Kanaa ja kulttuuria

Fuengirolan kupeessa, los Bolitces’in puolella kait, on kirjakauppa Hemingway. Suomalaisia kirjoja on tarjolla ja nyt ei saivarrella: suomenkielisiä tarkoitin. Mummilla on niiltä jokin uutisjuttu, jotta huippu-uutuuksien tulosta lähettävät ilmoituksen.
David Lagercrantz, joka jatkoi Stig Larsson’in Millenium-sarjaa neljännellä osalla, on kirjoittanut viidennen pläjäyksen ja kirjoittaa kaiketi kuudennenkin. Maanantaina pitää se vitonen käydä hakemassa.
Pariin kertaan lukaisin ne Larsson’in teokset ja kyllä... jämerä lukupaketti. Nyt luin sen Lagercrantz’in kirjoitusen, Se joka ei tapa, toiseen kertaan ja nautin lukemastani. Hyvä aloittaa se vitonen kun on edellinen tuoreena mielessä.
Lisbet Salander nousee kirjojen tähdeksi. Ehdoton naisihanne! Erehtymätön oikeudenmukaisuudentaju, tosi paha pahoille, tosielämän Harry Potter, ajoittain lähes inhimillinen, super-sankariksi uskottava, sen kanssa olis kiva jutella ja olla kaveri, muttei vastustaja, uh.

Veljenne teki kulttuuriteon. En aikoinaan, vuosituhannen alussa, katsellut sarjaa Raid, mutta nyt sen yle-areenasta tuijotin kaikki 12 jaksoo. Tiukkaa Kaurismäki-henkistä dialogia alusta loppuun. On kestänyt ajan hampaan kulumatta.

Kana kun nuorena menehtyy se onkin broiler:

Tarpeet: rengaspoltin, siihen päälle tommonen rosterilevy,
sinkkiämpäri kannenvirkaan, tölkki tummaa oltta ja jyvillä
ruokittu edesmennyt broileri

Tölkki auki ja broitsun hanuriin

Valmista kamaa: broitsuneiti on kypsä
ja levittänyt koipensa kauniisti. Ohessa
valuvassa rasvassa kypsyi potut

Espanjanpoika sitä sitten tavailee, kun ajelee perässä

urheilumetsästysalue
Onko yksi pitkä parempi kuin neljä lyhyttä