Huomenna se tulee...

Jaa mikä? Internet -liittymä. Huima 5/1 vauhtihirmu ilman käyttörajaa. En ole kirjoitellut kun mokkulan 8Gb tuli täyteen. Tämäkin menee lisäajalla. Tavataan ensi viikolla ja panen kuviakin silloin tulemaan rajusti!

Sotua metsästämässä

Ruusuja, yksi kukassa

Hiillos ei ole vielä valmis, vaan kiireinen jo grillaa

Piharuusu

Suomessa sotu, täällä N.I.E. numero. Elokuun puolivälin tienoilla käytiin kytiltä hakemassa jonotusnumero ja muutama kaavake täytettäväksi. Palautuspäiväksi osui tämä 19.9. -onneksi tänä vuonna! Tätä jonotusnumeron jonotettiin kolme tuntia. Jonotuslapussa oli päivämäärä, jonotus numero ja kellonaika 11.30. Osui puolen tunnin tarkkuudella kohdalleen. Virkailijalle kelpasi paprut lähes sellaisenaan, vain yksi kopio puuttui ja yksi osoite.
Kun tällaista nummeroo hakee pitää olla syy: meillä auton osto ja kiinteistön osto (valetta). Valehdellun kiinteistön osoite piti keksiä. Avustajamme taikoi sellaisen firmansa sivuilta puhelimestaan. Puuttunut kopio piti käydä kylillä kopioimaan liikkeessä ja palata tuomaan takaisin. Mukaan saatiin paperilappu, jossa oli leima. Sillä pääsi takaisin konttoriin. Suomessa nimismiehenkanslian virkailija olis kääntynyt ja lykänny paperin kopiokoneeseen ja homma hoituu. Liian helppoa. Nyt paprut oli vale! Tulkaa ens maanantaina hakeen se nummero tosta aulasta, vai mitä? Siis vielä viikko! Koko ajan pollariaseman edessä on korttelinmittainen jono ihmisiä, kuka mistäkin syystä. Iso osa ulkomaalaisia. Virkailijat puhuvat vain espanjaa. Neuvostoliiton meininkiä, Siperia kutsuu.
Koko päivän on ollut pilvistä. Aamulla mummi laittoi villatakin, kun lähdettiin. Motskarilla mentiin. Kaikki täällä peittyy ajanmittaan hienoiseen pölyyn. Sanovat, että tuuli tuo Saharasta santaa. Motskarin pesin tänään ekaa kertaa tänne tulon jälkeen. Oli pölyinen vaan ei kurainen. Muutama päivä sitten satoi varttin ja paikat kuivuu saman tien. Kuraa ei esiinny.
Tio Mateo, kuiva sherry. Melkein pölyää, on niin kuivaa jotta. Lasi on tuossa nokan alla. Sherry sana tulee arabien muinaisesta nimestä Jerezin kaupungille. Näillä main on paljon erikoisia viinejä. Moniin on alkujaan lisätty paloviinaa säilymisen parantamiseksi. Muskadet rypäleen annetaan mennä yli, niin saadaan sille ominainen maku. Tynnyrillä annetaan auringonvaloa jne. Varioimalla näitä menetelmiä saadaan kymmeniä erilaisia viinejä. Vähän joka paikkakunnalle oma juttunsa. Ovat vain menettäneet suosiotaan punaviinille, jota täälläkin enenevästi tuotetaan.

Tuulen suunta vaihtuu

Jaa, että mistä sen tuulen suunnan tietää? Tässä meidän kohdalla sen näkee lentsikoista. Ne nousee ja laskee vastatuuleen. Jos mökin ohi laskeutuvat lännen puolelta, tuulee tuolta lounaan suunnalta ja keli on kuuma. Jos nousevat idän puolelta, tuulee mantereelta päin ja on vilposta. Lentsikoista näkee, että kelit lämpiää!
Tein muutaman epätoivoisen iskun elintarvikeliikkeisiin. Tarkoitus oli löytää mustaviinimarjahyytelöö. Ei löydy. Kirsikkahyytelö ei ole sinne päinkään eli sen syömme iltojen ratoksi jäätelön kera. Lillussa täällä on samaa bourbon vaniljajätskiä kuin on Suomessa. Täällä pakkaus on miehekäs: 2.5kg. Hienoja etikoita notkuvat kaupan hyllyt, mutta se ihan tavallinen väkiviinaetikka on kateissa ja siis myös hiiva? Lidlin viini- ja viinaosasto voittaa suomalaisen yks nolla.
Eilen illalla käveltiin koiraa ulkoiluttaen Aloraan kylille. Otin parit rikkinäiset rillit mukaan ja poikkesin optikolle. Vähemmän rikkinäiset täti korjas odottaessa, mutta toiset oli voittamaton haaste. Lupaa myydä mulle uudet pokat joihin sovittaa vanhat okulaarit. Eikä maksanu mitään ja puhu englantia täti. Siitä jatkettiin ravintola Pelli'in, joka vastaa Koskin pihvikievaria. Vetäsin Plato de kebab'in. Ranskanpernat alla ja päällä lihalastuja ynnä kastikkeena jogurttijuttu. Ei hullumpi, muttei Varmiolan väärtti. Mummi nappas katkaravut pilpil. Annos oli vaatimaton. Viini 6€ Rioja, vetinen. Kotona olis taskin saanu paljon parempaa. Paluumatkalla tien valaisi yhden ledin otsalamppuihme kirkkaasti.

Kuvitus

Virittelin Acer-vanhuksen käyttökuntoon ja siirtelin pc-maailmassa muutamia kuvia blogiin, noin kokeeksi. Se onnistuu helposti. En ole kuunaan oivaltanut tätä nykyistä jaa-ja-jaa systeemiä. Mukavaa kun pääsee hakemaan kuvan ensin sitä jakamatta. Modernismi on joteskin huorahtavaa. Panen noihin vanhoihinkin juttuihin liittyviä kuvia mukaan nyt postuumisti. Ehkä jo huomenna.?

Pauli ja Tea poikkesi jo aikaa. Iltaa istuttiin ja naureskeltiin. Aavistuksen nauratti espanjalaisuus. Kuitenkin hyvä niin  ettei itkettänyt! Suomalaisuutta on helppo vähän vetistellä: ikävät ja tollei nääs. Keittiömestarini valitteli perästä ettei saanut oikein mitään makuja kohdilleen. Onneksi en maistanut katkarapuja, kiitos vakavan meriallergiani. Jo kylmä suolavesi puistattaa. Paulilta sain free-antivirus-prograamin osoitteen ja niin myötä pc't käyntiin. Läppärin lightroom alkoi heti kohta tökkiä eikä ota asentuakseen uudelleen. Mikä lie vaiva?

Koiruus, Lunttu, alkaa oppia espanjalaiseksi. Odottelee, josko huomenna tapahtuisi jotain. Tänään kyllä tapahtui: varttin vesisadetta ja navakka tuulahdus pohjoisesta. Ai että mä hytisin! Käveltiin vielä nyt iltasella kiinalaisessa vetämässä ankkaa. Hyvä oli. Led-otsavalo ohjasi meidät sujuvasti kotiin.

Moottoritie on kuuma

Espanjako poliisivaltio?

Ja polttaa kesäkatu kuuma. Aloran kylillä mennään kapeita kujia yhteen suuntaan. On aikanaan tehty hevosille ja aaseille sopiviksi. Mäet on jyrkkiä, kas ei talvella ole lunta ja jäätä. Kovin on asfalttikin liukas, kun siihen päivän aurinko posottaa. Öljy nousee pintaan. Motskarilla tai autolla kun mäkeä ylös yrittää on kakkonen vetävä vaihde. Vaan runtua lyö keposasti jos aavistuksen kaasua antaa!

Ei ole viestiä tullut HD-diileriltä Malagasta. Odotan uutta Misukkaa mopoon taakse pantavaksi. Kuumat kurvit muuttuvat myös henkisesti kuumiksi kun lipsuu kumi. Tänään huristelin kauppareissun Coiniin - 25km sivu. Mukava oli ajella ilta seiskalta, kun saattoi laittaa nahkatakin ylle. Aurinko oli jo melko alhaalla ja lämmintä vain kaksviisplus. T-paitasillaan on orpo ajella pohjolan pojan. Vanhus kun katselee tien vilistävän alla, ei tee mieli ottaa kosketusta paitahihasillaan.
Varsinaisia motskariajeluja ei ole vielä suunniteltu, vaan odotellaan ilmojen lauhtumista. Ensi tiistaina on luvassa ripaus vettä. Jos on tullakseen, on ekat puoleentoista kuukauteen.

