Bio Park -piilokuva- missä tiikeri? |
Mummi levolla syötyään Bio Park'in annoksen "Olen mitä syön!" |
Rosberg nuorempi on juuri jäänyt taakse... |
Veljenne ei juuri käytä aurinkorasvoja ja tulos on tyydyttävä! |
Kolme sukupolvea |
Viimeinen ehtoollinen. Kävimme susipuistossa. |
Pikkuherra täytti juuri neljä ja näyttää perineen vaarinsa terävän älyn ja mumminsa pippurilla maustetun luonteen. Useimmiten lapsi on tyyni ja reipas, mutta saattaa äityä hetkittäin näränähräksi.
Lapsen äiti pantiin luotijunalla Barcelona'an. Me miehet ja mummi vastaavasti käytiin tänään Fuengirolan eläintarhassa, Bio Parc. Kolme aikuista ja Nooa: 75€, luonteeltaan lähes ryöstö! Siisti oli ympäristö ja elukat hyvinvoivan oloisia. Oliko doupattu vai viileä sääkö helpotti vangin oloa ja nostatti mielialaa?
Eetterin täytti viidakon äänet. Pieniä kaiuttimia oli siellä täällä antamassa kuulokuvaa ja täydentämässä näköhavaintoa. Nooan kuuluisa etunimikaima olisi ollut kuin arkissaan. Nykyajan Nooa viihtyi erinomaisesti ja pysähtyi usein katsomaan liikuttavan pitkiksi ajoiksi luonnon luomia. Hänellä on menossa Turtles-kausi. Ei nähty kilpikonnia, mutta krokotiilit olivat ohittamattomia. Aikuinen oli jo menossa, kun vielä piti jäädä katsomaan. Simpanssiuros, tuo luomakunnan herra jos ei ihmistä olisi, äityi morsiammen kanssa kepeään live-action-iloitteluun juuri kun videoin. Häpeämätön elukka on apina. Katsojalla oli hymy herkässä. Lapsi oli onneksi sillä hetkellä toisaalla, joten veljenne säästyi hankalilta selvittelyiltä. Miten sen olisikaan selittänyt uskottavasti? Kyllä sinä sitten ymmärrät vanhempana...
Gorillan pää on huomattavan suuri. Sinne luulisi mahtuvan paljon murheita, yhtä paljon kuin hevosen päähän. Sureminen kannattaa jättää siis luontokappaleille, joille se luonnostaan sopii. Eläkeläinen sen voi työläistä helpommin tehdä, se käy luontevammin, kun ei ole työmurheita joilla täyttää kallo.
Flamingoille syötetään vaaleanpunaista ruokaa flamingonpunaisista syistä.
Indonesialaiset ystävämme Hollannista joivat maitokahvia, kun me muut prätkäjätkät joimme kaljaa. Mummi äityi syytä moiseen kysymään. Jotta säilyttäisimme ihonvärin, oli vastaus. Söpön värisiä, mutta kuulemma pahoja pahoille. Meille olivat kilttejä.
Luolaan, kun uskaltautui, pääsi lammen vedenpinnan alapuolelle ja saattoi havainnoida kaloja. Monneja oli monenmoisia. On se onni ettei veljenne tarvitse moisia otuksia syödä. Erityisen rumia olivat ja taatusti niljakkaita.
Baarissa syötiin Tarzan'in tapaan viidakon antimia: viidakko purilaista, panniinia ja ranskiksia viidakon tapaan.
Käytiin myöhemmin myös susipuistossa. Matka ei ollut susi, vaikka aluksi epäilytti. Sudesta ihminen loihti naurettavia luomuksia: ranskan buldoggi. suuri tanskalainen melkein hevonen, kääpiöpilsneri...
Näitä piisaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti