Sattuuhan sitä

paremmissakin perheissä, että laps rautakangen nielee ja toista pyytää. 

No meille sattui näin:

Willie sen lahjoituksen luovutti Gallardon raflassa kohteelle ja sitä juhlittiin. Sanoi jossain välissä veljellenne, että tulkaa sitten tapanina (boxin day) käymään kello päläpälä. Kotonassa veljenne laatii jääkaapinoveen muistilapun: tapanina Willie klo 8 (20.00).

Jouluaattona sitten Gallardolla kysyy, että tulettehan varmasti tapanina ja veljenne vastaa jees. 

Mennään tapanina vähän yli kahdeksan. Willie katsoo hölmönä, Pauline (talon nainen) katsoo hölmönä ja pari neitoa, kun on kylässä, katsoo hölmönä. Olette vähän myöhässä. Veljenne katsoo kelloa, että vajaa vartti. 

Syötiin kolmelta (15.00), sanoo Willie, mutta nyt lähdetään Gallardolle kaljalle, minä tarjoon! Nauraa heh-heh-hee ja on ratketa riemusta. Tulkaa huomenna KELLO 12, KAKSITOISTA! Sitten mentiin Gallardolle.

No eihän veljenne oikein kuule saati sitten ymmärrä, kun on vallan vieras kieli tämä englanti ja Willie on pesunkestävä britti, joka molkottaa nopeesti ja murteella. Tosin myös tunteella.

Pauline kutsuu Willie'ä William, ja tällainen muodollisuus saa tuon vempulan näyttämään aavistuksen arvokkaalta. Pitää samaan vetoon todeta, että tämä William on kyllä eräänlainen laakson Sielu. Mainio veikko!

Veljenne purjehti seuraavana päivänä ajoissa paikalle, mutta mummin oli jääminen vällyjen alle. Veljenne justiin sairastama lunssa oli saanut otteen mummin vankasta varresta ja kaatanut hänet vuoteenomaksi. 

Syötiin kotitekoisia makkaroita, uuniperunoita, villisikaa ja muut maisteli juustoja. Isännän kanssa moottoripyöräasiat kerrattiin noin viidenkymmenen vuoden ajalta. Faron ralliin pitää mennä ens kesänä. Poikkeilla pitää: minun kotini on sinun kotisi -periaatteella. 

Motoristit on mainioita veijareita, mutta toisaalta ei ihmisestä tule hyvää, kun se ostaa motskarin. Varsinniin jos on läpeensä mölö. Satulasta voi koittaa ponnistaa, jos se sitten siitä? Totutella ja makustella millaista on olla hyvä ihminen, häh?

Selän takaa paistaa aurinko ja vesipisaran takaseinässä valo
taittuu, kun tullaan optisesti tiheämmästä optisesti harvempaa,
pinnan normaalista poispäin. Eikö ole kokonaisheijastus tämä?
 Samalla siroaa ja näyttää katsojasta tältä.
Kohta otin auton ja lähdin aarteen luo.

Willien huusholli meiltä katsottuna. Rakennettu alkujaan hotelliksi.

Joku ehtoo käyn maalaamassa sen pilkulliseksi.
Mainiot sanat: pili, kulli ja seksi.
Peppi kävi täällä!

Willien koirista vajaa puolet. Melko lokoisaa.

Kulttuuri-ihminen

Dalin ja Picasson kotimaassa mallinuken
pää voi näyttää tällaiselta.

 Toista kertaa veljenne kävi Malagan automuseossa ja katsoi nyt näkymää toiselta kantilta. Unohti autot ja keskittyi muotiin ja esillepanoon.
Toisaalta ostimme Rondassa lipun siihen vanhaan taloon rotkon reunalla, sehän on museo. Samalla lipulla pääsee kolmeen muuhun kohteeseen: sillan alle, taidemuseoon ja vielä yhteen, jossa ei käyty.
Veljenne kuvailee nyt itseään: sivistynyt ja kultturelli. Hyvä Veli, niin sitä pitää.
Sadepäivän kunniaksi luen hiukan takkatulen äärellä ja saatan hiukan kirjoittaa kirjaa. Ajatus on olemassa.
Näin etenee kulttuuri-ihmisen arkipäivä, joka on myös aina juhlapäivä.

Julisteet kuvasivat ajan henkeä.

Jos veljenne joskus kutsutaan linnanjuhliin,
pukeudun noin, sukupuolineutraalisti.

Tyttörakkautta, vai?

Eläimellinen malli, molemmat

Museon hyvä haltija.

Juliste ja puku+hattu

Barbi ajaa Cadillac'illa

Hyväntekeväisyyttä

Lauantaita odoteltiin, kun oli pienimuotoiset juhlat lähibaarissa. Voit vanhoista blogeista katsoa, elokuun seutuvilta 2017,  mikä on malliaan Willys Arse Out Party ja tuolla nimellä löytyy Tubesta musiikkiesityksiä bileistä. Nyt oli vuorossa juhlan huipennus: lahjoituksen luovutus perheelle. Kuvissa nuorukainen äitinsä sylissä on muinoin satuttanut päänsä ja tarvitsee pikkumies vuosittain leikkauksen ettei metallipaikka ahdista. Mies kasvaa vauhdilla, mutta titaani ei veny vaan paikka pitää vaihtaa sopivaan.

Willy mouhoo pääjehuna ja kerää vuosittain mittavan potin avustusta tarvitsevalle. Ukko on melko karu ilmestys, mutta sydän puhdasta kultaa!

Samaisena lauantaina kävi joukko suomalaisia  motoristeja Fuengirolasta visiitillä. Kauppasin yhdelle TENU mc'een herralle meidän Dynaa ja se tuli porukalla vilkaseen. Lupasin viikolla pyörän tosin jo toisaalle.

Lauantaisin ja sunnuntaisin epämääräinen joukko motoristeja kokoontuu Bb'lle Sohailin-linnan oheen ja siitä kurvaavat baanalle. Tällä kertaa tulivat meille ja jatkoivat siitä kohti Alozainaa.

Suomalaismotoristiseurue poikkesi käymässä. 

Willy se on veijari: sanoi Tarjalle, että poikkee, mutta jätä
toi isäs kotiin! Tanan keppakaula, se osoitti veljeänne!
Minä sille vielä näytän...

Willy kuivasi silmiään kesken lahjoitusmanööverin. Veljenne
kuivasi heti kohta. Tilanne oli varsin liikuttava.

Hyväntekijän muoto!

Näissä juhlissa Gurney ei
tanssinut. Kolpakon vetoisuus
on yksi litra. Dopinkia.

160 vuotta

Siis yhteensä, kun laskee, että Tuija täytti kuudes kahdettatoista 60 vuotta ja Suomi 100, yksikkö sama. Tuija tuli tänne karkuun synttäreitään, kuten muutkin ovat tehneet. Me espanjalaistuneet kohtelemme synttärisankareita hellästi ja kunnioitamme heidän valintaansa. Pieni jäynä on kuitenkin paikallaan:
Mervi-sisko soitti hyvissä ajoin haluten piristää läsnäolollaan Tuijan synttäreitä. Pidimme Mervin saapumisen salassa ja veljenne ikäänkuin meni ajoissa nukkumaan, mutta matkasikin Malagan kentälle noutamaan Mervin ja Karin. Kyllä siinä sitten siunailtiin ja halailtiin yön sydämessä, kun siskokset kohtasivat. Yötä valaisi Andalusian kuu.
Espanjassa on kuudes joulukuuta vapaapäivä, joka vuosi, ja juhlitaan Suomen itsenäisyyttä, täh? Ei hyvänen aika sentään! Täällä on perustuslain päivä. Kahdeksas on myös juhlapäivä ja vapaa työtätekeville: neitseellisen sikiämisen päivä. Ja poika syntyy saman kuun 25. päivä vai oliko se ylivuotinen? Sitäkin pitää juhlia ja pitää vapaata. Eläkeläiselle koko loppu elämä on yhtä juhlaa, erotuksena muista!

Vietettiin itsenäisyyspäivää veden äärellä ja suulperi sittas
suoraan öögaan!

Mansikka-gin on ajatuksenakin idiotismi, mutta maistaa piti.
Ihan hyvin giniin vois lisätä vaikka greippilimpsaa, tiedä
sitten olisko hyvää? Juoman nimeksi laittaisin Ruipelo?!

Salaatti oli punavoittoinen, vaikka valkoset voitti kädenväännön.

Itsenäisyyden juhlakakku Mercadonan malliin.

Fuengirolassa käytiin...

katsomassa Sakkee ja Sirpaa.

Passi Espanjasta - hauskaa

Tapahtui niinä päivinä, että veljeltänne menee passi vanhaksi. Jonniin verran on käytetty, mutta aivan luettavassa kuosissa. Silti pitää uusi saada. Tähän vanhaan koitin uuden päivämäärän vaihtaa, mutta on kiusalla laitettu tuorekelmu päälle ja rikki se meni ja näytti sitten rumalta. Uutta hakemaa!
Netissä voi tutkia eri mahdollisuuksia. Jos passi on kuusvuotta nuorempi ja biotunnisteet on jo pollareilla, saa homman hoidettua ihan vain kotona koneen ääressä. Kuva pitää toimittaa ja sen pitää olla oikeanlainen, ohjeet löytyy, en vain viitsinyt perehtyä. Jos kaikki käy hyvin, pitää valtuuttaa joku noutamaan passi Suomessa ja tuomaan maailmanäärelään.
Toinen vaihtoehto on muuttaa Suomeen muutamaksi viikoksi ja hoitaa homma siellä fyysisesti paikanpäällä.
Veljenne käytti kolmatta ja varsin vaivatonta vaihtoehtoa. Malagassa on kunniavarakonsuli ja soitin tätille. Anneli Talsi oli tämä henkilö. Varasin ajan ja maksoin lähetystön tilille 140€ ja 7€ postikuluihin. Voit säästää tuon 7€ ja hakea itse passin Suomen Madridin lähetystöstä. Vanha passi pitää olla mukana. Frouva Talsilla oli harjoittelija siellä toimessa. Aivan kerrassaan mainioita virkaihmisiä. Espanjan ilmasto jalostaa suomalaisesta mörkövirkailijasta kerrassaan kiireettömän, palvelualttiin ja hauskan virkahenkilön. Niitä vois sieltä peräpohjolasta lähettää näiden neitojen oppiin.
Kuvaus, sormentunnistus ja nimikirjoituksen laitto kestivät muutaman kymmenen minuuttia. Ohjelmisto oli rampautunut vajaa vuosi sitten ja nyt joutui kiertoteitä kuljettelemaan infoa suomen poliisille lähetettäväksi. Hauska kolmevarttinen oli meillä. Monet naurut naurettiin. Hae sinäkin passi Espanjasta, se on hauskaa!
Kalle Kustaa Korkki tai Pekka Lipponen, jompikumpi oli kunniakonsuli, mutta minkä maan? Ei muista ja tämä tieto on tärkeä.
Espanjan radion valtakunnallinen kanava 3 on hyvin hyvä radiokanava. Ei ole soittolistoja, vaan paljon erilaisia teemajuttuja. Tänään, kun ajeltiin Malagasta kotia kohti, soi vanhaa Santanaa ja toimittaja väliin kertoili missä mennään. Sellaiseen pop eilen ja toissapäivänä -tyyliin. Juonnettu musiikkiohjelma, täällä on sellaisiin ihmeisiin varaa. Kerran tuli iltahämärissä Eestiläisiä kansanlauluja, siis tästä radio kolmosesta. Paco de Lucian konsertti oli komea, radio kolmosella. Ei veljenne juurikaan ymmärrä mitä toimittaja tai toimittajat puhuvat, mutta ei ne ihan niin saatanan tyhmiä saata olla kuin nämä iskelmäradion tai muun hömppäradion toimittajat. Kaks idioottia puhuu toistensa päälle silkkaa viihdettä ja joskus on mukana vielä kolmas tolvana tai sillinpää.

Espanjan Suomen suurlähetystön sivut: www.finlandia.es ja kohta passi.

Torilla, turuilla ja koiranäyttelyssä

Lauantai torilla, poikettiin Ferialla.
Naiset viihtyy lumppujen parissa.

Gebabilla pitää poiketa. Tiskin takana
oli typy, jonka käsivarret eivät karvastelleet.

 Ferialla pitää poiketa ajoittain. Lauantaisin on käytettyä tarjolla, tiistaisin muotia ja muuta turhaa. Jos on varoja voi sortua ostamaan, mutta köyhää eläkeläistä ei se koske.
Ferialta kohden centro finlandiaa ja vähän ohi pääset gebabjuttuun. Aika hyvät on tarjottavat. Mausteita lievemmin lihasssa, mutta voi niitä pyytää: jalopena por favor.
Malagassa oli koiranäyttely, siis sinne!

Talvella vaan nastat renkaisiin... jos Suomeen tuo. Sais siitä
paljon säälipisteitä ja glooriaa!

Pitkä tukka on komee

Noin pienen koiran kun pistää asentoon pitää olla suurennuslasi.
Tuomarilla mikroskooppi kun tarkastelee.

Fine Dining ja remonttia kehitysapuna

Yhtä reppastiinaa autettiin ja tehtiin remppaa sen kämppään. 

Sai olla tyytyväinen. Loppuviimeks selvis, että se on 

sijoitusasunto ja me tehtiin homma puoli-ilman. Oma vika...

Tänään liköörinteonhimo iski kuin miljoona volttia.

Kohta riensin jo puutarhaan ja hedelmäpuuosastolle.

Poimin herkkuja kassillisen ja perkasin hedelmät kera 

keittiömestarini. Ainekset purkkiin ja sokeria kerroksittain

väliin. Pari pulloa vodkaa päälle ja voila! Mikä liköörtti on 

tulossa? 

Keittiömestarini yllätti ja kiidätti veljenne ruokamatkalle

Karjalan laulumaille. Rai jumala, kun oli hernekeitto 

kohdallaan. Puolitoista vuotta oli kulunut edellisestä.

Viinin valinta oli pulmallista. Tutkittuani kaikkien Mercadonan

viinien suositukset ei hernekeittoa mainittu yhdessäkään. 

Hintahaitarin keskivaiheilta löytyi tuo kuvan gran reserva.

Eihän voi ajatella, että viini rasittaa liikaa kukkaroa

vaikka onkin vaativassa seurassa!  

Marmorilattia ja just maalatut seinät. Bueno!

Työläs oli puhdistaa ja maalata.

Tulossa likööri. Ja raaka-aineet oli?

Hienoruokailua. Anne ja Niki toi kuivaherneet ja hapanleivän.
 Keittiömestarini loihti lounaan.
Viini: Armonico gran reserva 2011, Mercadona 2.10€/plo.
Teki sopivasti tilaa savulihahernekeiton vaativalle ilmapiirille!

Agraarikulttuuria ja tavallista

Maatalouskulttuuri on toimeentulon kulmakivi, sanoo maalaispoika. Nyt on oliivien korjuuaika. Paljon on mäessä porukkaa näinä viikkoina. Verkko levitetään puun alle ja kepeillä nostetaan reunaa jos maa viettää. Puuta hakataan pitkillä kepeillä tai ravistetaan koneella kuten elokuvassa. Lintujen laulu hukkuu kaksitahtimoottorien pärinään.
Viime vuonna koitin havainnoida viljeliän toimia ja painaa mieleeni aikataulua. Huonosti muistuu mieleen asiat vuoden takaa. Joka tapauksessa aluillaan on kasvukausi. Maa alkaa vihertää ja kohta keltaiset kukat valtaavat alaa. Veikkaisin, että kohta jemmataan jyvät mullan alle ja keväällä korjataan sato. Vesi ratkaisee, koska luonto herää, ei lämpö eikä aurinko. Pari kertaa on jo satanut. Sanoisin jopa kaksi tuntia yhteensä. Granaatti-omenat ovat kypsiä ja ehkä uutan niistä liköörin. Ovat pahukset varsin työläitä ruokota liköörikuntoon.
Huomenna lähdetään Marbellaan toteuttamaan rakennuskulttuuria. Pitäis maalailla Marion ostama huoneisto: kolme huonetta ja heittiö. Kaikki pannaan valkoiseksi. Urbanisation alueella, rinteessä, asumukset kohoavat ylös vuorta lomittuen toistensa päälle. On sinne kapuaminen.
Huoneisto oli ollut kahdeksan vuotta tyhjillään ja pankki myi brittien jätöksenä. Melko siisti ja ehjä. Maali riittää monessa kohtaa. Hinta oli reilu kolmannes asuntobuumin aikaisesta. Tällasia kannattais ostaa jos olis rahaa ja tarve.

Aamuisin saksalaisseurue on parkissa kantakapakkamme
parkkipaikalla. Menin juttusille ja kyselin mitä ovat miehiään.
Porchen tehtaan koeajajia, kuului vastaus. On kuulemma
paskaa hommaa, mutta jonkun sekin on tehtävä?

Paljon kuluu kirjallisuutta. Muutama dekkari meni juuri ja nyt on yli puolivälin Gösta Sundqvistin elämänkerta. Pahansisunen puurtaja oli ukko ja tarkoituksellisesti haastoi mittelöön taviksen. Erikoissuosiossa olivat elämän rallipolulta syrjäytyneet. Kun lukee juttua tällaisesta vohkaajasta, joka menestyi erinomaisesti vaikka tylytti parhaansa mukaan, ei pidä unohtaa, että tätä onnistujaa kohti on kymmentuhatta epäonnistujaa melkein samoilla eväillä. Tai ainakin eväillä?


Bernard  Cornwell on kirjoittanut kirjasarjaa Englannin synnystä 900-luvun taitteen kahta puolta. Päähenkilö on aikansa batman nimeltään Uhtred. Hän on pakana aikana jolloin kristinusko tekee itsensä tykö. Viikingit riehuvat saarella ja sankari Uhtred keikkuu vaaankielenä kristittyjen ja viikinkien välissä. Yhdeksän luettu ja kymmenettä odotellaan.

Millenium-sarjan viides tuli ja meni. Ei huono. Tyttö joka etsi varjoaan by David Lagercrantz. Ukko polskuttaa eteenpäin isot saappaat vaan hölskyy.

Donna Leon on syntyjään jenkki, joka asuu Italiassa ja opettaa Venetsiassa englanninkielistä kirjallisuutta. Meniköhän se noin? Nainen kirjoittaa dekkareita ja päähenkilö on komisario Brunetti. Arvioi kirjailija melko mehevästi italialaista menoa. Kirjoja ei ole käännetty lainkaan italiaksi. Sivujuonet ovat pääosissa, mutta silti mukavaa luettavaa.

Lenkkitoveri poseeraa.

Malagan automuseo

Museon teema on muoti ja autot.
Erikoinen yhdistelmä.

Malagan automuseossa piti käydä Paulin kanssa. Eukot oli shoppailumessuilla. Mikähän sekin on oikeesti.?
Hieno oli museo. Asettelu oli väljää ja kuvia oli hyvä ottaa. Autojen ohessa oli aikansa muotia. Autoja pääsi liki, ei aivan kaikkia.  Kympillä sai kirjan, jossa kaikki pirssit oli esitelty ja arvioitu. Kirja on aikas komea. Samalla aukiolla on juuri avattu venäläisen taiteen museo, jos toveria kiinnostaa.
Keskustelimme Paulin kanssa baarissa Ilja Riepin’in merkityksestä avangardistis-neuvostorealistis-moderneista maalauksista, kun käsky kävi noutamaan frouvia  Tuhlausmessuilta. Venäläistaide sai jäädä, oli tärkeämpää tehtävää.

Varsin sulavalinjainen Bemari.

Väkevästi muotoiltu Lancia Astura by Vincenzo

Panhard et Levassor. Konepellin kulmassa on suora
pokkaus. Muutoin on vain kaaria. Komeeta

KeijukaisSitikka on unelma-auto ja vielä ilman kattoa!

Lincoln Zephyr korjattu versio

Mersu ja leopardi vaate

Fugefest 2017

Iskelmällä on paikkansa, muttei veljenne siitä piittaa. Perjantain kulttuuripläjäys Feria-alueen peränurkassa oli hukkaan heitettyä vapaa-aikaa ja valuuttaa. Yäk.
Pöytäseurueemme iskelmälle yliherkkä rokkari jouduttiin kuljettamaan sairaalahoitoon, kun pumppu ei yhdentynyt iskelmän rytmimaailmaan. Veljenne pään kevyt rakenne sallii disinformaation kulkea kuoren läpi aiheuttamatta hylkimisreaktiota. Suhtaudun vakavasti vain vakavaan musiikkiin: Ateenalaisten laulu ja muutama King Crimson’in juttu -one time.
Kolmatta kertaa en aio asettua kohtalolle alttiiksi. Rautsin voi tavata kadulla, kuin nyt lauantainakin, sattumalta. Jos on pakko. No, piristihän se. Siis Rautsi, ei Fugefest, ei.

