Onnellinen mies

On siltainsinööri Jaatinen, Akseli Jaatinen.
Olen ehkä kirjoittanut aiheesta ennenkin, mutta nyt se on taas aktuelli. Jo edesmennyt serkkuni, Hannu, oli ensimmäinen, jonka kotona näin kuvanauhurin. Lienee ollut VHS. Hannu telkkarista pisti nauhalle mieliohjelmia ja niitä sitten katseli kun aika oli. Oma kasetti oli varattu tuolle otsikossa mainitulle tv-elokuvalle. Hannu sanoi katsovansa sen kun oli poikkeuksellinen tarve piristyä ja kääntää huonotuulisuus riemuksi. Väitti, että lääke toimii poikkeuksetta. Joskus, kun tilanne oli perin vaikea, saattoi hermostoa herkistää kemiallisesti. Kossuvissy oli toimiva kemikaali, valisti Hannu.

Selasin yle-areenaa ja siellä se oli: Onnellinen mies. En rynnännyt suinpäin kimppuun, vaan keitin teen ja sämpylän voitelin. Yritin taikoa masennusta päälimmäiseksi, muttei noussut. Ajattelin säätä Suomessa ja olin hiukan surullinen. Pian ohjelma pyörimään ja Harri Tirkkonen kehiin.
Paasilinnan teksti on hänelle tyypillistä hillityn hillitöntä. Ja, jumalauta, on upeeta nähdä ja myötäelää kuinka oikeus voittaa ja kovanonnen soturi sisulla nousee tuhkasta kuin Fenix-lintu ikään. Jaatinen on ritari, johon on helppo samaistua. Tuli veljenne siitä iloiseksi. Jos kuka ei tule, on mölö ja pösilö!

Nimet, kun piti antaa kaksosille, oli Jaatinen omin neuvoin maistraatissa käynyt väestörekisteriin panemassa. Lasten äiti kehui, että oli mukavat nimet: Pirita ja Lirita. Mutta kumpi on kumpi, kun ovat niin saman näköiset. Pannaan vaikka se ovenpuoleinen Piritaksi. Tällaista voi tapahtua vain elokuvissa, että ovenpuoleinen...