Easy Rider

Tuli booxtveeltä. Semmosella täällä SuomiTV näkyy netistä. Katsoin pitkästä aikaa pätkän alusta. Vaikutus oli varsin perinteinen: työnsin HDeen ulos tallista, pesin ja kuivasin. Sai jäädä pihaan yön yli. Aamupäivällä kolmen tunnin vahausoperaatio ja voila! Ratsu oli valmis kujalle. Täällä on nyt sen verta vilponen, että voi pukee nahkat. Nahkatakin päälle Old Farts -liivi, jonka selkämyksessä Väinämöinen viiksineen hautakiveen hakattuna. Pia on originaalin Klubi-askin kanteen luonnostellut. Gallen-Gallela ja Pia ovatkin ainoita, jotka Kalevalaa ovat kuvanneet jumalaisesti. Lisää Piaa voitte nähdä profiilissani: salaperäinen hymy on öljyväriä kankaalla.

Näinkin uhkaavana saattaa katse pohjoiseen avautua! Silti baanalle.

Koneet tulille ja paikallishuoltikselle tankille. Täällä ei pidä itse tankata, vaan tyttö tulee ja tankkaa. HD on kuitenkin omansalainen tankattava. Helposti ryöpsähtää mekolle bensaa, eikä saa täyteen laittaa, kas voipi vuotaa täytenä hetken. Siispä päättäväisesti tartuin itse pistooliin ja sanoin:" senorita, no, no, no" ja osoitin itseäni koko kämmenellä. Sain tankata itse. Näin meillä espanjankielenomainen kommunikaatio käy. Repsol-huoltiksilla pitää ensin käydä maksamassa ja sitten tankata. Asiakkaaseen ei luoteta vaan lähtökohtaisesti hän on roisto eikä maksa! Ja mistäs sen tiedät paljonko sinne mahtuu?
Kaasutin kolmeviivseiskaa hetken pohjoiseen ja kurvasin kylätietä vuoren takaa. Pientä oli ränni. Hyvä jottei tarvinnu vekslata kiperimmissä mutkissa. Asfaltti oli tietysti sileä ja laadukas. Pitoakin oli, kun ei liikenne ollut vähäisyydessään kuluttanut tietä kiiltäväksi. Aloran isossa ympyrässä meininki on toinen. Ympyrä on kallellaan ja alareunassa kurvatessa kallistus on melkoinen vaikka mopolla hissuksiin koittaa kurvata. Holja tunne kun etupyörä lipsuu ja lipsuu. Pysy veljenne pystyssä. Kuten sanottu: kivun ois kestäny, vaan ei häpeää! Kiiltävä asfaltti on paikoin niin liukasta, ettei lakeerikengän nahkapohja saa pitävää otetta. Mummi aika ajoin työtää kätensä veljenne kainaloon hakien tukea ja turvaa. Moinen luottamus on tehokas lämmitin.

Eilen illalla lähdettiin naapurikylään syömäreissulle. TripAdviserilla oli arvioita kylien ravintolatarjonnasta. Viistähteä saanut oli tavoitteemme. Alhaurinin raflakadulta löytyi parkkipaikka. Puhelimessa oli ravintolan mainos ja siitä linkki Google-kartalle. Nappi pohjaan ja puhelinopastusta seuraamaan. Matka oli parikytä minsaa vanhaan kaupunkiin päin. Käveltiin moisia mäkiä, kas Alhaurin on vuoren kupeessa. Omenapuhelin meidät ohjasi paikkaan, jossa ei ollut raflaa edes lähellä. Raflan osoite oli kartalla eri kuin mainoksessa. Aikamme pyörittiin ja palattiin lähtöpisteeseen. Tunti siinä hupeni ja kunto kasvoi. Tuttuun intialaiseen päädyttiin. Voikana oli valintani. Hieno, pehmeä aromi. Voin suositella.

Intialaisia herkkuja. Kuva on mummin puolelta: hummeri on hukkunut riisiin!

Polkupyörän sisärenkaannäköisessä on riisiä ja kurkkua. Muut herkut mummi tunnisti, minä en?

Tänään poikettiin Fuengirolan markkinoilla. Se on kuin toripäivä Suomessa. Rättejä parin hehtaarin verta ja vihanneksia hehtaari. Kaupallisesti orjentoituneelle taivas, muille hiostava. Keraaminen pata pernalaatikolle ja rääkyvä apina Lumille ynnä aamutossut mummille, siinä ostokset. Lounas piti nauttia ja suunnattiin junakatua los Bolichesiin päin ja japanilaisen kohdalla stop. Luettiin lounaslistaa kun japsitypy meitä neuvoi jäämään. Otin alkuun kurkku-riisi-rullaa. Oli hyvä ja pysyi kohtuu helposti tikkujen nokassa. Rullaa on hyvä uittaa hetki soijakastikkeessa, jos pysyy puikoissa. Menin vahingossa lykkäämään vasapia sellaisenaan suuhuni. En suosittele koklaamaan, kirvelee kitusia. Mummi veti rullan, jossa raaka lohi oli päällimmäisenä. Pääruokana pihviä, joka oli paloiteltu valmiiksi - puikkosyöntikelpoiseksi. Kastike oli eri pytyssä ja vallan maistuvaa. Jäätelöä ei onneksi pitänyt syödä puikoilla! Mennään toistekin. Ruokalajeista juopuneen kokin pallokala on listalla seuraavaksi?

Maailman hauskin mies on Ismo Leikola. Ukon hatara olemus, Columbo-ajoitus, tankeroenglanti... kaikki osuu kohdalleen. Jutut on hyviä, sanoisin naurettavia. Sitä vaan mietin, että kuinka hauska juttu kirjoitetaan? Voit istua alas ja päättää: nyt kirjoitan haukan jutun, jolla ilahdutan ystäviäni illanvietossa. Ei vaan onnistu. Sitten yön hiljaisina hetkinä ajatus liikkuu svääreissä, solisee purona. Ei vaan aamulla muista mittään. Paljon meni taas hauskuutta hukkaan! Leikolanpojallakaan ei kauheen montaa juttua ole, mutta se on vaan niin saatanan pelle että ihan naurattaa, kolmannellakin katsomalla ja vielä neljännelläkin ja vielä sama kuus kertaa englanniks! Sitten on tää oma lajinsa: verbaaliakrobatia. Hoki on hyvä: mennäänkö satamaan? Eikun satakaa tässä vaan! Tai Tunppi: käännös Doorsien Light my fire -biisistä. Lait miut pallaan. Viimeisellä tuomiolla, jos siinä saa jotain sanoo ja hyvän jutun partasuu-ukolle heittää ===> pääsee taivaan iloihin. Ukko varmana haluaa kuulla lisää.

Näitä juttuja kun kirjottelee, vois lukea kommentti jos kaksikin. Kommentoi sinä lukijani! Se ei ole mahdotonta vaikka kaiketi ei helppoakaan. Edellyttää jonkinmoista kirjautumista google plussaan? Mummi, tuo luonnonlapsi, kokeili ja onnistui. Ei osaa itsekään selittää kuin se kävi? Kokeilkaa, olkaa kuin mummi!