Agraarikulttuuria ja tavallista

Maatalouskulttuuri on toimeentulon kulmakivi, sanoo maalaispoika. Nyt on oliivien korjuuaika. Paljon on mäessä porukkaa näinä viikkoina. Verkko levitetään puun alle ja kepeillä nostetaan reunaa jos maa viettää. Puuta hakataan pitkillä kepeillä tai ravistetaan koneella kuten elokuvassa. Lintujen laulu hukkuu kaksitahtimoottorien pärinään.
Viime vuonna koitin havainnoida viljeliän toimia ja painaa mieleeni aikataulua. Huonosti muistuu mieleen asiat vuoden takaa. Joka tapauksessa aluillaan on kasvukausi. Maa alkaa vihertää ja kohta keltaiset kukat valtaavat alaa. Veikkaisin, että kohta jemmataan jyvät mullan alle ja keväällä korjataan sato. Vesi ratkaisee, koska luonto herää, ei lämpö eikä aurinko. Pari kertaa on jo satanut. Sanoisin jopa kaksi tuntia yhteensä. Granaatti-omenat ovat kypsiä ja ehkä uutan niistä liköörin. Ovat pahukset varsin työläitä ruokota liköörikuntoon.
Huomenna lähdetään Marbellaan toteuttamaan rakennuskulttuuria. Pitäis maalailla Marion ostama huoneisto: kolme huonetta ja heittiö. Kaikki pannaan valkoiseksi. Urbanisation alueella, rinteessä, asumukset kohoavat ylös vuorta lomittuen toistensa päälle. On sinne kapuaminen.
Huoneisto oli ollut kahdeksan vuotta tyhjillään ja pankki myi brittien jätöksenä. Melko siisti ja ehjä. Maali riittää monessa kohtaa. Hinta oli reilu kolmannes asuntobuumin aikaisesta. Tällasia kannattais ostaa jos olis rahaa ja tarve.

Aamuisin saksalaisseurue on parkissa kantakapakkamme
parkkipaikalla. Menin juttusille ja kyselin mitä ovat miehiään.
Porchen tehtaan koeajajia, kuului vastaus. On kuulemma
paskaa hommaa, mutta jonkun sekin on tehtävä?

Paljon kuluu kirjallisuutta. Muutama dekkari meni juuri ja nyt on yli puolivälin Gösta Sundqvistin elämänkerta. Pahansisunen puurtaja oli ukko ja tarkoituksellisesti haastoi mittelöön taviksen. Erikoissuosiossa olivat elämän rallipolulta syrjäytyneet. Kun lukee juttua tällaisesta vohkaajasta, joka menestyi erinomaisesti vaikka tylytti parhaansa mukaan, ei pidä unohtaa, että tätä onnistujaa kohti on kymmentuhatta epäonnistujaa melkein samoilla eväillä. Tai ainakin eväillä?


Bernard  Cornwell on kirjoittanut kirjasarjaa Englannin synnystä 900-luvun taitteen kahta puolta. Päähenkilö on aikansa batman nimeltään Uhtred. Hän on pakana aikana jolloin kristinusko tekee itsensä tykö. Viikingit riehuvat saarella ja sankari Uhtred keikkuu vaaankielenä kristittyjen ja viikinkien välissä. Yhdeksän luettu ja kymmenettä odotellaan.

Millenium-sarjan viides tuli ja meni. Ei huono. Tyttö joka etsi varjoaan by David Lagercrantz. Ukko polskuttaa eteenpäin isot saappaat vaan hölskyy.

Donna Leon on syntyjään jenkki, joka asuu Italiassa ja opettaa Venetsiassa englanninkielistä kirjallisuutta. Meniköhän se noin? Nainen kirjoittaa dekkareita ja päähenkilö on komisario Brunetti. Arvioi kirjailija melko mehevästi italialaista menoa. Kirjoja ei ole käännetty lainkaan italiaksi. Sivujuonet ovat pääosissa, mutta silti mukavaa luettavaa.

Lenkkitoveri poseeraa.