Sähköä pinnassa

Sateet tekivät temput sähköille meidän kakkostalossa. Tunnelma oli sähköinen ihan sananmukaisesti. Säväreitä sai missä käsi osui metalliin. Vesijohtovesi oli ryyditetty kahden ja puolensadan voltin jännitteellä. Hra Geen kääntäjällä luonnostelin tekstin ja lähetin Rafulle, vuokraisännälle. Jo kohta ukko poikkes ja testaili pintoja. Ei ilmeestä lukien pitänyt viidenkymmenen herzin verkkotaajuudesta. Tuli tänään sähkärin kanssa. Sähkäri touhus pimeeseen asti ja vielä senkin jälkeen. Pihalla on sähkökaappi, jonka ovi on ollut aina auki ja pelit sateelle alttiina. Sähkäri vaihto muutaman kontaktorin ja kiinnitti irronneen johdon, niin selitti espanjaksi lähes ummikolle, mittaili kaikki pistorasiat, altaan pumppuvehkeet yms.
Kovasti tuo veljellenne informoi missä vika. Olkapäät vaan keikku. Espanjan kielessä olkapäitä nostellaan ja täten kuvaillaan puhutun sanoman laatua ja semantiikkaa. Onko lausahdus kysymys vai toteamus? Lue sitten siitä. Yhdet pihavalot jäi pimeeks ja ukko sano tulevansa lauantaina Rafun mukana vielä pikku keikalle. Olin ylpeä kyvystäni tulkita vuolasta sanojen tulvaa. Espanjassa moni asia ja toimi hoituu kiireettömän verkkaan, mutta puhetta pitää tuottaa paljon ja joutuin, jos vielä kovaäänisesti, niin aina parempi! Kirjoituskin saattaa ymmälle: kysymyslause aloitetaan  ja lopetetaan kysymysmerkillä? Alkumerkki tulee kirjoittaa nurin perin. Samalla tavalla raiskataan huudahdus!

Päivällä käytiin Aloran kylillä. Pelottavin osuus kaupunkimatkalla, ja varsinniin toripäivänä, on etsiä parkkipaikka. Nyt tapahtui niin, että torin parkista lähti ajoneuvo just meidän edestä ja minä siihen renkaat savuten. Satumainen onni. Lähdin siitä köpötteleen asianajajalle ja mummi jäi rättejä selaan. Ei ollut mafianmies paikalla ja hain mummin keskustan katukahvilaan päiväcolalle. Aurinko paistoi ja oli aivan mahtava nauttia keskusaukion vilinästä ilman kiireen kierämää.
Suomalaisia tavattiin. Olivat kuulleet keskustelumme soundin suomalaiseksi. Vaihdoimme mielipiteitä mm. viihtymisestä Espanjassa. Olivat vakituisia Espanjankävijöitä ja kielitaitoisia.
Käveltiin vielä mummin kanssa kylillä ja siitä autollepäin. Kas, kas oli muuten lakiäijäkin tullut konttoriinsa. Kerroin aiemmin arvon lukijoille, että minun oli todistettava suomalaiselle perunkirjottajalle olevani hengissä. Nyt oli tullut aika noutaa dokumentti. Pari viikkoa olin odottanut lakiukon soittoa, jota ei koskaan tullut. Paperi olikin vielä notaarilla!? Lakimies ehdotti, että istuisin hetkeksi: hän noutaa ja oli muutoin ollut just aikeissa soittaa asian tiimoilta. HEH HEH -reipasta oikeussalinaurua! Tuli aikanaan takaisin mukanaan kymmenen sivuinen teos: Veli Nieminen on hengissä.
Mitä veikkaat, että makso? Liian vähän veikkaat. Oikea vastaus on satakolkytkolme (133€) eekiä. Sillä rahalla voit vuokrata Aloran keskustasta kaksion. Viranomainen voi suomessa tilata moisen henkikirjoittajalta, eikä asianosaisen tarvitse tietää mitään, saati maksaa. Asiat on erilailla eri paikoissa. Skannasin todistuksen kuitteineen ja lähetin sähköpostin liitteenä asiamiehelle Suomeen. Toivottavasti oli vaivan arvoinen.

Juomablogi:
Liköörin uuttaminen hedelmistä ja marjoista, siinä haaste keittiömestarille! Vaihtoehtoja on kymmeniä. Veljestänne ginlongdrink-tiiviste kuulostaa absurdilta ja siten tavoittelemisen arvoiselta. Puutarhassa kasvaa yksi greippipuu ja hedelmät ovat juuri tuleentumassa. Otamme ja kuorimme kypsät greipit. Hedelmä pilkotaan ja pannaan lasipurkkiin. Päälle runsaasti sokeria. Puoltoista litraa halpaa giniä perään ja kansi kiinni. Uuttaminen saa luvan alkaa. Keittiömestari ei näe haastetta ja kokeilee omia rohtojaan. Kuukauden eli kahden kuluttua lonkerotiiviste on maistamista vaille. Pitää muistaa muilutella purkkia päivittäin. Maltanko odottaa, se jää nähtäväksi?!

Pakasteankka oli nimeltään Lidlin Aku. Aku sai sulaa vuorokauden ja sitten se halkaistiin keittiömestarin voimapihdeillä. Aku valmistettiin rautaisessa vesikansipadassa. Akun liha maustettiin vain mustapippurilla ja merisuolalla. Kylmään pataan pantiin ja miedolla lämmöllä sulateltiin Akun rasvoja nahan alta. Sitten vähän lisää puhtia ja usean tunnin jälkeen lihas irtoili luusta omin voimin. Ranskalaisia perunoita kuuluu laittaa Akun kaveriksi ja salaattia etikkaisella kastikkeella. Julkaisin, kun kysyin ensin luvan keittiömestarilta.

