Espanjaan ja Espanjassa: Finland, Suomi & summer

Tuosta aikoinaan evakuoitiin vanhukset Espanjan
Paratiisilaaksoon.

Mennäviikolla maanantaina iltasella lähti kone Malagasta kohti Helsinkiä. Janna ja Jerry opastivat vanhuksia parhaan taitonsa mukaan, ettei huku lasisilmä eikä ole tavaraa Kustoksessa ja mitä siellä näyttötaululla lukee, missä on vaarin knalli ja onhan mummin peruuki suorassa. Nuori silmä huomaa mitä vanha ei ja ei vanha kovin välitäkään. Mallikkaasti tultiin, ei tarvinnut lapsosten häpeillä.
Kuin jumalanlahjana saimme tuoda kaksi säälittävää koiraraasua kummeina Suomeen. Oli sekin? Siinä kylkiäisinä Toijalaan tulimme koira-adoptioäiti Tarjan kyydissä. Kyllä kantsi olla kiltti. Odotan kennelliitolta kirjallista kunniamainintaa ja pelastakaa koirat ihmisiltä -yhdistykseltä pronssista medaljongia. Tiedän, en saa.
Mia otti kyytiin Toijalasta ja menimme kohta häiritsemään Sakkea ja Sirpaa Alppikadulle. Äkkipikainen unonen ja jo aamukahville leipomon baariin tuota pikaa. Hoki meidät sieltä poimi ja ajoi Tampereelle Nekalaan noutamaan Alfa-Romeo-urheiluautoa. Koukku oli vielä pölyt pinnalta pyyhkinyt ja nesteytyksen varmistanut. Hyvä oli. Pena oli myös paikalla järjestelemässä ajoneuvoja hallissa. Jutut kerrottiin ja naurut naurettiin. Peku singahti kohti liikkeestään ja saimme kuulla parhaat juorut. Taas naurettiin. Itkunaihetta ei löytynyt. Hoki kurvas koskiin ja me huoltikselle. Ollakseen kakskytkaks on Alfa modernin tanakka ja moottori kuljettaa väkevästi murahdellen. Mummi poikkes opistolla tutuissa ja vielä Hokilla ja Tuijalla käytiin.

Piha on kuivuudesta piittaamatta rehevä.

Iltasella Koskin kiinalaisessa vahvistettiin muistikuvaa maistuvasta Pekingin-ankasta. Muisti oli oikeassa, ei pettänyt.

Keskiviikkona kävin elvistelemässä Naakassa eläkeläistervehdyksiä ja illalla oli suuri gaalailta Kissassa. Paikalle odotettiin väkeä sankoin joukoin. Yllätys, yllätys: tuttuja riitti lähes yli äyräiden. Kokemus lämmitti mieltä. Oli hauska, sanoisin jopa liikuttava, nähdä niin monet ystävät ja sukulaiset. Suolavesi pyrki sumentamaan näkimet. Minne katseensa käänsi näki hymyjä. Hyvä.
Jaska ja Tarja olivat laittaneet pöydät koreiksi. Ruoan menekki oli tae: ruoka maistui mainiolle. Kovasti Allista kyseltiin ja laitoin Tunpille luettavaksi. Pitää saada vielä muutama mielipide ennen kuin yritän tyrkyttää kustantajalle. Alli on kyllä voimanainen, Lisbet Salanderin ja Jumalattaren välimaastossa.

Pena oli Koukun ja Pekun suosiollisella avustuksella
laittanut Alfan meille ajokuntoon, josta kaunis kiitos
heille lankeaa!
Sanoisin, että siinä olis kiihkeä kaunotar tarvitsijalle.
Vaikka ensi kesän aurinkoisille, runsaille kesäpäiville.

Kissasta taapersi vielä pienoinen joukko Alppikadulle. Sanoivat Veljenne saunoneen?

Torstaina muutettiin Nikille ja Annelle. Olo oli hentoinen ja vaati tokentuakseen grillimakkaraa ja ruisleipää. Niki korvensi kyrsän hiilillä mallikkaasti. Väkijuomat eivät maistuneet. Paljon ennen auringonlaskua saapui Unimatti ja heitti Itä-Saksalaista unihiekkaa simmuun.

Perjantaina ruokailimme paikassa, jossa ei saa pihviä ja joka ei ole kievari ja joka kirjoitetaan erikseen. Annokset on isoja ja täyttäviä. Mitä muuta pitäisi vaatia? Jälkikasvua oli mukana kahdessa sukupolvessa.

Matkalla Kissaan.

Alfa kurnautettiin Nekalaan Koukun hellään huomaan. Paikalla oli hieno koskilainen herra vuodelta 1956. Olis pitänyt tuntea ja nimi painaa mieleen, mutta nyt en saa siitä nimestä kii. Avaimet ukolle kouraan ja Jeren kyydillä Koskiin. Vielä yksi yö Roukossa.

Lauantaina aamusella meidät nouti Nikiltä ja Annelta Hoki ja Tuija viedäkseen Seutulan lentokentälle. Hyvästejä jätettiin kulmat kosteana. Lähtöselvittelyt sujuivat rutiininomaisesti ja lento oli pomppuinen. Mummi oli hiukan säikky. Oliko lentäjä humaltunut lainapilotti finskiltä?
Kotiin päästiin, koskapa tässä istun ja kirjoittelen.

Sydämellisiä kiitoksia kaikille osallisille yhdessä ja erikseen. Ei ollut matka turha, vaan komea kokemus!