytiin aamukävelyllä joella ja vastassa oli yksisarvinen.
Voi sitä riemua. Viimeksi näin Harry Potterissa. Jee!
 Walesialaisia ukkoja, Don ja Keith, lensi iloksemme Malagaan, josta heidät nousimme. Ryanair oli aikataulusta edellä, mutta ajoissa oli myös noutaja. Pitkä viikonloppu oli  edessä.

Perjantaina poikettiin kentältä tullessa El Zorrossa tutkimassa Caminito del Reyn seutuja. Kotiinpäin ajeltiin ja poikettiin Mergadonassa ihmettelemässä hintoja. Sitten kokattiin armottomasti ja ruokailtua alas baariin meluaan.Myöhemmin Don ja mummi istuivat aamukuuteen jalostamassa Borzoita.

Lauantai Don poltti itsensä altaalla auringossa. Illalla ruokailtiin Mondan linnassa ja Bruce soitti meille saksofonia ja kitaraa. Muutkin saivat kuunnella. Ei olla sillai pikkutarkkoja. Ruoka oli maistuvaa, mutta dyyristä. Myöhemmin taas Gallardolle meukkaan. Paikalla oli vain espanjalaisia kunne Lina ja Andy saapuivat kaksinkertaistamaan brittien määrän. Don kutsui Linan sunnuntai-illalliselle. Hyvä Don!

Sunnuntaina ajeltiin päivällä Mirador-hotellille ihmetteleen näköaloja ja nokkiin kompostia. Yhdessä ruokaa laiteltiin iltasella ja Lina ilmestyi paikalle kutsuttuna. Aamuyöhön paransivat maailmaa.

Maanantaina, aamu ysiltä, hiljaset pojat kentälle ja turvatarkastukseen. Vilkutukset.
Kotona mentiin nukkuun heti kohta ja herättiin illalla kuudelta. Viikonloppu virkisti.
Lupas äijät tulla ennen joulua uudestaan!

Jämerä jauhin eli mylly tuhannenkahdeksansataa ja rapiat
oli valmistunut. El Miradorin pihassa.
Tuommonen sian takajalka on maukas mutta varsin suolainen.
Sitä kun pistelee, niin olut maistuu särpimenä. Mergadona.


lauantai 14. heinäkuuta 2018

Deeper Purple Ginger Pigissä

Siis Syvempi Purppura InkivääriSiassa, joka on ravintola tuossa Coinista hiukan meille päin. Tämä inkiväärisika on kaiketi lemmikkieläin ja luovuttanut nimensä ravintolan käyttöön.

Sisäänpääsy orgioihin oli maksullinen, 15€. Grillissä oli muhinut sikaa ja kanaa, joita sai, korvaukseksi lipusta, syödä soittoa kuunnellessa.

Lämmittelemässä oli Karma niminen orkesteri. Soittivat lujaa ja epäselvästi. Varsinaisia huliganeja. Keski-ikä oli reilusti alle 80, ehkä 75, ja varmaan kuuroja?

Yleisö oli 100% brittejä + me. Ei ainutta espanjalaista.

Tämä Purple-koverbändi oli aika hyvä. Kuuntele itse. Ei ihan Gillan, ei Paice, ei Blackmore, eikä Lord eikä toisaalta basistikaan ollut huono.

Yleisö oli ollut nuorta juuri Purplen kulta-aikoihin ja nautti nyt muusikista, joka oli melkein, mutta toisaalta eihän kuulijan kuulokaan enää ollut ihan.


maanantai 25. kesäkuuta 2018

Juhannus. Päivää!


Video juhannuspäiväkekkereistä.
Voitti paikallisen yhdenmiehen Likaisin linssi -elokuvapalkinnon.
Kohta putsaan sen linssin.

Ja mitä oli tarjolla vapaan seuranpidon lisäksi:
Edellisenä päivänä mummi rullas porotäytettä hapankorpun ja vaaleen leivän sisuksiin. Rullattu oli myös lohta leipien uumeniin. Chilihyrriä oli myös.
Juhannussimaa oli koekäytetty ja sitä vieraille tarjottiin.
Törkymöykkyjä kun paistettiin pääruoan kera jäi paljon herkkusienenjalkoja porokeiton sakeutustehtävään. Huoli siitä, että osa vieraista hylkisi eettisistä syistä tarjottavaa poroa -Rudolf the red nose- oli aiheeton.
Kuumia ruokia olivat edellämainitut törkymöykyt ja oluttölkki-perseessä-kana. Aamupäivällä mummi keitteli ripsejä mausteliemessä ja nyt oli vuorossa jälkipoltto muurikkapannussa. Apukokki ruokkosi ainekset lähes sormisyöntikelpoisiksi. Haarukkaa tarjottiin avuksi ja se useimmille kelpasi.
Jälkkäriksi mummi oli rakentanut täytekakun ja kermavaahtovaikeudet oli siirretty muistojen joukkoon. Apupoika rakenteli juomarepertuaarinsa ehkä herkullisinta nautintoainetta: Zaperoco-kahveeta, vapaasti varioiden.
Viinejä oli monenmoisia, mutta ehdoton kesän hittituote on veljenne gansteriviiniksi kutsuma The Guv’nor el Mandamas Tempranillo. Etikettiä koristaa soma roistorintakuva.

Syötiin, juotiin ja naurettiin. Aamulla myös tiskattiin ja palailtiin todellisuuteen.


lauantai 23. kesäkuuta 2018

Pepe Bravo Alozaina


Juhannusaatto Espanja, Andalusia, Malaga, Alozaina, Pepe Bravo. Naapurit komensi meidät mukaan, eikä poloisilla ollut harmainta hajua minne joutuivat he.
Paikka oli nimeltään Casa de Acogida Pepe Bravo. Pauline meitä kevyesti valisti minne olimme joutumassa, kun alas katua kävelimme. Tämä Pepe oli ollut eläessään teollisuuspamppu. Kun lähdön aika oli, lahjoitti hän Alozainan kylälle kotinsa ja teollisuuskompleksin. Kodittomille piti oleman asuntola ja kaikenlaisia aktiviteetteja yhteisölle. Pepe oli suuri sielu.
Haluat tietää lisää, googleen: Pepe Bravo Alozaina. Jutut on pääasiassa espanjaksi, mutta muunmuassa kotisivujen videolle löytyy englanniksi tekstitetty versio.
Ilta oli omistettu paikallisille musiikkiesityksille, ruokailulle ja juomille. Paljon on brittejä Alozainassa ja koko paratiisilaaksossa.

Tänään meille tulee parikymmentä tuttavaa lähistöltä, kas meillä on cocktail party, kynttiläillallinen. Menu pitää sisällään suomalaisittain paljon poroa ja lohta. Gangsteripunaviiniä on muutama pullo palanpainikkeeksi. Zaperoco-kahvin koskilainen muunnelma, Mirrinkahvi, toimittaa exotiikan virkaa ihan kenelle tahansa. Koitan ottaa muutaman kuvan juhlista ja julkistaa myöhemmin.

Onko muuton krapula?

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

in english ja Siivooja

Veljenne meni mikälie linkin kautta näille sivuille juuri äskettäin. Yllätys oli jonniinmoinen. Alareunassa oli kysymys: josko haluaisit tämän englanniksi käännettynä. Totta mooses tiedämme google-kääntäjän olevan olemassa, mutta ei ole ennen tullut esiin tässä yhteydessä eikä haettaessa toisaalta löytynyt mistään kolosta.
Niinpä kyllä, kysyihän iBad, että mennäänkö blogiin googlen vai sen toisen kautta ja vastasin google. Ehkä se alaviite johtui google-valinnasta.
Mutta hauskoja ovat nää käännökset. Mistä se, esimerkinomaisesti, keksii, että pornahtava kääntyy englanniksi Teddy-bear. Tekohuumori on paljon edellä tekoälyä.
Englanninkieliset ystäväni: antakaa googlen kääntää nämä jutut ja kesän ilot avautuvat edessänne.
Vedä narusta ja nauti kesästä! Terhi/Tampax.

Koulukaverini ja ystävä, nykyisin kirjailija, toimittaja, tuottaja yms. Ilpo, luki Siivoojan ja antoi arvokkaita neuvoja. Piti myös huolen siitä, ettei veljenne pääse tulevaisuudessa helpolla. Jos meinaa kirjoittaa ja sitten julkaista, edessä on suojuoksua vastaava koettelemus. Ja veljenne lupasi itselleen, että ei ota hommaa tosissaan. Tässä sitä nyt ollaan. Pitää valita jatkaako vai pysähtyykö sijoilleen.
Veljeänne ei tyrmätty. Olis ollu helppo kyllä ottaa senkka nenästä. Ilpo tarjosi monta polkua kulkea. Valitako helppo vai kunnianhimoinen, lavea vai kapea, maine vai kunnia, suuri vai pieni...
Nyt vain valitsemaan.
Hiukan lisäaikaa antaa selvien virheiden korjaus textistä. Vaikein on päättä teoksen rakenteen muokkaaminen ja päättää muoto. Tämä on dementiantorjuntahanke numero uno.

Kysyn vielä neuvoja muiltakin, mutta kiitän Ilpoa syvään kumartaen. Kiitos!


perjantai 25. toukokuuta 2018

Kesätapahtumia

Proud Mary, mikä lie Maria, piti juhlat jokirannassa. Nuoriso riehu perjantaina, keski-ikäiset lauantaina ja sunnuntaina oli paellaa ja flamenkoa. Lauantaina poikettiin ja Asko kun oli kylässä, sai hän myös kulttuuripläjäyksen. Gallardolla sitten syötiin ja liemiruokia nautittiin, perinteisesti brittiseurassa.

Seuraavana aamuna lähdettiin Askon kaa Malagaan ja otettiin Willy tien ohesta mukaan. Huono oli moottoripyörä ja polkupyöränäyttely. Ei enää ensivuonna ole kohteena. Marraskuussa on retro-show ja sinne pitää mennä. 




Caballeros

Muulit vetää rattaita. Syytä olla koulutettuja ettei karkaa käsistä.
Noissa klassisissa sarvissa
olis kiva roikkua, kun vauhtia
on pari satasta.
Jos kaks pyörää on hyvä, neljä on oltava parempi.

Benelli. Moottorissa lukee: Made in China.