Jokaisen automiehen olisi syytä kokea Pariisin kehätie periferique, tai kuin se kirjoitetaan? Alkujaan se on varmaan kiertänyt Pariisin ympäri, nyt se kulkee Pariisissa. Mentiin sujuvasti lähes kokoajan eteenpäin, vaikka automäärä oli huima. Lähekkäin ajetaan ja välillä lujaa. Veljenne pää pyörii kuin papukaijalla ja katse tapailee peilejä. Välillä pitää vilkaista eteen ja kohta taas peileihin. Kiinalaismummo oli sammuttanut sitikkansa keskelle nelikaistaista ja siinä nökötti akka, autossa vilkut päällä, pää rattia vasten. Liikkui sen verran, että oli hengissä, nähtävästi. Tukos oli heti satoja metrejä, vaikka kolme kaistaa oli suuntaan auki. Voi mummoo! Kyltit saattavat johtaa harhaan. Tom-tom puhisi ohjeita taukoamatta, hyvä Tomppa! Sitten se vaan on ohi, liikenne harvenee ja vauhti kasvaa, peage rahastaa kohta kaupungin jälkeen. Taas menee muutama kymppi.
Jos olis vaan ajellu, niin kolmen maissa yöllä olis ollut kotona, mutta jäätiin yöksi Pyreneitten kupeeseen Baskimaalle, Zarauz oli kaupunki. Baskimaalla puhutaan baskia ja se on ihan eri kieli kuin espanja, siinä missä katalaana ei espanjasta juuri poikkea. Kyltit on kaksikielisiä. Olenko väärässä jos sanon, että on Espanjan vaurainta aluetta. Pyreneiden alue on kaunista ja ylen vihreää seutua. Kaikkinainen puhtaus ja siisteys oli silmiinpistävää siinä missä täällä etelässä kaikki on vähän riipinraapin.
Käytiin meren rannalla iltakävelyllä, se on täällä Atlantti, ja vanhassa kylässä iltakaljalla. Hotellin rafla oli lupaava ensinäkemältä ja väsyneet matkalaiset söivät siellä illallisen, ranskalaistyylisen. Confit de canard upposi jälleen kerran veljenne ääniaukosta syvyyksiin.
Aamulla keli oli synkkä. Hyundai oli saanut levätä hotellin hallissa kuivassa, mutta nyt oli aika märän maantien. Mitä ylemmäs noustiin sitä kurjempi oli keli. Valo kojetaulussa varoitti mahdollisesta liukkaudesta ja rääkkä soi silloin tällöin. Alimmillaan lämpötila oli yksi aste plussaa. Tie oli suolattu ja aura/suola-autoja oli parkissa tien laidoilla tämän tästä. Lunta oli monin paikoin tien laidoilla, mutta suola oli tehnyt tehtävänsä ja pito oli tallella.
Ylängöllä ajelu, kohden maan pääkaupunkia Madridia, on tylsää. Ei juuri maisemat herätä. Tosin pitää ihmetellä espanjalaista tieinsinööriä, että onko tuo ikään nähnyt viivotinta. Piirtääkö tuo piru tienpaikat kartalle harpilla? Mutkia piisaa, kaikki pikku nyppylät kierretään ja tasamaallekin mutka tuonne ja heti takasin. Matka läpi Espajan ylängön olis lyhentynyt merkittävästi, jos olis keksitty viivotin ennen harppia. Emme tuhlanneet aikaa Madrid'iin vaan ohi hurauksessa. On kuulemma moderni, siis tylsä, kaupunki. Ennen Granadaa liityimme tielle, jota pitkin olimme kymmenen päivää aiemmin kavunneet kohden seikkailuja. Nyt olivat jo maisemat vuorineen ja laaksoineen kotoisat. Vajaa seitsemätuhatta kilsaa oli takana Euroopan valtateitä. Vanhat ja uudet tutut olivat ilahduttaneet mieliä ja pysyvät mielessä. Veljenne tuskin liikkuisi maailman turuilla ja toreilla näin paljoa, mutta kun mummin kanssa on niin kiva matkustaa. Hyvä mummi ja kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti