Vuonna seitkytneljä ja tänään

Tapaninpäivänä, en muista ketä kaikkia oli mukana, kurvattiin Narnian tanssilavan tuntumaan. Ajoneuvo oli Arin Mersu, kaiketi? Riku tais olla mukana ja kai Ike? Narva oli sellanen pakko-käydä-paikka jo pelkästään sen pikataipaleen takia. Kerrankin tultiin aikas lujaa Teuvon Rebel'illä, kun Nuhtu oli 2002 Bemarilla takaluukussa kiinni koko matkan. Oli talvi ja liukasta. Iso amerikanrauta on kuin luotu Suomen talveen. Kun tultiin siihen Lemposten t-ristille, Bemari oli vielä takana, ja jännitys vähän helpotti, meni veljellänne voima vasurista, vapisi ihan kauhiasti, eikä meinannu saada kytkintä pohjaan. Nin pelotti, muttei voinu mitään myöntää! Siitä kun lähdettiin, meni Bemari ohi kanavan sillan kohdalla. Vähän häpesin, mutta säily henki! Niin sillon Tapanina tarvoin pitkin pihaa ja rapulla oli söpöliini selvästi ahdingossa. Tarjosin apua, voiko herrasmies muuta? Farkkujen vetskari oli jumissa! Opastin neidon Mersu takatiloihin ja tartuin toimeen. Lyhyen elämänsä vuosien aikana oli ollut veljellänne vakaa aikomus avata neidon vetoketju auton takapenkillä. Nyt oli toisin. Viehättävä nuori neito oli saanut ritarin heräämään veljenne nuorteassa varressa. Vastoin kaikkia luonnon lakeja oli vetskari sulkeutunut ja tilanne ohi siltäosin.
Myöhemmin veljenne kysyi neidon puhelinnumeroa. Sai tivattua numeron ja soitti seuraavana aamuna sillä seurauksella, että ...sanoi tahdon! Neljäkymmentäkaksi vuotta on siitä.
Avattiin äsken cava-pottu, semi - seco, ja nautittiin carpaccion kera juhlatunnelmissa. Reilu kakskytä on tässä auringossa, eikä pilvenhattaraa. Ketä käy kiittäminen?

                                                  Teuvon ottama kuva, seitkytluvulta.

Tässä kappaleessa esiintyy kennelpoika-hahmo. Kennelpoika kävi mummin kera tänään tarkastelemassa vuodenvaihteen työmaataan. Mikä on urbanization? Se on suljettu asuntoalue, jonne kuljetaan valvotun portin läpi koodilla. Marion talo, pienin alueella, on palttiarallaa kolme ja puolisataa neliöö ja valtava piha pengerrettynä vuoren kupeeseen. Panen työmaalta kuvia aikanaan. Muutamme mökiltä luxukseen. Koiria laskin kakstoista ja ne asustavat kenneleissä. Kissoja oli yläkerrassa neljä. Herää kysymys, kuinka kennelpoika selviää urakasta? Aion pyytää mummilta apua!

Andalusialainen joulujuttu

On hanget korkeat nietokset ja koiran kanssa lenkillä mä västäräkin näin! Vaihtelevissa tunnelmissa jouluaaton vietto alkaa. Keittiömestarini meni juuri paneen sikaa uuniin.?

Ilmalämpöpumppu lämmittää joulun sanomaa.
Kiva kun on patsaat puettu. Hämeensillan ukoillakin vois olla kesällä uikkarit.
Ei tarkkis hävetä olemattomia vehkeitään. Talvella sen ymmärtää, kun on niin kylmä.

Puolelta päivin mennään joulusaunaan Hiltoniin.Paris vois kyllä tarjota!
Sauna on the house. Sincerelly yours, Paris. Tommonen ois kyllä hyvä kortti saada postissa.

Veljenne ja Keittiömestari toivottavat hyvää joulua itse kullekin säädylle kuin talossa on!
H jos minä olen musta, se on vain rusketusta!

Joulun henkeä etsimässä

Eli mistä löytää lanttua. Keittiömestari on tinkimätön, kun jouluruokien kohtalonhetket ovat käsillä. Kaupat, joissa yleensä poikkeillaan, Mercadona ja Lidl ovat lantuttomia. Carrefour on Espanjan Stockmann. Iltasella kurvailtiin paikalle ja parkkipaikka löytyi pihasta ihmeen helposti. Pihaan ajo ei ollut aivan helppo vaatien pari ylimääräistä roundaboutrundia.
Nälissään oli pariskunta ja suuntasikin ensin ravintolan puolelle. Erikoinen oli kippola. Valtava määrä ruoka-annoksia lasin takana odottamassa ottajaa: mukaan tai heti nautittavaksi. Kielimuurit murtuivat järisten, kun keittiömestarini teki tilausta. Valkkasin perunatortillan ja keittiömestari täytetyn croisant'in. Tortilla oli kuin pieni aarrearkku. Välistä pilkisti tomaatti ja kinkkusiivu lupaavasti. Välikerroksen juusto sitoi rakenteen vakaaksi. Maistamaan! Haarukkapala ääntä kohti ja hiukan mutustelua. Ei pettänyt ulkonäkö, selvä aarre, hintaan 1.50€. Kun tulet käymään, tämä pitää kokea!
Paljon oli tarjontaa Carrefour'in hyllyillä, oli oikea tavaratalo. Lanttua löytyi ja julma lasku heräteostoista. Mercadona'ssa olis hyvinkin selvinnyt puolella hintaa. Oli kaupassa myös kansainvälinen osasto ja muutama hyllymetri suomalaisia tuotteita. Puolukkahillo ja sipulisilli ynnä mustaherukkamehu löysivät tiensä kärryyn. Keittiömestari tekee mustaherukalla maustettua silliä itselleen, veljenne kammoksuu sillin hajua ja ehkä makuakin - en ole nääs maistanut? Kala on eläin joka pissii uimaveteensä, ehkä haju ja maku on lähtökohtaisesti aineenvaihdunnallisperäistä. Itse ahdistusissani kusasin Välimereen Turkin korkeudella ja pelkään, että meri täällä lännessä on siitä syystä jo kuormittunut ääriään? Voin kyllä vakuuttaa, että pidätyskyky ei vuosien saatossa parane. Onnettomuus voi toistua Välimeren länsiosassa, joten pyrin välttämään meriuintia.
Henkilövaaka ostettiin, mutta keittiömestarin höyryävät lihapadat eivät lupaa painonpudotusta - päin vastoin. Nytkin kattilat kolisevat keittiössä ja valmistuu lanttulooraa ja imelletty pernaloora. Siirappia ei löydy kaupasta, mutta veljenne osti lähes vahingossa tummaa sokeria, joka raemaisesta olomuodosta huolimatta maustaa kuin siirappi. Keittiömestarini on ollut posetiivisesti yllättynyt sokerilöydöksestäni.
Kinkku meillä on sellainen pieni sian jalka tai ainakin osa jalkaa. Täällä on tarjolla kaupoissa pikku possuja, noin nelkytsenttiä pitkiä, jotka on vain halkaistu vannesahalla keskeltä. Ihan elävän näköinen, silmä killittää päässä, vau! Keittiömestari inhimillisti olion ja kieltäytyi laittamasta. Oliko nähnyt somassa ilmiasussa, jonkun tutun piirteitä?
Aamusella kiersin puutarhassa ja hain kolme muovikassillista appelsiineja ja mandariineja. Purintelin mehua noin viisi litraa ja vielä jäi raaka-ainetta. Puissa piisaa hedelmiä pilaantumiseen asti, kun meitä on vai kaksi litkimässä mehua. Nyt tein erityistä joulumehua. Tehdessäni ajattelin jouluisia. Muunmuassa villasukkia, kiitos vaan Aunepukki!

Joka-aamuisella lenkillämme olimme Lumin kanssa edenneet kylän keskustaan asti. Baari oli auki ja kansaa kertyi aamupalalle. Ohittaessamme terassia vastaan tuli hienonhieno senorita  ja katseessa paloi etelämaalainen tuli, caramba! Senorita löi kätensä yhteen ja alkoi sanatulvan. Elegant kuului päällimmäisenä ja kysymys: calgo afgan? Ei se hienonhieno senorita minua ihastellut, vaan Lumia. Toivuin tuokiossa järkytyksestä ja korjasin arvion: calgo afgan, no, no, no -  calgo russo. Kuten aina, kun Lumi on ihailtavana, kerron myös iän. En nääs muuta osaa.
Nyt hukku aasi sillalta, mutta tästä mulla tuli mieleen se iankaikkinen juttu, kun istuttiin elintasopellillä. Elintasopelti: leveä ikkunapelti, jossa tavattiin istua vanhaan aikaan, Valtakadulla, Koiton rautakaupan edessä. Jos oli korkea elintaso, saattoi istua pellillä aamuvarhaisesta ilta pimeään. Niitäkin oli, joilla varallisuutta piisas.

Ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen käytiin
Mäkkärissä. Tämmönen oli olio jonka kanssa tehtiin kauppaa!
Ninkun robotti ja pipa päässä. Onkos Suomen mäkkäreissä
hampurilaistilauskone? Kävin nyt viimeistä kertaa moisessa
hampurilaisbaarissa. 

Niin, siinä kun istuttiin, käveli jalkakäytävää hienonhieno neito lyttynokkakoiransa kanssa ja kohdalla Suihuli melko äänekkäästi sanoi, että kyllä on surkeen näkökönen! Neito katsoi päin halveksien, jolloin Suihuli jatkoi: muttei ole kehumista koirassakaan!
Jos olen kertonut aiemmin, nyt kertasin. Ei kaikkea voi muistaa. Eläkeläiselämän olemus: yöt juostaan kusella ja päivät mietitään, että kukahan toikin oli.

Tällaset juhlat on tänään.
Kello kahdestatoista aamuun.

Kaupungin valot

Siis Malagan varsinaisesti ja jouluvalot muillakin kylillä ja kujilla ovat espanjalaiselle tärkeitä. Jaa, että mistä veljenne sen tietää? Perustan väitteeni näköhavaintoihin. Jouluvaloja on paljon ja joka kylässä. Yksittäisissä talouksissa ei juuri ole jouluvaloja, vaan ne ovat kunnallista alkuperää. Meillä on suomentuonti ledit sitruunapuussa, ikään kuin kuusenkorvike?
Malagan valot on kuuluisat, niin kuuluisat, että piti mennä paikanpälle katsomaan. Hyvässä seurassa ja hyvissä ajoin junalla ajeltiin Malagan assalle. Siitä on kevyt kävelymatka sille ihmevalokadulle. Käytiin vanhassa kaupunginosassa ruokailemassa. Ruokapaikan haku se on yhtä tuurin kauppaa. Nyt osui kohdalle kymmenistä rafloista itse keskinkertaisuus. Ainoa ylitse muiden oli siiderinsyöttölaite: hiilihappopanos-painonappi-mukiteline-mysteerio istutettiin kolmenvarttin siideripullon nokkaan, muki telineeseen ja painallus napista. Pari sormenleveyttä siideriä kohisi mukiin. Hauska ja täysin tarpeeton laite! Siideri oli kuivaa eli hapanta, kuka tykkää nin ok.
Puoli seiskalta piti olla valoihmettä katsomassa. Väkee oli aivan saatanasti. Päästiin siihen kadun päähän, ei edes valojen alle, kun show alkoi. Se katu on noin neljäsataametriä pitkä ja valot kaaressa yläpuolella. Kuulemma alle miljoonan oli maksanu. Tietokone on ohjelmoitu valoja vilkutteleen. Musiikin tahdissa monenmoista valoilmiötä yön pimeydessä kulkijalle näytetään. Ei kestäny kovin kauaa. Muistatte sen oravan ja norsun live-action-show'n, ei sekään kauaa kestäny. Eikä kestäny oravakaan. Koitan panna videonpätkän näkymään. Niistä valoista, en oravasta.

Appelsiinipuut ja joulukuusi

Aloe Vera - kiva, pieni ruukkukukka
ja tervehdyttäjä.

No kuka se siinä! Risti pitää rasvata päivittäin tai tulee rakkoja.

Alorassa oli joulumarkkinat ja sinne ekaks käveltiin ja taxilla assalle mäen alle. Menolippu automaatista ja junaan. Espanjassa on aina kulkueiden aika, mutta joulu on kulkuefanin joulu! Mummi kovasti tykkäs, kun kuuli Queen'in musaa valoshow'ssa. Se viimonen klassikko oli tuttu, mutta kukas sen oli säveltänyt?

Veljenne menee lähiaikoina hoitamaan kennelpojan virkaa. Maineeni on kiirinyt etelään, Marbellaan, asti. Mummin Facebook frendi Mario on vailla koiranhoitajaa uudenvuoden tienoossa ja arabiansalukit vaativat asiantuntevaa hoitoa. Piti mennä jo ennen joulua, mutta suunnitelmat elävät ajassa. Käytiin ajelemassa siellä Marion maisemissa ja poikettiin Puerto Banus'issa. Vastenmielinen satama: kuultavissa oli liikaa venäjänkielistä puhetta, liikaa Ferrarin kakstoistasylinteristen ulvontaa, liikaa kahdenkympin pizzoja, liikaa t-paitoja ja sortseja kun veljellänne oli lumber-jack ja maastohousut. Liika on liikaa. Alorassa ei ole Ferrareita, mutta reiluja maalaishemmoja, jotka moikkaa tuntemattomille ja hymyilee. Alorassa ei ole edes satamaa?

Rallia

Tämän vuosituhannen alkumetreillä oli vielä voimia kierrellä ralleissa ympäri maailmaa. Mälaren runt, Ruotsinmaalla, oli perinteikäs kokoontuminen, jossa oli syytä poiketa. Siitä vaan matkaan kokki-Kaitsun kaveriksi. Mälare ajettiin ympäri ja festivaalit olivat ehtoolla jossain pikku kylässä. Tutuiksi sillä matkalla tuli sukellusveneporukka Salosta ja varsinniin Mono. Tuon mainion veijarin kanssa on pidetty yhteyttä siitä pitäen tähän päivään. Mono luuli tulleensa riparille:

Julkaistu Monon luvalla.

Toissa kesänä ajeltiin viikon verta Portugalissa vuokra-autolla. Katseltiin silloin paikkoja eläkepäiville. Siinä aivan etelässä on Faro'n kaupunki, jossa on iso ralli vuosittain. Tultiin kylään viikko myöhässä. Tosin ei tiedetty rallin ajankohtaa, eikä siihen tähdätty. Nyt tiedän, että ralli on heinäkuun kolmas viikonloppu. Faro'n vanhakaupunki on komeaa katseltavaa. Marmorilla päällystetyt pikku kadut olivat kuluneet aivan sileiksi vuosikymmenten laahustaessa yli. Kaupunkiin sisääntulo on vähemmän komea. Tie kulkee läpi rähjäisen teollisuusalueen ja sitten moderni, eli tylsä,esikaupunki. Uimaranta on muutaman kilsan päässä keskustasta. Rannikko on iso suistomaa. Keskustan mäeltä on näköyhteys lentokentälle, joka turistikautena on vilkas. 

Se ralli taitaa olla Euroopan suurimpia ja kaupunki menee silloin kokolailla sekaisin.

Koitin katsella netistä muita ralleja tässä liki kevään aikana, mutta huonolla menestyksellä. Hakuni olivat kaiketi määritelty asiantuntemattomasti!?. 

Jokusia kesyn näköisiä liiviukkoja on näkynyt kaupunkikierroksilla ja tuossa Coin'issa on parikin tallia sisääntuloväylän varressa. Pelottavan näköisiä paikkoja. Mustaa maalia käytetty ulkokuoren koristellussa runsaasti. Toisen nimessä mainitaan paholainen! Motskarikelit ovat olleet vähissä ja meidän tie on tuolta ylhäältä vuorattu savikerroksella, joka on valunut öljymäeltä vesimassojen mukana. Sääennusteet vaihtelevat rankasti. Paavo Salmensuun vakaita ennusteita kaivataan Espanjan meteorologisella laitoksella. Paavo, kaikkihan Paavon muistaa, oli legendanomainen säämies Suomen TVeen ajoilta, joka vapautuneesti esitteli Skandinavian yllä riehuvia matalapaineitta piipunvarrella osoitellen. Välillä pussautti mojovat sauhut kameramiehen linssille. Ei ole enää mikään niinkuin ennen!

Kirkollisuutisia

Poikettiin lauantaina Fuengirolassa. Päivällä jo kaasutettiin kaupunkiin, että ehditään markkinoille. Romutori se on lauantaisin. Kaiken maailman kauppiaita iso feria-alue täynnä. Paljon on kauppiaiden joukossa brittejä. Kaasupullo oli haussa ja löytyikin ihan sieltä perältä. Olis pitäny olla mukana kaljakärry mallia Tallinna. Nyt veljenne raahasi pullon autolle kuin pioneeri miinoja. Hauis oli kovilla ja kirkkohousujen lahje nuhraantui. Mummi löysi yksin vaeltaessaan HD-repun tehtaan paketissa. Ei ollut hinnankiroissa ja tuli tarpeeseen. Lumi sai tuliaisena mekaanisen apinanraadon, jonka koneisto oli uupunut käyttökelvottomaksi. Raato oli kulkenut maailmalla ja omasi koko joukon mielenkiintoisia hajumolekyylejä. Koira hahmottaa maailman hajujen perusteella, ihminen luottaa näköönsä. Lumille apina hahmottui oivana saaliina, veljellenne turhana ostoksena = 5€. 

 Mainitsin edellä kirkkohousut. Kirkkohousut pannaan päälle, kun mennään kirkkoon ja varsinniin katoliseen. Alkuvuodesta on Fuengirolassa perustettu suomalaisvoimin kuoro, jonka toinen konsertti oli nyt. Paavi oli antanut luvan kuorolle konsertoida joulun alla temppelissä. Pauli ja Tea haettiin los Pacosista mukaan. Keskuskirkko on ihan keskustassa ja parkkihalli sen alla. Espanjalaiset parkkihallit on tehty aaseille - kokonsa puolesta. Tolppia piisaa ja kurvit on tosi ahtaita. Kulmista ja kyljistä lommoisia autoja on runsaasti liikenteessä. Jos Kassu ajelet tännepäin Impalalla, kokeillaan keskustan parkkihallia. Kaija ajaa! Viisysi Cadillac on monen unelma-auto. Täällä se muuttuu painajaiseksi. Premiumluokan Hyundai on ylärajalla, pienempi ja vanhempi olis kieltämättä huolettomampi.

Konserttiin oli vielä puolituntia aikaa, eli baariin. Viittä vaille kammettiin kirkkoon ja kaikki paikat oli täys. Lippuja oli myyty ennakkoluulottomasti. Siinä mentiin catwalkia eestaas. Hidalgo ohjas meidän daamit istumaan tiivistettyään rivejä. Paulin kanssa istuttiin polvistumistelineiden kyynärtuilla? Tunnin kesti laulua, eikä perse ois kestänytkään kauempaa. 

Laulanta oli hakusessa ja epäbalanssissa. Matalat äänet korostuivat eli baritoni. Alussa oli oikein vaikeita säveliä ja siitä edettiin kohden tutumpaa joululauluteemaa. Ave Maria toistui monessa biisissä. Paremmissakin konserteissa olen ollut, mutta tämä oli vasta kuoron toka keikka. Kyllä se siitä. Kirkon portailla vedettiin vielä maaonniinkaunis, että espanjalaisohikulkijat saatiin kauhun valtaan, hyvä!

Rantakadusta seuraava pikkukatu, juuri tässä kirkolta rantaan, on nimetty suomalaisten toimesta nälkäkaduksi: kävelykatu, jossa on molemmin puolin ravintoloita. Kaikki ei ole edes huonoja ja toisaalta paljon halvempia löytyy kun jaksaa kierrellä. Otettiin siitä eka rafla vasemmalta. Tarjonnan valtava määrä tekee sokeaksi. Väki oli pihvilinjalla, eikä pettynyt, paitsi ehkä laskun ylävireisyyteen. Monenlaista välipalaa tarjottiin talon piikkiin, mutta kyllä se lopulta näkyi hinnassa. Jos ois pohjaton pussi vois mennä toistekin.
Alora kutsui kulkijaa ja jo kohta veljenne vaipui unten hellään syleilyyn herätäkseen koiran kylmän nenän työntyessä peiton alle. Lenkille laiskamato, sanoi Lumi.

Hilton

Hotel Hilton kutsui Benalmadenassa uupunutta eläkeläistä elpymään. Paulin ja Tean toimesta veljenne löysi itsensä Hiltonin kylpylän altaasta. Aavistuksen pelottaa maalaispoikaa suuren maailman hilttonit ja trumpit. Vaan ystävällistä oli väki ja ohjeita annettiin veljellenne kuin idiootille ikään. Tarpeeseen tulivat. Pukuhuone löytyi ja simmarit jalkaan. Annettiin valkoinen kylpytakki, skandaalit ja Väinämöislakki päähän. Oli huomioitu Suomen itsenäisyyspäivä sinivalkoisella kalevalahatulla. Kiitos vaan. Oli liikuttavan hauskan näköistä, kun koko kylpylällinen eri kansallisuuksien edustajia oli sinivalkoisissa.

Hinnasta saattoi kuvitella, että olimme ostaneet tarpeet, mutta olivat vain lainassa. Tarina kertoi aikoinaan Amerikan hemmosta, joka suomenmatkallaan oli vuokraamassa autoa muutaman viikon tarpeisiin. Nähtyään hinnan luuli ostaneensa auton.

Monen moista oli allasta ja vesisuihkua kylpijälle. Suomalainen sauna oli kuumana ja sinne löylyihin oli päästävä. Pari kiuasta oli nurkassa korkean seinän takana. Löylyn heitto oli pulmallista. Ihmeteltiin kahta vuolukivikuppia putken nokassa molemmin puolin kiuasarsenaalia. Mummi kokeili kaataa vettä kuppiin, josko sieltä sitten haihtuu ja kosteuttaa ilmaa? Vaan paras oli tulossa. Vesi valui kupista putkea pitkin kiukaalle ja antoi miedon löylyn suureen saunaan. Jopas oli!
Tanskanpoika tuli lauteille ja kysyi löylymahdollisuutta. Luvan saatuaan haki vettä ja kaatoi kuppeihin, ämpärillisen. Huimapää tanskalainen. Veljenne sanoi ukolle, että jos haluat tehdä itsesi tykö, kusase kiukaalle. Tanskanpoika sanoi kyllä kokeilleensa, mutta tulos ei ollut mainittava. Saunaa vain piti tuulettaa useampi päivä. Sanoi, että hänellä on sauna Hallissa, siinä Jämsän lähellä, ja suomalainen eukko.
Aikanaan loppui sekin riemu ja rantakatua ajeltiin Fuengirolaan ruokailemaan. Lankkupihviravintolaan astuimme ja tilaukset tehtiin. Aika hyvä oli muona ja vatsat täyttyivät. Kotimatkalla mietittiin, että hyvä reissu, siis kiitokset Paulille ja Tealle. Eikä siinä kaikki: lauantaina mennään kirkkoon. Sellaiseen missä on katto ja kirkkokonsertti. Tea sano, että kirkko on katolinen.

Veijo ja Teija, kun kävivät, ihmettelivät kuivia joenuomia. 

Kuvassa tilanne nyt. Vettä piisaa!

Coinissa käytiin kahvilla just tossa kuppilassa joka on puiden takana, u see. Ja mummi osti pari kartonkia tupakkia erikoisliikkeestä, koska osuuskaupassa ei myydä.

Pienoispyhimyksiä. Autoista pyhimys-Volvo sopisi mukaan.

Tulva tuli

Mutta ensin: Oletko tutustunut frankfurteriin? Se on elintarvike, joka on hajuton, mauton ja pehmo. Hyvin lähellä se on olomuodoltaan suomalaisia herkkuja kuten HKoon sininen, Håkans bleue. Mummi sitä haukkailee kylmänä koti-ikäväänsä. Poltin eilen takassa pienen tulen valmistellen täten hiilloksen. Neljä keskisuuria frankfurteria löysivät tiensä halsteriin. Olivat vailla kuorta, joten halsteri piti herkut koossa. Veljenne antoi valoa molemmin puolin ja jo kohta nautimme herkkua kera keltaisen, paikallisen melonin. Ei ihan mahdoton yhdistelmä - suomalaiselle. Auran sinappi on tietysti must ohessa.

