Kirjailijoita syntyy auringossa

Kuka haluaa kirjoittaa kirjan? Minä, minä! Lieneekö tuo vaikeaa?! Aikaisin kun menee nukkumaan jää neljästä eteenpäin aikoja miettiä vaikkapa juuri kirjan kirjoittamista. Kynnyskysymys on pilkut. Pirullisen vaikee ja turhauttava aihealue. Kostilaisen Sirkka ja Kankaanpään Ulla traumauttivat pilkkukysymyksen minun kohdallani. Luulisin, että monen muunkin kohdalla.
Että-sanan eteen tulee aina pilkku. Vai oliko se niin, että sekä-että-kombinaatiossa ei pannakaan?
Pilkku traumatisoi kirjallista luovuutta. Sano kyllä Johanna, ettei nykyään ole niin nöpönnugaa onko se pilkku siellä tai täällä tai ei missään ja että kokenut jæ lahjakas kirjoittaja käyttää pilkkuja ilmaisukeinona.
Kuuluiko sinne onko-sanan eteen pilkku? Jätän pois, mutta jää se vaivaan!
Kyllähän minä tiedän, ettei pilkku saa olla ilmaisun esteenä, mutta kun lukijat nauraa - ivallisesti. Nauraa kyllä saa, muttei toisen rassun osamäärille. Tuohonkin kai olis pitäny panna pilkku. Jätin pois ihan vaan pilkunnussijoitten ilahduttamiseksi.

Laatuaan toisen tason ja paljon korkeampi kynnys, on aihe. Mistäs sitä ny kirjoittaa, kun ei oikeen mitään tiedä, ei voi kirjottaa tietokirjaa. Paitsi siitä ettei tiedä. Maailman meno on hulvatonta ja siitä kirjailija-veljellänne on mielipide ja kokemus. Omista kokemuksista kirjoittaminen on elämäkerrallista ja tapahtumien keskipisteenä olo liian vaativaa näin vaatimattomalle. Mitäs sitten? Satiiri on kova sana eikä veljellenne ole auennut kuin hämärästi. Olen nimittäin ymmärtävinäni, että se vasta on vaikea laji ja viisaat pohtivat onko tämä nyt satiiria vai mahdollisesti tuo vai kumpikaan?  Alanny siinä sitten satiirikoks heti ekaks. Meidän koulun äikänopeille sanoin, että kirjottakaa ny saatana kirja, kun osaatte! Veljennekin tekee kirjahyllyjä?! Nyt hypättiin muotoon ihan helposti ja se onkin se kolmas kynnys. Arto Paasilinnaa haastateltiin ja se vetos älyyn! Tultiin kynnykselle nro neljä. Voiko siis kirjoittaa kirjan, jos on tavallinen äly? Vältin sanomasta tyhmä.
Kirjan alkaminen on kai ihan pirullista puuhaa. On niitä, joilla on palava halu kirjottamiseen ja sitä vaan tulee ja tulee. Automaattikirjottaminen on varmaan upee prosessi, muttei se tuotos ole kokemukseni mukaan lukemisen väärtti. Tuli mieleen Kejonen.
Elokuvataiteen puolella muodon mestarina pidetään Kubrick'ia. Mitä se muoto tarkottaa? Onko se sitä, että kun tehdään länkkäri nin se on sen näköinen. Voi kun Kubrick oliskin tehny länkkärin - malliks muille! Avaruusseikkailu 2001 mentiin katsoon elokuvateatteriin Tapsun kaa silloin kultaisella seikytluvulla. Elokuvan maine oli kiirinyt. Lippuluukulta sai matkaan esitteen elokuvasta. Katsojaan ei luotettu. Elokuvahan oli tosin poikkeuksellinen. Saattoi leiskahtaa yli tajunnan virran. Elokuvan kulkua siinä avattiin ja mielenkiinto kasvoi lukiessa. Mutta kuka oli prosyyrin kirjoittanut? Akira Kurosawa! Jos on taipumusta myötäelämiseen, melkoisen latingin tarjoaa Kurosawan Terzu Uzala. Katso jos uskallat, varaa nenäliinoja. Perään voit katsoa sen Karhu-elokuvan. Lisää nenäliinoja. Avaruusseikkailun katson joka toinen vuosi. Ei kulu käytössä.

Kun kirjailija aloittaa tyhjästä pitää laatia työjärjestys. Jos minä aloittaisin pitäis olla aihe ja muoto ekaks. Niin, sillon yhtenä yönä keksin aiheen: Suomi on suurvalta! Voi saatana mikä näky! Ydinasevalta? Sipilä kulkee turuilla ja toreilla kassissa punainen nappula. Siinä menee Moskova ja Rooma ynnä Mogadissu, kun kolhasee laukun tuolinjalkaan. Mikä teki Suomesta suurvallan? Siihenkin ois ratkaisu, onko sulla? Mikä muoto: tietokirja, satiiri, skifi...

Ja ihan muuta. Fuengirolan torilla taas poikettiin tiistaina. Sillon on paikalla vihannes ja vaate, romut on lauantaina. Alatko jo muistaa? Tiiättekö mitä oli paljon tarjolla? Mansikoita. Aikas hyviä ja tosi edullisia: vähän sekalaisesta 2€ kilo ja huippulaatu 3€. Kotona murskataan kulhossa ja ripaus sokeria päälle sekä bourbon vaniljajätskiä maun mukaan. Joulukuussa, hei haloo! Muitakin vihanneksia, marjoja, hedelmiä ja juurikkaita oli halvalla tarpeeseen, mutta mansikka on se mun juttu, tajuutsä!?

Markun ja Teijan kanssa käytiin, heidän opastaminaan, ahtamassa salkut täyteen. Puffet Asiel oli ravintola. Päivä oli sunnuntai loppiaisen jälkeen. Koko Espanja oli lähtenyt ulos syömään ja me pienet siellä seassa. Markkukin oli seassa muttei pieni. Seisova pöytä oli homman nimi - tarkkaavainen sen jo huomasi. Päästiin sisään jonottamatta, mutta meidän jälkeen jäivät ulos jonoon. Monenmoista oli tarjolla ja jonoakin tarjottiin. Wenäläisiä ei ollut paikalla tai olivat sivistyneitä, poikkeuksellista. Paraatiosastosta valitsit itse pihvin ja grillimestari sen sinulle hiilillä paistoi makusi mukaan. Pöydissä kiersi myös ukko, jolla oli tarjolla lihaksia moneen makuun. Muutoin itse kävit hakemassa kylmiä ja kuumia tarjottavia altaista. Tarjonta oli lavea. Juomat tilattiin ja pöytiin tuotiin, hinnat laskuun lisäsi kassa. Mukavia makuja löytyi ja kiloja kertyi. Jälkkäripöydässä oli jätskiä tarjolla rajattomasti.+++. Jaa, että mitä maksoi? Veljenne ei nähnyt laskua. Kiitos Markku ja Teija!