Video juhannuspäiväkekkereistä.
Voitti paikallisen yhdenmiehen Likaisin linssi -elokuvapalkinnon.
Kohta putsaan sen linssin.
Ja mitä oli tarjolla vapaan seuranpidon lisäksi:
Edellisenä päivänä mummi rullas porotäytettä hapankorpun ja vaaleen leivän sisuksiin. Rullattu oli myös lohta leipien uumeniin. Chilihyrriä oli myös.
Juhannussimaa oli koekäytetty ja sitä vieraille tarjottiin.
Törkymöykkyjä kun paistettiin pääruoan kera jäi paljon herkkusienenjalkoja porokeiton sakeutustehtävään. Huoli siitä, että osa vieraista hylkisi eettisistä syistä tarjottavaa poroa -Rudolf the red nose- oli aiheeton.
Kuumia ruokia olivat edellämainitut törkymöykyt ja oluttölkki-perseessä-kana. Aamupäivällä mummi keitteli ripsejä mausteliemessä ja nyt oli vuorossa jälkipoltto muurikkapannussa. Apukokki ruokkosi ainekset lähes sormisyöntikelpoisiksi. Haarukkaa tarjottiin avuksi ja se useimmille kelpasi.
Jälkkäriksi mummi oli rakentanut täytekakun ja kermavaahtovaikeudet oli siirretty muistojen joukkoon. Apupoika rakenteli juomarepertuaarinsa ehkä herkullisinta nautintoainetta: Zaperoco-kahveeta, vapaasti varioiden.
Viinejä oli monenmoisia, mutta ehdoton kesän hittituote on veljenne gansteriviiniksi kutsuma The Guv’nor el Mandamas Tempranillo. Etikettiä koristaa soma roistorintakuva.
Syötiin, juotiin ja naurettiin. Aamulla myös tiskattiin ja palailtiin todellisuuteen.
Juhannusaatto Espanja, Andalusia, Malaga, Alozaina, Pepe Bravo. Naapurit komensi meidät mukaan, eikä poloisilla ollut harmainta hajua minne joutuivat he.
Paikka oli nimeltään Casa de Acogida Pepe Bravo. Pauline meitä kevyesti valisti minne olimme joutumassa, kun alas katua kävelimme. Tämä Pepe oli ollut eläessään teollisuuspamppu. Kun lähdön aika oli, lahjoitti hän Alozainan kylälle kotinsa ja teollisuuskompleksin. Kodittomille piti oleman asuntola ja kaikenlaisia aktiviteetteja yhteisölle. Pepe oli suuri sielu.
Haluat tietää lisää, googleen: Pepe Bravo Alozaina. Jutut on pääasiassa espanjaksi, mutta muunmuassa kotisivujen videolle löytyy englanniksi tekstitetty versio.
Ilta oli omistettu paikallisille musiikkiesityksille, ruokailulle ja juomille. Paljon on brittejä Alozainassa ja koko paratiisilaaksossa.
Tänään meille tulee parikymmentä tuttavaa lähistöltä, kas meillä on cocktail party, kynttiläillallinen. Menu pitää sisällään suomalaisittain paljon poroa ja lohta. Gangsteripunaviiniä on muutama pullo palanpainikkeeksi. Zaperoco-kahvin koskilainen muunnelma, Mirrinkahvi, toimittaa exotiikan virkaa ihan kenelle tahansa. Koitan ottaa muutaman kuvan juhlista ja julkistaa myöhemmin.
Veljenne meni mikälie linkin kautta näille sivuille juuri äskettäin. Yllätys oli jonniinmoinen. Alareunassa oli kysymys: josko haluaisit tämän englanniksi käännettynä. Totta mooses tiedämme google-kääntäjän olevan olemassa, mutta ei ole ennen tullut esiin tässä yhteydessä eikä haettaessa toisaalta löytynyt mistään kolosta.