Mistä se riippuu,

että näkyykö ne videot vai ei? Kolmenlaista on nyt käytäntöö veljenne eri laitteilla. PC-kone, mallia pöytä, näyttää videot ihan ok. Intel inside? Hyvä niin! Omenapuhelin näyttää videosta pysäytyskuvaa eli ei käynnisty video. Kuvasta puuttuu keskeltä se käynistyskolmio. Pädi, myös omenakone, näyttää videoiden kohdalla tyhjää tilaa. Adamin aikuinen läppäri, jolla nyt kirjoitan, vaati kaikenmaailman päivitykset käyttötauon jälkeen, mutta Adoben Flashin päivitys toi videot ruudulle ja käyttöön.
PC on nöyrä palvelija ja tottelee ymmärrettävää kieltä! Mikä on tämä profiili? Siis profiili on sivukuva, se missä nenä näkyy äärimmäisenä oikealla! Mitä se tuo mieleen kun joku jakaa? Morsian on täten julkinen! Synkronointi: vanhanmallin kolmilovisessa jenkkilaatikossa oli synkronoimaton ykkönen. PC'ssä ei ole synkronointia, mutta Omenakoneessa on. Vallan tavatonta! Ja että sulla on mukamas tili? Pankissa? Taksiukko kerto, että pankista oli tullu uhkauskirje, jossa ilmoitettiin ykskantaan, että tilinne on ylitetty! Hän samassa soitti pankkiin, että hän vaihtaa pankkia. Neiti kysy, että miksi? No kun teillä on nin pienet tilit ettei hänen rahansa sinne mahdu. Ymmärrän täysin. Omenatili haiskahtaa minun nenääni mädältä!

Aamulla lähdettiin Fuengirolan markkinoille katsomaan löytyykö toinen kaasupullo varalle.  Ilmanala oli sateinen ja markkinat kuivuneet kokoon sitä myötä. Väkeä ei ollut liikkeellä nimeksikään.Nyt, kun on satanut runsaasti jo muutaman päivän, katselimme, kun kuivat joenuomat olivat täyttyneet. Golfkentän somat lammet olivat muuttuneet tulva-altaiksi joita kosket yhdistivät. Alorasta alaspäin tielle oli vierinyt puoleen kuution kiviä. Vuoristoisella alueella vesi, kun sitä on, liikkuu rivakasti ja kuljettaa mukanaan maita ja mantuja.
Täällä myös vihertää kauttaaltaan. Kasvukausi on aluillaan, kun on vettä. Lämpöä piisaa vuoden ympäri. Perunat, kuulin luotettavalta taholta, pannaan multiin joulun tienoossa. Kun Joosef oli palaamassa pernapellolta, huomasi hän, että Maarian aika oli tullut. Vois se mennä näinkin, joulusatu!

Sadetta pidettiin rantakadulla lounaan merkeissä. Mummi veteli simpukoita ja minä kevyesti sipulikeiton. Tunnelma oli verraton sateen ropistessa terassin lasikattoon. Kaasuliekki lämmitti talvista ilmaa. Vuonna nakki ja sota pidettiin juhlat Naakan väelle Heinäsuolla. Teemana oli Maijan läksiäiset ja ranskalainen sipulikeitto. Kirjoitin ilmoitustaululle viestin otsikolla Sipulijuhlat. Erkki perkele oli vetäny yli ekan tavun. Onnistunut oli arvio, koska viimeiset vieraat lähtivät aamu kahdeksalta samoilla silmillä millä olivat tulleet. Pulikunto oli väkevä.

Taas vilkasin telkkua, kun nuorisoelokuva oli meneillään: American Graffiti. Poijaat oli lähdössä kotoo opiskelupaikkakunnalle ja viettivät viimestä iltaa kotikonnuilla. Huomenna kaikki olisi toisin. Huima oli näyttelijäkaarti. Ron Howardista ei heti uskois tulevan kovan luokan ohjaaja! Ropellikorva.
Elokuvateatterissa, kun nöösinä kuva katsottiin, porukassa oli pari amerikanautokauppiasta. Kommentit liittyivät elokuvan autokalustoon ja koska ja kelle samanlainen oli tullut myytyä. Veljellänne, ressukalla, oli paha britti-Zephyr.
Oma lähtöni opiskelemaan ei ollut yhtä dramaattinen. Tieto opiskelupaikasta tuli, kun olin Laaksosella rekkahommissa kesäpoikana. Just sillon piti putsata puoliperävaunun säiliö höyryputken alle jääneestä hartsista. Kirves oli astalo, ämpäri kuljetin: väliseinien läpi venttiilille ämpärillinen hartsia matkassa ja ämpäri tyhjäks, takas työmaalle, kirves heiluun, ämpäri täyteen...Säiliö oli auringonpaisteessa ja sisällä about neljäkymmentä celsiusta.
Kävin kotona ruokiksella ja yliopiston paprut oli tulleet. Söin lautasellisen soppaa ja kävin hakemassa lopputilin. Oli siinä ehkä ripaus draamaa. Opiskelu sujui siinä muiden touhujen ohessa ihan mallikkaasti, jota pidän pienoisena ihmeenä. Olin aavistuksen ylpeä itsestäni. Jotkut piti uskomattomana veljenne opintoja. Tuopin ääressä monien kommentti oli: ei saatana, tuleeko susta ope? Penan äite puhutteli vallan kansankynttiläks. Kuulosti mukavalta. Joissakin piireissä sanottiin pedagookiks.
Paljon vaikuttivat nämä kaksi elokuvaa Easy Rider ja American Graffiti nuoren miehen elämänkatsomukseen. Hyvä vai huono, mieti sitten sitä? Joitain asioita olis voinu tehdä toisinkin, mutta reilu kuuskytä on vuosia takana henkiinjäämistaistelua ja vielä toimii osa elimistä kaulasta alaspäin. Muisti pätkii. Päätä kääntäessä niska rusahtelee ajoittain. Ajatuksia saattaa jäädä siihen rangan mutkaan tukoksen.

Irlanti kutsui

Mummi selaili naamarikirjasta rannikon tapahtumia. Osui Irkku-Pubin jami-ilta maanantaille. Nokkahuilu mukaan ja soittotunnille. Vilpittömästi pubiruoka oli päällimmäinen syy polkasta Mijakseen. Ei veljellänne ole nokkahuilua eikä taitookaan. Kolmevarttia jäi aikaa nokkia kompostia. Lähestyin aihetta maanläheisesti: Irlannin makkaraa, ruskee kastike ja pernamokkoo. Guinness huuhtoi maalaisruoan alas joutuin. Ei paha, voimakas ravintokonsentraatti! Mummin steak pie with Guinness oli siis palapaisti taikinakuoren alle piilotettuna. Oli kuulemma jees.

Tässä pitäisi näkyä kolme videonpätkää niissä tyhjiössä paikoissa. Eivät näy heti, mutta jos myöhemmin? Ilmoitin asiasta hra Geelle! Näkyvät minulle muokkaa-tilassa? Hetki sitten myös pc'llä katselutilassa, mutta ei padillä vieläkään. Voi voi! Nyt näkyy, jippii! Latasin ne ensin Youtubeen ja sieltä blogiin.

Katetulta terassilta, lämmittimien hohteesta, kompuroitiin yläkertaan konserttisaliin. Veljellänne oli vielä kaljaa jäljellä, mutta mummi otti lasillisen kuulonparannusviiniä. Veljenne tietysti oli ajomiehenä ja vähillä juomilla, uskon mies? Sessio oli jo alkanut ja Irkkuhenkinen musisointi lämmitti heti ilmanalaa! Ilta oli akustinen: laulua, kielisoittimia, huiluja ja taikarumpu. Välillä vähän amerikanbluesia ja taas paluu vihreälle saarelle. Herrat keskusteli välillä keskenään espanjaksi ja englanniksi. Osa ukoista  oli varmaan syntyperäisiä iberejä. Banjomies ei puhunut englantia, mutta komean irkusti näppäili soitintaan. Muina iltoina on paikalla irkkubändejä, maanantai oli siis jami-ilta. Pitää poiketa toistekin.

Palattiin kotiin yöllä pimeässä ja sateessa. Navi vei meitä vähän pienempiä teitä. Maalaukset ja heijastimet eivät sateessa ole niin tehokkaita kuin kuivalla kelillä. Hissun kissun tultiin, ja vahvassa uskossa Etelä-Korealaiseen autonvalmistustaitoon, tie aina löytyi pyörien alle. Jos on tie paikoin liukas kuivalla, on se vielä liukkaampi märkänä. Asetin heti kohta kielen keskellä suuta, enkä poistanut ennen kotiporttia. Yli sata kilsaa sateisilla teillä ja auto oli aamulla erinomaisen puhdas. Kura on tuntematon tienpinnoite Andalusiassa.

Paratiisissa on ollut ajoittain varsin kylmiä öitä, sanoisin jopa vain muutama plusaste aamuyöstä. Takassa kun pitää valkeeta, lämmittää se vain sen hetken ja talo on eristämätön. Lämpö katoaa hetkessä. Pienoinen lämmönlähde jatkuvaan käyttöön olisi omiaan. Mistä moinen? Sähkölämmitin olisi helppo ratkaisu vaan, kun muistamme sähköenergian korkean hinnan Espanjassa, ei edullinen. Toinen, edullisempi, ratkaisu on nestekaasulämmitin. Eilen poikettiin monivalintakauppakeskuksessa ostoksilla vasiten noutaaksemme nestekaasulämmittimen. Kotona pienen jääkaapin kokoinen laitos oli purettava laatikosta ja kohta odotti asennustyö. Letku ja venttiili asenna, mars! Laite keskelle olohuonetta ja sytytys, naps. Suloinen lämpö helli meitä poloisia koko illan ja yön. Aamulla oli mukava nousta vällyjen alta etelän lämmössä. Tosin keinotekoisesti nestekaasulla oli lämpö tuotettu. Ulkona elohopea oli plus kuudessa kun aamulenkille Lumin kanssa lähdimme.
Tiedätkö, että kilo nestekaasua palaessaan tuottaa vettä kaksi litraa. Ikkunat oli aamulla kuivattava, jotta näköyhteys ulkomaailmaan palautui.

Liikenne Andalusian avarilla väylillä on sujuvaa. Ruuhkia on aniharvoin. Kaupungit ovat luku sinänsä. Tiet ovat usein yksisuuntaisia ja toivottoman kapeita. Auto pysäköidään sinne, minne se on mahdollista ja myös mahdottomiin paikkoihin. Parkkipirkkoja on vähän, mutta riittävästi. Usein  vastoin kieltoa pysäköity ajoneuvo hinataan varikolle, josta sen voi noutaa korvausta vastaan. Parkkihalleja on paljon ja niissä on tilaa, mutta paikallinen niitä karsastaa viimeiseen asti, kun ovat maksullisia.
Muutamia outoja, mutta toimivia järjestelyjä:
risteyksissä on usein kolme kaistaa. Vasemmalle kääntyville omansa, tuttua. Oudompaa on, kun tulet T-risteykseen, ja käännyt vasemmalle, on sinulla keskellä tietä odotuskaista ennen kuin liityt liikennevirtaan. Toimii!
Kun käännyt ryhmityskaistalta vasemmalle ja vastaantulija on kääntymässä samalle tielle, on sinulla etuajo-oikeus vastaantulevaan kääntyjään nähden. Pääset pois keskeltä tietä näppärästi. Kolmiot on maalattu tiehen eikä muita merkkejä etuajo-oikeuksista ole. Pitää olla tarkkana, oudokseltaan!
Liikenneympyräajo on vauhdikasta ja mutkaton. Liikenneympyrään mennään ja poistutaan, kun se kullekin on sopivaa. Ympyrään saattaa tulla kolmekin kaistaa tai vain yksi ja ympyrässä voi olla useampia kaistoja tai vain yksi. Teema on pujahtelu ja luikahtelu ja oikaisu. Säännön mukaan kaiketi vain oikeanpuoleiselta kaistalta saa poistua ympyrästä jollei kaistamerkinnöin ole muuta osoitettu. Voin olla väärässäkin. Täällä on tapana poistua jopa kolmannelta kaistalta suhahtaen muiden editse. Poliisilta oli kysytty asiasta ja vastaus oli että pitää katsoa ettei kolise!
Stop-merkki on ehdotus hiukan hiljentää, kun tulet isommalle tielle. Jos ketään ei ole liki, kukaan ei stoppiin pysähdy. Miksi pysähtyisi?!!

Videoiden koko on rajoitettu yhteen olikose Megaan. Ronda videota olen pienentänyt resoluutioltaan ja lyhentänyt. Yritin sitä saada alkujaan sinne Rondasta kertovaan juttuun onnistumatta. Nyt se on tässä pienellä resoluutiolla, katso pikkukuvana niin ei häiritse rakeet!

