Willy's Arse Out rally

Willen perseet ulkona -ralli oli lauantaina. Meiltä parisataa metriä itään. Soitonräime alkoi hyvästi jo neljänmaissa. Paulin komensin mukaan edustamaan Fuengirolan mamuja. Maija on meillä kyläilemässä ja oli myös innokas tapaamaan partasuu-ukkoja ja nahka-asunaisia. Varovasti maistettiin niitä likööriä-likööriä-osaston juomia nostatusmielessä. Pauli toi muassaan muiden kera harvemmin nähtyä ja koettua mustakorkkista Monte Ducay'ta.
Sitten oltiin lähtövalmiita. Mummin piti kammeta kyläkapakkaan täydentämään norttivarantoaan ja joukolla siis joimme siinä oluet ja toiset gin-tonic-juomat ottivat. Polkua pitkin matka olisi sujunut vailla vaaraa tulla yliajetusi, mutta rohkea nelikko suuntasi matkaan vilkasliikenteisen kylätien piennarta. Ehjänä perille saapuivat he ja maksoivat sisääpääsystä vaaditun viisitoista €. Summa menee lyhentämättömänä mikälie lastenkodille. Hyvä!
Ja siitä hepolaukkaa all-in-clusive olutta ahmimaan ja punaviiniä ja hampurilaista ja chili con carne lautasellisia. Yksi soitto kun loppui toinen aloitti, kun kamat oli vaihdettu. Jonniinmoinen veljenne ystävä Gurney 64v piti tanssi- ja akrobatiaesitystä soiton soidessa. Yltä ja päältä hikinen oli hän. Rastatukka, nuori vempula, koitti pysyä Gurney'n vauhdissa: käsilläseisomisyrityksiä ja keekoilua. Karkea stabiliteetin virhearvio saattoi vempulan holtittomaan sivuluisuun. Veljenne istui niilläsijoin seurueineen kun hampputukka syöksyi ylle kaataen oluet ja punaviinit veljenne vaaleille asusteille. Kyllä tiedätte punaviinin värjäävän vaikutuksen. Siinä pääsi mummilla ärräpää, koska hän vastaa taloutemme vaatehuollosta.

Kivaa oli. Miehet oli pääsääntöisesti saatanan rumia, joten korvapuoli veljenne istui mainiosti ryhmään. Verinen tukka lisäsi katu-uskottavuutta. Pauli oli meillä yön yli ja oli puolikympinmaissa lähtenyt höyryämään mersulla kotia kohti. Maija oli kävellyt vastaan kylätiellä. Kyllä ne nuoret jaksaa! Me heräiltiin puoliltapäivin. Tuubista löytyy soittoesityksiä tuolla Willy's arse out rally otsikon alla. Kokeile

Maankorvessa kulkevi

Vaan pitäisi pysyä tiellä, vaikka laveallakin. Lapsosesta en tiedä, mutta veljenne.

Koiruuden kanssa aamulenkillä tutkittiin uusia reittimahdollisuuksia. Lupaava alku päättyi pillarin möyrimään irtomaahan oliivipuiden välissä. Kenkään menee ikävästi multaa. Mutta jo vain siinä ylempänä kulki oiva tie juuri oikeaan suuntaan. Siis veljenne lähti kapuamaan jyrkkää rinnettä, ylös kohden tietä, melko vaatimattomin varustein. Jo kohta maa lähti vyörymään jalkain alla ja vanhuksen mahdollisuus hallita norjaa varttansa ehtyi vauhdin kasvaessa. Päistikkaa veljenne otti kontaktin karhean oliivipuunrungon kera. Onneksi pää edellä, ettei mikään herkkä ruumiinosa vaurioitunut! Melkonen jysäys, päässä humisi, mutta äly oli alati kirkas. Verta tippui aivojen seudulta tantereelle valtoimenaan. Paita pois päältä ja sillä veljenne tukki vuotokohtaa. Maailma näytti sumealta. Jaa, kas, rillit oli vielä maassa. Siitä vain päähän. Sanka vähän minkä sattui.
Kotiin oli reilu puoltoista kilsaa. Reippaasti pitää edetä, jottei astia vallan tyhjene nesteestä. Toisaalta reikä oli korkealla astian yläpäässä. Ei kai se siitä kovin äkkiä tyhjene.
Mummi sitten kotona siunaili, päivitteli, putsaili ja paketoi ukon päänuppia. Veljenne oli saatava siirtovalmiiksi matkalle kohden terveyskeskusta. Vuotoa piti sikistää ettei Hyundain verhoilu vahingoitu. Hyvin onnistui.
Auto pantiin terveyskeskuksen pikaparkkiin, kun muualla ei ollut tilaa. Sisällä oli kaikenlaista hässäkkää. Paperijuttua ja sillai. Ei ollu paprut kunnossa, mutta kyllä ukko piti hoitaa. Sitä kävi useampikin typy ihmettelemässä veljenne korvallista. Oli muusina lettukorva. Lääkäritäti sano heti, että veljellenne pitää tehdä sellainen kauneusleikkaus. Tarvitaan plastiikkakirurgia ja se on Malagan kylässä siinä isossa sairaalassa vasemmalla. Lähete saatiin ja Hyundailla kohden Malagaa.
Katu löytyi tom-tom'illa. Taloilla ei juurikaan ole numeroita, mutta sairaala oli kadun suurin rakennus ja jonniinmoinen maamerkki. Sairaalalla ei tietenkään ole parkkipaikkaa, mutta muutaman korttelin päässä on yleinen parkkihalli - 2€/h. Niin aina. Siellä sitten hiukan pompotellaan ukkoo luukuilla ja vihdoin veljenne saa särkänniemirannekkeen omalla nimellä. Mummille pantiin rintaan saattajatarra. Ensin yleislääkäri arpoo erikoislääkärin ja pistää matkaan oppaan kera.
Kohta jo ollaan kolmatta kertaa toimintahuoneessa ja varsinainen akti saa alkunsa, kun kauneusleikkaaja alkaa muotoilla vauriokohtaa. Kolmen äijän voimin homma etenee, veljenne on siis neljäs. Aina kun potilas alkaa hytkyä lisätään puudutusainetta. Lihaa on kadonnut ja uutta ei ole tarjolla. Korvasta tulee alkuperäistä vaatimattomampi. Veri alkaa pysyä sisällä. Hiukan tihkuu vielä pari päivää. Päänahka on ruvella useasta kohdin ja vähäinen hiuskuontalo kuivuneessa veressä. Pää on entistä kompaktimpi, mutta varsin rivo katsella. Muttei niistä emmeistä saa parempaa, espanjalainen kauneuskirurgikaan tai edes kaksi.
Tapausta tullaan vielä puimaan. KELA on ollut vähän hitaalla ja veljenne terveydenhuoltopaprut ovat olleet käsittelyssä siellä Suomessa yhden vuoden. Ohjeaika on neljä viikkoa. Sisso saatana. En ollut rekisteröitynyt espanjalaiseen järjestelmään, kun sain ne KELAn paperit juuri edellisenä päivänä. Mitä siitä seuraa, ei voi tietää?

Vierailulla

Aune-täti tuli käymään ja Kikka kanssa. Olosuhteiden pakosta olemme liottaneet matkalaisia allasvedessä. Pohjolanmorsian sulaa etelän lämmössä tottumattomuuttaan jollei vedessä jäähdytä.
Tänään vietiin heidät Marbellaan. Mondan linna piti meidänkin katsastaa. Jos siellä vaikka kuvataan se tanssii susien kanssa -ohjelma, niin menen katsomaan, että kuinka se susi tanssii.

Kaupungissa voi olla näin vehreää!

Iiikk! Iiihania kledjuja!

Onko se lintu?
Onko se lentokone?
Onko se sudenkorento?
Ei, se on teräsmies!

Sportster myytävänä?

Mondan linnan sisäänkäynti

Näin asiat hoituu

Meidän vuokraemäntä on tosi kiva. Tarjos kaljat lähibaarissa. Ja muutenkin. Mummi sille sano, toista kertaa, että kun hellasta saa säväreitä ja muistakin sähkövehkeistä. Oletti mummi Anan toimittavan tänne sähkärin tutkiin asiaa. Ana vastas: Sehän on vaarallista, pidä kenkiä! Oli aiemmin puhuttu, ettei säväreitä saa, kun on kengät jalassa. Näppärä vastaus, ymmärtäväinen ja osaaottava. Joka häkkyrään, jossa on peltikuori, virtanen tulee kuoreen. Hulluutta aikanaan hoidettiin sähköshokeilla ja homoutta (katso "takaisin kotiin" toinen tuotantokausi).  Täällä pysyy mieli virkeänä ja tunnet olevasi hetkittäin tosihetero! 

Säätiedoitus: toissapäivänä satoi viisi minuuttia. Edellisen kerran satoi noin kolme kuukautta taaksepäin. On täysikuu.

Lumi-vaeltajan kanssa tutkittiin toinen reitti Guaron kylille. Joenpohjaa kuljetaan etelään ja noustaan sieltä vuorelle. Kun vastaan tulee omituinen rivitalokombinaatti, siitä alas kylälle. Ideana on, ettei tarvitse palata omia jälkiä takaisin, vaan matka muodostaa renkaan. Kesto 3+1, josta siis tämä +1 on baarihetki Guarossa oluttuopin seurana. Sitten sitä toista väylää takaisin kotiin. Matkaa kertynee noin seitsemän kilometriä.

Keittiömestarini laittoi perinteistä kaalipataa. Tällaista perinnettä ei tunneta Espanjassa. Pari päivää syötiin ja ilma oli sakeaa tien 366 51-kilometripylvään seudulla. Kaalipata ei ole seuranpitoruoka, ei. Kun ei ollut puolukkahilloo, söi mustaviinimarjahyytelön kera. Sopi mainiosti kyytipojaksi.

Kuu tekee itseään tykö vuoren takaa

Kun sitä kastelee, se kukkii

Kesällä ei vesi häiritse vaeltajia

Lumi tarkastaa, että kivet on ladottu oikein. Sortumisvaara!

Pulikemiaa

Alakuvassa veljenne on halkomassa juuri poimittuja luumuja ja
poistaa kivet. Yläkuvassa tuote muhii purkissa.

Veljenne on pulikemisti. Pulikemisti elää juuri nyt iloisessa joulunodotuksen tunnelmassa. Rommiluumut ovat lähes puolivuotisen taipaleensa alkumetreillä. Mitä on jo tapahtunut?
Luumut noukittiin puusta yksitellen laatua haptisesti palpuloimalla ja silmällä seuraten. Vain parhaat kelpasivat pulikemistille. Mummi vielä pesaisi omilla pienillä kätösillään pinnan puhtaaksi. Pulikemisti poisti kiven halkaistuaan luumun ja pisti vielä puolikkaankin puoliksi. Mummi latoi neljänneksiä purkkiin kerroksen ja päälle sokeria. Tämän hän toisti kunnes purkki oli täysi.
Tehtiin kaksi eri versiota. Toisessa on erikoishienostunut tumma sokeri ja toisessa valkoinen sokeri ynnä kivet.
Aikanaan luumut nautitaan kermavaahdon kera pukkia odotellessa. Neste luultavasti on maukasta nautittavaksi hyvässä seurassa sellaisenaan tai vaikka jälkiruoanlaitossa.
Seuraavassa jaksossa: pulikemisti ja päärynäliköörtti!

Likööriä, likööriä

Tämä komea ranta on Nerjassa. Poikettiin viikonloppuajelulla
Paulin ja Tean kanssa. Oli luxusta, en ajanut.

