Oli Max käynyt Suomessakin jokunen aika sitten. Oli soitellut veljenne vanhaan numeroon. Asuttiin silloin jo täällä. Sotapyörien osia on Suomessa jollakin ukolla viljalti. Niitä oli Max ollut noutamassa, mutta ukon nimi ei tullut mieleen. Ikämiesvaiva. Ans oli tyttären kanssa shoppailemassa ja Max ei tietenkään mukana.
Jarno asuu nykyään Singapore'ssa ja hoitaa sieltä Harrikan myyntipomona kaukoidän markkinat ja kaiketi myös Euroopan. H-D'llä ei mene ihan hyvin, paljon on ollut irtisanomisia, mutta kaukoidän markkinat vetävät ja kasvuakin on ollut. Veljenne on sitä mieltä, että Harrikka on liian highteck-tuote karvanaamalle. Siloposkelle kyllä sopii. Joku sais tulla hakeen tän meidän oikean Harrikan täältä, sitä ei saa täällä leimattua. Max kyllä lupasi hoitaa sen myynnin Hollannissa, mutta pitää se sinnekin jollain saada?!
Tunti siinä höpötettiin ja siitä sitten etelään Zoelen'iin tapaamaan Tries'iä ja Yvonne'a. Tie oli jo kovin tuttu ja kohta kaarrettiin pihaan. Kovin oli hiljaista, ei ketään missään. Aikamme koputeltiin ja lopulta uskottiin: ei täällä ole ketään! Viinipulloja oven eteen ja nimilappu alle, siinä oli terveiset. Myöhemmin naamakirja ilmoitti, että pariskunta oli Pariisissa. Olimme yllätysvierailulla, joten se heille suotakoon, tämä Pariisin-matka. Päivä oli yli puolessa ja lähdimme Ranskaan. Aika lähelle päästiin, kun oli hotellin haku vuorossa, muutama kymmenen kilsaa periferikiltä. Compiegne oli kylä. Hotelli oli mukava ja ranskalainen ruoka oli herkullista.
 |
| Mehiläismuseo Tries'in ja Yvonne'n pihassa. Tuossa yläkerrassa on joskus muinoin oltu yötä. |
 |
| Vähän pilkistää Max'in hotellin kattoo viimehetken kuvassa. |
 |
| Tämä kylä on Compiegne ja joki Seine. |
 |
| Tries ja Yvonne lähettivät naamakuvan tuliaisviinijuomingista. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti