keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Jerez MotoGP 2018

Pauli soitti muutama viikko sitten, että onko kunto kohdallaan, jos mennään seisoon radanvarteen? Olin heti ehdottoman valmis ja jo kohta iloinen mahdollisuudesta seura Jerezin  MotoGP'n aika-ajoja paikanpäällä. Mehän tiedämme, että töllötin latistaa näkymän ja antaa vaisun kuvan vauhdista. Jussi oli hommannut mahdollisuuden vierailla varikolla. Ei onnistu ihan tavalliselta taatelintallaajalta. Punakulli vai oliko redpulli tarjos!
Mika oli villinkortin kuskina paikalla ja tavattavissa. En äijää nähnyt, kun oli lehdistötilaisuudessa just sillon. Pysähtyi kuitenkin kohdalle radalla. Ajatteli: jaa, Niäminen on tuolla, minä toppaan tähän ja vähän runtasen! Ei jäpötä Kotari kuivalla asfaltilla, ninkun ois kytkin luistanu. Veljenne Harrikassa oli joskus sama vaiva? Jämerämmät resoorit ja uudet korkit levyihin, kyllä se siittä.
Väenpaljous saattaa ahistaa ahdasmielistä ja rajoittaa näkymää vapaamieliseltäkin. Halvin lippu oli muuton 60€, sillä pääsee rinteeseen.
Mainio kokemus, mutta vaatii kestävyyttä: ennen aamukasia lähdin ja iltakymmeltä olin kotona. 

Kovasti pitää kiittää Paulia, Jussia ja Seppoo mahdollisuudesta ja ylen hyvästä seurasta!




Moto3''n ohjaamo on ahdas.

Onko tämä poliklinikka?
Tohtori itse ei ollut paikalla.

Jos vaihdat paikkaa kesken
kaiken, on syytä olla pitkä.

Kallistuskulma on se klassinen:
korva maassa.

Näytöt ovat suuria ja tilanteen seuranta mahdollistuu.
Selostaja molkottaa konekivääriespanjaa.

Mika treenaa lähtöä. Nousi ukko ruudusta 19 sijalle
kymmenen. Molemmat tallikaverit jäi taakse, hyvä!
Ja kun KTM on enemmän sellainen monttupyörä, eikö?

Possujunalla kuljettiin
parkkipaikalta portille. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti