Espanjaan ja Espanjassa: Nerjan tippukivet on luolassa

Tapahtui niinä päivinä, että Nerjan tippukiviluolat kutsuivat. Jussi ja Marita olivat lomailemassa tuossa Fuengirolassa ja sitä kautta ajettiin matkalaiset mukaan haettiin. Nerja on Malagasta itään reilusti alle sata kilsaa.
Moottorimies voi matkalla poiketa Torrox'in tarvikeliikkeessä tekemässä löytöjä. Tippukivi ei ole tuliainen, mutta t-paita on komee viedä kadehdittavaksi pohjolaan. Me ei poikettu, kun kaikki oli enemmän kulttuuri-ihmisiä...
Hyvät oli kyltit luolille ja kun mummi ja Tom-Tom kilvan vielä neuvoivat tuossa oltiin jo parkkipaikalla. Liput oli ostettu netistä ja lippujen kuva oli kamerassa tallessa, nin kameraa vaan pukumiehelle näytti ja sisään.
Mummi sano, että nyt ollaan kyllä turvassa. Minä en ollut vaaraa huomannut lain, mutta kysyin kuitenkin että kuis nin? A-ryhmän poliisipäällikkö oli tulossa samassa porukassa luolaan. Sehän oli vaan se ruotsalainen näyttelijä siitä Arne Dahl -dekkarista, mutta loi silti turvallista ilmapiiriä olemuksellaan.
Ennen kun päästettiin luolaan katsottiin filmi ja tutustuttiin matkapuhelimiin joista kuuli selostuksen kierroksella. Oli pahus englantia, eikä oikein kaikkia ymmärtänyt veljenne. Luolakierros oli melko vaativa satoine rappuineen. Vaan oli aikas iso kompleksi. Pikkupojat oli kuuskytluvulla sen löytäneet, kun katselivat minne lepakot katosivat päiväksi. Hyvä pojat! Asiahan on niin, että jos on tippukiviluolan nähnyt, nin se on siinä. Tämä oli veljenne viimeinen tätä sorttia.
Sitä vaan miettii, että jos sellanen tippukivi, 700kg, irtoo katosta ja äijä on just alla nin, että osuu keskelle kaljua! Nin voi kamala!
Kansallinen Fuengirolan-seikkailija harvemmin ajautuu Malagasta itään, kas rautatie ei vie sinne. On hiukan erilaista maisema siellä ja A-7 kiemurtelee vuorien välissä tiukasti. On myös paljon kasvihuoneita ja korkeita vuoria taustalla. Rantatie on hidas, mutta jos aikaa on, pääsee ajamaan kaikkien turistien miehittämien kylien kautta. Onko se sitä oikeaa Espanjaa, sano sinä?

Mummi sanoi lukeneensa, että Frigiliana oli valittu Andalusian kauneimmaksi kyläksi. Lähde oli jo unohtunut. Siellä kuitenkin käytiin eikä mielestäni aivan turhaan. Kaunis oli ja pikkunen pläntti jyrkässä rinteessä. Minkä värisiä olivat talot, kuka arvaa? Auto pantiin parkkihalliin ja siitä ylös käpyteltiin ruokailu mielessä. Kun ravintoloita on vieri vieressä, nin minkäs menet? Me mentiin italialaiseen. Veljellenne ja mummille pepperoonipyörylä keskikokoa ja siitä puoliksi. Ensivaikutelma oli milanolainen: niukka. Jatkossa pysyi milanolainen meininki: maku oli mainio. Veljenne oli onnellinen mies!