Nälissään oli pariskunta ja suuntasikin ensin ravintolan puolelle. Erikoinen oli kippola. Valtava määrä ruoka-annoksia lasin takana odottamassa ottajaa: mukaan tai heti nautittavaksi. Kielimuurit murtuivat järisten, kun keittiömestarini teki tilausta. Valkkasin perunatortillan ja keittiömestari täytetyn croisant'in. Tortilla oli kuin pieni aarrearkku. Välistä pilkisti tomaatti ja kinkkusiivu lupaavasti. Välikerroksen juusto sitoi rakenteen vakaaksi. Maistamaan! Haarukkapala ääntä kohti ja hiukan mutustelua. Ei pettänyt ulkonäkö, selvä aarre, hintaan 1.50€. Kun tulet käymään, tämä pitää kokea!
Paljon oli tarjontaa Carrefour'in hyllyillä, oli oikea tavaratalo. Lanttua löytyi ja julma lasku heräteostoista. Mercadona'ssa olis hyvinkin selvinnyt puolella hintaa. Oli kaupassa myös kansainvälinen osasto ja muutama hyllymetri suomalaisia tuotteita. Puolukkahillo ja sipulisilli ynnä mustaherukkamehu löysivät tiensä kärryyn. Keittiömestari tekee mustaherukalla maustettua silliä itselleen, veljenne kammoksuu sillin hajua ja ehkä makuakin - en ole nääs maistanut? Kala on eläin joka pissii uimaveteensä, ehkä haju ja maku on lähtökohtaisesti aineenvaihdunnallisperäistä. Itse ahdistusissani kusasin Välimereen Turkin korkeudella ja pelkään, että meri täällä lännessä on siitä syystä jo kuormittunut ääriään? Voin kyllä vakuuttaa, että pidätyskyky ei vuosien saatossa parane. Onnettomuus voi toistua Välimeren länsiosassa, joten pyrin välttämään meriuintia.
Henkilövaaka ostettiin, mutta keittiömestarin höyryävät lihapadat eivät lupaa painonpudotusta - päin vastoin. Nytkin kattilat kolisevat keittiössä ja valmistuu lanttulooraa ja imelletty pernaloora. Siirappia ei löydy kaupasta, mutta veljenne osti lähes vahingossa tummaa sokeria, joka raemaisesta olomuodosta huolimatta maustaa kuin siirappi. Keittiömestarini on ollut posetiivisesti yllättynyt sokerilöydöksestäni.
Kinkku meillä on sellainen pieni sian jalka tai ainakin osa jalkaa. Täällä on tarjolla kaupoissa pikku possuja, noin nelkytsenttiä pitkiä, jotka on vain halkaistu vannesahalla keskeltä. Ihan elävän näköinen, silmä killittää päässä, vau! Keittiömestari inhimillisti olion ja kieltäytyi laittamasta. Oliko nähnyt somassa ilmiasussa, jonkun tutun piirteitä?
Aamusella kiersin puutarhassa ja hain kolme muovikassillista appelsiineja ja mandariineja. Purintelin mehua noin viisi litraa ja vielä jäi raaka-ainetta. Puissa piisaa hedelmiä pilaantumiseen asti, kun meitä on vai kaksi litkimässä mehua. Nyt tein erityistä joulumehua. Tehdessäni ajattelin jouluisia. Muunmuassa villasukkia, kiitos vaan Aunepukki!
Joka-aamuisella lenkillämme olimme Lumin kanssa edenneet kylän keskustaan asti. Baari oli auki ja kansaa kertyi aamupalalle. Ohittaessamme terassia vastaan tuli hienonhieno senorita ja katseessa paloi etelämaalainen tuli, caramba! Senorita löi kätensä yhteen ja alkoi sanatulvan. Elegant kuului päällimmäisenä ja kysymys: calgo afgan? Ei se hienonhieno senorita minua ihastellut, vaan Lumia. Toivuin tuokiossa järkytyksestä ja korjasin arvion: calgo afgan, no, no, no - calgo russo. Kuten aina, kun Lumi on ihailtavana, kerron myös iän. En nääs muuta osaa.
Nyt hukku aasi sillalta, mutta tästä mulla tuli mieleen se iankaikkinen juttu, kun istuttiin elintasopellillä. Elintasopelti: leveä ikkunapelti, jossa tavattiin istua vanhaan aikaan, Valtakadulla, Koiton rautakaupan edessä. Jos oli korkea elintaso, saattoi istua pellillä aamuvarhaisesta ilta pimeään. Niitäkin oli, joilla varallisuutta piisas.
 |
| Ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen käytiin Mäkkärissä. Tämmönen oli olio jonka kanssa tehtiin kauppaa! Ninkun robotti ja pipa päässä. Onkos Suomen mäkkäreissä hampurilaistilauskone? Kävin nyt viimeistä kertaa moisessa hampurilaisbaarissa. |
Jos olen kertonut aiemmin, nyt kertasin. Ei kaikkea voi muistaa. Eläkeläiselämän olemus: yöt juostaan kusella ja päivät mietitään, että kukahan toikin oli.
 |
| Tällaset juhlat on tänään. Kello kahdestatoista aamuun. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti