Espanjaan ja Espanjassa: Arkeen ja juhlaan

Koira on oppinut aamulenkille. Kellon siirrosta talviaikaan Lumi ei piitannut. Jos veljellänne olikin tarkoitus nukkua hieman pitempään juuri tänä aamuna, koira kyllä herättää. Elätti työntää nenänsä isännän kainaloon ja nostaa äijää ylös aamutoimiin.
Isolla aamutoimella luen espanjan käännöslauseita: he ovat lomalla rannikolla - estan de vacaciones en la costa. Paskahomma onkin opiskelua. Ratska on autossa puheosastolla. Ei brittipoppia, vaan konekivääriespanjaa. Korva nääs tottuu poimimaan tuttuja sanoja artikkelien ja prepositioiden joukosta. Joskus tärppää ja mummin kanssa sanan saloihin yhdessä perehdymme.
Verbit taipuvat persoonan mukaan. Eri ryhmät hiukan eri tavalla. Tietenkin yleisimmät ovat poikkeuksia, epäsäännöllisiä. Olla-verbejäkin on ainaskin kolmea eri sorttia. Suomessa vaan ollaan, mutta täällä kolmella eri tavalla! Suomessa ollaan joskus sillai...
Minä olen varsin huono oppimaan kieliä. Hidas puhumaan ja oikein toivoton ymmärtämään puhuttua. Jään miettimään yhtä sanaa ja puhuja on edennyt miettiessäni jo seuraavaan asiaan. Mummi kuulee, kuuntelee, ymmärtää ja puhuu reaaliajassa ymmärrettävästi. On sellainen oppija luonnostaan. Minä sille espanjan refleksiivirakennetta koitin selvittää. Piti kieroiluna, mutta tiesi sisäsyntyisesti kuinka se menee. Passiivinen sanavarasto kasvaa väkisin ja aktiivinen tosi hitaasti, kun ei täällä maalla paljon kieltä tarvi. Talitintti sanoo titityy täälläkin. Vielä on tuleva päivä jolloin sanon jotakin espanjaksi!
Kovasti kiinnostaisi espanjan imperfekti tai perfekti. Antavat vain odottaa ilmestymistään. Universaalin imperfektin olen oppinut aikaa: puhut preesensissä ja viitot kädellä olkapääsi yli taaksepäin. Kaikki kielialueet ymmärtävät, että se on olutta mikä on mennyttä.

Radio-ohjelmassa haastateltiin venäläistä kielitieteilijää, joka tutki lähes kuollutta intiaanikieltä Amazonilla: naksahduksia, eleitä, korahduksia... Sanoi elämänmittaiseksi työksi ja piti kieltä erittäin vaikeana oppia. Asiaan pintapuolisesti tutustuneena sanoi epäilevänsä suomen olevan kyllä vielä vaikeampi oppia! Suomen kieliopin viimeinen valopilkku oli agenttiatribuutti, jota ei enää lauseenjäsennysnimisessä salatieteessä tunnisteta. Johanna, äikänope, veljellenne kuiskutteli miksi oli luovuttu agenttiatribuutista. Viimeinen turva oli ajattelemattomasti hylätty. Amerikalla on Jack Ryan, Englannilla double-o-seven ja suomi hylkäsi agenttiatribuutin? Kukas nyt vaklii ja atomipommin kaavan Parolaan toimittaa?

Otsikko viittaa uuteen aluevaltaukseen: juomablogi!
Kun olen nyt mehuja puristellut puhtaasti arkikäyttöön, ruumiinravinnoksi, lisätään tuotteeseen hengellinen aspekti. Siis hengennostattaja lisäaine. Vuokraisäntä kartanoita esitellessään ylisti appelsiinien mehullisia arvoja. Sanoin Rafulle bien, pero con vodka muy bien! Hyvä niin, mutta kokeilepa vodkan kanssa! Rafu oli ällikällä ja selvitti jotain välittäjälle. Yhdessä pyörittelivät päätään. Mitä se tarkoittaa tässä kulttuurissa? Tulevaisuudessa, ehkä jo tänä iltana, aioin kaataa laakeaan lasiastiaan 3/4 -osaa mandariinituoremehua -juuri puristeltua- ja lisätä siihen cointreau-appelsiinilikööriä sormenleveydeltä. Päivä kuluu miellyttävän odotuksen merkeissä. Joo, teen sen tänä iltana.

Yöllä, kun herää ja uni ei heti kohta tuudita veljeänne mailleen, on aikaa sinisille ajatuksille. Näitä hän mietti: Honkiniementiellä asuu ihminen, joka kirjoittaa salkkareita? Untinen-Auel on melkein käynyt Lempääläntiellä? Nixon on ajellut Antinniementietä? Edvin Laine on tehnyt elokuvia Väinö Linnan tuotannosta. Joku saatanan tomppeli meinaa tehdä taas tuntemattoman. Ne Laineen elokuvat ovat ylittämättömiä. Kirves vaan tylsyy kivihommissa.
Tommosia tulee mieleen, kun mummi kerto, että Ron Howard tekee Beatleksista dokumentin. Howard on vähän ninkun Amerikan Edvin Laine!? Aikas hyvä, mutta erilailla kun Kubrick. Kubrick on ylittämätön, mutta eri tavalla kuin Laine. Mitähän Edvin olis sanonu Stanleylle vaikkapa Kellopeliappelsiinin katsottuaan? Sen kirjan, Kellopeliappelsiini, käänsi suomeksi Mauri moog Konttinen, insinööri ja monialataiteilija jumalien armosta. Puolituttu ja veijari.

Lauantai-iltapäivänä ajeltiin itään. Oikein tarkotuksella Nerjaan päädyttiin. Kiva, pieni rantakaupunki sata kilsaa meiltä. Tyhjää oli jo tähän aikaan vuodesta. Kiireetön tunnelma. Veljenne, eläkeläinen, tunnisti ilmapiirin kotoisaksi. Rannan kävelykatu uinui auringonpaisteessa. Rantakadun penkeillä istui ihmisiä katselemassa aavalle ulapalle ja lueskelemassa. Selvästi ei-espanjalaisia, koska eivät puhuneet taukoamatta. Iltapäivän teema oli ruokailu. Älä ota iltapäivään ruokailuteemaa! Oikeat ravintolat avaavat ovensa seiskalta. Menimme kuudelta turistiruokalaan ja muona oli huonoa - tosin halpaa. Eestin-kielessä halp on huono? Kun teimme lähtöä availi mm. ranskalaislafka oviaan ja listalla oli confit de canard. Olin kaksoispettynyt.

Puhumisen määrästä ja laadusta: Hokille esitteli Cold Wingi -bikeri pyörässään olevaa kypäräpuhelinjärjestelmää ja ehdotti, että Hokikin hommais Harrikkaan sellasen. Ajellessa on kiva jutella eukon kanssa. Hoki sano ettei meillä kotonakaan mitään puhuta!
Jussi taas sano eukolleen kolkytä ja rapiat sitten: Minä rakasta sinua! Eukko oli tivannu, kun ei Jussi enää ollenkan sano rakastavansa. Jussi sano ilmottaneensa sen kerran ja jos tulee muutos, hän kyllä kertoo.