Meillä on ollut sadekausi jo jonkin aikaa, kuten olenkin maininnut. Eilen satoi ja tänään sataa, tiedotus lupaa huomiseksi sadetta, mutta sitten helpottaa. Mummi selaili fbookia ja näytti kuvia Malagan tulvasta. Pauli soitteli, että heräsivät aamusta kohinaan. Ei ollut sade vaan läheinen joki, joka tulvi kadulle. Virtaus on kuulemma erinomainen. Aikoo Pauli ja Tea mennä oikein ulos tutkimaan sadeasuisina luonnonvoimien myllerrystä. Kun kerrankin täällä jotain tapahtuu. Tea pelkäsi jo talon puolesta, ettei vaan vesi vie! Veljenne toppuutteli, ettei talo minkään karkaa, mutta aattele: Paulin Mersu ja Honda on kellarin parkkihallissa! Naiset ei välttämättä osaa priorisoida?
Muutaman vuoden ovat täällä asuneet eikä mitään tällaista ole ikinä ollu! Saadaan kuulemma väärä kuva Espanjan talvesta. Epäilin onko säiden muutos ehkä meidän vika, liitännäinen eli tuliainen?

Vesimiehet ovat kuitenkin, sateista huolimatta, sitä mieltä, että tekojärvissä on vieläkin aivan liian vähän vesivarastoja. Tekojärvet on meiltä muutama kilometri pohjoiseen ja se suuri pato, joka kahlitsee Rio Guadalhorsen, on Chorrossa, ihan liki.

Vaikeuksien kautta voittoon

Kulki matka Jeesuksen ja veljenne. Ensin pelastettiin suutari Andersson ... Kuvien ja videoiden kanssa on ollut hermojaraastavia tuokioita. Näkyy ei näy, toimii ei toimi!
Joitakin kuvia olen ladannut mummin kuvavirrasta en Tonavasta. Taas outo käsite tämä kuvavirta. No oli mitä oli, kun sieltä hakee kuvia ne pitää hakee Google+'n kautta uusina. Sitten ne näkyvät bloggerille ja voidaan sijoittaa juttuun. Vähän on vaikeeta. PCeeltä kuvat voi vain poimia tiedostoina ja muljauttaa mukaan.
Videot on taas toista maata. Tiedostokoko ei saa ylittää Megaa. Pituudesta tai/ja laadusta pitää tinkiä.Näkyminenkään ei ole ihan varmaa. Kokeilin monia keinoja. Toimiva tulos saavutetaan lataamalla ensin video YouTubeen ja sitten poimitaan se sieltä juttuun. Nyt näkyy videot mm. Irkkujutussa.

Mummi karsi pihan ruusupuskia ja leikkeet koristavat pirtin pöytää.
Tämä on poimittu perhejaosta? mummin virrasta, G+'n kautta kävi homma.

Olis alkujaan pitäny vähän kysellä ja hartaammin tehdä tutkimustyötä multimedian maailmassa. Eläkeläinen voi, kuten kuka tahansa, valehdella ettei ole ollut aikaa! Pitäis ladata se Geen kuvanjako-ohjelma niin helpottais, mutta kiikastaa omistussuhteista.

Moderni teknologia on yllättänyt veljenne myös posetiivisesti. Tuubia kun kuuntelee puhelimesta, niin ihme ja kumma, ääni on melko väkevä vaikka soitin on onnettoman pieni. Sinihammasyhteys kodin studiolaitteisiin antaa tietysti sen oikean soundin puhelimen datavirtaan. Olemattoman pienet ovat myös veljenne kuulokkeet, joita hän lenkillä käyttää puhelimen jatkona. Hyvä on ääni niissäkin ja päästävät ääntä ulkopuolelta sopivasti, että osaa väistellä muita tielläliikkujia ja radan varressa junia! Kaiutin on laite , joka muuttaa sähköisen taajuusvaihtelun mekaaniseksi liikkeeksi ja saa ilman liikehtimään samalla taajuudella. Ennen kaiuttimissa piti olla pinta-alaa ja jykevät kelat, ei enää!