Vuosi on vaihtunut. Elämme 2017 jälkeen Ristuksen syntymän. Julius kalenteria kehitteli ja varsin toimiva siitä tuli. Karkausvuodet häiritsevät sulavaa kokonaisuutta. Sekunteja joutuu lisäämään aika ajoin. Keski-Amerikan inkkareilla oli myös aikoinaan näppärät kalenterit ja Faaraoilla. Laitan kustantajille rahanarvoisen vinkin: eläkeläiskalenteri. Kaikki päivät painetaan punaisella. On vain kahden sortin päiviä: pyhiä ja arkipyhiä. Kuvat vois olla ryppysistä ihmisistä aurinkotuolissa loikoilemassa. Eläkeläiset osaisi asennoitua ja nuoremmat näkis taivaanrannassa häämöttävän jotain tavoittelemisenarvoista! Ja kauppa käy? Ohjelmointiopinnoissa perustehtävä oli laatia ikuinen kalenteri: annoit päivämäärän ja ohjelma kertoi mikä viikonpäivä se oli. Kun saat ohjelman valmiiksi, katso minä viikonpäivänä Jeesus syntyi. s. 00.00.0000
Telkkarista tulee Seiso-ny-ohjelma, jossa tällä kertaa esiintyi suulas eukko, keski-ikäinen, ei vielä eläkeläinen. Kertoi äitistään ja suhteesta äitiin. Sanoi ensin pelänneensä, että äiti kuolee ja nyt pelkäävänsä ettei se kuolekkaan. Äiti oli sanonu elelevänsä ensin satavuotiaaks ja siitä sitten vuosi kerrallaan. Veljenne poika ohjasi meidät katsomaan areenasta ohjelmaa Luottomies. Kyllä me naurettiin ja veljenne myötähäpesi. Onko myötähäpeä = empatia?
Mummin koiratuttava oli sieltä haalinut asuttavaksi melkoisen lukaalin. Niillä nurkin on paljon yhteisöjä, jotka ovat aidanneet alueen ja siellä vielä kukin oman asumuksensa. Varakasta väkeä: alkaen parimilliä?! Myynnissä oli aika moni, mutta veljeltänne juuri ne miljoonat puuttuivat. Asumismuotona olisi kyllä ollut oivat ja rauhaisa. Tuttavalla on toistakymmentä koiraa ja neljä kissaa ynnä liikkuva työ. Olimme hoitoapuna. Sanoin ukolle, että meillä on ollu parhaimmillaan yli kakskymmentä koiraa kerralla. Hyvin selvisimme ja oikeastaan mummi sen homman taitaa, veljenne vaan kerää paskaa ja kippaa alas jyrkänteeltä. Mirreihin en saanut edes koskea, keskityinkin hauvoihin. Mirrien silittely saa jäädä nuoremmille.
Matkalla Marbellasta kohtaa urheilumieli hivelevän näyn: tulipunaisia urheiluautoja kadunvarressa yli monta - kakskytä ainaskin. Ferrarikauppa! Kuulemma ovat kalliita näillämain. Just niillä kulmilla on kyllä paljon löysää rahaa. Ehkä hinnat on hilannut ylös runsas raha.
Muuten hyvä paikka, mutta aika syrjässä :)
VastaaPoista