Niinpä kyllä, kysyihän iBad, että mennäänkö blogiin googlen vai sen toisen kautta ja vastasin google. Ehkä se alaviite johtui google-valinnasta.
Mutta hauskoja ovat nää käännökset. Mistä se, esimerkinomaisesti, keksii, että pornahtava kääntyy englanniksi Teddy-bear. Tekohuumori on paljon edellä tekoälyä.
Englanninkieliset ystäväni: antakaa googlen kääntää nämä jutut ja kesän ilot avautuvat edessänne.
Vedä narusta ja nauti kesästä! Terhi/Tampax.
Koulukaverini ja ystävä, nykyisin kirjailija, toimittaja, tuottaja yms. Ilpo, luki Siivoojan ja antoi arvokkaita neuvoja. Piti myös huolen siitä, ettei veljenne pääse tulevaisuudessa helpolla. Jos meinaa kirjoittaa ja sitten julkaista, edessä on suojuoksua vastaava koettelemus. Ja veljenne lupasi itselleen, että ei ota hommaa tosissaan. Tässä sitä nyt ollaan. Pitää valita jatkaako vai pysähtyykö sijoilleen.
Veljeänne ei tyrmätty. Olis ollu helppo kyllä ottaa senkka nenästä. Ilpo tarjosi monta polkua kulkea. Valitako helppo vai kunnianhimoinen, lavea vai kapea, maine vai kunnia, suuri vai pieni...
Nyt vain valitsemaan.
Hiukan lisäaikaa antaa selvien virheiden korjaus textistä. Vaikein on päättä teoksen rakenteen muokkaaminen ja päättää muoto. Tämä on dementiantorjuntahanke numero uno.
Kysyn vielä neuvoja muiltakin, mutta kiitän Ilpoa syvään kumartaen. Kiitos!
Proud Mary, mikä lie Maria, piti juhlat jokirannassa. Nuoriso riehu perjantaina, keski-ikäiset lauantaina ja sunnuntaina oli paellaa ja flamenkoa. Lauantaina poikettiin ja Asko kun oli kylässä, sai hän myös kulttuuripläjäyksen. Gallardolla sitten syötiin ja liemiruokia nautittiin, perinteisesti brittiseurassa.
Seuraavana aamuna lähdettiin Askon kaa Malagaan ja otettiin Willy tien ohesta mukaan. Huono oli moottoripyörä ja polkupyöränäyttely. Ei enää ensivuonna ole kohteena. Marraskuussa on retro-show ja sinne pitää mennä.
Caballeros
Muulit vetää rattaita. Syytä olla koulutettuja ettei karkaa käsistä.
Noissa klassisissa sarvissa olis kiva roikkua, kun vauhtia on pari satasta.
Mitä lie draamoja. Yksi dee väliin ja merkitys muuttuu pornahtavaksi. Vaan useasta valokuvasta saa sopivalla ohjelmalla laajakulmakuvan. Veljellänne on kamera niin vanha, että mitäään automaattista panotoimintaa ei ole, vaan kuvia räpätään siten, että menevät hiukan päällekkäin ja ohjelma hoitaa loput.
Ilmoitusluonteinen toteamus: tulemme käymään Suomessa elokuun 13-18 aikana. Tuodaan Jerry ja Janna mukanamme täältä lomalta.
Uima-altaan puhdistusjärjestelmän pumppu temppuili ja en itse arvannut kuin suodattimen puhdistaa. Ei auttanut. Illalla poikettiin Alozainassa Willyn ja Carronin kanssa ihan pikku kaljalla ja tullessa Gallardolla. Tuli allasongelma puheeks ja kohta oli pari ukkoo tulossa korjaan pelit. Gallardon setä purki pumpun ja otti tukkivat roskat pois propellista. Nyt sylkee taas vettä miehekkästi ja imuri vetää ihan hurjasti. Hyvä homma.