Huomenna tulee paljon vieraita. Menen hämmentämään hernekeittoa...

Setenil de las Bodegas

Niki ja Anne poikkes. Ajeltiin outoon paikkaan.

Mikä alkuihmisen päässä on liikkunut,
kun on tänne töllin laittanut?

Tällaisen kartta oli  kylän laidalla.

Takaseinä ja katto oli näissä rafloissa paksu.

Tapaksia odotellessa...

Eläinpelastustoimet

Pelasta koira Espanjasta. Kovasti arvostettua on pelastustoiminta. Koiran pitää olla aikas resu, niin on parempi. Jos on jalkojen määrä vähäinen, aina parempi. Kolmijalkainen könkkää vielä miten kuten, mutta kaksjalkaselle pitää rakentaa toiseen päähän pyörät. Sosiaalisessa mediassa saat ansaitsemaasi arvostusta. Kävelyttäessäsi pyöräkoiraa siunailee ihmiset ja sinä voit nauttia paisteesta.
Jos olisin itse suomalaiskoirapelastaja ja toisin espanjalaiskoiran niin teettäisin heti Hesassa avosydänleikkausen. Kyllä minua sitten arvostettaisiin ja sanoisin, että maksoi kymppitonnin vaikkei maksanutkaan kun kahdeksan ja potilas menehtyi. Voi, voi sanois kaikki. Ja säälittelis. Minua siliteltäis, kun hauvakin on kuollu ja mullissa tai meesauunissa tervasaaren paprutehtaalla.
Viemärirottia pitäis kans pelastaa, kun joutuvat elään viemäreissä kakanhajussa ja ovat kylvyn jälkeen tosi söpöjä. Vahingossa oli joku tuonu, kun oli luullu buudeliks. Vasta vuosien päästä huomas kaveri, että rotta on tämä. Legenda siitä tuli ja kundi sai arvostusta, kun rotan pelasti ja rotta sai elää pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa. Ei siitä saanu tautiakaan.
Oikeasti vois pelastaa Sangklas-moottoripyörän. On yksisylinterinen ja jämerä espanjalaisajokki. Mutta huono pitäis senkin olla ja työläs pelastettava. Siitä sais hyvät arvostukset. Valmiiks kunnostettua ei ole arvostettua ostaa. Vaikean kautta pitää edetä.

Lunta vuorilla

Tulipalojen erikoisasiantuntija, siis Kake, poikkesi frouvan kera. Muistelimme kuinka aikoinaan tulikukko oli taltutettu päättäväisesti ja kipeitä kuljetettu saamaan veronmaksajalle luontaisesti kuuluvaa ensihoitoa. Ajatus synnytysosaston sulkemisesta Walkiakosken alesairaalassa kesäkautena aiheuttaa vieläkin väristyksiä ja pelkoa. Mersu nieli ahnaasti kilometrejä kohden Tamperetta, kun aika oli käsillä ja kesäpoika kätilönä takakontissa. Koko luomakunna yhteinen etu oli, että perillä oltiin ennen eikä jälkeen. Muisteltiin tosin naurettaviakin asioita. Erästä palosotilasta kutsuttiin nimellä Pääsky-Ele. Miksi, minä vain kysyn?

Henry ojensi nyrjähtänyttä kielikorvaani, siis sukupuolineutraalisti palomies on nykyään pelastaja. Ei ole. Jee, Jee, Jee Jeesus se on joka pelastaa ja pelastusarmeija sormikoittokuntineen: 

Ensin pelastettiin suutari Andesson, 

sitten pelastettiin kraatari Pettersson, 

hallelujaa synnistä pois...

näin se menee. 

