Luomisen tuskaa

Olen luonut pari sivua kirjallista materiaalia. Sormet syyhyää. Opettajan hommissa kuitenkin oppi, ettei pidä olettaa saavuttavansa tuloksia vaikka kuinka tuntuu, että nyt kulkee ja homma sujuu. Mielenterveys on koetuksella jos tuloksia odottaa. Homma tuntuu sujuvan malliin, että enää puuttuu 398 sivua. Runko on hahmollaan, mutta elävä. Tyylilaji on myös elävä. Voi suuntautua ajassa jopa skifiin. Kepeää kerrontaa. Syviä tuntoja. Avaruudellista ulottuvuutta. Historian lehtien havinaa. Poliittista peliä. Rakkautta ja romantiikkaa, saatana, kaikkee on luvassa.

Asiaan. Oli hääpäivä: 38. Kylille käveltiin ja hypättiin taksiin matkalla Aloran asemalle. Junalla siitä ajettiin Fuengirolaan asti. Fuge oli arvoisensa juhlapaikka. Pauli soitteli matkan varrella ja tiesin ukon olevan poikamiesmoodissa. Sanoi Saarioisen nauttineensa, mutta seuraksi mukaan vois tulla. Kantoapu on aina tervetullut, jos vaikka askel lyhenee illanmittaa. Nälkäkadulle mars. Sisäänheittäjien ammattikunta on turistikohteissa pakollinen paha. Meidät tehokkaasti terassille käännytettiin ja drinkit luvattiin on the house. Saatiin showta runsain mitoin ja huonoa ruokaa. Veljenne palautti calzone'n, josta puuttui täyte ja keittiömestarini jätti enemmän kalvoja lautaselle kuin lihaa sai irti lohkottua. Pidettiin moinen meteli. Uusi pizza tuotiin runsain täyttein ja pulla oli päällä aivan raakaa taikinaa. Lisää meluttiin. Talo tarjos drinkkiä ja laskua. Lasku palautettiin. Summa putos parilla kympillä. Kaksi käyntiä tehtiin kerralla: eka ja vika. Matka jatkui karaokebaariin ja pitihän veljenne vetästä Monkeesia! Laatua en pysty kommentoimaan. Junasta myös kuuluu myöhästyä ja könytä siitä Paulille yöseeks. Ja vielä juoda pullo Merkadonan sinistä Monte Ducay'ta. Näillä eväillä kertyi huomattava krapula aamun iloksi ja morkkista riittää hyvin pitkään!
Ja mitä vielä: aamulla oli ukon tilille ilmestynyt kuudeskymmenesensimmäinen vuosi. Sataan mennään ja siitä vuosi kerrallaan...