Syksyn satoa päätettiin taltioida ja viinalla säilöä. Näin se menee:
Greipin kanssa sopii mainiosti Gin'i. Eikö? Lonkero tulee heti mieleen. Alorassa meillä oli yksi greippipuu ja siinä kahdeksan verigreippiä. Ostettiin vasiten isoja tölkkejä kiinankaupasta imeytyssäiliöiksi. Greipit kuorittiin ravintolatyyliin veitsellä leikellen kuori pois ja pilkottiin purkkiin. Sokeria saa pistää maun mukaan, mutta me pantiin noin 0,7kg tähän parin litran purkkiin. Muistaakseni!? Maun mukaan voi pikkuhiljaa lisätä. Sitten käännellään ja mulskutellaan päivittäin. Pidettiin jääkaapissa. Mukavaa puhaa on toi viinan kanssa läträäminen. Ei sovi ehkä rapajuopolle. Läträttävä loppuu kesken. Kuukauden eli kaksi ja valmista on likööri. Meillä oli kahdeksan kuukautta. Sitten laskettiin suodatinkankaan läpi laakeaan astiaan josta pulloon. Sen vois varmaan jollain kirkastaa, ehken liivatteella. Ei kai tai joo...
Näissä olosuhteissa etuna on, että ginipullo maksaa 4.20€ ja vodka samaten.
Appelsiinijuttu tuli tosi hyvää: viina oli vodkaa, kuoria mukaan ja mausteeksi tällä kertaa tähtianista. Parin lasillisen jälkeen siitä voi vaikka laulun leipoa. Appelsiinilikörtti, siitä nauttii  jokanörtti...
Sitruunasta syntyy oma limonchello käden käänteessä. Kirpeä tuote, joka poistaa pelon ja ahdistuksen tuota pikaa.

Maistuis varmaan sullekin?!

Perseet-ulos ralli

Kaksisataa metriä meiltä Coin'iin päin on keltainen muuri ja tien ohessa 51 kilometripylväs, niin siitä portista sisään jos olet liikkeellä tämän kuun 26 lauantaina kello 14 tai jälkeen. Willen yhdeksäs perse-ulos ralli on totta. 15€ sisään: syödä ja juoda saa niin paljon kun sielu ja kroppa sietää. Orkestereita on seitsemän. Melu kuuluu meille asti, joten paras on mennä mukaan. Jos olet rallittelemassa Willen yhdeksänsissä perseet-ulos rallissa, katso länteen ja kulje kohden yksinäistä palmua horisontissa. Palmu on meidän pihassa, portin pielessä. Tervetuloa

Alhaurin Rock

Viime perjantaina, kun aurinko oli jo laskenut, ajelimme meiltä kohti Alhaurin de la Torre'a. Luvassa oli rock-konsertti. Puisto keskellä kylää on komea paikka konsertille. Aika mukavasti oli paikat laitettu, paitsi parkkipaikat. Ikuinen riesa täällä etelän lämmössä on ettei ole parkkipaikkoja, tana. Nyt jätettiin auto sillai puolihullusti. Tosin niin tekee kaikki. Veljenne on kohta supiespanjalainen.
Soitto alkoi vain vartin myöhässä. Se on vähän, oltiin sitten Suomessa tai Espanjassa. Eka yhtye, nimi meni ohi, soitti punkahtavaa puhelaulua. Basisti ei ollut ruma, jotta voi sitä ensin sanoa positiiviset asiat. Ja toinen positiivinen asia:
Makelle veljenne sanoi kerran harkitsemattomasti, että Pate Mustajärvi on maailman huonoin laulaja. Make hyvä, en vielä silloin ollut kuullut tämän espanjalaissolistin raakkumista. Paten ääniala on kapea, tällä herralla se on kapeampi, Pate laulaa väärin, tämä ei laula oikein, Popedalla on muutama hyvä biisi, tällä bändillä ei ollut hyvää biisiä.
Käpyttelimme naapuribaarin terassille kaljalle. Siitä näki suoraan lavalle ja ääni vaimeni siedettäväksi. Bändi vaihtui ja uusi inferno alkoi. Joimme oluet ja menimme vielä yleisöksi toivoen, että musiikin laatu paranee, kun soittajat vaihtuvat. Tämä 20th vuosisadan orkesteri oli käynyt esiintymässä ulkomaillakin. Varmaan Afrikassa?
Jack Berry kääntyi tuoreessa haudassaan, kun kuuli Johnny B. Gooden raiskausrituaalin. Se meni totaalisesti pieleen. Annikki Tähden "sä muistatko Monrepo'on" rockaa kuin juopunut kaatumatautinen, kun vertaa tähän aneemiseen fiaskoon. Rumpali, basisti ja kitaristi vetivät tyystin eri tahtiin ja päällee rääkyi nainen jalat harallaan, mutta yksikään ääni ei mennyt kohdalleen. Aikoinaan, kun höyryveturi saapui asemalle, se puhisi samalla tavoin ja ihmiset olivat tyytyväisiä kun matka oli ohi. Sama täällä. Lapsitähti Jackson'in biisi soi kohtuudella ja laitoinkin siitä pätkän videolle, lohdutukseksi.
Kustannuksia ei paljon tullut: kaljat 1€/muki ja pari litraa naftaa 0,99€/l, se on alle neljä eekiä. Konsertti oli ilmainen.

Onnellinen mies

On siltainsinööri Jaatinen, Akseli Jaatinen.
Olen ehkä kirjoittanut aiheesta ennenkin, mutta nyt se on taas aktuelli. Jo edesmennyt serkkuni, Hannu, oli ensimmäinen, jonka kotona näin kuvanauhurin. Lienee ollut VHS. Hannu telkkarista pisti nauhalle mieliohjelmia ja niitä sitten katseli kun aika oli. Oma kasetti oli varattu tuolle otsikossa mainitulle tv-elokuvalle. Hannu sanoi katsovansa sen kun oli poikkeuksellinen tarve piristyä ja kääntää huonotuulisuus riemuksi. Väitti, että lääke toimii poikkeuksetta. Joskus, kun tilanne oli perin vaikea, saattoi hermostoa herkistää kemiallisesti. Kossuvissy oli toimiva kemikaali, valisti Hannu.

Selasin yle-areenaa ja siellä se oli: Onnellinen mies. En rynnännyt suinpäin kimppuun, vaan keitin teen ja sämpylän voitelin. Yritin taikoa masennusta päälimmäiseksi, muttei noussut. Ajattelin säätä Suomessa ja olin hiukan surullinen. Pian ohjelma pyörimään ja Harri Tirkkonen kehiin.
Paasilinnan teksti on hänelle tyypillistä hillityn hillitöntä. Ja, jumalauta, on upeeta nähdä ja myötäelää kuinka oikeus voittaa ja kovanonnen soturi sisulla nousee tuhkasta kuin Fenix-lintu ikään. Jaatinen on ritari, johon on helppo samaistua. Tuli veljenne siitä iloiseksi. Jos kuka ei tule, on mölö ja pösilö!

Nimet, kun piti antaa kaksosille, oli Jaatinen omin neuvoin maistraatissa käynyt väestörekisteriin panemassa. Lasten äiti kehui, että oli mukavat nimet: Pirita ja Lirita. Mutta kumpi on kumpi, kun ovat niin saman näköiset. Pannaan vaikka se ovenpuoleinen Piritaksi. Tällaista voi tapahtua vain elokuvissa, että ovenpuoleinen...

Veliterra

Ensimmäinen erä maanläheistä nimikkovalkkariani on markkinoilla. Tule ja purista!

Maistuu Espanjan maaperälle. Vie miestä ja
naurattaa naista. Pöyhkeä jälkimaku.
Veljenne on viinimaailman huipulla!