Sveitsissä kun mentiin Säntis-vuorelle, vuoristokiipeilijä Reino Säntin jalanjälkiä, oli korissa tilaa kahdeksallekymmenelle. Mummi oli silloin kovin tyytyväinen vakaaseen kulkuun. Nyt korissa oli paikka neljälle ja kulku huteraa. Vaan ei kesken voinut pois hypätä, oli ovi lukossa ja pudotusta useampi metri.
Ylös päästiin joutuin eikä seurueestamme kukaan myöntänyt pelänneensä. Sattuman kauppaa olimme ylhäällä juuri kun linnut näytösluontoisesti lentelivät yleisön riemuksi. Ihme kyllä kotkat palasivat pitkältäkin lenkiltä lähtöpaikkaan. Joskus tosin vasta aamusella, kertoi kotkankouluttaja, vaikeissa tuulioloissa.
Nalle Puh'ia lueskellessa huomaa, että pöllö on hyvin viisas eläin. Kotkavuorellakin pöllö näytti olevansa omapäinen luomakunnan neropatti.
Pientä tyttöä kotkankouluttaja valmisteli ottamaan käsivarrelleen maailman suurimman kotkalajin. Kovasti posmitti. Kun kaikki oli valmista, tytön takaa laskeutui käsivarrelle maailman enstexpienin haukka. Ja kyllä meitä nauratti!
Veljenne kamerakulmat eivät olleet kohdallaan, kun porukan kokenein kotkalentäjä syöksyi taivaalta haastavan nahanpalan kimppuun. Totisesti minä sanon teille: syösy oli huima. Valitettavasti uusintaotolle ei suotu mahdollisuutta. Joskus vielä käyn sen kotkasyöksyn kuvaamassa!
Pieni pöllönuorukainen oli söde!
 |
| Benalmadenan Tivoli jää alle ja kylä taakse. |
 |
| Jyrkästi ylös vie matka. |
 |
| Haukka hyppi yleisön joulossa päästä toiseen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti