Alkuviikolla, yhtenä yönä satoi jokilaaksossa vettä. Me vain nukuimme ja hetken ihailimme komeaa ukkosta. Parhaimmillaan yli kakskymmentä senttiä tuonne Marbellaan päin mennessä. Meillä altaassa vesi nousi ehkä seitsemän senttiä. Vuoren tällä puolen vesi kerääntyy Rio Granden haaraan, joka menee tuosta meidän ja Willyn ja Paulinen talojen välistä. Uomassa on vettä talvella muutaman kuukauden lirisemässä niukasti.
Päässälaskua: parikymmentä senttiä vettä hehtaarille: onkos se kakstuhatta kuutioo, jos viidelle neliölle tulee kuutio? Onko hehtaarilla 10000 neliöö? Oli kuinka oli, mutta...
Maa imee osan, muttei paljon ehdi. Vesi valuu vuorilta, satojen hehtaarien alueelta pieneen uomaan. Meidän kohdalla vesi nousi kolme metriä, uoma oli viiskymmetä metriä leveä ja vei mennessään paljon turhaa, mutta myös tarpeellista. Naapurista meni satoja metrejä aitaa, jonka tarkoitus oli pitää elukat kotona, ja kymmeniä appelsiinipuita. Tilalle tuli kaks autonrengasta yläjuoksulta. Toisen naapurin alapiha on liejun peitossa ja vierasmökin pihassa jokunen kuutio bambua ynnä törkyä.
Torstaina oltiin aidanteossa ja huomenna mennään bambutalkoisiin.
Joenrannan laakeat alueet on liejun peitossa, rannan festivaalialueen aita tiessään ja bambua piisaa. Hyvää ainetta, jos aikoo tehdä porkat sauvakävelymielessä. Ois komeeta olla hissijonossa Sierra Nevadalla bambuporkat kainalossa ja järviset rotanloukuilla jalassa. Anorakki päällä, musta. Perinteisellä alas, muna asennossa ja kroppa muna-asennossa. Ajatuksen suuntautuvat jo talven riemuihin.
Marbellassa oli vienyt virta autoja muassaan ja muuta törkyä.
Sanon vielä, että WSOY on - en kehtaa sanoa. Siivooja ei heitä kiinnostanut, ei ylittänyt julkaisukynnystä. Muilta ei vielä ole tullut bumerangia. Kirjailija elää hiipuvan toivonkipinän lämmössä värjötellen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti