torstai 5. tammikuuta 2017

Kennelpoika vuotaa nettiin

Mukava kiinteistö, mutta ei kävelymatkan päässä palveluista. Toki voihan asukilla olla Mersussa palkattu kuski, kyllä se sitten käy. Kissat asu yläkerran master bedroomissa - noin kolkytä neliöö ja suurkylppäri. Me nukuttiin sähkölämmitteisessä sängyssä joka antoi läpi niin, että kun mummin korvanlehteen kosketti kuuli verkkohurinan. Otin stöpselin irti!


Vuosi on vaihtunut. Elämme 2017 jälkeen Ristuksen syntymän. Julius kalenteria kehitteli ja varsin toimiva siitä tuli. Karkausvuodet häiritsevät sulavaa kokonaisuutta. Sekunteja joutuu lisäämään aika ajoin. Keski-Amerikan inkkareilla oli myös aikoinaan näppärät kalenterit ja Faaraoilla. Laitan kustantajille rahanarvoisen vinkin: eläkeläiskalenteri. Kaikki päivät painetaan punaisella. On vain kahden sortin päiviä: pyhiä ja arkipyhiä. Kuvat vois olla ryppysistä ihmisistä aurinkotuolissa loikoilemassa. Eläkeläiset osaisi asennoitua ja nuoremmat näkis taivaanrannassa häämöttävän jotain tavoittelemisenarvoista!  Ja kauppa käy? Ohjelmointiopinnoissa perustehtävä oli laatia ikuinen kalenteri: annoit päivämäärän ja ohjelma kertoi mikä viikonpäivä se oli. Kun saat ohjelman valmiiksi, katso minä viikonpäivänä Jeesus syntyi. s. 00.00.0000

Telkkarista tulee Seiso-ny-ohjelma, jossa tällä kertaa esiintyi suulas eukko, keski-ikäinen, ei vielä eläkeläinen. Kertoi äitistään ja suhteesta äitiin. Sanoi ensin pelänneensä, että äiti kuolee ja nyt pelkäävänsä ettei se kuolekkaan. Äiti oli sanonu elelevänsä ensin satavuotiaaks ja siitä sitten vuosi kerrallaan. Veljenne poika ohjasi meidät katsomaan areenasta ohjelmaa Luottomies. Kyllä me naurettiin ja veljenne myötähäpesi. Onko myötähäpeä = empatia?


Meidän vuosi vaihtui Marbellan kulmilla, hiukanmatkaa mäkeä ylös, kohden Rondaa.
Mummin koiratuttava oli sieltä haalinut asuttavaksi melkoisen lukaalin. Niillä nurkin on paljon yhteisöjä, jotka ovat aidanneet alueen ja siellä vielä kukin oman asumuksensa. Varakasta väkeä: alkaen parimilliä?! Myynnissä oli aika moni, mutta veljeltänne juuri ne miljoonat puuttuivat. Asumismuotona olisi kyllä ollut oivat ja rauhaisa. Tuttavalla on toistakymmentä koiraa ja neljä kissaa ynnä liikkuva työ. Olimme hoitoapuna. Sanoin ukolle, että meillä on ollu parhaimmillaan yli kakskymmentä koiraa kerralla. Hyvin selvisimme ja oikeastaan mummi sen homman taitaa, veljenne vaan kerää paskaa ja kippaa alas jyrkänteeltä. Mirreihin en saanut edes koskea, keskityinkin hauvoihin. Mirrien silittely saa jäädä nuoremmille.
Matkalla Marbellasta kohtaa urheilumieli hivelevän näyn: tulipunaisia urheiluautoja kadunvarressa yli monta - kakskytä ainaskin. Ferrarikauppa! Kuulemma ovat kalliita näillämain. Just niillä kulmilla on kyllä paljon löysää rahaa. Ehkä hinnat on hilannut ylös runsas raha.
Rondan tie on kuuluisa kilparata. Pinta ei ole kovin liukas ja mutkia piisaa. Siinä meidän hoitopaikan kohdalla on jyrkkä mäki ja kurveja. Nelipyttyset kyykkypyörät ulvoo korviahuumaavasti kivutessaan rinnettä.  Isoissa scoottereissa on ihan omanlaisensa pörinä. Variaattori antaa kierrosten nousta ja laskea kuin kuminauhaa venyttelisi. Äänenvaimentimet on vaihdettu kaikkiin, jotta sointu olisi riipivä. Espanjalainen,kun nousee kaksipyöräisen päälle, on hän heti valmis kilvanajoon. Rondan tien varressa on paljon kukkapurkkeja tien ohessa. Omaiset muistavat motoristeja, jotka on kohdalla muutoskatsastettu taivaallisille pikateille. Veljenne nähdessä kukkapurkin nopeus putoo kahdeksastakympistä kuuteenkymppiin. Ohi pyyhkäisee kolme maastobemaria, ukoilla korva maassa ja vauhtia satakuuskymmentä. Kaupunkiolosuhteissa ruuhka-aikaan Hyundai kerkiää siirtymään mittansa, kun olemattomasta rakosesta ohittanut scootteri häviää jo horisonttiin. Mutta kyllä vituttaa noi turistit, jotka ei ajoneuvoillaan etene juuri ollenkaan!

1 kommentti: