Suomikulttuurissa syödään päivän merkittävin ateria puoliltapäivin. Sitten heti nukuttaa. Epsanjan eläjät syövät tosi myöhään. Väkeä virtaa ruokaloihin kello kymmenen jälkeen. Penskat on pariskunnilla mukana ja osaavat käyttäytyä.
Mummi laittaa meillä safkaa siinä auringon painuessa mailleen: 20-22. Jos grillataan, puut sytytetään tuntia aikaisemmin. Puulaji on sitruspuu. Hiillos kestää ainakin tunnin ja maustaa grillauksen oivasti. Ranskiksista juuri kerroin edellisessä numerossa. Näitä juttuja sitten kirjoittelen ruokailun jälkeen pihalla ja olen pihalla! Ruokailu iltahämärissä ulkona on komeeta. Exotic. Hieno juttu. Ruokajuttuja riittää pitkälle tulevaisuuteen ja voi olla hyvä antaa näppis mummille näissä kohdin. Saisitte exaktimpaa dataa.
Poikettiin tänään Malagan Harrikka-diilerillä. Ihan jees paja. Kaikkihan ne nykyään on samasta formusta puristettu. Tilasin Michelinin tuon ikivanhan Avonin tilalle, joka on pelottavan liukas kuumalla asfaltilla. Voi sanoa, että oli tosi hikistä seistä Malagan ruuhkissa nahkatakissa. Keli voi olla liian kuuma moottoripyöräilylle. Suomessa yleensä liian märkä tai kylmä.
Sensori ei kai ole vielä puuttunut seksijuttuihin. En ole huomannut. Tulevaisuudessa on tulossa bongo-bongo-juttu. Se on tosi härski.
perjantai 26. elokuuta 2016
torstai 25. elokuuta 2016
Mitä äijä päivät puuhailee
Niin mikä on päivän rytmi? Onko elossa sisältöä? Kulahtaako aika äkkiä vai pitkästyykö etelän asukki?
No, aamusella äijä herää seiskan ja ysin välillä. Jos lähtee lenkille on hyvä mennä aikaisin. Lämpötila nousee auringon myötä. Lenkkeilijä ottaa mukaan roskapussit ja pudottaa ne siihen kilsan päähän roskikseen. Jatkaa matkaa öljymäkeä ylös kohden pikkukauppaa. Kaupasta ostaa kulkija tuoreen bocadillon. Laskee alas öljymäen rinnettä onnellisten laaksoon ja valmistaa mummille ravitsevan aamiaisen. Ysiin jos nukkuu ei mene lenkille paistuun vaan aamiainen tehdään niistä mitä kaapeista löytyy.
Aamupäivällä hommat tehdään, jos jotain on meneillään. Tänään aamulla hypättiin rautaratsun kyytiin ja ajettiin kylälle. Ajopukuna sortsit ja t-paita, hui! Syötiin aamupala kylillä: kahvee, kerrosleipä ja iso zumo de naranja. Sitten sekatavarakauppaan hakeen klooritabuja uima-altaaseen ja harava. Harava heilui hetken kotonassa ja kottarit kulki, vaan kohta oli pariskunta hikoillut oikein itsensä märjäksi. Piti siis siirtyä kulttuurin pariin.
Päivänvarjo auki ja peti siihen alle. Kirja oli tälläerää loppusuoralla, ja mikä kirja? Oikein yllättävän hyvä! Sisarukset Hammer Tanskanmaalta olivat päättäneet yhdessä tuumin kirjoittaa jännärin: Saastat. Teksti on kauniin kepeää ja hauskasti kirjoitettu. Asia oli erinomaisen vakavaa ja kantaaottavaa. Tekstin muodon ja sisällön välillä ei kuitenkaan ollut ristiriitaa. Tulee hiukan mieleen Stig Larsson. Kirjailija, kun kehuu jotain hahmoaan erittäin älykkääksi, ei voi olla muuta kuin itsekin melkoinen valopää loihtiessaan roolihenkilölle vuorosanoja. Siis uskottavia. Jos minä kirjoittaisin kirjaa ja sanoisin, että tämä Tauno tässä on erittäin älykäs ja sanoo???? Niin, että mitä sanoo? Sen sanomisen pitäisi olla älykkään Taunon puhetta eikä hölmön veljenne! Hammerin sisaruksilta tämä oli eka juttu ja muita on varman jo tullut, lukekaa!
En ole kohta neljään viikkoon seurannut mitään mediaa. En katsonu telkkua, en kuunnellut ratskaa enkä lukenut sanomia. Millään kielellä. Täysi uutispimento päällä. Onko hyvä näin?
Kun tuossa Paulilla poikettiin lipsahti kysymys olympialaisista: koska oli ja kuinkas suomalaiset. No ne loppu just sinä samana päivänä ja suomi sai yhden pronssin. Mitä olinkaan menettänyt, Mitä!? Mitä vähemmän maailmanmenoo seuraa, tuntuu kuin pääsisi lähemmäs lopullista, universaalia totuutta!
Kukas se sano jalkapallosta, että se on oikein työväenurheilua: 10000 työläistä katsoo kun 22 miljonääriä potkii palloo.
Mitäs se ukko illat väsää, siitä ensi kerralla.
No, aamusella äijä herää seiskan ja ysin välillä. Jos lähtee lenkille on hyvä mennä aikaisin. Lämpötila nousee auringon myötä. Lenkkeilijä ottaa mukaan roskapussit ja pudottaa ne siihen kilsan päähän roskikseen. Jatkaa matkaa öljymäkeä ylös kohden pikkukauppaa. Kaupasta ostaa kulkija tuoreen bocadillon. Laskee alas öljymäen rinnettä onnellisten laaksoon ja valmistaa mummille ravitsevan aamiaisen. Ysiin jos nukkuu ei mene lenkille paistuun vaan aamiainen tehdään niistä mitä kaapeista löytyy.
Aamupäivällä hommat tehdään, jos jotain on meneillään. Tänään aamulla hypättiin rautaratsun kyytiin ja ajettiin kylälle. Ajopukuna sortsit ja t-paita, hui! Syötiin aamupala kylillä: kahvee, kerrosleipä ja iso zumo de naranja. Sitten sekatavarakauppaan hakeen klooritabuja uima-altaaseen ja harava. Harava heilui hetken kotonassa ja kottarit kulki, vaan kohta oli pariskunta hikoillut oikein itsensä märjäksi. Piti siis siirtyä kulttuurin pariin.
Päivänvarjo auki ja peti siihen alle. Kirja oli tälläerää loppusuoralla, ja mikä kirja? Oikein yllättävän hyvä! Sisarukset Hammer Tanskanmaalta olivat päättäneet yhdessä tuumin kirjoittaa jännärin: Saastat. Teksti on kauniin kepeää ja hauskasti kirjoitettu. Asia oli erinomaisen vakavaa ja kantaaottavaa. Tekstin muodon ja sisällön välillä ei kuitenkaan ollut ristiriitaa. Tulee hiukan mieleen Stig Larsson. Kirjailija, kun kehuu jotain hahmoaan erittäin älykkääksi, ei voi olla muuta kuin itsekin melkoinen valopää loihtiessaan roolihenkilölle vuorosanoja. Siis uskottavia. Jos minä kirjoittaisin kirjaa ja sanoisin, että tämä Tauno tässä on erittäin älykäs ja sanoo???? Niin, että mitä sanoo? Sen sanomisen pitäisi olla älykkään Taunon puhetta eikä hölmön veljenne! Hammerin sisaruksilta tämä oli eka juttu ja muita on varman jo tullut, lukekaa!
En ole kohta neljään viikkoon seurannut mitään mediaa. En katsonu telkkua, en kuunnellut ratskaa enkä lukenut sanomia. Millään kielellä. Täysi uutispimento päällä. Onko hyvä näin?
Kun tuossa Paulilla poikettiin lipsahti kysymys olympialaisista: koska oli ja kuinkas suomalaiset. No ne loppu just sinä samana päivänä ja suomi sai yhden pronssin. Mitä olinkaan menettänyt, Mitä!? Mitä vähemmän maailmanmenoo seuraa, tuntuu kuin pääsisi lähemmäs lopullista, universaalia totuutta!
Kukas se sano jalkapallosta, että se on oikein työväenurheilua: 10000 työläistä katsoo kun 22 miljonääriä potkii palloo.
Mitäs se ukko illat väsää, siitä ensi kerralla.
keskiviikko 24. elokuuta 2016
Ranskalaisia espanjalaisista
Häärin mummin apulaisena, kun ranskalaisia (pommes frites) tehtiin ihan alusta pitäen ite. Espanjalainen peruna muuttuu ranskalaiseksi pienellä vaivalla. Meillä on sellainen laite, jossa pottu puristetaan ritilän läpi oikean muotoisiksi suikaleiksi. Puristusoperaation jälkeen suikaleet pannaan veteen, jos ei käytetä heti. Muutoinhan ne mustuu! Sitten keitetään vetessä kolme minuuttia. Öljykeitin on asetettu sinne 180-190 asteeseen. Pottuja tulee ennen öljyynpanoa vähän kuivatella tai saattaapi öljy käyttäytyä kuohuen. Semmoinen satakasikymppinen öljy on iholla ikävän oloinen, joten varovainen pitää olla. Varovasti potut öljyyn ja anna olla kunnes pinta rusahtaa. Paljon parempi kun on nääs noi kaupan pakastejutut. Ja se tekemisen riemu...
Lupasin sen edellistä härskimmin jutun. Nyt pannaan sensori lujille! Matkaamme kohden kovia pornojuttuja, mutta pienin askelin. Joko pian sensorin punakynä katkaisee nousukiidon? Tää on se vanha Posion vaaka juttu, joka on tiettävästi tosi. Ehkä matkan varrella saanut hiukan väriä nyansseihin: Posiolle oli siihen monitoimiliikkeeseen tullu kaupan puolelle uusi puhuva vaaka. Intel inside ja mikrosoftin käyttis. Luvattiin olevan näillä eväillä erehtymätön ja alla allekirjoitus Steven Elop. Baarin puolelta näki hyvin siihen vaakalle ja muutaman ukon kaljakööri seuraus koko päivän vaakaan toimintaa. Ei erehtynyt. Mummo toi pussin perunoita. Kone ilmotti: perunat kakskilookakssataa ja hinta euro yhdeksänkytä. Pikkupoika oli ostanu irtokarkkeja: irtsareita satakakskytäviis grammaa hinta eurokolkytä. Näin jatkui iltaan asti ja ukot oli aika pöhnässä, kun kauppias ehdotteli kotiin lähtöö. Yks ulkoista käväs vielä suhauttamassa ja kun tuli huusista kauppias oli ulkona eikä kaupassa ketään. Päätti suorittaa testin. Meni vaakalle, vetskari auki ja housut alas. Vehkeet vaakalle. Kone ilmotti: virhe, ei kahta tuotetta yhtä aikaa. Jatkoi kuitenkin: viiriäisen munat 32g kuuskytä senttii ja prinssin nakki 45g 53c.
Ukko kun pääsi kotiin kerto siinä nukkumaan mennessä eukolle kaupan ihmevaakasta ja kuinka hän sen testas! Ja sillonkin meni kokolailla kohdalleen.
Eukko lähti aamulla postinjakoreissulle ja Ladan bensaviisari lepäs een päällä. Ei kun tankille. Monitoimiliikettä juuri avattiin ja akka tankkaa perinteiset viistoista ja sisälle maksaan. Sisällä ei ollu ketään ja akan silmiin osu se vaaka. Muija kans halus testata koneen. Meni siihen eteen, leyhäytti mekon korviin ja vähemmän pikkuhousut alas. Istahti vaakalle. Vaaka ilmotti: rämemajava, tapaturmaisesti kuollut, tuotteena arvoton!
Lupasin sen edellistä härskimmin jutun. Nyt pannaan sensori lujille! Matkaamme kohden kovia pornojuttuja, mutta pienin askelin. Joko pian sensorin punakynä katkaisee nousukiidon? Tää on se vanha Posion vaaka juttu, joka on tiettävästi tosi. Ehkä matkan varrella saanut hiukan väriä nyansseihin: Posiolle oli siihen monitoimiliikkeeseen tullu kaupan puolelle uusi puhuva vaaka. Intel inside ja mikrosoftin käyttis. Luvattiin olevan näillä eväillä erehtymätön ja alla allekirjoitus Steven Elop. Baarin puolelta näki hyvin siihen vaakalle ja muutaman ukon kaljakööri seuraus koko päivän vaakaan toimintaa. Ei erehtynyt. Mummo toi pussin perunoita. Kone ilmotti: perunat kakskilookakssataa ja hinta euro yhdeksänkytä. Pikkupoika oli ostanu irtokarkkeja: irtsareita satakakskytäviis grammaa hinta eurokolkytä. Näin jatkui iltaan asti ja ukot oli aika pöhnässä, kun kauppias ehdotteli kotiin lähtöö. Yks ulkoista käväs vielä suhauttamassa ja kun tuli huusista kauppias oli ulkona eikä kaupassa ketään. Päätti suorittaa testin. Meni vaakalle, vetskari auki ja housut alas. Vehkeet vaakalle. Kone ilmotti: virhe, ei kahta tuotetta yhtä aikaa. Jatkoi kuitenkin: viiriäisen munat 32g kuuskytä senttii ja prinssin nakki 45g 53c.
Ukko kun pääsi kotiin kerto siinä nukkumaan mennessä eukolle kaupan ihmevaakasta ja kuinka hän sen testas! Ja sillonkin meni kokolailla kohdalleen.
Eukko lähti aamulla postinjakoreissulle ja Ladan bensaviisari lepäs een päällä. Ei kun tankille. Monitoimiliikettä juuri avattiin ja akka tankkaa perinteiset viistoista ja sisälle maksaan. Sisällä ei ollu ketään ja akan silmiin osu se vaaka. Muija kans halus testata koneen. Meni siihen eteen, leyhäytti mekon korviin ja vähemmän pikkuhousut alas. Istahti vaakalle. Vaaka ilmotti: rämemajava, tapaturmaisesti kuollut, tuotteena arvoton!
maanantai 22. elokuuta 2016
Vaan syödä pitää
Meidän mummi on peto ruuanlaitossa. Tuo on tottunut päivittäisissä annosmäärissä laskemaan kulutuksen siihen neljänkympin paikkeille. Nyt meitä on kaksi! Tänään syötiin entrecot ja oheen keitetyt perunat. Peruna näillämain on Pälkäneen hiekkamaan pottuakin parempaa ja on puhtaana pussissa. Ei perunanpesurumbaa. Jaa, että keitetty pottu on köyhän olonen eines? Vaan Mercadonasta löydettiin raclette-juustoa ja tänään vastaavasti löytyi meidän raclette-grilli. Siis r-grillissä sulatetaan r-juusto ja valutetaan keitinpotun hunnuksi. Maalaistalon poikana tiedän miltä navetassa haisee -> raclette haisee just siltä, vaan maistuu mainiolta. Oletteko ikään käyneet ranskalaisessa juustokaupassa? Oven kun aukaisee mielleyhtymä on paistinpannulla tauluun.
Holopaisen kanssa kerran tultiin Ranskanreissulta ja Hoki toi rouvalle ranskalaisia juustoja. Aivan hirvee käry! Meidän mummi rupes naukuun kun ei toi Nieminen ikinä tommosta mitään tuo. HOKI sano, että se kerkis käymään laivalla suihkussa...
Hesessä muutoin pilasivat sen kana-aterian. Muoto muuttui ja rapsut hävisi. Yksi syy häipyä. Oli Hesessä hyvää se kurkkumajoneesi. Mummia muistutin asiasta ja kohta se oli tehnyt kurkkumajoneesia just like that. Hollannissa jos poikkeette, ette voi olla törmäämättä majoneesin suurkutusilmiöön. Siellä vois olla komeet markkinat erikoismajoneeseille.
Merkadonassa on muutoin ankkaa omassa rasvassaan kypsänä vakuumissa. Yllätä vaimosi. Tee se matolla! Ei kai. Voit kuitenkin tehdä sen ankalla. Sokkarissa on tämä sama tuote peltipurkissa. Vähän on tyyris siellä, muttei täällä. Ennen kuin yllätät vaimosi ankalla, avaa purkki.
Mummin isosisilisko koetteli Espanjan postin toimintakykyä ja lähetti meille paketin. Oli rakkauskirje minulle ja mummille Me Naiset. Kuuskytluvulla oli menasissa loppuosassa sarjakuva Tiffany, jonka minä olin lukenut viisvuotta, että Tiftany. Sillon siinä lehdessä oli vielä ihmeteltävää. Siis ninkun noi tampoonimainokset. Einääs tarvinnu vöitä, ei siteitä eikä ees neuloja. Huisin vapautunu olo. Voit pulahtaa jopa uimaan. Oli siinä ihmisen anatomiassa aukkoja ja tiedoissa myös. No tämä uusi Menaset: juttu maailman hauskimmasta ukosta. Miksi ei lukijaa edes hymyilytä. Siinä meni Leikolan maine.
Yhtenä yönä täällä Välimeren kupeessa oli vallan saatanan kuuma. Pyörin sängyssä, uni ei tullu. Meillä on pihassa riippumatot ja ulkona oli alle kolkytä c. Ei kun riippukeinuun. Ne on sellaset ilman sitä poikkipuuta eli menee ihan suppuun. Siellä ihmislapsi oli kuin luonnon omassa -vit- siis kohdussa. Pikku rako josta kylmä maailma pilkisti katsojan silmiin. Tällainenko on ihmislapsen syntymän hetki. Maalaiskylän äänet kuuluivat raikkaina pitkin yötä. Koirat - ja niitä on paljon - eivät nuku ja kukot herää ennen kolmee. Nukuin kuitenkin muutaman tunnin ja heräsin ennen seiskaa. Päivän kuuminpana hetkenä kuuluu nukkua pari tuntia. Ei yöt ole välttämättä nukkumiseen, kas eläkeläinen voi nukkua päivälläkin! Nyt oikeesti nukuttaa. Kerron sen härskin jutun ehkä huomenissa.
Kotipuutarhasta löytyy tomaatteja, munakoisoja, paprikoita, kurkkua, sitruunoita, appelsiineja, mandariineja, yrttejä jne.
Holopaisen kanssa kerran tultiin Ranskanreissulta ja Hoki toi rouvalle ranskalaisia juustoja. Aivan hirvee käry! Meidän mummi rupes naukuun kun ei toi Nieminen ikinä tommosta mitään tuo. HOKI sano, että se kerkis käymään laivalla suihkussa...
Hesessä muutoin pilasivat sen kana-aterian. Muoto muuttui ja rapsut hävisi. Yksi syy häipyä. Oli Hesessä hyvää se kurkkumajoneesi. Mummia muistutin asiasta ja kohta se oli tehnyt kurkkumajoneesia just like that. Hollannissa jos poikkeette, ette voi olla törmäämättä majoneesin suurkutusilmiöön. Siellä vois olla komeet markkinat erikoismajoneeseille.
Merkadonassa on muutoin ankkaa omassa rasvassaan kypsänä vakuumissa. Yllätä vaimosi. Tee se matolla! Ei kai. Voit kuitenkin tehdä sen ankalla. Sokkarissa on tämä sama tuote peltipurkissa. Vähän on tyyris siellä, muttei täällä. Ennen kuin yllätät vaimosi ankalla, avaa purkki.
Mummin isosisilisko koetteli Espanjan postin toimintakykyä ja lähetti meille paketin. Oli rakkauskirje minulle ja mummille Me Naiset. Kuuskytluvulla oli menasissa loppuosassa sarjakuva Tiffany, jonka minä olin lukenut viisvuotta, että Tiftany. Sillon siinä lehdessä oli vielä ihmeteltävää. Siis ninkun noi tampoonimainokset. Einääs tarvinnu vöitä, ei siteitä eikä ees neuloja. Huisin vapautunu olo. Voit pulahtaa jopa uimaan. Oli siinä ihmisen anatomiassa aukkoja ja tiedoissa myös. No tämä uusi Menaset: juttu maailman hauskimmasta ukosta. Miksi ei lukijaa edes hymyilytä. Siinä meni Leikolan maine.
Yhtenä yönä täällä Välimeren kupeessa oli vallan saatanan kuuma. Pyörin sängyssä, uni ei tullu. Meillä on pihassa riippumatot ja ulkona oli alle kolkytä c. Ei kun riippukeinuun. Ne on sellaset ilman sitä poikkipuuta eli menee ihan suppuun. Siellä ihmislapsi oli kuin luonnon omassa -vit- siis kohdussa. Pikku rako josta kylmä maailma pilkisti katsojan silmiin. Tällainenko on ihmislapsen syntymän hetki. Maalaiskylän äänet kuuluivat raikkaina pitkin yötä. Koirat - ja niitä on paljon - eivät nuku ja kukot herää ennen kolmee. Nukuin kuitenkin muutaman tunnin ja heräsin ennen seiskaa. Päivän kuuminpana hetkenä kuuluu nukkua pari tuntia. Ei yöt ole välttämättä nukkumiseen, kas eläkeläinen voi nukkua päivälläkin! Nyt oikeesti nukuttaa. Kerron sen härskin jutun ehkä huomenissa.
Kotipuutarhasta löytyy tomaatteja, munakoisoja, paprikoita, kurkkua, sitruunoita, appelsiineja, mandariineja, yrttejä jne.
sunnuntai 21. elokuuta 2016
Ulkoasu/sisältö
Sen valokuvan sain putkahtamaan siihen alkuun, kun ekaks Google+'n kautta hain mummin pinosta. Siihen meni alkuun ja jäi. Tahtoo sanoa: julkaisun ulkoasua voi muokata. Olen ohjetta lueskellut. Gadget oli mainio outo termi. Jollekin kovin tutulle asialle on keksitty uusi nimi ja vanhus on ällikällä! Perehdyn ulkoasun muokkaamiseen myöhemmin, kun pitää kaupallistaa ja myydä tämä blogi Almalle. Tai Ainolle.
Eläköitynyt lehtori porisee...
Openhuoneessa, pastorin ja psykiatrin kanssa, muinoin istuskellessamme jouten todettiin, että nämä pedagogiset uudet tuulet ovat kokoelmia vanhoista opeista hohdokkaassa paketissa. Muutamassa hetkessä meillä oli valmiina -klubiaskin takakannessa ranskalaisin viivoin- luonnos refleksi-pedagogiikan prinsiipeistä. Puuttui enää markkinamiehet silaus. Saatana, että elämä on hohdokasta eikä luominen ole tuskaista lain. Koulumaailmasta olen montaa mieltä, mutta fakta nummero yksi: oppilaat ne koulun pilaa. Mukava ja rento paikka esimerkiksi kesäaikaan.
Pikkusen vielä kulttuuria: mainitsin kirjailijamestari Martti Larnin. Onko joku katsonut Wikipediasta? Kakarana luin hänen mainion vuodatuksensa "Neljäs nikama". Mieleen tulee Veikko Huovinen tai Arto Paasilinna. Nämä kyllä tunnetaan, mutta Larni on jäänyt sivuraiteelle. Liekö tuotanto suppeampi, vaan sisältö on herranjestas aivan naurettava ja vielä päälle yhteiskuntakriittinen. Kovinpaljon minua viisaampi leikkitoverini -saattoi olla Tumppi- sanoi, että Larni oli joskus eniten neuvostoliitonkielelle käännetty suomalainen kirjailija. Pitääkö paikkansa?
Espanjassa sattuu ja tapahtuu:
Tänään lähdettiin tutkimaan kahvikonemarkkinoita ihan Fuengirolaan asti. Koneita löytyi, juuri sellaisia kuin pitikin: pavut ja vesi koneeseen, ehkä maito ja kuppi kahveeta höyryää hetkessä valmiina. Vaan ei voinut ostaa kun Harrikan kapasiteetti kuljettaa kahvikoneita laatikoissaan on pyöreä nolla. Aamulla oli pilvessä ja lämpötila alle 30 - mukava ajokeli. Puolilta päivin ei ollut pilviä vaan aivan saatanan kuuma. Käytiin rantakadulla colalla ja soitettiin Pauli-sedälle. Tyrkättiin ittemme kylään. Kyläpaikassa oli ilmastointi. Vaihdettiin kuulumisia ja saatiin hyviä neuvoja. Kahden vuoden kokemus on paljon enemmän kuin kahden viikon.
H-D'llä on ajettu viime vuosina tosi vähän. Takarengas on ainakin kymmenen vuotta vanha ja pintaa vielä jäljellä kovasti. Vaan on tosi liukas Avon-merkkinen vanteensuoja (britit sanoo: rim cover). Nopeusmittarin vaijerikin on poikki eli nopeus arvioidaan kilometripylväiden virran frekvenssistä. Malagassa on oikein H-D-diileri. Vaijerin saa sieltä ja ehkä renkaankin -ei enää Avon.
Alhaurinissa poikettiin puhaltamassa tulenliekkejä intialaisessa ruokalassa. Oli chilit kaikki tulleet meitin lautasille. Ei paha!
Kokeillaanko nyt sensorin luonteenlujuutta tai vaihtoehtoisesti flegsibiliteettiä: Aamulehti aikoinaan julkaisi palstaa kiikari. Siinä kerrottiin kaukaisen maailman tapahtumista, jotka saattoivat olla hiukan kummallisiakin pohjolan jäyhälle kansalle oivaltaa. Kerron nyt niinkuin muistan ja poikkean ehkä tyylistä, kun en ole oikea surnalisti.
Kaukaisessa maassa vakiintunut ukkopari oli ottanut aika ajoin tavaksi viihdyttää toisiaan yhteisen seksin merkeissä seuraavasti: kaverin anukseen tuupattiin pätkä sähkömiehenputkea jotta maissihiiren oli mahdollista sitä pitkin laskeutua suoleen. Kas, hiiri putkensuulle ja kohta se jo vilisti partnerin torvessa. Yleensä hiirulainen tuli kohta jo pois ja mikälie tyydytys oli sitämyöten oivallinen. Vaan kerran ei hiirulainen tullutkaan, ei vaikka kuin odoteltiin. Siinä jo tuskastuttiin. Ei hiirtä voi sinne jättää? No partneri meinaa, että hän sinne vilkaisee ja näytti sytkärillä valoa. Mitä siitä seuraa? Suolikaasut räjähti ja maissihiiri putkesta kuin pysyn suusta. Partnerin nenä murtui, mutta maissihiiren kohtalosta tarina ei kerro. Ukko polille ja hiiri roskikseen?
Tällainen oli tarina Aamulehdessä lienee ollut 70-80-lukua.
Enskerralla pykälää härskimpi, sensori tarkkana
Eläköitynyt lehtori porisee...
Openhuoneessa, pastorin ja psykiatrin kanssa, muinoin istuskellessamme jouten todettiin, että nämä pedagogiset uudet tuulet ovat kokoelmia vanhoista opeista hohdokkaassa paketissa. Muutamassa hetkessä meillä oli valmiina -klubiaskin takakannessa ranskalaisin viivoin- luonnos refleksi-pedagogiikan prinsiipeistä. Puuttui enää markkinamiehet silaus. Saatana, että elämä on hohdokasta eikä luominen ole tuskaista lain. Koulumaailmasta olen montaa mieltä, mutta fakta nummero yksi: oppilaat ne koulun pilaa. Mukava ja rento paikka esimerkiksi kesäaikaan.
Pikkusen vielä kulttuuria: mainitsin kirjailijamestari Martti Larnin. Onko joku katsonut Wikipediasta? Kakarana luin hänen mainion vuodatuksensa "Neljäs nikama". Mieleen tulee Veikko Huovinen tai Arto Paasilinna. Nämä kyllä tunnetaan, mutta Larni on jäänyt sivuraiteelle. Liekö tuotanto suppeampi, vaan sisältö on herranjestas aivan naurettava ja vielä päälle yhteiskuntakriittinen. Kovinpaljon minua viisaampi leikkitoverini -saattoi olla Tumppi- sanoi, että Larni oli joskus eniten neuvostoliitonkielelle käännetty suomalainen kirjailija. Pitääkö paikkansa?
Espanjassa sattuu ja tapahtuu:
Tänään lähdettiin tutkimaan kahvikonemarkkinoita ihan Fuengirolaan asti. Koneita löytyi, juuri sellaisia kuin pitikin: pavut ja vesi koneeseen, ehkä maito ja kuppi kahveeta höyryää hetkessä valmiina. Vaan ei voinut ostaa kun Harrikan kapasiteetti kuljettaa kahvikoneita laatikoissaan on pyöreä nolla. Aamulla oli pilvessä ja lämpötila alle 30 - mukava ajokeli. Puolilta päivin ei ollut pilviä vaan aivan saatanan kuuma. Käytiin rantakadulla colalla ja soitettiin Pauli-sedälle. Tyrkättiin ittemme kylään. Kyläpaikassa oli ilmastointi. Vaihdettiin kuulumisia ja saatiin hyviä neuvoja. Kahden vuoden kokemus on paljon enemmän kuin kahden viikon.
H-D'llä on ajettu viime vuosina tosi vähän. Takarengas on ainakin kymmenen vuotta vanha ja pintaa vielä jäljellä kovasti. Vaan on tosi liukas Avon-merkkinen vanteensuoja (britit sanoo: rim cover). Nopeusmittarin vaijerikin on poikki eli nopeus arvioidaan kilometripylväiden virran frekvenssistä. Malagassa on oikein H-D-diileri. Vaijerin saa sieltä ja ehkä renkaankin -ei enää Avon.
Alhaurinissa poikettiin puhaltamassa tulenliekkejä intialaisessa ruokalassa. Oli chilit kaikki tulleet meitin lautasille. Ei paha!
Kokeillaanko nyt sensorin luonteenlujuutta tai vaihtoehtoisesti flegsibiliteettiä: Aamulehti aikoinaan julkaisi palstaa kiikari. Siinä kerrottiin kaukaisen maailman tapahtumista, jotka saattoivat olla hiukan kummallisiakin pohjolan jäyhälle kansalle oivaltaa. Kerron nyt niinkuin muistan ja poikkean ehkä tyylistä, kun en ole oikea surnalisti.
Kaukaisessa maassa vakiintunut ukkopari oli ottanut aika ajoin tavaksi viihdyttää toisiaan yhteisen seksin merkeissä seuraavasti: kaverin anukseen tuupattiin pätkä sähkömiehenputkea jotta maissihiiren oli mahdollista sitä pitkin laskeutua suoleen. Kas, hiiri putkensuulle ja kohta se jo vilisti partnerin torvessa. Yleensä hiirulainen tuli kohta jo pois ja mikälie tyydytys oli sitämyöten oivallinen. Vaan kerran ei hiirulainen tullutkaan, ei vaikka kuin odoteltiin. Siinä jo tuskastuttiin. Ei hiirtä voi sinne jättää? No partneri meinaa, että hän sinne vilkaisee ja näytti sytkärillä valoa. Mitä siitä seuraa? Suolikaasut räjähti ja maissihiiri putkesta kuin pysyn suusta. Partnerin nenä murtui, mutta maissihiiren kohtalosta tarina ei kerro. Ukko polille ja hiiri roskikseen?
Tällainen oli tarina Aamulehdessä lienee ollut 70-80-lukua.
Enskerralla pykälää härskimpi, sensori tarkkana
lauantai 20. elokuuta 2016
Aloitetaan logiikalla
 |
| Valkolakki valmiina baanalle! |
 |
| Kontissa vain HD. |
 | |
| Oli komea kokemus olla rahtari. Hiukan oltiin hakusessa Vuosaaren satamassa. Kuinka kuorkin kanssa ajetaan laivaan? |
Kulttuuria:
Pakkasin reissuun kirjoja. Kahdeksan isoo laatikollista. Varmaan yli 200 eepposta. Lukemista pitää olla, se on sivistystä ja tässä nupissa on sivistysosastolta paljon vapaita paikkoja. Jo aikaa luin Lasse Lehtisen tango-sarjan kaks ekaa osaa: siivetönnä en voi lentää ja onni suosii rohkeaa. Kolmas osa ei oikein ottanut ilmestyäkseen. Olin jo hiukan toivoton, kas ei Lehtinen enää ole mikään nuorukainen. Kolmas osa tuli: ei ole muuta antaa. Hyvät on luvut, kerrassaan oivaa kerrontaa. Sodan jälkeinen aika aukenee komeana suikaleena Suomen historiaa. Luokkaeroja pöyhitään, vanhan ja uuden rahan yhteiskunnallista merkitystä selvitetään kuin Britaniassa konsanaan. Olis pitänyt vähän tutkia taustoja, mutta voisko tässä olla kysymys Puolimatkan suvun tarinasta? Lehtinen astui kaiketi jonkun varpaillekin ja oli oikein oikeudessa? Tarttee palata Lehtiseen myöhemmin ja ... Martti Larniin.
Toinen kirja muutaman kuukauden takaa on Edwin Linkomiehen Vaikea aika. Jaa, kukas tää on? Pitkän linjan yliopistomies. Mutta ennenkaikkea jatkosodan aikainen pääministeri ja sitä kautta sotasyyllinen. Siinä kun lusi syyllisyyttään??, kirjotti tuon kirjan ulkomuistista. Ei saanut selliin lähdeaineistoa. Kirja pursuu faktoja ja pikkutarkkoja kuvauksia. Ukolla oli hyvä muisti. Teki perkele itsenäistä Suomea vaivojaan säästämättä, siitä hälle kiitos kaunis. Siel leipä vieraan karvas ois ja sana karkea... Sanoo maastamuuttaja. Mitähän ne musta täällä ajattelee.?! Minä lasken Aloran roomalaisaikaisen keskustan läpi Harrikalla putket paukkuen! Saatanan mamu sanoo kanta-asukas puistonpenkillä.
Koitin eilen muutoin panna valokuvia mummin varastoista lisää. Ei avautunut. Onko rotumme syytä tää? Koitan kohta uudestaan. Sen profiilikuvan paikalle laitoin Piian maalauksen yksinäisestä bikeristä. Hyvät puolet ovat esillä komeasti. Jonain päivänä vielä laitan elokuvankin, jos osaan.
Viime vuosituhannella katseltiin kämppää Ranskasta. Mentiin La Charitessa asuntovälittäjän kyytissä pikkuteitä siis tosilujaa. En kovasti autossa pelkää, mutta oli meinaan huippukankkunen takaraivossa. Ei Juha K. ratissa. Kaukokaipuu jäi jo silloin päälle ja siitä lähtien on ollut lomat yhtä matkailua. Meidän Jere oli Fuengirolassa työharjoittelussa pari vuotta sitten ja täällä käytiin sitä katsomassa. Jäi sellainen tunne, että täällä vois asuakin, mutta ehkä vähäisempi suomalaispitoisuus olisi suotavaa. Alorassa en ole tavannut yhtään suomalaista. Viime kesänä pari viikkoo ajeltiin ympäri Espanjan ja Portugalin eteläosaa - uskonvahvistuskierros.
Oletteko tutustuneet tällaisen blogin rajoituksiin. Mainitaanko siellä seksismi. Ettei saa olla teksti seksististä tai sensori tulee ja vie koko kirjoitelman. Ajattelin aloittaa kokeilun missä on raja. Ens kerralla kerron tositarinan, joka aikoinaan julkaistiin Aamulehdessä ... tihkuu seksiä! Myöhemmin asteittain aina roisimpaa...
torstai 18. elokuuta 2016
Mä mistä alkaisin... No siitä, että kirjoitan tätä I-padillä. Kerrassaan outo värkki minulle. Seitkytluvulla Singlairin kumimatto - siis sellainen pieni tietokone - oli loogisempi kuin tämä lasilevy. Enkä kyllä ole ihan varma minne tämä kirjoitelma asettuu bittiavaruudessa: olenko ollenkaan oikeassa ohjelmassa ja jos olen meneekö se oikeaan osastoon? Häh?
Tietokoneista vielä sen verran, että opiskelin 80-luvun alussa tietojenkäsittelyä Tampereen yliopistossa tytissä. IBM oli julkaissut jo koneen Intel 286 prosessori voimanlähteenä. Tietojenkäsittelyä pääosin hoiteli sellainen keskustietone joka oli palttiarallaa pienen yksiön kokoinen ja päälle vielä nauhatallentimet. Päätteet olivat tyhmiä ja tytin opiskelijat prioriteetiltaan aivan häntäpäässä. Ohjelmassa, kun muutti pilkun puolipisteeksi ja lähetti ajettavaksi, kerkis käymään yläkerran kuppilassa kahveella ja vetään tupakin pihalla. Takasin kun tuli, saatto olla jo ajo tehty tai kesti vielä vartin ...
Meni ikivanhojen muisteluksi, mutta jos lähitulevaisuudessa opiskelisi kuvien panoo esille ja kertois täältä Espanjasta kuulumisia.
Pari Penaa mahdollisti "sujuvan" muuton Espanjaan. Toinen lainas kuorkkia ja toinen lähti kuskiks. Espanjan kielessä pena tarkoittaa surua, murhetta ja tuskaa. No voihan perskele, että menee käänteiseksi.
Sen kuski-Penan myötävaikutuksella tehtiin aika pikataival Travemunde-Malaga: 50 tuntia. Kuorma-autolla melko kyytiä. Nukuttiin sentään yks yö hotellissa. Finnlines tuli Saksaan illalla sunnuntaina viiminen päivä heinäkuuta. Tullimies pyysi nurkuen passia ja käski avaan peräovet. Muuttokuorma oli pakattu lattiasta kattoon koko viiden metrin matkalta. Ukko kyseli mitä on matkassa: tupakkia, viinaa, huimausaineita... Aattelin, että siis Suomesta Saksaan? Hei haloo! Mitä nyt muuttokuormassa on, siis koko elämä. Ei ollu ukko yhtään filosofinen: käski röntgeniin tonne mäenpäälle. Sinne ajettiin ja auto kuvattiin! Motskaria luuli kiinalaiseksi. Sanoi tulevansa Espanjaan perässä kun jää eläkkeelle viiden vuoden päästä. Eukko haluaa kyllä Saksaan jouluxs, kun on meillä niin nätti joulu, sano ukko ja aufiderseenit päälle. Lähettiin yhdentoista aikaan yöllä painamaan highwaylle. Ei menty Ausfartin kylään. Tuntuu olevan yleinen nimi Saksassa. Aamusella oltiin jo Ranskassa. Ajettiin siitä Luxemburgin läpi. Ranskassa meni hyvin Lyoniin asti. Siellä alkoi ruuhka eli stau. Ei ollu 600-sarjan Mersussa ilmastointia ja ulkona yli 30c, autossa about 40c. Läpi mentiin ja yöks hotelliin. Ensin suihkut ja dödöt, sitten raflaan lähes ekoina. Ranskassa sentään syödään siinä kahdeksan korvilla eikä niinkuin meillä Espanjassa siinä kympin paikkeilla. Hyvä oli confit de canard. Koruton mutta maukas. Aamulla usvaa putkeen ja ilman isompia kommelluksia keskiviikon ensimmäisellä tunnilla oltiin Alorassa. Meneillään oli kolmas eläkepäiväni
Tietokoneista vielä sen verran, että opiskelin 80-luvun alussa tietojenkäsittelyä Tampereen yliopistossa tytissä. IBM oli julkaissut jo koneen Intel 286 prosessori voimanlähteenä. Tietojenkäsittelyä pääosin hoiteli sellainen keskustietone joka oli palttiarallaa pienen yksiön kokoinen ja päälle vielä nauhatallentimet. Päätteet olivat tyhmiä ja tytin opiskelijat prioriteetiltaan aivan häntäpäässä. Ohjelmassa, kun muutti pilkun puolipisteeksi ja lähetti ajettavaksi, kerkis käymään yläkerran kuppilassa kahveella ja vetään tupakin pihalla. Takasin kun tuli, saatto olla jo ajo tehty tai kesti vielä vartin ...
Meni ikivanhojen muisteluksi, mutta jos lähitulevaisuudessa opiskelisi kuvien panoo esille ja kertois täältä Espanjasta kuulumisia.
Pari Penaa mahdollisti "sujuvan" muuton Espanjaan. Toinen lainas kuorkkia ja toinen lähti kuskiks. Espanjan kielessä pena tarkoittaa surua, murhetta ja tuskaa. No voihan perskele, että menee käänteiseksi.
Sen kuski-Penan myötävaikutuksella tehtiin aika pikataival Travemunde-Malaga: 50 tuntia. Kuorma-autolla melko kyytiä. Nukuttiin sentään yks yö hotellissa. Finnlines tuli Saksaan illalla sunnuntaina viiminen päivä heinäkuuta. Tullimies pyysi nurkuen passia ja käski avaan peräovet. Muuttokuorma oli pakattu lattiasta kattoon koko viiden metrin matkalta. Ukko kyseli mitä on matkassa: tupakkia, viinaa, huimausaineita... Aattelin, että siis Suomesta Saksaan? Hei haloo! Mitä nyt muuttokuormassa on, siis koko elämä. Ei ollu ukko yhtään filosofinen: käski röntgeniin tonne mäenpäälle. Sinne ajettiin ja auto kuvattiin! Motskaria luuli kiinalaiseksi. Sanoi tulevansa Espanjaan perässä kun jää eläkkeelle viiden vuoden päästä. Eukko haluaa kyllä Saksaan jouluxs, kun on meillä niin nätti joulu, sano ukko ja aufiderseenit päälle. Lähettiin yhdentoista aikaan yöllä painamaan highwaylle. Ei menty Ausfartin kylään. Tuntuu olevan yleinen nimi Saksassa. Aamusella oltiin jo Ranskassa. Ajettiin siitä Luxemburgin läpi. Ranskassa meni hyvin Lyoniin asti. Siellä alkoi ruuhka eli stau. Ei ollu 600-sarjan Mersussa ilmastointia ja ulkona yli 30c, autossa about 40c. Läpi mentiin ja yöks hotelliin. Ensin suihkut ja dödöt, sitten raflaan lähes ekoina. Ranskassa sentään syödään siinä kahdeksan korvilla eikä niinkuin meillä Espanjassa siinä kympin paikkeilla. Hyvä oli confit de canard. Koruton mutta maukas. Aamulla usvaa putkeen ja ilman isompia kommelluksia keskiviikon ensimmäisellä tunnilla oltiin Alorassa. Meneillään oli kolmas eläkepäiväni
Jaa, että sähläsinkö?
Siinä tietovirtojen vuoksessa meni tekstejä päälletysten ja vähän väärään paikkaan (Google+) tai saattoi olla ihan hyväkin paikka. Ei ihan ole homma hanskassa, mummi koittaa rauhoitella ja zzdiabammia heittää uima-altaaseen ja mut perässä! Asiaan:
Lupasin Pirre-tädille laittaa kulttuuripläjäyksen.
Sellainen muinainen ja ei aivan muinainen laulu ja soitinyhtye kuin Sailor - muistatteko? Kukas oli se lauluntekijä, jonka tuotosta olivat kaikki Sailor-hitit: Georg Kajanus. Miten kuulostaa niin tutulta!?