Näköpuhelin

Joo'o, on semmosia oikeesti. Mummi hommas sellasen ja soitti pojanpojalle, kun silläkin on sellanen. Nooa on vasta kolme, mutta jo paljon nokkelampi kun vaari. Kyselee jatkuvasti miks? Vaari taas antaa olla kun ei kuitenkan ymmärrä, vaikka kuinka pohtii miks!? Tulevaisuuden visioista kenkäpuhelin tuntu toteuttamisen arvoselta, mutta että ny näköpuhelin. Mummikin laitto kajalia ja mun oli laitettava kauluspaita ja kulmahousut. Sanoin, että se poika on vasta kolme, nin mummi sano, että ne voi keskuksessa katella. Nin minä hain sen paidan.
Minä yritin semmosta googlen kuvaohjelmaa sovittaa, joka siirtää kuvia koneelta toiselle. Herra G vastaa, että saat ohjelman, mutta sen jälkeen ne kuvat on mun. Saat käyttää, jos oot iisisti. Minä vastasin, että kaikki oikeudet pidätetään ja nyt se ohjelma ei sitten toimi. Voi olla ettei blogikan näy kohta, kun vittuilen Geelle.
Prrr sano puhelin ja yhteys Epilään oli totta. Nooa keekoili ihan siinä näköpuhelimen edessä ja kerto juttuja. Muunmuassa näki papan pyllyn ja papan piti sitten kattoo ja varmistaa, että on Nooallakin. Poika kirjotti nimensä ja "äiti". Me mummin kaa ihmeteltiin. Kahdessa sukupolvessa on tapahtunut merkittävää edistystä monessa suhteessa. Yhteys toimii ja on "ilmanen", mutta kyllä ton puhelun joku toinen omistaa nyt. Lainaa vain sano Hurmerinta ja nyt on kuvat ja puhelut ja kohta ajatuksetkin herra Geen tai Omenan?
Mummi ja veljenne viestii tyttärentyttären kaa wasapilla. Ei sitä noin kirjoteta, mutta noin sen kuulin, kun liittymämyyjätäti pahotteli, että mulla ei oo tässä liittymässä tesktaria lain. Use wasapi my man, sano typy. Mikä vitun vasapi. Väiski sano alvariinsa kaverilleen Repe-sorsalle:" what's up duck?". Siinä sulle wasapi. Omenamaailmassa kaikki on toisin -päin persettä- ja WhatsApp on ninkun puhelin ja siinä on tekstari. Edistyksellinen espanjalainen käyttää tätä WhatsAppia eikä tartte tesktaria. Janna kun panee viestin, se on lyhyt ja perässä naamioita. Pappa on kuiva ja naseva.
Näin sitä pysytään väleissä. Etäisyydet kutistuvat. Lukija pitää veljeänne huuhelina, kun se kyselee teleporttauksen perään: Ruumis pannaan purkulaitteeseen ja puretaan järjestelmällisesti molekyyleiksi, kaava lähetetään puhelimella ninkun tekstarina, Tuwalun saarelle ja siellä kaavan mukaan samanmoisista molekyyleistä kootaan samanmoinen ukko. Matka taittuu joutuin eikä aikaero häiritse. Samalla kaavan vois lähettää Tokioon ja ukko vois olla Tuwalulla lomalla ja Tokiossa töissä samaan aikaan, hyvä.
Trumpin lähettäminen Moskovan rauhanneuvotteluihin epäonnistui. Varis oli tehnyt pesän linkkimastoon, mutta kukaan ei ollut pahoillaan.
Aikuistenoikeesti atomien väliset sidokset on mahottoman lujassa. Energian tarve purkuhommissa veis pallolta kaiken energian eikäkait ees riittäs. Mutta jos sillä sen Trumpin sais purettua nin tulevaisuudessa voisivat miettiä kannattaako koota?

Pauli soitteli ja ehdotti, että kaasutellaan Fuengirolan Bb'lle pyhänä puoleltapäivin. Suomalaismotoristeja kokoontuu sinne viikonloppuisin ajelu mielessä. Menin paikalle jo hyvissä ajoin. Paulikin tuli, kun vähän hoputin. Paikalla oli lopulta toistakymmentä pyöräkuntaa. Kelpo veikkoja, noin ensituntumalta!

Jossain vuorilla. Pauli Hondan mannekiinina.

Kahvit oli juotu ja matkaan murs! Ei sitten harmainta hajua minne? Seurasin kyllä keskustelua kohteesta, mutta lopputulos jäi hämärään. Vuorille lähdettiin ja Coin ohitettiin. Siitä pikkuränniä kohti Alozainaa tie 366 ja sieltä 354 meillepäin. Pikkusen ennen 357'n ristiä on rafla tien ohessa ja sinne koko kööri tapaksille. Olivat euron kappale ja aikas isoja. Join pikku kaljan. Tapaksen osto olis vaatinu sormella osoittamista, epähienoa?! Kun muut jatkoivat Fuengirolaan, minä kurvasin Aloran kylille ja siitä onnellisten laaksoon mummin hoiviin. Hirmuinen motoristikin vaatii hoivaa!

Ens viikolla sataa. Alkaa jo tänä yönä. Emme ajaneet länteen tänään, koska sateet tulevat sieltä. Paratiisissa sataa, onko enää millään mitään väliä?

Easy Rider

Tuli booxtveeltä. Semmosella täällä SuomiTV näkyy netistä. Katsoin pitkästä aikaa pätkän alusta. Vaikutus oli varsin perinteinen: työnsin HDeen ulos tallista, pesin ja kuivasin. Sai jäädä pihaan yön yli. Aamupäivällä kolmen tunnin vahausoperaatio ja voila! Ratsu oli valmis kujalle. Täällä on nyt sen verta vilponen, että voi pukee nahkat. Nahkatakin päälle Old Farts -liivi, jonka selkämyksessä Väinämöinen viiksineen hautakiveen hakattuna. Pia on originaalin Klubi-askin kanteen luonnostellut. Gallen-Gallela ja Pia ovatkin ainoita, jotka Kalevalaa ovat kuvanneet jumalaisesti. Lisää Piaa voitte nähdä profiilissani: salaperäinen hymy on öljyväriä kankaalla.

Näinkin uhkaavana saattaa katse pohjoiseen avautua! Silti baanalle.

Koneet tulille ja paikallishuoltikselle tankille. Täällä ei pidä itse tankata, vaan tyttö tulee ja tankkaa. HD on kuitenkin omansalainen tankattava. Helposti ryöpsähtää mekolle bensaa, eikä saa täyteen laittaa, kas voipi vuotaa täytenä hetken. Siispä päättäväisesti tartuin itse pistooliin ja sanoin:" senorita, no, no, no" ja osoitin itseäni koko kämmenellä. Sain tankata itse. Näin meillä espanjankielenomainen kommunikaatio käy. Repsol-huoltiksilla pitää ensin käydä maksamassa ja sitten tankata. Asiakkaaseen ei luoteta vaan lähtökohtaisesti hän on roisto eikä maksa! Ja mistäs sen tiedät paljonko sinne mahtuu?
Kaasutin kolmeviivseiskaa hetken pohjoiseen ja kurvasin kylätietä vuoren takaa. Pientä oli ränni. Hyvä jottei tarvinnu vekslata kiperimmissä mutkissa. Asfaltti oli tietysti sileä ja laadukas. Pitoakin oli, kun ei liikenne ollut vähäisyydessään kuluttanut tietä kiiltäväksi. Aloran isossa ympyrässä meininki on toinen. Ympyrä on kallellaan ja alareunassa kurvatessa kallistus on melkoinen vaikka mopolla hissuksiin koittaa kurvata. Holja tunne kun etupyörä lipsuu ja lipsuu. Pysy veljenne pystyssä. Kuten sanottu: kivun ois kestäny, vaan ei häpeää! Kiiltävä asfaltti on paikoin niin liukasta, ettei lakeerikengän nahkapohja saa pitävää otetta. Mummi aika ajoin työtää kätensä veljenne kainaloon hakien tukea ja turvaa. Moinen luottamus on tehokas lämmitin.

Eilen illalla lähdettiin naapurikylään syömäreissulle. TripAdviserilla oli arvioita kylien ravintolatarjonnasta. Viistähteä saanut oli tavoitteemme. Alhaurinin raflakadulta löytyi parkkipaikka. Puhelimessa oli ravintolan mainos ja siitä linkki Google-kartalle. Nappi pohjaan ja puhelinopastusta seuraamaan. Matka oli parikytä minsaa vanhaan kaupunkiin päin. Käveltiin moisia mäkiä, kas Alhaurin on vuoren kupeessa. Omenapuhelin meidät ohjasi paikkaan, jossa ei ollut raflaa edes lähellä. Raflan osoite oli kartalla eri kuin mainoksessa. Aikamme pyörittiin ja palattiin lähtöpisteeseen. Tunti siinä hupeni ja kunto kasvoi. Tuttuun intialaiseen päädyttiin. Voikana oli valintani. Hieno, pehmeä aromi. Voin suositella.

Intialaisia herkkuja. Kuva on mummin puolelta: hummeri on hukkunut riisiin!

Polkupyörän sisärenkaannäköisessä on riisiä ja kurkkua. Muut herkut mummi tunnisti, minä en?

Tänään poikettiin Fuengirolan markkinoilla. Se on kuin toripäivä Suomessa. Rättejä parin hehtaarin verta ja vihanneksia hehtaari. Kaupallisesti orjentoituneelle taivas, muille hiostava. Keraaminen pata pernalaatikolle ja rääkyvä apina Lumille ynnä aamutossut mummille, siinä ostokset. Lounas piti nauttia ja suunnattiin junakatua los Bolichesiin päin ja japanilaisen kohdalla stop. Luettiin lounaslistaa kun japsitypy meitä neuvoi jäämään. Otin alkuun kurkku-riisi-rullaa. Oli hyvä ja pysyi kohtuu helposti tikkujen nokassa. Rullaa on hyvä uittaa hetki soijakastikkeessa, jos pysyy puikoissa. Menin vahingossa lykkäämään vasapia sellaisenaan suuhuni. En suosittele koklaamaan, kirvelee kitusia. Mummi veti rullan, jossa raaka lohi oli päällimmäisenä. Pääruokana pihviä, joka oli paloiteltu valmiiksi - puikkosyöntikelpoiseksi. Kastike oli eri pytyssä ja vallan maistuvaa. Jäätelöä ei onneksi pitänyt syödä puikoilla! Mennään toistekin. Ruokalajeista juopuneen kokin pallokala on listalla seuraavaksi?

Maailman hauskin mies on Ismo Leikola. Ukon hatara olemus, Columbo-ajoitus, tankeroenglanti... kaikki osuu kohdalleen. Jutut on hyviä, sanoisin naurettavia. Sitä vaan mietin, että kuinka hauska juttu kirjoitetaan? Voit istua alas ja päättää: nyt kirjoitan haukan jutun, jolla ilahdutan ystäviäni illanvietossa. Ei vaan onnistu. Sitten yön hiljaisina hetkinä ajatus liikkuu svääreissä, solisee purona. Ei vaan aamulla muista mittään. Paljon meni taas hauskuutta hukkaan! Leikolanpojallakaan ei kauheen montaa juttua ole, mutta se on vaan niin saatanan pelle että ihan naurattaa, kolmannellakin katsomalla ja vielä neljännelläkin ja vielä sama kuus kertaa englanniks! Sitten on tää oma lajinsa: verbaaliakrobatia. Hoki on hyvä: mennäänkö satamaan? Eikun satakaa tässä vaan! Tai Tunppi: käännös Doorsien Light my fire -biisistä. Lait miut pallaan. Viimeisellä tuomiolla, jos siinä saa jotain sanoo ja hyvän jutun partasuu-ukolle heittää ===> pääsee taivaan iloihin. Ukko varmana haluaa kuulla lisää.

Näitä juttuja kun kirjottelee, vois lukea kommentti jos kaksikin. Kommentoi sinä lukijani! Se ei ole mahdotonta vaikka kaiketi ei helppoakaan. Edellyttää jonkinmoista kirjautumista google plussaan? Mummi, tuo luonnonlapsi, kokeili ja onnistui. Ei osaa itsekään selittää kuin se kävi? Kokeilkaa, olkaa kuin mummi!

Istu ja pala

Oliko Aleksis Kiven sanat? Meillä on vilposet ajat. Paikalliset sanoo, että on kylmempää kuin keskitalvella. Yöllä oli kuus ja päivällä noin 18 plussaa. Auringossa ja suojassa pohjoistuulelta voi lueskella rakkausromaania kelteisillään. Aurinko on täällä tehokas, vaikka sama pallo se on sielläkin: tulokulma ja näkyvyys eroavat. Kirjoittelen tässä takkatulen loimussa, istun ja lähes palan. Jonkinmoinen temppu oli saada takka toimimaan. Takassa on suora rööri katolle, mutta matkalla kääntyvä sulkupelti ja sen yläpuolelle ritilä takan rungon sisään ja siitä venttiilien kautta huoneilmaan. Mikä idea? Alkeellinen viritelmä. Ei varaa lämpöä, mutta antaa discotunnelmahämyä. Eikä kuivu verkkokalvot.  Venttiilit vuosi savua sisään hulvattomasti. Oli mukana harrikkaukolla kuumakestosilikonia, jolla venttiilit tiivisti.  Punanen ei oikein istu, mutta ei enää savuta. Nyt on kuumat oltavat ja aamulla taas kylmät. Koko maapallo on siirtymässä kylmään jaksoon amerikanhitleri hinaajana.

Kaasuteltiin mummin kaa Miramarin ostariin Mijakseen. On Espanjan ideaparkki. Lähteissä olin laittamassa punasia ikuisuusfarkkuja jalkaan, kun mummi toppuutteli: just pesin noi maastohousut, pidä nyt niitä vielä. On ne punaset nin saatanan kuluneetkin, ettei sun kaa kehtaa kulkee, sano mummi. Maastopökät on mummi itelleen ostanu Hollannista vuonna nakki. Miellyttävästi puuvillainen ja oiva, katu-uskottava, maastokuosi, okei mennään näin!  Kyllä siellä käydä voi, on tilava parkkihalli. Kaupankäynnin suurin ongelma Espanjassa on auton saaminen parkkiin! Taskuperuutus on lähtökohtaisesti perseestä. Kääntyvät takapyörät olis ratkaisu, mutta nekin ovat siis perseessä, ihan noin fyysisesti. Siis asiaan: katselin siellä sitten farkkuja, kun ne tressmanpunaiset on mummin mielestä kuluneet. Näissä "uusissa" on ihan harsomaisen röpelö kuosi ja rakenne. Housuissa, noin perinteisessä mielessä, on kolme reikää: yhdestä sisään ja jalat ulos kahdesta plus ehkä taskut. Minun punaset ei ole lainkaan kuluneet verrattuna näihin uusiin. Mummi kehtaa vaan kulkea ohessa, veljenne on näin mitaten sopivasti muodikas?

Paikallinen autokauppiasJuan soitti, että hidalgo Veljenne auton paprut on tulleet viranomaiselta ja noudettavissa. Ihan omaa rotuaan nämä autokauppiaat! On sitten mikko, janne, jokke, juan...tämäkin olis heti ollu vaihtamassa tätä ihan uuteen samanmoiseen, tai olis tossa pikku Ssossuyang kaupunkiautoksi senoritalle. Sanoin, että senorita on mummi eikä ole ajanu autolla miesmuistiin. Käteltiin, ei halattu. Poskisuukot ois varmistaneet ikuisuuspoissaoloni!
Suomessa on lunta. Alfa oli siirtynyt Automyynnin pihaan Mian toimesta. Ei sellasta kukaan syksyllä osta, avoautoo! Penalta kyselin säilytyspaikkaa. Sopii sinne jenkkien sekaan, sano Pena. Soitin myöhemmin Kassulle, jos hoitais siirron. Jos siis mahtuu hyttiin. Kerran Kassu ajo meitin Fiat Spiderin honkkarille ja valitteli ahdasta ohjaamoa. Alfassa on hiukan isompi - kai? Ehtiköhän ennen lumisateita Kassu?

Hitaasti, kiiruhtaa hitaasti, veljeni! Olen osallisena perunkirjoituksessa, ilmoitti pankintäti sähköpostilla. Olemme irtisanoutuneet lamasuomesta ja osoite on täällä nimettömällä tiellä Andalusiassa. Silloin, kun perunkirjoja rakennellaan, pitää henkikirjoittajalta saada olemassaolovihje. Suomessa on keskitetty väestörekisteri, josta viranomainen voi saada ukon henkisyydestä todisteen. Veljenne on nyt kirjoilla Espanjassa ja pankintäti haluaa elossaolotodistuksen minulta, virallisen. Kenelle luuli lähettäneensä sähköpostin, vainajalle? Keltä sen täältä saa?
Mentiin kaupungintalolle, jossa oltiin kaupungin asukkaiksi kirjattu. Typy ehdotteli sossua ja minä kyselin notaaria? Käytiin ensin sossussa. Komee paikka, mutta ei meitä varten. Siis notaarille hepolaukkaa kulki tie. Google-kääntäjällä olin luonnostellut asiaa itselleni, mutta virkailija puhuikin englantia. Huomenna uudestaan ja kääntäjä mukaan, sanoi ukko. Huomenna tultiin ja tulkki olis pitänyt olla mukana. Ei osaa notaari kuin vain espanjaa. Ei ollut Google-tulkki riittävä. Siitä lakimiehelle ja kova selvitys asiasta. Nyt kävi englanti. Veljenne haluaa todistuksen, että on hengissä. Kyllä sellaisen saa notaarilta: minä veljenne Nieminen täysissä sielun ja ruumiin voimissa plaa, plaa ja nimi alle. Tule perjantaina klo 11. Mentiin kun käskettiin. Tunti ja kolmevarttia kun notaaritar otti vastaan. Oli luonnos, kaks sivua, nimi alle. Asianajaja oli paikalla tulkkina etten kirjoita nimeäni esim vekseliin. Sano, että notaari on nähnyt passinnäköisen ukon toimistossaan: on elossa! Notaari pani myös nimensä alle. Nyt sitten ens viikolla voi sen käydä hakemassa. Lakimies soittaa, torreadorin näköinen oli hidalgo, karamba. Mitä maksaa, ken ties? Pankintäti pani veljenne hommiin ja kas veljenne on jälleen kokemusta rikkaampi ja muutamaa euroa köyhempi.

Arkeen ja juhlaan

Koira on oppinut aamulenkille. Kellon siirrosta talviaikaan Lumi ei piitannut. Jos veljellänne olikin tarkoitus nukkua hieman pitempään juuri tänä aamuna, koira kyllä herättää. Elätti työntää nenänsä isännän kainaloon ja nostaa äijää ylös aamutoimiin.
Isolla aamutoimella luen espanjan  käännöslauseita: he ovat lomalla rannikolla - estan de vacaciones en la costa. Paskahomma onkin opiskelua. Ratska on autossa puheosastolla. Ei brittipoppia, vaan konekivääriespanjaa. Korva nääs tottuu poimimaan tuttuja sanoja artikkelien ja prepositioiden joukosta. Joskus tärppää ja mummin kanssa sanan saloihin yhdessä perehdymme.
Verbit taipuvat persoonan mukaan. Eri ryhmät hiukan eri tavalla. Tietenkin yleisimmät ovat poikkeuksia, epäsäännöllisiä. Olla-verbejäkin on ainaskin kolmea eri sorttia. Suomessa vaan ollaan, mutta täällä kolmella eri tavalla! Suomessa ollaan joskus sillai...
Minä olen varsin huono oppimaan kieliä. Hidas puhumaan ja oikein toivoton ymmärtämään puhuttua.  Jään miettimään yhtä sanaa ja puhuja on edennyt miettiessäni jo seuraavaan asiaan. Mummi kuulee, kuuntelee, ymmärtää ja puhuu reaaliajassa ymmärrettävästi. On sellainen oppija luonnostaan. Minä sille espanjan refleksiivirakennetta koitin selvittää. Piti kieroiluna, mutta tiesi sisäsyntyisesti kuinka se menee. Passiivinen sanavarasto kasvaa väkisin ja aktiivinen tosi hitaasti, kun ei täällä maalla paljon kieltä tarvi. Talitintti sanoo titityy täälläkin. Vielä on tuleva päivä jolloin sanon jotakin espanjaksi!
Kovasti kiinnostaisi espanjan imperfekti tai perfekti. Antavat vain odottaa ilmestymistään. Universaalin imperfektin olen oppinut aikaa: puhut preesensissä ja viitot kädellä olkapääsi yli taaksepäin. Kaikki kielialueet ymmärtävät, että se on olutta mikä on mennyttä.

Radio-ohjelmassa haastateltiin venäläistä kielitieteilijää, joka tutki lähes kuollutta intiaanikieltä Amazonilla: naksahduksia, eleitä, korahduksia... Sanoi elämänmittaiseksi työksi ja piti kieltä erittäin vaikeana oppia. Asiaan pintapuolisesti tutustuneena sanoi epäilevänsä suomen olevan kyllä vielä vaikeampi oppia! Suomen kieliopin viimeinen valopilkku oli agenttiatribuutti, jota ei enää lauseenjäsennysnimisessä salatieteessä tunnisteta. Johanna, äikänope, veljellenne kuiskutteli miksi oli luovuttu agenttiatribuutista. Viimeinen turva oli ajattelemattomasti hylätty. Amerikalla on Jack Ryan, Englannilla double-o-seven ja suomi hylkäsi agenttiatribuutin? Kukas nyt vaklii ja atomipommin kaavan Parolaan toimittaa?

Otsikko viittaa uuteen aluevaltaukseen: juomablogi!
Kun olen nyt mehuja puristellut puhtaasti arkikäyttöön, ruumiinravinnoksi, lisätään tuotteeseen hengellinen aspekti. Siis hengennostattaja lisäaine. Vuokraisäntä kartanoita esitellessään ylisti appelsiinien mehullisia arvoja. Sanoin Rafulle bien, pero con vodka muy bien! Hyvä niin, mutta kokeilepa vodkan kanssa! Rafu oli ällikällä ja selvitti jotain välittäjälle. Yhdessä pyörittelivät päätään. Mitä se tarkoittaa tässä kulttuurissa? Tulevaisuudessa, ehkä jo tänä iltana, aioin kaataa laakeaan lasiastiaan 3/4 -osaa mandariinituoremehua -juuri puristeltua- ja lisätä siihen cointreau-appelsiinilikööriä sormenleveydeltä. Päivä kuluu miellyttävän odotuksen merkeissä. Joo, teen sen tänä iltana.

Yöllä, kun herää ja uni ei heti kohta tuudita veljeänne mailleen, on aikaa sinisille ajatuksille. Näitä hän mietti: Honkiniementiellä asuu ihminen, joka kirjoittaa salkkareita? Untinen-Auel on melkein käynyt Lempääläntiellä? Nixon on ajellut Antinniementietä? Edvin Laine on tehnyt elokuvia Väinö Linnan tuotannosta. Joku saatanan tomppeli meinaa tehdä taas tuntemattoman. Ne Laineen elokuvat ovat ylittämättömiä. Kirves vaan  tylsyy kivihommissa.
Tommosia tulee mieleen, kun mummi kerto, että Ron Howard tekee Beatleksista dokumentin. Howard on vähän ninkun Amerikan Edvin Laine!? Aikas hyvä, mutta erilailla kun Kubrick. Kubrick on ylittämätön, mutta eri tavalla kuin Laine. Mitähän Edvin olis sanonu Stanleylle vaikkapa Kellopeliappelsiinin katsottuaan? Sen kirjan, Kellopeliappelsiini, käänsi suomeksi Mauri moog Konttinen, insinööri ja monialataiteilija jumalien armosta. Puolituttu ja veijari.

Lauantai-iltapäivänä ajeltiin itään. Oikein tarkotuksella Nerjaan päädyttiin. Kiva, pieni rantakaupunki sata kilsaa meiltä. Tyhjää oli jo tähän aikaan vuodesta. Kiireetön tunnelma. Veljenne, eläkeläinen, tunnisti ilmapiirin kotoisaksi. Rannan kävelykatu uinui auringonpaisteessa. Rantakadun penkeillä istui ihmisiä katselemassa aavalle ulapalle ja lueskelemassa. Selvästi ei-espanjalaisia, koska eivät puhuneet taukoamatta. Iltapäivän teema oli ruokailu. Älä ota iltapäivään ruokailuteemaa! Oikeat ravintolat avaavat ovensa seiskalta. Menimme kuudelta turistiruokalaan ja muona oli huonoa - tosin halpaa. Eestin-kielessä halp on huono? Kun teimme lähtöä availi mm. ranskalaislafka oviaan ja listalla oli confit de canard. Olin kaksoispettynyt.

Puhumisen määrästä ja laadusta: Hokille esitteli Cold Wingi -bikeri pyörässään olevaa kypäräpuhelinjärjestelmää ja ehdotti, että Hokikin hommais Harrikkaan sellasen. Ajellessa on kiva jutella eukon kanssa. Hoki sano ettei meillä kotonakaan mitään puhuta!
Jussi taas sano eukolleen kolkytä  ja rapiat sitten: Minä rakasta sinua! Eukko oli tivannu, kun ei Jussi enää ollenkan sano rakastavansa. Jussi sano ilmottaneensa sen kerran ja jos tulee muutos, hän kyllä kertoo.

Hyunday i40  esiintyy edukseen Nerjan costalla

TOKIe: Toisen-Ottama-Kuva-Itsestä

Keittiömestarini Nerjan rantakaiteella

Meidän Mialla on Espanjassa nimppari Moscato (makee ja herkullinen)

Sitrushedelmien satonäkymiä

Hyvältä näyttää varsinniin mandariinin kohdalla. Meillä on tuossa alle puoli hehtaaria mandariinilla ja enempi tulis kun kerkiää syömään ja puristeleen mehuks. Appelsiini myös kypsyy herkulliseksi vitamiinipommiksi. Mehunteko appelsiinista on helppoa: kahdesta tulee mukillinen mehua. Mandariini on työläämpää. Lime myös on keittiömestarilleni aarre. Thai-juttuja kokatessaan käyttää hän lehtiä ja hedelmiä mausteena. Kaupan puolelta pitäisi vielä löytää tähtianista, niin lähtökohdat itämaiselle illalle olisi kohdallaan. Laakeripuu lykkää lehtiä yläpihalla. Kaki eli persimon meidän pitää nauttia aivan kypsänä, muutoin jää kitusiin outo, kuivakka tuntemus. Pitää ottaa persimon sisälle hieman raakana, niin ei lintuperkele ehdi ennen keittiömestaria apajalle. Paprikoita on myös pellossa valtavasti. Olemme niitä nauttineet liki joka aterialla. Ovat maukkaita ja lähes siemenettömiä.
Vuokraisäntä kävi huolehtimassa sitruspuiden hyvinvoinnista: karsi ja ymppäsi. Poltti  leikatut oksat iloisina kokkoina pyhäimiestenpäivänä. Oli täällä vapaapäivä tiistaina. Vapaapäiviä viikolla piisaa. Eivät ole ammattiliitot lepsuilleet eikä liioin katolinen kirkko!
Toivat muutoin Mäkiset ruisleipää, joka pakastettiin pahan päivän varalle. Pari siivua vetäsin yks ehtoo. Lämmitin grillin lämmössä hellästi. Oli hyvää! Salkku saatana ei tykännyt hyvää -> jaska lensi kun varpusparvi. Välimerellispainotteinen ateriointikulttuuri eheyttää suolen sisällön ansiokkaasti jo vuorokaudessa. Kiitos.

Lasse ja Pirre lensivät norjalaisittain paikalle viikonloppuna. Poikettiin vilasemassa ja kutsuttiin kylään. Tulivat lähes empimättä, ennakkoluulottomasti junailivat Aloran asemalle. Poikettiin Aloran linnassa. Linna on melko olematon pytinki korkealla mäellä. Vanhankaupungin läpi mennään. Kadut on rakennettu aaseille ja aasi on se, joka ylemmän keskiluokan korealaiskulkimella kampea mäelle. Muuliakin aivottomampi on se, joka tulee sitä kiertotietä sieltä pois! On sitten ahdasta. Lasse huolehti pää ulkona repsikan puolesta ja veljenne vasemmasta. Etäisyyspiipittimet huusi suoraa huutoo, jolloin etäisyys on alle kymmenen senttiä. Paikoitellen ei tila ollut viittä senttiä autoa leveämpi. Ei naarmuakaan jäänyt autoon, mutta oli liki, oikein tosi liki. Pohjakosketus kerran ilman vaurioita. Jätän linnan elämään elämäänsä. Minua ette siellä tapaa koskaan enää.

Oltiin nin korkeella ettei Lasse ukaltanu edes kattoo!

Aloran vanhaa osaa ja polkuja

Ehtoolla syötiin lujasti ja maistelutin Paulin suosittelemaa Monte Ducay'ta - Tempranilloa, Cabernet Sauvignon, Garnacha 2015. Merkadonassa 1.59€, ei siis aivan halvimmasta päästä. Herkullinen nauttia vaikka vähän vaativammankin läskin kera. Antaa chilille tomeran lisäpotkun ja ryydittää kielenkannan ylistysvirteen!

Kävimme myös Butterfly Parkissa Benalmadenassa. Mukava, kiireetön ja ruuhkaton paikka. Veljenne voi suositella. Perhoset ovat vaarattomia ja kovin viehättäviä. Turhapuro-elokuvassa, Uuno Espanjassa, ministeri metsästi Morpho-perhosta. Minun olkapäälläni istui Morpho puolisen tuntia. Mummilla oli otsalla myös Morpho. Olimme ainoat niillä main, jotka perhoset hyväksyivät lentokentäksi. Komeita lintujakin oli ja kaloja.

Molemmat söpöjä!

Toi värikkäämpi on perhonen

Kävin tilaamassa autolle sen ekan huollon. Viistoistatonnia oli vajaassa vuodessa kertynyt mittarin. Eilen tilasin ja tänään pääsi pukille. Komeeta. Se oli sellanen pikkuhuolto, isompi on kolmessakympissä.  Öljyjä ja suotimia vaihdettiin ja putsattiin pari tuntia. Hiljakseen vuotava takarengas korjattiin myös. Vajaa puoltoistasataa otti konttorintyttö. Hymyili kauniisti ja soljutti englantia soinnukkaasti, joten poikkeamme vuoden päästä uudestaan. Hyundai on nyt valmis taipaleelle.