Näin asiat hoituu

Meidän vuokraemäntä on tosi kiva. Tarjos kaljat lähibaarissa. Ja muutenkin. Mummi sille sano, toista kertaa, että kun hellasta saa säväreitä ja muistakin sähkövehkeistä. Oletti mummi Anan toimittavan tänne sähkärin tutkiin asiaa. Ana vastas: Sehän on vaarallista, pidä kenkiä! Oli aiemmin puhuttu, ettei säväreitä saa, kun on kengät jalassa. Näppärä vastaus, ymmärtäväinen ja osaaottava. Joka häkkyrään, jossa on peltikuori, virtanen tulee kuoreen. Hulluutta aikanaan hoidettiin sähköshokeilla ja homoutta (katso "takaisin kotiin" toinen tuotantokausi).  Täällä pysyy mieli virkeänä ja tunnet olevasi hetkittäin tosihetero! 

Säätiedoitus: toissapäivänä satoi viisi minuuttia. Edellisen kerran satoi noin kolme kuukautta taaksepäin. On täysikuu.

Lumi-vaeltajan kanssa tutkittiin toinen reitti Guaron kylille. Joenpohjaa kuljetaan etelään ja noustaan sieltä vuorelle. Kun vastaan tulee omituinen rivitalokombinaatti, siitä alas kylälle. Ideana on, ettei tarvitse palata omia jälkiä takaisin, vaan matka muodostaa renkaan. Kesto 3+1, josta siis tämä +1 on baarihetki Guarossa oluttuopin seurana. Sitten sitä toista väylää takaisin kotiin. Matkaa kertynee noin seitsemän kilometriä.

Keittiömestarini laittoi perinteistä kaalipataa. Tällaista perinnettä ei tunneta Espanjassa. Pari päivää syötiin ja ilma oli sakeaa tien 366 51-kilometripylvään seudulla. Kaalipata ei ole seuranpitoruoka, ei. Kun ei ollut puolukkahilloo, söi mustaviinimarjahyytelön kera. Sopi mainiosti kyytipojaksi.

Kuu tekee itseään tykö vuoren takaa

Kun sitä kastelee, se kukkii

Kesällä ei vesi häiritse vaeltajia

Lumi tarkastaa, että kivet on ladottu oikein. Sortumisvaara!

Pulikemiaa

Alakuvassa veljenne on halkomassa juuri poimittuja luumuja ja
poistaa kivet. Yläkuvassa tuote muhii purkissa.

Veljenne on pulikemisti. Pulikemisti elää juuri nyt iloisessa joulunodotuksen tunnelmassa. Rommiluumut ovat lähes puolivuotisen taipaleensa alkumetreillä. Mitä on jo tapahtunut?
Luumut noukittiin puusta yksitellen laatua haptisesti palpuloimalla ja silmällä seuraten. Vain parhaat kelpasivat pulikemistille. Mummi vielä pesaisi omilla pienillä kätösillään pinnan puhtaaksi. Pulikemisti poisti kiven halkaistuaan luumun ja pisti vielä puolikkaankin puoliksi. Mummi latoi neljänneksiä purkkiin kerroksen ja päälle sokeria. Tämän hän toisti kunnes purkki oli täysi.
Tehtiin kaksi eri versiota. Toisessa on erikoishienostunut tumma sokeri ja toisessa valkoinen sokeri ynnä kivet.
Aikanaan luumut nautitaan kermavaahdon kera pukkia odotellessa. Neste luultavasti on maukasta nautittavaksi hyvässä seurassa sellaisenaan tai vaikka jälkiruoanlaitossa.
Seuraavassa jaksossa: pulikemisti ja päärynäliköörtti!

Likööriä, likööriä

Tämä komea ranta on Nerjassa. Poikettiin viikonloppuajelulla
Paulin ja Tean kanssa. Oli luxusta, en ajanut.

Syksyn satoa päätettiin taltioida ja viinalla säilöä. Näin se menee:
Greipin kanssa sopii mainiosti Gin'i. Eikö? Lonkero tulee heti mieleen. Alorassa meillä oli yksi greippipuu ja siinä kahdeksan verigreippiä. Ostettiin vasiten isoja tölkkejä kiinankaupasta imeytyssäiliöiksi. Greipit kuorittiin ravintolatyyliin veitsellä leikellen kuori pois ja pilkottiin purkkiin. Sokeria saa pistää maun mukaan, mutta me pantiin noin 0,7kg tähän parin litran purkkiin. Muistaakseni!? Maun mukaan voi pikkuhiljaa lisätä. Sitten käännellään ja mulskutellaan päivittäin. Pidettiin jääkaapissa. Mukavaa puhaa on toi viinan kanssa läträäminen. Ei sovi ehkä rapajuopolle. Läträttävä loppuu kesken. Kuukauden eli kaksi ja valmista on likööri. Meillä oli kahdeksan kuukautta. Sitten laskettiin suodatinkankaan läpi laakeaan astiaan josta pulloon. Sen vois varmaan jollain kirkastaa, ehken liivatteella. Ei kai tai joo...
Näissä olosuhteissa etuna on, että ginipullo maksaa 4.20€ ja vodka samaten.
Appelsiinijuttu tuli tosi hyvää: viina oli vodkaa, kuoria mukaan ja mausteeksi tällä kertaa tähtianista. Parin lasillisen jälkeen siitä voi vaikka laulun leipoa. Appelsiinilikörtti, siitä nauttii  jokanörtti...
Sitruunasta syntyy oma limonchello käden käänteessä. Kirpeä tuote, joka poistaa pelon ja ahdistuksen tuota pikaa.

Maistuis varmaan sullekin?!

Perseet-ulos ralli

Kaksisataa metriä meiltä Coin'iin päin on keltainen muuri ja tien ohessa 51 kilometripylväs, niin siitä portista sisään jos olet liikkeellä tämän kuun 26 lauantaina kello 14 tai jälkeen. Willen yhdeksäs perse-ulos ralli on totta. 15€ sisään: syödä ja juoda saa niin paljon kun sielu ja kroppa sietää. Orkestereita on seitsemän. Melu kuuluu meille asti, joten paras on mennä mukaan. Jos olet rallittelemassa Willen yhdeksänsissä perseet-ulos rallissa, katso länteen ja kulje kohden yksinäistä palmua horisontissa. Palmu on meidän pihassa, portin pielessä. Tervetuloa

Alhaurin Rock

Viime perjantaina, kun aurinko oli jo laskenut, ajelimme meiltä kohti Alhaurin de la Torre'a. Luvassa oli rock-konsertti. Puisto keskellä kylää on komea paikka konsertille. Aika mukavasti oli paikat laitettu, paitsi parkkipaikat. Ikuinen riesa täällä etelän lämmössä on ettei ole parkkipaikkoja, tana. Nyt jätettiin auto sillai puolihullusti. Tosin niin tekee kaikki. Veljenne on kohta supiespanjalainen.
Soitto alkoi vain vartin myöhässä. Se on vähän, oltiin sitten Suomessa tai Espanjassa. Eka yhtye, nimi meni ohi, soitti punkahtavaa puhelaulua. Basisti ei ollut ruma, jotta voi sitä ensin sanoa positiiviset asiat. Ja toinen positiivinen asia:
Makelle veljenne sanoi kerran harkitsemattomasti, että Pate Mustajärvi on maailman huonoin laulaja. Make hyvä, en vielä silloin ollut kuullut tämän espanjalaissolistin raakkumista. Paten ääniala on kapea, tällä herralla se on kapeampi, Pate laulaa väärin, tämä ei laula oikein, Popedalla on muutama hyvä biisi, tällä bändillä ei ollut hyvää biisiä.
Käpyttelimme naapuribaarin terassille kaljalle. Siitä näki suoraan lavalle ja ääni vaimeni siedettäväksi. Bändi vaihtui ja uusi inferno alkoi. Joimme oluet ja menimme vielä yleisöksi toivoen, että musiikin laatu paranee, kun soittajat vaihtuvat. Tämä 20th vuosisadan orkesteri oli käynyt esiintymässä ulkomaillakin. Varmaan Afrikassa?
Jack Berry kääntyi tuoreessa haudassaan, kun kuuli Johnny B. Gooden raiskausrituaalin. Se meni totaalisesti pieleen. Annikki Tähden "sä muistatko Monrepo'on" rockaa kuin juopunut kaatumatautinen, kun vertaa tähän aneemiseen fiaskoon. Rumpali, basisti ja kitaristi vetivät tyystin eri tahtiin ja päällee rääkyi nainen jalat harallaan, mutta yksikään ääni ei mennyt kohdalleen. Aikoinaan, kun höyryveturi saapui asemalle, se puhisi samalla tavoin ja ihmiset olivat tyytyväisiä kun matka oli ohi. Sama täällä. Lapsitähti Jackson'in biisi soi kohtuudella ja laitoinkin siitä pätkän videolle, lohdutukseksi.
Kustannuksia ei paljon tullut: kaljat 1€/muki ja pari litraa naftaa 0,99€/l, se on alle neljä eekiä. Konsertti oli ilmainen.

Onnellinen mies

On siltainsinööri Jaatinen, Akseli Jaatinen.
Olen ehkä kirjoittanut aiheesta ennenkin, mutta nyt se on taas aktuelli. Jo edesmennyt serkkuni, Hannu, oli ensimmäinen, jonka kotona näin kuvanauhurin. Lienee ollut VHS. Hannu telkkarista pisti nauhalle mieliohjelmia ja niitä sitten katseli kun aika oli. Oma kasetti oli varattu tuolle otsikossa mainitulle tv-elokuvalle. Hannu sanoi katsovansa sen kun oli poikkeuksellinen tarve piristyä ja kääntää huonotuulisuus riemuksi. Väitti, että lääke toimii poikkeuksetta. Joskus, kun tilanne oli perin vaikea, saattoi hermostoa herkistää kemiallisesti. Kossuvissy oli toimiva kemikaali, valisti Hannu.

Selasin yle-areenaa ja siellä se oli: Onnellinen mies. En rynnännyt suinpäin kimppuun, vaan keitin teen ja sämpylän voitelin. Yritin taikoa masennusta päälimmäiseksi, muttei noussut. Ajattelin säätä Suomessa ja olin hiukan surullinen. Pian ohjelma pyörimään ja Harri Tirkkonen kehiin.
Paasilinnan teksti on hänelle tyypillistä hillityn hillitöntä. Ja, jumalauta, on upeeta nähdä ja myötäelää kuinka oikeus voittaa ja kovanonnen soturi sisulla nousee tuhkasta kuin Fenix-lintu ikään. Jaatinen on ritari, johon on helppo samaistua. Tuli veljenne siitä iloiseksi. Jos kuka ei tule, on mölö ja pösilö!

Nimet, kun piti antaa kaksosille, oli Jaatinen omin neuvoin maistraatissa käynyt väestörekisteriin panemassa. Lasten äiti kehui, että oli mukavat nimet: Pirita ja Lirita. Mutta kumpi on kumpi, kun ovat niin saman näköiset. Pannaan vaikka se ovenpuoleinen Piritaksi. Tällaista voi tapahtua vain elokuvissa, että ovenpuoleinen...

Veliterra

Ensimmäinen erä maanläheistä nimikkovalkkariani on markkinoilla. Tule ja purista!

Maistuu Espanjan maaperälle. Vie miestä ja
naurattaa naista. Pöyhkeä jälkimaku.
Veljenne on viinimaailman huipulla!