Lokakuun yhdestoista satoi vuorilla lunta. Tuo huippu on noin kaksi kilometriä. Lämmintä oli pihassa parikymmentä,
kun otin kuvan aamusella. Lumi suli hetkessä. Sanovat, että Sierra Nevadalla on hiihtokausi jo loitettu. 

Venta Gallardo

Meidän baari on Venta Gallardo. Näkymät on meidän pihasta alas baarille.

Luin venäläisen kirjan: Alexandra Marinina, varastettu uni. Moderni dekkari, maanläheistä kieltä, näppärä juoni, kertoo ajasta jälkeen vanhanliiton. Lähes uskottava on. Antoi kuvan, että kaikki venäläiset eivät ole mölyäviä öykkäreitä ja roistoja. Siihen en ihan heti usko. Onko tämä vihapuhetta?

Sain vihdoin sen residensian, eli pysyvän oleskeluluvan. Pieni, laminoitu kortti oli vaivan takana. Suomesta tullut S1-todistus, joka antaa ymmärtää, että Suomi maksaa pientä korvausta siitä, että Espanja huolehtii veljestänne, mukaan ja se kortti. Coin’in sossuun kävi matka ja siellä apua mankumaan vahtimestarilta. Hän varasi ajan koneella, jonka ajanvarausohjelma oli vaikea jopa espanjalaiselle. Tunti kului baarissa ja siitä sossuntädin pakeille. Piti olla paljon kopiota kaikesta ja passi. Täti otti passistani kopion, kun itse en mä voi...hän syömmein saakoon. 1-2 kuukauden päästä tulee postiin jotain, jonka kanssa takaisin sossuun ja sieltä saa paprun joka pitää viedä terveyskeskukseen. Veljenne on uupunut

Meille voi tulla myös hepalla.
 Kuka muistaa:
Kun mua potkaisi polle päähän,
mä sanoin määhän jo siitä hevoinen!
Lienee ollut Kuju Hyttinen. Komeesti sanottu.
Herootes ajoi myös hevoisillaan ja ratsuillaan.

Kanaa ja kulttuuria

Fuengirolan kupeessa, los Bolitces’in puolella kait, on kirjakauppa Hemingway. Suomalaisia kirjoja on tarjolla ja nyt ei saivarrella: suomenkielisiä tarkoitin. Mummilla on niiltä jokin uutisjuttu, jotta huippu-uutuuksien tulosta lähettävät ilmoituksen.
David Lagercrantz, joka jatkoi Stig Larsson’in Millenium-sarjaa neljännellä osalla, on kirjoittanut viidennen pläjäyksen ja kirjoittaa kaiketi kuudennenkin. Maanantaina pitää se vitonen käydä hakemassa.
Pariin kertaan lukaisin ne Larsson’in teokset ja kyllä... jämerä lukupaketti. Nyt luin sen Lagercrantz’in kirjoitusen, Se joka ei tapa, toiseen kertaan ja nautin lukemastani. Hyvä aloittaa se vitonen kun on edellinen tuoreena mielessä.
Lisbet Salander nousee kirjojen tähdeksi. Ehdoton naisihanne! Erehtymätön oikeudenmukaisuudentaju, tosi paha pahoille, tosielämän Harry Potter, ajoittain lähes inhimillinen, super-sankariksi uskottava, sen kanssa olis kiva jutella ja olla kaveri, muttei vastustaja, uh.

Veljenne teki kulttuuriteon. En aikoinaan, vuosituhannen alussa, katsellut sarjaa Raid, mutta nyt sen yle-areenasta tuijotin kaikki 12 jaksoo. Tiukkaa Kaurismäki-henkistä dialogia alusta loppuun. On kestänyt ajan hampaan kulumatta.

Kana kun nuorena menehtyy se onkin broiler:

Tarpeet: rengaspoltin, siihen päälle tommonen rosterilevy,
sinkkiämpäri kannenvirkaan, tölkki tummaa oltta ja jyvillä
ruokittu edesmennyt broileri

Tölkki auki ja broitsun hanuriin

Valmista kamaa: broitsuneiti on kypsä
ja levittänyt koipensa kauniisti. Ohessa
valuvassa rasvassa kypsyi potut

Espanjanpoika sitä sitten tavailee, kun ajelee perässä

urheilumetsästysalue
Onko yksi pitkä parempi kuin neljä lyhyttä