Sen valokuvan sain putkahtamaan siihen alkuun, kun ekaks Google+'n kautta hain mummin pinosta. Siihen meni alkuun ja jäi. Tahtoo sanoa: julkaisun ulkoasua voi muokata. Olen ohjetta lueskellut. Gadget oli mainio outo termi. Jollekin kovin tutulle asialle on keksitty uusi nimi ja vanhus on ällikällä! Perehdyn ulkoasun muokkaamiseen myöhemmin, kun pitää kaupallistaa ja myydä tämä blogi Almalle. Tai Ainolle.
Eläköitynyt lehtori porisee...
Openhuoneessa, pastorin ja psykiatrin kanssa, muinoin istuskellessamme jouten todettiin, että nämä pedagogiset uudet tuulet ovat kokoelmia vanhoista opeista hohdokkaassa paketissa. Muutamassa hetkessä meillä oli valmiina -klubiaskin takakannessa ranskalaisin viivoin- luonnos refleksi-pedagogiikan prinsiipeistä. Puuttui enää markkinamiehet silaus. Saatana, että elämä on hohdokasta eikä luominen ole tuskaista lain. Koulumaailmasta olen montaa mieltä, mutta fakta nummero yksi: oppilaat ne koulun pilaa. Mukava ja rento paikka esimerkiksi kesäaikaan.
Pikkusen vielä kulttuuria: mainitsin kirjailijamestari Martti Larnin. Onko joku katsonut Wikipediasta? Kakarana luin hänen mainion vuodatuksensa "Neljäs nikama". Mieleen tulee Veikko Huovinen tai Arto Paasilinna. Nämä kyllä tunnetaan, mutta Larni on jäänyt sivuraiteelle. Liekö tuotanto suppeampi, vaan sisältö on herranjestas aivan naurettava ja vielä päälle yhteiskuntakriittinen. Kovinpaljon minua viisaampi leikkitoverini -saattoi olla Tumppi- sanoi, että Larni oli joskus eniten neuvostoliitonkielelle käännetty suomalainen kirjailija. Pitääkö paikkansa?
Espanjassa sattuu ja tapahtuu:
Tänään lähdettiin tutkimaan kahvikonemarkkinoita ihan Fuengirolaan asti. Koneita löytyi, juuri sellaisia kuin pitikin: pavut ja vesi koneeseen, ehkä maito ja kuppi kahveeta höyryää hetkessä valmiina. Vaan ei voinut ostaa kun Harrikan kapasiteetti kuljettaa kahvikoneita laatikoissaan on pyöreä nolla. Aamulla oli pilvessä ja lämpötila alle 30 - mukava ajokeli. Puolilta päivin ei ollut pilviä vaan aivan saatanan kuuma. Käytiin rantakadulla colalla ja soitettiin Pauli-sedälle. Tyrkättiin ittemme kylään. Kyläpaikassa oli ilmastointi. Vaihdettiin kuulumisia ja saatiin hyviä neuvoja. Kahden vuoden kokemus on paljon enemmän kuin kahden viikon.
H-D'llä on ajettu viime vuosina tosi vähän. Takarengas on ainakin kymmenen vuotta vanha ja pintaa vielä jäljellä kovasti. Vaan on tosi liukas Avon-merkkinen vanteensuoja (britit sanoo: rim cover). Nopeusmittarin vaijerikin on poikki eli nopeus arvioidaan kilometripylväiden virran frekvenssistä. Malagassa on oikein H-D-diileri. Vaijerin saa sieltä ja ehkä renkaankin -ei enää Avon.
Alhaurinissa poikettiin puhaltamassa tulenliekkejä intialaisessa ruokalassa. Oli chilit kaikki tulleet meitin lautasille. Ei paha!
Kokeillaanko nyt sensorin luonteenlujuutta tai vaihtoehtoisesti flegsibiliteettiä: Aamulehti aikoinaan julkaisi palstaa kiikari. Siinä kerrottiin kaukaisen maailman tapahtumista, jotka saattoivat olla hiukan kummallisiakin pohjolan jäyhälle kansalle oivaltaa. Kerron nyt niinkuin muistan ja poikkean ehkä tyylistä, kun en ole oikea surnalisti.
Kaukaisessa maassa vakiintunut ukkopari oli ottanut aika ajoin tavaksi viihdyttää toisiaan yhteisen seksin merkeissä seuraavasti: kaverin anukseen tuupattiin pätkä sähkömiehenputkea jotta maissihiiren oli mahdollista sitä pitkin laskeutua suoleen. Kas, hiiri putkensuulle ja kohta se jo vilisti partnerin torvessa. Yleensä hiirulainen tuli kohta jo pois ja mikälie tyydytys oli sitämyöten oivallinen. Vaan kerran ei hiirulainen tullutkaan, ei vaikka kuin odoteltiin. Siinä jo tuskastuttiin. Ei hiirtä voi sinne jättää? No partneri meinaa, että hän sinne vilkaisee ja näytti sytkärillä valoa. Mitä siitä seuraa? Suolikaasut räjähti ja maissihiiri putkesta kuin pysyn suusta. Partnerin nenä murtui, mutta maissihiiren kohtalosta tarina ei kerro. Ukko polille ja hiiri roskikseen?
Tällainen oli tarina Aamulehdessä lienee ollut 70-80-lukua.
Enskerralla pykälää härskimpi, sensori tarkkana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti