Empiriaa

Sokkotesti paljastaa besserwisserin! Näinhän se on. Oluttietäjä Juan ei voi juoda olutta Mahou, kun se on niin ja siinä on näin, mutta Estrellaa voi , kun siinä se on niin ja tämä vielä paremmin. Tarkasti valvotuissa ja tiukasti toteutetuissa testiolosuhteissa oluttietäjä Juan ei kuitenkaan tunnista Mahouta, eikä Estrellaa ja jopa sekottaa ne makunystyröissään Mercadonan halpaan ranskalaislageriin. Juan parka, kunnia meni, maine kyseenalainen ja tyttöystävä aikoo hylätä moisen pellen!
Mutta minä sanon teille: meille on tarjolla kaksi pullollista Cruzcampo-olutta. Juoma on sama, mutta kokeessa olosuhde vaihtuu.

Olosuhde yksi: kotonassa pullo noukitaan jääkaapista ja todetaan sopivan kylmäksi tunnustelemalla omin kätösin pullon kosteaksi kondensoitunutta pintaa ja kevyesti vielä painetaan putelin kylki poskea vasten. Kylmyys on sopiva. Kapeahko ja varsin korkea lasi noukitaan ohikulkiessa mukaan köökin pöydältä. Patiolla istuminen pöydän ääreen muovituolille. Pullo on sihautettu auki jo keittiössä. Olut valutetaan lasiin reunaa myöden kohtuullisen suurella virtausnopeudella, jotta vaahtohatun muoto ja koko on tyydyttävä. Hatun annetaan laantua hyvä tovi. Lasi nostetaan huulille ja kallistaen astiaa ääntä kohti. Olut virtaa ja makuaisti välittää aivon ulkopinnalle juoman ensipuraisun heijastuksen. Makustelua. Havainnot kirjataan muistivälineelle.
Olosuhde kaksi: ravintolassa, Malagassa, istahdetaan muovituolille ravintolapöydän ääreen kävelykadun varressa. Tehdään optisia havaintoja ohi purjehtivasta ihmismassasta. Ympäröivästä melusta luonnollisesti tuostakin havaitsemme yksittåisen sanan tai jopa tunnistettavan sanonnan. Kielien kirjo on laaja. Hyvän ajan kuluttua välttelevä tarjoilija joutuu tulemaan kohti ja sanomme: serveessa Cruzcampo, porfavooor.! Kyyppari poistuu. Teemme havaintoja ympäristöstä ja aika kuluu rattoisasti. Tarjoilija palaa ja pullon kylki selvästi helmeilee. Kyyppari kolauttaa putelin pöytään ja pitkän, kapean lasin viereen. Käsivaraisesti toteamme oikean kylmyyden. Olut valutetaan lasiin kuten olosuhde yhdessä. Pieni hetki ja lasi nostetaan huulille. Huomattavan ylväs senorita purjehtii ohi. Lasi kallistuu ja olut saavuttaa makuhermon. Viesti lähtee matkaan. Makustelua. Vilkaisu senoritan perään. Havainnot oluen mausta kirjataan kuitin taakse kuulakärkikynällä.

Nyt minä totean teille, että baarissa tuo kurja, vetinen lager on maistuvampaa. Ihmismieli on altis ympäristövaikutteille. Kuitenkin on harvinaista, että Lapin Kulta maistuu täyteläiselle, senkin vielä sanon.

Alabaarissa brittiläisnainen vaatii Gin tonicinsa brittiläisellä ginillä. Kas muuten se ei ole juomakelpoista. Sokkotestissä hienopieru ei erota, vaikka gini olis kiinalaista.

Määrän vaikutus: Mallasrannassa herra Äxälle tuodaan kahdeksan nopeasti hotkaistun lonkeron jälkeen tiskivettä, jossa on alkoholijäämiä. Hyvin kelpaa.

Finland, Suomi & summer

Tuosta aikoinaan evakuoitiin vanhukset Espanjan
Paratiisilaaksoon.

Mennäviikolla maanantaina iltasella lähti kone Malagasta kohti Helsinkiä. Janna ja Jerry opastivat vanhuksia parhaan taitonsa mukaan, ettei huku lasisilmä eikä ole tavaraa Kustoksessa ja mitä siellä näyttötaululla lukee, missä on vaarin knalli ja onhan mummin peruuki suorassa. Nuori silmä huomaa mitä vanha ei ja ei vanha kovin välitäkään. Mallikkaasti tultiin, ei tarvinnut lapsosten häpeillä.
Kuin jumalanlahjana saimme tuoda kaksi säälittävää koiraraasua kummeina Suomeen. Oli sekin? Siinä kylkiäisinä Toijalaan tulimme koira-adoptioäiti Tarjan kyydissä. Kyllä kantsi olla kiltti. Odotan kennelliitolta kirjallista kunniamainintaa ja pelastakaa koirat ihmisiltä -yhdistykseltä pronssista medaljongia. Tiedän, en saa.
Mia otti kyytiin Toijalasta ja menimme kohta häiritsemään Sakkea ja Sirpaa Alppikadulle. Äkkipikainen unonen ja jo aamukahville leipomon baariin tuota pikaa. Hoki meidät sieltä poimi ja ajoi Tampereelle Nekalaan noutamaan Alfa-Romeo-urheiluautoa. Koukku oli vielä pölyt pinnalta pyyhkinyt ja nesteytyksen varmistanut. Hyvä oli. Pena oli myös paikalla järjestelemässä ajoneuvoja hallissa. Jutut kerrottiin ja naurut naurettiin. Peku singahti kohti liikkeestään ja saimme kuulla parhaat juorut. Taas naurettiin. Itkunaihetta ei löytynyt. Hoki kurvas koskiin ja me huoltikselle. Ollakseen kakskytkaks on Alfa modernin tanakka ja moottori kuljettaa väkevästi murahdellen. Mummi poikkes opistolla tutuissa ja vielä Hokilla ja Tuijalla käytiin.

Piha on kuivuudesta piittaamatta rehevä.

Iltasella Koskin kiinalaisessa vahvistettiin muistikuvaa maistuvasta Pekingin-ankasta. Muisti oli oikeassa, ei pettänyt.

Keskiviikkona kävin elvistelemässä Naakassa eläkeläistervehdyksiä ja illalla oli suuri gaalailta Kissassa. Paikalle odotettiin väkeä sankoin joukoin. Yllätys, yllätys: tuttuja riitti lähes yli äyräiden. Kokemus lämmitti mieltä. Oli hauska, sanoisin jopa liikuttava, nähdä niin monet ystävät ja sukulaiset. Suolavesi pyrki sumentamaan näkimet. Minne katseensa käänsi näki hymyjä. Hyvä.
Jaska ja Tarja olivat laittaneet pöydät koreiksi. Ruoan menekki oli tae: ruoka maistui mainiolle. Kovasti Allista kyseltiin ja laitoin Tunpille luettavaksi. Pitää saada vielä muutama mielipide ennen kuin yritän tyrkyttää kustantajalle. Alli on kyllä voimanainen, Lisbet Salanderin ja Jumalattaren välimaastossa.

Pena oli Koukun ja Pekun suosiollisella avustuksella
laittanut Alfan meille ajokuntoon, josta kaunis kiitos
heille lankeaa!
Sanoisin, että siinä olis kiihkeä kaunotar tarvitsijalle.
Vaikka ensi kesän aurinkoisille, runsaille kesäpäiville. 

Kissasta taapersi vielä pienoinen joukko Alppikadulle. Sanoivat Veljenne saunoneen?

Torstaina muutettiin Nikille ja Annelle. Olo oli hentoinen ja vaati tokentuakseen grillimakkaraa ja ruisleipää. Niki korvensi kyrsän hiilillä mallikkaasti. Väkijuomat eivät maistuneet. Paljon ennen auringonlaskua saapui Unimatti ja heitti Itä-Saksalaista unihiekkaa simmuun.

Perjantaina ruokailimme paikassa, jossa ei saa pihviä ja joka ei ole kievari ja joka kirjoitetaan erikseen. Annokset on isoja ja täyttäviä. Mitä muuta pitäisi vaatia? Jälkikasvua oli mukana kahdessa sukupolvessa.

Matkalla Kissaan.

Alfa kurnautettiin Nekalaan Koukun hellään huomaan. Paikalla oli hieno koskilainen herra vuodelta 1956. Olis pitänyt tuntea ja nimi painaa mieleen, mutta nyt en saa siitä nimestä kii. Avaimet ukolle kouraan ja Jeren kyydillä Koskiin. Vielä yksi yö Roukossa.

Lauantaina aamusella meidät nouti Nikiltä ja Annelta Hoki ja Tuija viedäkseen Seutulan lentokentälle. Hyvästejä jätettiin kulmat kosteana. Lähtöselvittelyt sujuivat rutiininomaisesti ja lento oli pomppuinen. Mummi oli hiukan säikky. Oliko lentäjä humaltunut lainapilotti finskiltä?
Kotiin päästiin, koskapa tässä istun ja kirjoittelen.

Sydämellisiä kiitoksia kaikille osallisille yhdessä ja erikseen. Ei ollut matka turha, vaan komea kokemus!

Totinen kuin mumminsa.

Vakava ote elämään. Vaarilta peritty.

Myöskin vakava ote elämään.
Vaarin peruja.

Tarjat valmistautuvat illan koitokseen. Tulossa oli väenpaljous,
vaan eivät vielä sitä tienneet. Jaskan oli köökissä oltava
touhukas.

Mummin sisko yrittää näyttää keskaria. Muttei muista
mikä se on noista viidestä!?

Mummi paapoo Veljenne siskoja.

Mummin sukua valmistautumassa kuvaukseen.

Pari paikkaa oli tilapäisesti vapaana terassilla.

Cabopino ja Amazonia-seikkailu

Että tämmönen puisto A7-motarin kupeessa Marbellassa

Tällaiset oli näkymät kohti rantaa huoneiston parvekkeelta.
Paikka siis Cabopino. Naapurin Pauline vuokraa halukkaille.

Keskiviikko aamuna autoiltiin Cabopinon lomarysään. Sijainti on keskeisesti Marbellan ja Fuengirolan puolivälissä. Ajettiin Mondan kautta kohti Marbellaa ja käännyttiin Aa-seiskalle itään. Pauline piirteli summittaisen kartan taloyhtiön parkkihallia ja pihaparkkia esittämään. Mutta oli silti uskomaton sumppu. Käytiin jopa parkkihallin ovella tietämättä missä ollaan. Toisella yrittämällä uskottiin.Auto halliin ja eikö mitä, englanninrekkarissa Focus Paulinen paikalla. Ahisti! Auton veljenne lopulta ajoi parkkipaikalle, jossa löytyi vapaa ruutu.
Tavarat sisään ja kohta rannalle. Kämppä oli mukava, kahdessa tasossa: ylempänä WC, makkari ja eteinen, alempana olkkari ja keittiö ynnä parveke. Merinäköala. Allasalue oli toimiva.
Mäki oli rakennettu umpeen. Satamassa kalliita veneitä. Rannalla brittejä ruikuttamassa. Kaallita ravintoloita. Hiukan halvempia ravintoloita. Hiekkaa kulki mukana yllättävän helposti. Lapset tykkäs ja vanhukset väsy. Just ninkun loma.

Perjantaina käytiin kiipeilemässä: Aventura Amazonia -seikkailupuisto.
Lapset seikkaili ja vanhukset myötävapisi. Hyvä oli oppitunti valjaiden käytöstä ja systeemi vaikutti pätevältä. Uskalsi lapset päästää puidenlatvoihin kiipeilemään. Melkein rentoutuivat kaitsijat. Ei ollut hullumpi paikka. Jos löytyis joukko ikätovereita mukaan, saattais melkein selvinpäin kokeilla myös veljenne vapaata pudotusta puunoksalta kuin linnunpoika.

Pääskysiä ja Delfiinejä

Eilen oli erinomaisen vauhdikas päivä.