Keittiömestari hikoilee. Täällä nimittäin ajattelukin hikoiluttaa. Vieraita tulossa huomenna ja kaikkee kivaa on suunnitteilla. Viiriäinen kastikkeineen oli maukasta viikolla. Luulenpa, että pääruoan osalta valinta on jo tehty. Tässä illan pimetessä maistellaan Monte Ceu moscatel viiniä. Keittiömestarini loihtii jälkkärit sen ympärille? Mainio on moscatelin rusinainen aromi, niin jälkkäriä että...

Kaasua komissaario

No voihan helvetti. Bensa-asemalta menee veljenne hakemaan kaasupottua. Mitä ulkomaanpelle antaa vaihdossa täyteen puteliin. En voi antaa mitään, kun ei ole. No tengo dinero! Rahaa kyllä olis, muttei vaihtopulloa. Käy meidän konttorissa siinä ylhäällä ja tee kontrahti, sanoo bensiksen typy. Tänään menin sinne konttoriin. Vastassa oli elämäänsä kyllästynyt, lihava torreador. Puhuu konekivääriespanjaa: tatatata... Gas porfavor, sanon minä. Ukon kädet heiluu ja näyttää veljenne jalkoihin - kaipaa äijä vaihtopulloa, jota ei ole, saatana! Googlekääntäjä esiin. Ei ole pulloa, sitä ensimmäistä olen hakemassa!!! Google: joku teknikko on Malagassa festareilla - siis kaasufestarit, pierukisa - tule huomenna kahdentoista jälkeen. En viittiny kertoo, että huomenna ei enää ole autoa millä kuskata Repsol-pierukaasua. Suomen kaasukäytäntö on toimivampi, mutta ilmasto perseestä! Täällä taas kaasukäytäntö on sanoinkuvaamaton. En siis voi kertoa.

Viideltä puhelin soi. Upeeta, epsanjalainen liittymäni toimii! Teksasilaisittain murtaen vuokra-autoukko kysyy: koska tuot sitikan? Veljenne miettii: nyt on keskiviikko ja tuo piti palauttaa torstaina?  No voi saatana, onks nyt torstai. On, on sanoo firman edustaja. Kaasua poika! Suljemme tunnin päästä. Alorasta Fuengirolan Jeesuksenkadulle ajaa tunnissa, jos ei ole ongelmia. Jeesuksenkatu vie yhteensuuntaan, eli mistä siihen alkuun pääsee. Olen ajanut vain pois sieltä. Rannan kautta pääsen perille viis vajaa, huh. Naftaa en kerinnyt tankata, kun Repsoltakapajula vaatii ensin maksamaan. Vuokraukko otti 20€ 430km ajelun naftoista. Optimismia, sitä Suomessakin kaivataan. Highwaylla mm. En ajanut alle 150 kuin ohittaessani poliisiauton, varovasti. Ei kuitenkaan  c4 sitikallakaan aja 430km kahdella kympillä. Vaikka ajaa kuuttakymppiä.
Edelliseen viitaten: miten siilit yhtyy? Erittäin varovasti.

Keittiömestari ranskalaisittain

Ostettiin Lillusta viiriäisiä. Suomessa joskus ammoisina aikoina helmikanoja tukusta myös hankittiin. Helmikanat Ranska a la carte -keittokirjan vinkkien mukaan tehtiin. Nyt samalla ohjeella -täytettyä lintua viinirypäleiden kera- viiriäiset saivat kyytiä. Varmaan melko söpö tällainen viiris oikeesti. Nyt siinä valmisteltavana melko olematon ruikku. Pikkulintu vaatii tomeran täytteen, jos meinaa, että nälkä lähtee. Keittiömestarini murskasi täytteeseen mm. Hapankorppua ja paahdettua sipulia ohi ohjeen. Luotan täysin keittiömestarini tyylitajuun, kun kaavasta pitää poiketa. Viiriäisiä keitettiin valkoviinissä. Viiriäisten liemestä mestari keitti kasaan kastikkeen rungon, lisäsi kerman ja keitti taas tuokion ja viinirypäleet hetkeksi messiin. Kaikenlaisia pikku kiemuroita oli matkassa, enkä niistä kerro, kun en oikein oivalla.
Pernat porisi ohessa oikein kypsiksi, ja kun oli aika, puristettiin perunalumi. On erinomaisen imukykyinen aines. Kun sinulla on lautasella viljalti oivaa kastiketta, perunalumi imee sen itseensä ja sinun on helppo se haarukoida nieluun. Espanjalainen keittiö ei juuri kastikkeita arvosta, mutta keittiömestarini antaa minulle mahdollisuuden nauttia taidokkaasti loihdituista kastikkeista illan leppoisassa lämmössä Espanjassakin. En voi sinulle makuja ja tuoksuja välittää näillä puutteellisilla menetelmillä, mutta voin vakuuttaa, että paska ei haise eikä maistu.

Kävin päivällä poikkeemassa kodinkonekaupassa. Mukaan otin koneen, johon pikku parista lataa tuoretta vettä ja loivapaahtoisia papuja. Painat vain nappulaa ja kohta kupissa höyryää espresso, joka on räätälöity sinun makuusi. Kone oppii, kun sitä opettaa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kahvista ja viinasta ei juuri hyvää saa. Teki mitä teki!
Pari ohjaajantuolia ostin myös JYSK nimisestä kaupasta. Suomiaikoinani olin sitä mieltä, että jysk viittaa Jyväskylään. Jyväskylän huonekalukauppa Mijaksessa!? Kylläpä suomituote leviää laajalle. Huomenna kaasupullon ostoon! Paellapannu odottaa tulta.

Sivistyy, jos sivistää

Eläkeläinen koittaa torjua dementtiaa niin kuin osaa. Minä lueskelen ja teen ristisanoja, jos satun käsiini saamaan. Tein ristisanoja jo opettajainkokouksissa. Viimeisinä vuosina keskityin tiedelehtiin, kun suomen kuivalehden ristikkoihin ei saanut kokouksen aikana paria sanaa enempää. Viime vuosituhannella ajoittain avasin arkkuni kantta ja kokoukset venyivät. Kaikki olivat pahoillaan. Kerran vanha rehtori ei tullut kuukauteen openhuoneeseen, kun olimme keskustelleet olemattomasta muotoseikasta turhan äänekkäästi. Siinä ei hävinnyt kukaan. Täytyy kyllä sanoa tunnustuksena, että olen pitänyt kaikista esimiehistäni ja arvostanut heidän työtään. Kun näkee pomon selvittävän asioita, joista itse ei saisi edes kulmasta kiinni, ei voi kuin ihailla.

Nyt on mennyt ja meneillään brittikirjallisuutta. 007 ja timantit ovat ikuisia. Fleming oli sen kiikuttanut kustantajalle ja kustantaja julkaissut vuonna 1956. Paljon on sen jälkeen virrannut vettä Thamesissa. Puhelinvastaaja kirjoitti tuohon aikaan viestin grammarineulalla vahalevylle. Lentsikassa käytiin välillä baarin puolella trinkillä ja sauhuteltiin paikalla. Lentokoneilman laatu on muutoin huonontunut tupakointikiellon jälkeen. Ei kierrä enää niin tiuhaan, sanoo Steven Fry -QI. James Bond on kirjassa ihan mainio kuoma eikä ylimielinen moukka, niin kuin elokuvissa. Kirjojen ja elokuvien sisältö ja juoni eivät kohtaa edes nimeksi. Kirjan kerronta kyllä tempaa mukaansa ettei kesken tarvitse jättää. Hyvä lukea vanhojakin juttuja välillä, saa nääs perspektiiviä.
Sitten kesken on tämä melkein Harry Potteri - Robert Galbraith, silkkiäistoukka. J.K.Rowling intoilee dekkarihahmonsa kanssa pitkin poikiin Brittilää, pääosin Lontoossa. Cormoran Strike on rampautunut entinen sotilas, joka talloo pollarien varpaita ja ratkoo visaisia tapauksia sihteerikkönsä kanssa. Tyylikäs, pohdiskeleva eli hiukan pitkäveteinen, mutta kyllä tätä lukee. Vähän jännää kuinka tässä käy!

Eestinystävä, Oleg, toi viime yönä mummin kovasti odottaman paketin. Lumi on sen nimi ja harvakarvanen on laatu. Ei täällä pitkällä turkilla ole käyttöäkään, taas 36c taulussa. Tuli taksilla, kun ei laatikoineen mahtunut autoon. Oleg vietiin aamupäivällä Malagaan lomailemaan. Lumi on jo vuoden vanha ja hyvä käytökseltään. Saanut kunnon eestiläisten kotikasvatuksen. Kaikki sisarukset muuttivat jenkkilään, tämä yksin pitää parven mainetta yllä Euroopassa. On jo Eestin juniori voittaja. Mitä sitten tarkoittaneekaan.

Syvällistä

Raamatunaiheet jäivät kaivelemaan mieltä. Luomiskertomus on varsinainen voimainponnistus. Mikä laittaa jumalan luomaan maailman ja MIKSI? Onko tämä pyhä kolmikko iskä, Jesse ja kaasumainen ilmiö, pyhä henki, poteneet toimettomuuden tilaa. Ovatko ehkä jääneet eläkkeelle päätoimestaan? Ovatko mahdollisesti ennenkin luoneet maailmankaikkeuksia, mahdollisesti huonoja? Nyt tehdään parempi, pojat, puhisee kaasuilmiö! Vai ovatko olleet ennen vallan muissa hommissa? Vallan ehkä jumalattomissa hommissa, kuka tietää?
Siinä sitten väsätään miljardeja galakseja ja niihin miljardi tähteä kuhunkin. Sitten planeetat ja kuut  ja pikkukivet. Aikaa kuusi päivää. Nukkuakin pitäis. Kolmikko pistää haiseen ja tulosta tulee. On atomit ja bosonit, valot, aaltoliikkeet, kwantit ja ihan pienet hiukkaset luuraamassa avaruuden kolkissa. Ameeba planeetalle on helppo taikoa, mutta leijona vaatii jo vähän aivotyötä. Dinosauruksenkin kokeeksi päräyttää. Ei hyvä, poistan tarpeettomana.
Aikaa jäikin vähän yli. Jumala kolmikosta saa tehtäväkseen vielä väsätä jotain kivaa, joka tekee tästä maailmasta muita etevämmän. Sukeltaa ukko luomistyönsä sydämeen. Näkee kivan kierregalaksin ja siellä keskustan mustasta aukosta tarpeeksi kaukana möllöttää aurinko niminen tähtönen. Katsoo ukko Plutoa - liian pieni ja kylmä. Vilkaisee Jupiteria - pelkkää kaasua. Minne sinne mökin laittaa? Mutta tuossa on maa. Vilkaisee äijä pohjolaa - räntää sataa - ei käy. Entä tuo Välimeren seutu. Öljymäen kupeessa ukko seisoo naama Genesaretinjärvelle päin. Hyvältä tuntuu. Tähän minä luon paratiisin ja sinne ihmisen. Katsoo peiliin ja on tyytyväinen näkemäänsä. Laitan Aatamille omia piirteitäni. Pitkä, aaltoileva tukka ja roima harrikkaukon parta. Kaksi jalkaa joilla kulkea ja kaksi kättä käsitöitä varten. Väliin selkäruoto. Syödä pitää suulla ja paskoa peräsimestä. Verenkierto vie ja tuo. Kuonat kusastaan putkesta - tehdään siitä hiukan ylimittainen niin ei roisku reisille. Avot, tuumii jumala ja on tyytyväinen.
Aatami aikansa paratiisissa viihtyy, mutta seuralaista kaipailee. Jumalakin oivaltaa Aatamin aatokset ja A:lle ilmoittaa, että kohta vähän kirpasee. Nyppää Aatamilta pätkän kylkikaarta ja siitä alkaa Eevaa loihtia. Eväät eivät ole kaksiset, mutta onneksi asialla on jumala, kaikkivoipa. Kauniit kaaret runkoon suunnittelee ja roiman älyn antaa.
Aika on käymässä luomishommissa vähiin. Jättääkö koko maailmankaikkeus kahdelle ihmiselle. Ei perkele, sanoo jumala ja kekkaa tämän oivan idean. Monistakoot itse itseään. Kehittykööt viisaammiksi polvi polvelta. Tarvitaan geenivirheitä ja ehkä myöhemmin vaikka itse Einstein saa vielä nähdä valon.
Internetistä olis kyllä itse ukkokin ihmeissään. Lasilevy loihtii sanomia ystäville ja tuttaville. Häntä pannaan toiseen korvaan, toinen kärsää käyttää. Niin tuo oiva Apple kaikki toiveet täyttää.
Teki muutoin Jumala, ihan piruuttaan, kuuhun löydettäväksi monoliitin. Kun sen löydämme alkaa uusi aika ihmiskunnalle - 2001 avaruuseikkailu. Stanley Kubrick ja Arthur C. Clarke.
Totta tosiaan alkuräjähdys on päivän sana. Ei siinä pyhää kolmikkoo tarvita, saati paavia. Mutta kuka sen pommin sytytti? Älä katso minua!
Lopuksi jämävitsien aatelia: Jumala tulee paratiisiin ja paikalla keikkuu Aatami. Missä Eeva on kysyy Julle. Meni joelle pimpsapyykille! Voi hyvä jumala, sanoo Jumala, nyt se haju ei lähde niistä kaloista ikinä.
Kalat ovatkin olleet aikojen alussa syömäkelpoisia?

Viikuna ja vähät vaatteet

Vuokraisäntä Rafu kävi aamupäivällä niittämässä appelsiinilehdon aluskasvillisuutta. Kommunikoimme pääasiassa Rafu puhelimen googlekääntäjällä. Rafu ei puhu sanaakaan englantia ja minun espanjani on kyllä kehno. Ranskaa silloin tällöin riemuksemme ymmärrämme suuntaan ja toiseen. Niin, siinä kasvimaan (tomaatti, paprika, munakoiso, kesäkurpitsa/kurkku yms.) laidassa kohoaa komea puu ja puussa kasvaa pienen omenan kokoisia hedelmiä. Rafu minut kädestä opastaa puun juurelle ja espanjaksi selvittää puun nimeä ja muuta olemusta. Ottaa sitten hedelmän, jonka pinta on hiukan halkeillut ja kuoraisee. Sisällä on pehmeä sisäkuori ja sen sisällä punaisia siemeniä. Ääntä kohti Rafu hedelmän heittää ja veljenne matkii, kas matkimalla oppii lapsikin. Veljenne on juuri syönyt viikunan. Kohtuullisen mauton paketti, mutta varmaan terveellinen. Mummi sanoi kokeilevansa viikunan kuivaamista, jos maku siitä etevöityisi.
Tuli varsin raamatullinen olo. Aatami ja Eeva paratiisissa ilkosillaan kuljeskelivat, mutta oliko se sen omppoepisodin jälkeen kun häveliäisyys iski ja pukeutuivat viikunanlehteen? Vai onko kysymys Vatikaanin vaikutuksesta kirkkotaiteeseen? Pastori korjaa ja opastaa uskonnonharrastelijaa. Aika pieni on viikunanlehti jos oikein miehisiä laitteita koittaa peitellä. Täällä meillä maalla ei kyllä tarvi viikunlehteäkään. Voi olla kuin paratiisissa, eikä pöksyt kastu kun pulahtaa altaaseen, hyvä niin.

Oli Italialainen ilta: pastaa ja murusoosia. Mummi loihti oivat maut. En luota espanjalaiseen keittiöön. Eilen käytiin Aloran kiinalaisessa ja otettiin pääruokana grillattu ankka. Oli aivan armottoman hyvä annos. Juotiin talon kallein punaviini: 11€.
Kun ostat täältä talon tai huoneiston, saattaa yllätys olla, että keittiön erottaa muista huoneista kaksi seinässä törröttävää putkenpäätä. Ei ole kaappeja, ei hellaa tai jääkaappia. Se siis espanjalaisesta keittiöstä noin huoneena. Ruokakäsitteenä se on kuiva ja sitkeä. Siksi ratkaisuna ongelmaan päädyin ottamaan oman keittiömestarin mukaani. En ole katunut.

Onko teillä allaspoika? Allaspoika huoltaa altaan. Kotiväki voi pari kertaa päivässä kaapia pinnalta roskat ja ötökät, mutta varsinaisen pohjan imuroimisen hoitaa allaspoika. Hän on allasmaailman adonis: solakka ja päivettynyt varsi, sulava käytös, avoin seuramies ja valmis tyydyttämään talon emännän pienimmätkin unelmat! Miks ei isännänkin, jos ollaan sitä sorttia. Rafu meillä ensihuollon teki pari viikkoa sitten. Minä valvoin ja mummin piilotin sisälle. Piirsin kaavioita ja kirjoitin itselleni oppaan. Toissapäivänä olin oma allaspoikani. Vaativa tehtävä monessa suhteessa. Yritä kuvitella imuroivasi allasta, jossa on pari metriä vettä. Minä sen tein!

Gibraltar

Laumansa pomo, hidalgo!

Perusbritti Gibraltarilta. Armoton veijari ja kertoja. Taksikuski.

Tamperelaisia timantteja Gibbiksellä, jee!

Mummi ja apina. Huomaa kaihoisa katse.

Vieraita kiikutettiin siis Britanian niemenkärkeen Gibraltarille. Pääsi siinä itsekin ohessa ja sai olla soföörinä. Kaukana ei tuo pala brittilää ole. Ihan portille ajaa tästä puolitoista tuntia. Viimeinen puolikilometriä voi sitten kestää pari, kolme tuntia.
Ilmastointi on syytä olla kärryssä näillä keleillä. Tosin ilmastoinnin ongelma on tämä kurkkukipu ja nuha. Mazdassa oli ihan manuaalinen lämmön säätö ja helposti sen pitää liian kylmällä. Etupenkki sairastuu ja takapenkki kuitenkin paistuu. Jos autossa on automaattinen ilman lämpötilan säätö, ei alle 24-asteen kannata lämpöä asettaa.
Kun vihdoin tulliin pääset, on se pelkkä läpiajojuttu. Ei nurkunut passia, vaan vinkkas menemään. Siitä tomtomin ohjeiden mukaan kohden keskustaa parkkia etsimään. Kylässä asuu vakkariin kolkyttuhatta brittiä. Näin turistiaikaan paljon oli väkeä enemmän. Suuri risteilyalus oli satamassa juuri purkanut laumansa kujille ja kaduille. Parkkitaloon pantiin auto ihan kylän keskustaan ja siitä etsimään kuljetus mäen päälle. Main streetin varrelta saa taksikyydin mäkeä ylös ja pysähdys neljässä kohteessa. Hinta 30€/22£. Mijaksessa oli pääosassa aasit, täällä apinat. Niitä pitää ihmetellä joka pysähdyksellä. Kuskit osaavat niitä käsitellä ja pistävät istumaan olkapäällesi, jos niin haluat. Sitten kuvataan. Kallio on huiman korkea ja näköala Afrikkaan on hyvällä kelillä mahdollinen. Jos pelkää korkeita paikkoja ja huolettomia kuskeja, ei kannata lähteä kyytiin.
Keskustasta pääsee huipulle myös köysirataa sardiinipurkissa. Silloinkin pitää vain luottaa, nyt köyteen. Moni luottaa köyteen matkalla ylös...
Gibraltari on pinta-alaltaan aivan onnettoman pieni. Kun tullista tulet, ajat suurelle aukiolle ja siitä yli. Miksi näin pienessä paikassa on näin suuri tori? Oikeasti olit juuri ylittänyt lentokentän. Kymmenen kertaa päivässä, vai oliko se viikossa, liikenne kentän yli katkaistaan. Lentokone tulee tai lähtee. Meidän taksikuski asiaa selvitti. Armoton huumorimies, kuten britit yleensä.
Jos on vielä pakko mennä paikalle, teen näin: lähden Alorasta puolen päivän jälkeen ja olen tullissa vajaan parin tunnin päästä. Kahden maissa ei enää ole jonoja. Sitten auto parkkihalliin ja hotellista huone. Hyvät kävelykengät jalkaan ja rennosti peribrittiläiselle pubikierrokselle. Yöllä kömmitään hotelliin ja aamupäivällä kohden kotia. Vältyt ruuhkilta ja virkistyt lämpimällä oluella!
Aikaa näille pikku tripeille pitää varata reilusti. Toisaalta aikaa eläkeläisellä on.