Hiteistä tunnetuin oli se Girls, girls, girls. Kajanus syntyi -46 Trontheimissa. Äitee oli Johanna Kajanus ja iskä Prince Pavel Tjegodiev Of Russia. Äippä Johannan isoisä oli Robert Kajanus 1856-1933. Roopertti perusti Helsingin filharmonikot ja Sibeliuksen innoittaja ja teosten ulosmyyntipäälikkö! Meidän Mialta ekan kerran kuulin Kajanuksenpojasta ja nyt olen ukosta kovin ylpeä!
Sitten Epsanja-asiaa: Mummin kanssa ollaan oivallettu tuo siestan merkitys. On ollut nyt päivisin yli 35c taulussa kakstoistatuntia ja yöllä 25c ulkona ja sisällä vajaa kolkytä. Aamulla pitää hommat tehdä aikaisin, jos meinaa jotain tehdä. Aamulenkille auringon noustessa ennen kahdeksaa. Päivällä sitten kirjallisuutta ja uintiharkkoja. Tänään siesta venyi ja käytiin vasta iltasella kylillä Harrikalla. Sivulaukut täyteen juomia ja kiinalaisesta Pekingin ankat. Aloran kiinalainen ei vedä vertoja Koskin vastaavalle, mutta ei ole huonokaan. On kyllä halvempi. Siis juomia ja jokapäiväistuotteita pikkukaupasta. Lasku oli reipas seitsemän €. Ei meinaa millään tottua näihin hintoihin. Pitänee alkaa aktiivisesti hukkaan rahnaa, että ees jotain menis. Nykyään, kun ei meinaa muistaa mitä mihinkin laittoi, saattaa kyllä päästä eroon isoistakin summista. Onneks mummi vähän katsoo perään!
H-Deen öljyvuoto on korjattu ja ajo sujuu mainiosti. Ei vaan oikeen osaa ajella t-paitasillaan ja sortseissa. Jos nääs sattuu lipeen: tulee koree rupi ruskeelle nahkalle. Jo kypärän pano päähän aiheuttaa suolavesivanan frontaalipoolista alas napaa kohti. Davidan luksus-kypärässä on nääs vielä ilona nahkasisustus!
Autoa ei vielä ole. Ei saa vakuutusta, koska ei ole pankkitiliä ja pankkitiliä ei ole, kun ei ole N.I.E. -numeroa. Se nie ei ole lyhenne Niemisestä! Täällä on huima byrokratia. Asiamiehen kanssa käytiin pollariasemalla mennäviikolla ja saatiin kolmen tunnin jonotuksella jonotusnumero syyskuun 19. päivälle. Siis yli kuukauden päähän. Voidaan viedä täytetyt hakemuspaprut sinne. Joskus vielä siitä eteenpäin saa sen numeron. Se vastaa meidän sotua. Ilman sitä numeroa olet turistin statuksella eikä se pitkällä juoksulla ole ihan hyvä malli.
Huomiselle ei ole mitään suunnitelmia! Pitäiskö?
Lupasin Pirre-tädille laittaa kulttuuripläjäyksen.
Sellainen muinainen ja ei aivan muinainen laulu ja soitinyhtye kuin Sailor - muistatteko? Kukas oli se lauluntekijä, jonka tuotosta olivat kaikki Sailor-hitit: Georg Kajanus. Miten kuulostaa niin tutulta!?
Hiteistä tunnetuin oli se Girls, girls, girls. Kajanus syntyi -46 Trontheimissa. Äitee oli Johanna Kajanus ja iskä Prince Pavel Tjegodiev Of Russia. Äippä Johannan isoisä oli Robert Kajanus 1856-1933. Roopertti perusti Helsingin filharmonikot ja Sibeliuksen innoittaja ja teosten ulosmyyntipäälikkö! Meidän Mialta ekan kerran kuulin Kajanuksenpojasta ja nyt olen ukosta kovin ylpeä!
Sitten Epsanja-asiaa: Mummin kanssa ollaan oivallettu tuo siestan merkitys. On ollut nyt päivisin yli 35c taulussa kakstoistatuntia ja yöllä 25c ulkona ja sisällä vajaa kolkytä. Aamulla pitää hommat tehdä aikaisin, jos meinaa jotain tehdä. Aamulenkille auringon noustessa ennen kahdeksaa. Päivällä sitten kirjallisuutta ja uintiharkkoja. Tänään siesta venyi ja käytiin vasta iltasella kylillä Harrikalla. Sivulaukut täyteen juomia ja kiinalaisesta Pekingin ankat. Aloran kiinalainen ei vedä vertoja Koskin vastaavalle, mutta ei ole huonokaan. On kyllä halvempi. Siis juomia ja jokapäiväistuotteita pikkukaupasta. Lasku oli reipas seitsemän €. Ei meinaa millään tottua näihin hintoihin. Pitänee alkaa aktiivisesti hukkaan rahnaa, että ees jotain menis. Nykyään, kun ei meinaa muistaa mitä mihinkin laittoi, saattaa kyllä päästä eroon isoistakin summista. Onneks mummi vähän katsoo perään!
H-Deen öljyvuoto on korjattu ja ajo sujuu mainiosti. Ei vaan oikeen osaa ajella t-paitasillaan ja sortseissa. Jos nääs sattuu lipeen: tulee koree rupi ruskeelle nahkalle. Jo kypärän pano päähän aiheuttaa suolavesivanan frontaalipoolista alas napaa kohti. Davidan luksus-kypärässä on nääs vielä ilona nahkasisustus!
Autoa ei vielä ole. Ei saa vakuutusta, koska ei ole pankkitiliä ja pankkitiliä ei ole, kun ei ole N.I.E. -numeroa. Se nie ei ole lyhenne Niemisestä! Täällä on huima byrokratia. Asiamiehen kanssa käytiin pollariasemalla mennäviikolla ja saatiin kolmen tunnin jonotuksella jonotusnumero syyskuun 19. päivälle. Siis yli kuukauden päähän. Voidaan viedä täytetyt hakemuspaprut sinne. Joskus vielä siitä eteenpäin saa sen numeron. Se vastaa meidän sotua. Ilman sitä numeroa olet turistin statuksella eikä se pitkällä juoksulla ole ihan hyvä malli.
Huomiselle ei ole mitään suunnitelmia! Pitäiskö?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)