Huomenna mennään Willyn kaa Marbellaan Triumph-kauppaan. Ihan vaan tutustuun.
Sunnuntaina on Malagan messukeskuksessa motskarinäyttely. Pitää päästä. Tahtoo! Oltiin viime vuonna ja nyt taas.
Lauantaina on joenvarressa feriat. Meiltä matkaa viissataa metriä. Jos muistan ottaa kuvia, panen tulemaan.
Monenlaista on taas luvassa. Tosi nastaa!
Tapahtui niinä päivinä, että kedolla oli paimenia paimentamassa
lampaita. Ja veljenne ilmestyi heille ja mastifit alkoivat räkyttää.
Pohjoiseen. Tuolla kahden laen välissä kulki reittimme
korkeimmillaan.
Tällainen on katse itään. Kirkkaalla kelillä näkyisi ehkä meri Malagan liepeillä.
Katse lounaaseen, vasemman kukkulan laelta.
Etelään näyttää tältä, sieltä kukkuloiden välistä.
Tässä on naama kaakkoon ja Lumi katsoo pupuja.
Länteen on rintamasuunta ja näkyvissä hiukan Alozainan kylää.
Pauli soitti muutama viikko sitten, että onko kunto kohdallaan, jos mennään seisoon radanvarteen? Olin heti ehdottoman valmis ja jo kohta iloinen mahdollisuudesta seura Jerezin MotoGP'n aika-ajoja paikanpäällä. Mehän tiedämme, että töllötin latistaa näkymän ja antaa vaisun kuvan vauhdista. Jussi oli hommannut mahdollisuuden vierailla varikolla. Ei onnistu ihan tavalliselta taatelintallaajalta. Punakulli vai oliko redpulli tarjos!
Mika oli villinkortin kuskina paikalla ja tavattavissa. En äijää nähnyt, kun oli lehdistötilaisuudessa just sillon. Pysähtyi kuitenkin kohdalle radalla. Ajatteli: jaa, Niäminen on tuolla, minä toppaan tähän ja vähän runtasen! Ei jäpötä Kotari kuivalla asfaltilla, ninkun ois kytkin luistanu. Veljenne Harrikassa oli joskus sama vaiva? Jämerämmät resoorit ja uudet korkit levyihin, kyllä se siittä.
Väenpaljous saattaa ahistaa ahdasmielistä ja rajoittaa näkymää vapaamieliseltäkin. Halvin lippu oli muuton 60€, sillä pääsee rinteeseen.
Mainio kokemus, mutta vaatii kestävyyttä: ennen aamukasia lähdin ja iltakymmeltä olin kotona.
Kovasti pitää kiittää Paulia, Jussia ja Seppoo mahdollisuudesta ja ylen hyvästä seurasta!
Moto3''n ohjaamo on ahdas.
Onko tämä poliklinikka?
Tohtori itse ei ollut paikalla.
Jos vaihdat paikkaa kesken
kaiken, on syytä olla pitkä.
Kallistuskulma on se klassinen:
korva maassa.
Näytöt ovat suuria ja tilanteen seuranta mahdollistuu.
Selostaja molkottaa konekivääriespanjaa.
Mika treenaa lähtöä. Nousi ukko ruudusta 19 sijalle
kymmenen. Molemmat tallikaverit jäi taakse, hyvä!
Ja kun KTM on enemmän sellainen monttupyörä, eikö?
Jee! Toissa viikonloppuna oli Fuengirolassa kansainväliset ruokabileet.
Suomellakin oli osasto. Pihalla laittoivat menemään loimulohta.
Amerikan osastolla laiteltiin Trumb-burgereita.
Argentiinalaiset grillas kokonaisia lehmänkylkiä.
Kuva lienee Uruguain osastolta, sikavoittoista.
Väkeä oli liikkeellä viljalti, voi sanoa, että meidän mielestä liikaa. Jonot oli mittavia. Istumapaikat kortilla. Uruguain sikajengikin olis myyny moninkertaisesti, jos kansa olis tienny mistä ostaa. Useampi myyntipiste ja yksi reipas urugualainen ohjaamaan kansaa tiskille: liha käteen ja rahat pois! Grillatun läskin tuoksu herätti halun ja epämääräinen jono/myyntitapahtuma sen veivät.
Kivi ja kukka, luonnollisesti.
Vajaa kilometri merenpinnan yläpuolella ollaan. Miksi
roomalaiset rakensivat tiensä näin ylös?
Liitovarjolentäjien iloksi?
Lasse: tätä reittiä pääsee lähes huipulle,
yli 1,5km merenpinnasta.
Mitä onkaan reitin varrella.
Tässä on espanjanpoika sahannut
marmoria irti kalliosta. Señoritat keräävät
villitimjamia tuleviin keitoksiin.
Sunnuntaina oli aikamatka ja aika matka. Pauline ja Willy ajeluttivat meitä vanhaa Rooman vallan aikaista tietä lähtien liki Casarabonelaa ja päätyen lähelle Joroxin kylää. Ehdottomasti jo Casarabonela on komea kohde vierailla, oikea valkoinen kylä vailla töykeitä turisteja tai mamuja.
Pientä, päällystettyä tietä kapusimme ylös yhä alati. Kas, kymmeniä autoja, telttoja, ihmisiä ja pärinää rikkomassa rauhaa vuoren huipulla. Motskarikisa ei missään. Willyn kanssa heti katsomaan!
Koko joukko starttasi kerralla tielle ja siitä polulle. Kilpailu oli kyseessä, mutta millä säännöillä? Sinne katosivat kukkulan taa.
Me jatkoimme päällystämätöntä, yhä kapenevaa tietä ylös vuoren kuvetta. Roomalaistien alussa oli kyltti, jota en älynnyt kuvata ja alkuperäistä kivetystä oli hiukan jäljellä. Siitä lähtien tie oli lohkottu vuoren rinteeseen ja Pauline, joka oli, jo edesmenneen, miehensä kanssa tutustunut tien historiaan, vakuutti, että alla on koko ajan solid rock eikä mikään rolling stone. Pudotusta oli useita satoja metrejä monin paikoin. Uskoni roomalaiseen tieinsinööritaitoon oli kokoajan vahva, mutta koetuksella. Hetkesi helpotti, kun pysähdyttiin ruokailemaan aitoon pick nick -tyyliin.
Willy siirtyi puikkoihin ja mummi varotti kaahaamasta, koska juuri oli ruokailtukin. Ylenantava kyytiläinen ei sovi leppoisaan ilmapiiriin, ei! Vuorelta pudonnut lohkare aiheutti ylimääräistä vaivaa. Pauline kävi mittaamassa mahtuuko auto rotkon ja lohkareen välistä: tilaa oli useita senttejä ylimäärin ja pudotusta niillämain ehkä kolmesataa metriä? Jäin suosiolla autosta kriittisellä hetkellä ja olin tiennäyttäjänä. Kukaan ei pudonnut.
Marmorilouhos oli aivan tien varressa ja paja hiukan alempana. Tie siitä eteenpäin oli jo varsin laadukas ja kohta päästiin pikitielle kohti Joroxia. Piti poiketa kylässä kaljalla, mutta siellä oli feria ja ylettömästi väkeä. Poliisisetä hätyytteli meitä häipymään ja Pauline käänsi Mitsubishi Monteron siinä postikortin päällä ylen näppärästi. Matka johti siitä kotia kohti ja saimme päiväkaljat tutussa kotibaarissa, Venta Gallardo.
Autoasiantuntija saattaa kysyä: mikä on tämä Montero. Minä sanon sinulle. Se Pajero, mutta espanjankielisissä maissa Montero, koska pajero tarkoittaa runkkaria.
