Vaikeuksien kautta voittoon

Kulki matka Jeesuksen ja veljenne. Ensin pelastettiin suutari Andersson ... Kuvien ja videoiden kanssa on ollut hermojaraastavia tuokioita. Näkyy ei näy, toimii ei toimi!
Joitakin kuvia olen ladannut mummin kuvavirrasta en Tonavasta. Taas outo käsite tämä kuvavirta. No oli mitä oli, kun sieltä hakee kuvia ne pitää hakee Google+'n kautta uusina. Sitten ne näkyvät bloggerille ja voidaan sijoittaa juttuun. Vähän on vaikeeta. PCeeltä kuvat voi vain poimia tiedostoina ja muljauttaa mukaan.
Videot on taas toista maata. Tiedostokoko ei saa ylittää Megaa. Pituudesta tai/ja laadusta pitää tinkiä.Näkyminenkään ei ole ihan varmaa. Kokeilin monia keinoja. Toimiva tulos saavutetaan lataamalla ensin video YouTubeen ja sitten poimitaan se sieltä juttuun. Nyt näkyy videot mm. Irkkujutussa.

Mummi karsi pihan ruusupuskia ja leikkeet koristavat pirtin pöytää.
Tämä on poimittu perhejaosta? mummin virrasta, G+'n kautta kävi homma.

Olis alkujaan pitäny vähän kysellä ja hartaammin tehdä tutkimustyötä multimedian maailmassa. Eläkeläinen voi, kuten kuka tahansa, valehdella ettei ole ollut aikaa! Pitäis ladata se Geen kuvanjako-ohjelma niin helpottais, mutta kiikastaa omistussuhteista.

Moderni teknologia on yllättänyt veljenne myös posetiivisesti. Tuubia kun kuuntelee puhelimesta, niin ihme ja kumma, ääni on melko väkevä vaikka soitin on onnettoman pieni. Sinihammasyhteys kodin studiolaitteisiin antaa tietysti sen oikean soundin puhelimen datavirtaan. Olemattoman pienet ovat myös veljenne kuulokkeet, joita hän lenkillä käyttää puhelimen jatkona. Hyvä on ääni niissäkin ja päästävät ääntä ulkopuolelta sopivasti, että osaa väistellä muita tielläliikkujia ja radan varressa junia! Kaiutin on laite , joka muuttaa sähköisen taajuusvaihtelun mekaaniseksi liikkeeksi ja saa ilman liikehtimään samalla taajuudella. Ennen kaiuttimissa piti olla pinta-alaa ja jykevät kelat, ei enää!

Meidän kylän raittia kun tallaa eestaas, on ihmisillä tapa tervehtiä mörköä mamua. Joskus heittäytyvät juttusille. Veljenne ei kovasti osaa mitään sanoa, mutta jo puheesta jotain ymmärrää. Koiraa tuijottavat ja jos jotain sanovat pitää sanoa "Calgo Russo". Ne on luultavasti kysyneet rotua. Tarinointia voi mörkö jatkaa sanomalla "uno ano", se meinaa että on vuoden vanha. (Ano ilman aaltoa ännän päällä on persreikä, mutta en saanu tähän padiin espanjalaista näppistä. Yritin kyllä.) Sitä ne on ehkä myös kysyneet. Sitten hymyillään puolin ja toisin, keikutellaan miedosti olkapäitä, koska ei ollut kysymys suuresta tunnepurkauksesta.
Kuinka tehdä itsensä tykö, kun on mamu? Veljellänne on kaksi konstia. Pitää kuitenkin olla rohkea, siis vastata huutoonsa. Voi joutua juttusille umpioutojen kanssa. Eka on toi koirajippo. Se toimii ympäri maailmaa.
Espanjalaisilla on aivan saatanan paljon koiria. Monet on kadehdittavan vapaita, irtokoiria. Selvästi pitävät koirista, mutta suhtautuvat koiraan kuin se olisi eläin, ei niinkuin skandinaavi, että se on inhimillinen olio - melkein ihminen. Ole mitä mieltä haluat, espanjalainen on asiassa suoraviivainen. Leikolakin ihmettelee onko moraalisesti oikeampaa syödä ensin se onnellisin elukka. Nauta juoksee onnesta mykkänä pitkin kesäistä laidunta ja kohta saapuu teurasauto... Meillä aikoinaan tehtiin sellanen pikku moka, että kanille annettiin nimi. Mummi ei sitä saanu syötyä. Veljenne ja lapset jakoivat herkun.

Toinen hyvä konsti on pitää yllä vaatetusta, josta ilmenee, että ajelet Harrikalla. Eilen just Mercadonassa tuli maastohousumies kyseleen kuulumisia. Veljellänne oli asenne-t-paita. Asui äijä Alorassa, oli britti ja puhui kuin umpibritille. En siis aivan kaikkea ymmärtänyt. Pyörä oli rikki. Tiet on liukkaita. Kauppareissulla ollaan eukon kanssa -osoitti sormella. Jatkoja toivoteltiin.
Jos ihmisellä on se merkki paidassa, voi mennä hyvinkin juttusille. Niin se vaan toimii. Jos on Hankkijan lippis voi jutella vaikka pernanistutuksesta joulukuussa!