Aamupäivällä poikettiin Paulinen luona hakemassa avaimet loma-asunnolle keskiviikoksi. Lapset yllätti portilla kymmenpäinen koiralauma. Lempeitä elukoita allihuuppa. Kaikki maailman julmuudelta pelastettuja, kuten myös aasit ja hevoinen. Ihmisiäkin Pauline on pelastanut. Sillä on sellanen luonto. Kas, toisilla on. Että antaa pääskysten pesiä olohuoneen katossa vuodesta toiseen. Varmaan sama pari. Tulevat joka vuosi ja Paulinella on ovet valmiiksi auki. Kuinkahan vanhaksi pääskynen elää? Veikkaan, että taivaanportilla Pietarin olkapäällä istuu pääskynen tarkkailemassa tulijoita. Kun sieltä Pauline sitten tallustaa paikalle, pääskynen visertää Pyhän partasuun korvaan, että tuossa se nyt on: erikoiskohtelu ja komeat juhlat heti! Pitopalvelu paikalle. Pietari sanoo ettei niemiskä ole vielä paikalla, mutta että kai täällä joku on joka kakun osaa leipoo ja täyttää mustikalla ja toffeella. Sillä se on minun lempikakku, sanoo Pietari.

Luvassa oli vielä delfiinibongausreissu.

Lina otettiin mukaan. Naapurihenki on täällä paratiisilaaksossa väkevä. Kurvattiin Fuengirolaan ja Reflassa vähän tankkausta ynnä liput seikkailuun. Satamaan talsittiin muutama sata metriä ja stig ombord. Ei ollu tax free shoppia, mutta toisaalta kaikki on täällä kovin halpaa muutenniin. Taitavasti kapteeni ajoi ulos ohi aallonmurtajan ja sitten tuijotettiin aavaa. Laivan vierestä ui pari nisäkästä ohi. Vieressä tiedoton iskä tolkutti mukulalle, että katto ny niitä isoja kaloja. Teki mieli pukata ukko alas mereen, että siinä sulle kaloja!

Illalla soi puhelin:

Nadja komensi syömään afrikkalaista heille. Bruce hakee. Meidän autolla ei sinne pääse, pitää olla neliveto. Pitää muiden muassa ylittää Rio Grande kahlaamon kohdalta. Lapset kävi uimassa altaassa ja ihmetteli kanoja. Suuria luonne-eroja kanayksilöissä ihmeteltiin konsanaan. Kuuneltiin Brucen afrikkalaisbändin konserttia Lontoossa taustalla. Bruce kaivo kitaran ja laulettiin nuotiolauluja. Diana ja Gurney oli paikalla ja ovat laulajia molemmat. Gurneyn volyymi karkaa kolmannen oluen jälkeen. Lopuksi kuin vuoristorataa kotiin Nadjan kyydissä.

Hevonen voi olla lemmikkieläin?
Valtavan iso siliteltävä.

Aasilla on komeat korvat. Sen
pää on kova ja kaikui onttona, kun
rystysellä kopsutteli.

Tuolla lavalla, linnan edessä, soittelee Carlos Santana
yhdeksäspäivä elokuuta.

BioParkkia meille nuorille

Torstaiaamuna saapui paketti Malagan kentälle: Norwegianin lentoemolta kuitattiin pari koskilaista kyläileen. Janna ja Jerry tulivat loman lopuksi vanhuksia viihdyttään. VIP-lisämaksu norskilla on 40€/nuppi. Tiedä sitten kuinka nuori saa matkustaa omillaan? Tai vanha? Tai saako, jos on keski-iänkriisi. Joo, sillon saa.

Uima-allas on nyt kovassa käytössä. Veljenne käy altaassa aamusella lenkin jälkeen. Sillon on tilaa, koska muut nukkuvat ja koira ei ui. Tunne on muikeaa, niin ollen vesi 28c ja ilma 22c. Tarkenee.

Naapurin Pauline lahjoitti meille käyttöön loma-asunnon meren rannalta. Mennään eka päivä ja ollaan muutama yö. Paikka on komea: Capopinon sataman edustalla. Marbella ja Fuengirolan välissä on sijainti. Pääsee mereen, lapset ja aikuisetkin, jos on yli 26c lämpötila.

Bioparkissa käytiin. On varsin mukava elukkapuisto. Pienelle alueelle sommiteltu kohtuullisen suuriin asuntoihin melkoinen valikoima eksoottisia eläimiä. Suuret puut varjostavat ja viilentävät ilmanalan kohtuulliseksi.
Kilpikonnan kanssa kävin kuvitteellisen keskustelun:
-päivää neiminen, sanoi kilpikonna
-kas, kilpinen, oletko jo eläkkeellä, kysyi veljenne
-hyvinniin! Meiltä konnakoulusta lehtorit jää kuuskymppisinä eläkkeelle
-jaa, niin meiltä Naakasta myös. Olen nyt aloittamassa kolmatta eläkevuotta.
-niinpä niin, minä olen ollut satakolmekymmentä vuotta kohtsillään.

Urho Kaleva Kekkonen otti kilpparinpennun lemmikikseen. Tahtoi todeta elääkö se tosiaan kakssataa vuotta.

Wales edustettuna

Käytiin aamukävelyllä joella ja vastassa oli yksisarvinen.
Voi sitä riemua. Viimeksi näin Harry Potterissa. Jee!

 Walesialaisia ukkoja, Don ja Keith, lensi iloksemme Malagaan, josta heidät nousimme. Ryanair oli aikataulusta edellä, mutta ajoissa oli myös noutaja. Pitkä viikonloppu oli  edessä.

Perjantaina poikettiin kentältä tullessa El Zorrossa tutkimassa Caminito del Reyn seutuja. Kotiinpäin ajeltiin ja poikettiin Mergadonassa ihmettelemässä hintoja. Sitten kokattiin armottomasti ja ruokailtua alas baariin meluaan.Myöhemmin Don ja mummi istuivat aamukuuteen jalostamassa Borzoita.

Lauantai Don poltti itsensä altaalla auringossa. Illalla ruokailtiin Mondan linnassa ja Bruce soitti meille saksofonia ja kitaraa. Muutkin saivat kuunnella. Ei olla sillai pikkutarkkoja. Ruoka oli maistuvaa, mutta dyyristä. Myöhemmin taas Gallardolle meukkaan. Paikalla oli vain espanjalaisia kunne Lina ja Andy saapuivat kaksinkertaistamaan brittien määrän. Don kutsui Linan sunnuntai-illalliselle. Hyvä Don!

Sunnuntaina ajeltiin päivällä Mirador-hotellille ihmetteleen näköaloja ja nokkiin kompostia. Yhdessä ruokaa laiteltiin iltasella ja Lina ilmestyi paikalle kutsuttuna. Aamuyöhön paransivat maailmaa.

Maanantaina, aamu ysiltä, hiljaset pojat kentälle ja turvatarkastukseen. Vilkutukset.
Kotona mentiin nukkuun heti kohta ja herättiin illalla kuudelta. Viikonloppu virkisti.
Lupas äijät tulla ennen joulua uudestaan!

Jämerä jauhin eli mylly tuhannenkahdeksansataa ja rapiat
oli valmistunut. El Miradorin pihassa.

Tuommonen sian takajalka on maukas mutta varsin suolainen.
Sitä kun pistelee, niin olut maistuu särpimenä. Mergadona.

Deeper Purple Ginger Pigissä

Siis Syvempi Purppura InkivääriSiassa, joka on ravintola tuossa Coinista hiukan meille päin. Tämä inkiväärisika on kaiketi lemmikkieläin ja luovuttanut nimensä ravintolan käyttöön.

Sisäänpääsy orgioihin oli maksullinen, 15€. Grillissä oli muhinut sikaa ja kanaa, joita sai, korvaukseksi lipusta, syödä soittoa kuunnellessa.

Lämmittelemässä oli Karma niminen orkesteri. Soittivat lujaa ja epäselvästi. Varsinaisia huliganeja. Keski-ikä oli reilusti alle 80, ehkä 75, ja varmaan kuuroja?

Yleisö oli 100% brittejä + me. Ei ainutta espanjalaista.

Tämä Purple-koverbändi oli aika hyvä. Kuuntele itse. Ei ihan Gillan, ei Paice, ei Blackmore, eikä Lord eikä toisaalta basistikaan ollut huono.

Yleisö oli ollut nuorta juuri Purplen kulta-aikoihin ja nautti nyt muusikista, joka oli melkein, mutta toisaalta eihän kuulijan kuulokaan enää ollut ihan.