Eläkeläisen kiireellinen maailma

Tuli kiireitä! Pukkas tuohon Torremolinokseen pari tuttua mimmiä lomalle. Vuokrattiin auto ja tutustuttiin ympäristöön. Jaa, että kuka ajaa? Lienee turha kysyä. Halvalla sai Mazda 2 -luokan auton. Ei kyllä saa olla kova kiire ainakaan ylämäessä. Muutoin kulkee kevyesti ja ääneti.
Auto haettiin lentokentältä tutusta Lidos-vuokraamosta. Lentokentälle mentiin junalla. Oli ensin käveltävä meiltä kylille noin kolme kilsaa ylämäkeä. Naisia puhallutti! Taksilla siitä alas vuorenrinnettä rautatieasemalle. Käytiin ensin Fuengirolassa, mutta halvempi vaihtoehto oli iltasella kiinni, kun oli sunnuntai.
Maanantaina kurvattiin maisemareittiä Alorasta Rondaan. Tie oli merkitty karttaan keltaisella ja oli välillä kapeahko. Mutkia riitti ja vauhtia sai pitää jos meinas pysyä paikallisten vauhdissa. Turisti kehtaa hiukan hidastella, muttei näin paikallinen.
Rondaan tunnetuin maamerkki on armottoman syvä rotko, joka jakaa kahtia kaupungin. Sanotaan, että kolme siltaa yhdistää kaupungin puolikkaat. En ole koskaan nähnyt yhtä enempää? Vanhimmat talot ovat arabivallan ajoilta. Ainoa mahdollisuus saada autolle tila on parkkihalli. Siis kaarros maan alle. Aamupäivällä kaupungin keskustan kävelykadut kuhisivat ihmispaljoudesta. Meinas maalaispojalla iskee aavistuksen paniikki, liikaa väkee kapeilla kaduilla! Takaisin tultiin siestan aikaan ja kas: autio on kylätie. Rotkon reunalla turisteja piisaa ja valokuvia otetaan. Paljon on paikalla kaukoidän väkeä. Pieniä kauppoja on turistin iloksi kadunvarsilla viljalti. Voit ostella kinkkuja, vaatteita, porsliinia, viinejä....
Keskustassa on myös härkätaisteluareena. Järjestetäänkö Espanjassa oikeita härkätaisteluja enää? En tiedä. Mainoksia oli joitakin, joissa ikäänkuin olisi mainostettu härkätaisteluja!? Ei riittänyt ymmärrys ja kielitaito. Kielitaito alkaa aavistuksen karttua, kun on pakko. Mummi on ilmiömäinen kieli-ihminen. Luonnonmenetelmällä hän lauseet rakentaa ja paikallisten mongerruksesta selvän ottaa. Paljon on ollut hyötyä siitä viime talven kurssista espanjankielessä. Tuntee hiukan kielen rakenteita ja ääntämistä yms.
Kun Rondasta palattiin, ei väki suostunut enää maisemapikataipaleelle, vaan isommat baanat oli valittava. Mutkia riitti kovasti rannikolle asti sielläkin ja vauhti oli huima. Rantaa seuraa kiva nelikaistainen tie A-7. Maisemat ovat hienot ja joskus mennään ihan meren rannassa. Täyteen on aurinkorannikko rakennettu, mutta mielestäni ihan kiva sekasotku vanhaa ja uutta. Jos matkan pitää taittua joutuin, on syytä valita maksullinen AP-7, joka kulkee hiukan kauempana rannasta.
Ennen paluuta kotiin Aloraan käytiin Mijaksen valkoisessa kaupungissa. Kuten moni suomalainenkin kaupunki, on Mijas kuuluisa aaseistaan. Mijaksessa aasit vetävät rattaita. Syötiin kylillä kevyesti turistihintaan ja hikoiltiin. Kuppilassa ei ollut ilmastointia ja pihalla +35c.
Pirre lähetti viestin, että tänne olis tulossa helleaalto. Tarkastelin tiedotuksia ja kas luvassa on 37 ja sillai. Leivän päällä käytän nykyään pestoa, kas kun omegakolmonen lässähtää hetikohta mauttomaksi liemeksi kuumuudessa. Nyt aamusella on muutoin pilvistä ja mukavan viileää.
Ruokaa haettiin Coinin kaupparyppäästä, nyt Mergadonasta. Vieressä on myös Lidl, mutta on kalliimpi! Tosin Lidl täällä on laadukkaampi ja ylen siisti verrattuna muihin kyläkauppoihin.
Illalla, auringon laskiessa, vieraille tarjottiin entrecot, raakamakkaroita ja raclettepotut. Seuraavana päivänä käytiin Englannissa.