Coinin työväen musiikkitapahtuma

ja muuta kultturellia on viikonloppuna ollut ilmassa.

Siinä kävi perjantaina kutsu Ginger Pigin olutfestareille. Luvassa oli taas elävää musiikkia. Englantilaisyhtye! Kaikki hyvät yhtyeet on englantilaisia: Beatles, Procol Harum, Yes, Gentle Giant ja sitten tämä, joka nyt juurikin oli täällä. En muista nimeä, tuskin olen koskaan kuullutkaan. Mutta luvassa oli taas taidenautinto ja entisten nuorten kapina. Varsinkin yks ruotsalaisrouva oli ihan torvet-täys-rebel. Sateen uhka väijyi Välimereltä eli bändi soitti siis sisällä. Orkesterin laittaminen nurkkaan on akustinen itsemurha. Nyt vain haavoituimme, koska soittivat kohtuullisen hiljaa. Monenmoisia klassikkoja soittivat ja ihan kohtuu kauniisti. Kuuntele itse. Panin pari pätkää tuohon varsin kattavaan musiikkidokumenttiin alla.

Lauantai oli toivoa täynnä, luvassa lisää musiikki-ilottelua: Coinin musarit. Ellu ja Jens tuli jokirantaa meille kävellen. Hetki istuttiin patiolla ja siitä suinpäin Coinin kylälle. Minä olin ajovuorossa, kuten aina. Kaikki parkkipaikat tietenkin oli tumpattu täyteen työkansan kulkimia. Tavasta, jolla täällä pysäköidään autot, riittäisi ainesta sadaksi vuodeksi Valkeakosken Sanomien yleisönosastoon ja tänään tärkeää Valkeakoskella -nettipalstoille. Parkkeerasin Hyundain varsin eksoottisesti hiekkarinteeseen, johon kukaan ei ollut vielä uskaltanut ajaa. Siinä pysyi ja lähti vielä yöllä poiskin. Jos olis satanut, olis löytynyt vaunu mereltä. Huvittaa katsella nettiuutista, jossa auto on parkkeerattu kahteen ruutuun. Mikä uutisarvo!
Ja asiaan. Käpyteltiin kolmiotorin läpi ja istahdettiin baarin terassille, servesas porfavour! Lauteilla oli naikkonen ja äänilevyä käsimenetelmäisesti eestaas vatkaava instrumentalistimies. Tämä järkyttävä kokemus oli espanjalainen räp. Jos ei ole pakko, ei pidä kuunnella. Sanomaa en voinut ymmärtää, mutta musikillisen osuuden puuttuminen täysin, pistää uskomaan sen olevan mahtava. Väki kuunteli haltioituneena, niin nuoret, kuin vanhat. Lapset olivat ainoita, jotka viis veisasivat moisesta hölynpölystä. Lapsissa on Espanjan tulevaisuus.
Vuoro vaihtui ja espanjaksi laulava aikuisrockorkesteri aloitti setin. Kansa lauloi mukana kertosäkeet. Kummallista? Kuinka ne osaa?
Mummin kaa poikettiin turkkilaisella Kebabilla aukion laidalla, vähän ninkun back stagella. Tämä anti oli kaikin puolin kohtuullinen. Hyvä maku ja edullinen hinta: ranskalaiset, pitakebab ja olut 5,50€.

Illan matka jatkui kirkon aukiolle. Luvassa oli, kello kymmenen, melkein Nirvana. Jäätelöbaarin pöydässa istuskeltiin ja minä join kuskin-Colaa. Lavalle ei ollut aivan paras näköala, koska puiston puu osui näkökenttään. Ääni kantoi loistavasti. Kolmikko alkoi soiton myöhässä. Räime ja roikina oli varsin yksinkertaista, mutta miellyttävän tehokasta. Jos pitää soittaa oikein saatanan lujaa, niin noin se juuri pitää tehdä! Akustiikkakin toimi. Kauniita melodianpätkiäkin löytyi sieltä ja täältä. Äijät oikein hikoili Espanjan illassa. Lämmintä oli tosin aivan riittävästi, ehkä 25. Hyvillä mielin saatoimme poistua Coinin musareilta. Ellu ja Jens jäivät vielä täydentämään koomaa. Autokin irtosi hiekkarinteestä kuin itsestään.
Mikä parasta: itse tapahtuma on niin herralle kuin työläiselle ilmainen. Näitä juhlia on useampia vuoden mittaan. Reilulla parilla kympillä saa musarivieras kohtuullisen kännin ja vatsansa täyteen, lisäksi päässä kaikuu vielä aamullakin musiikin jälkikaiut. Toivottavasti ei espanjalainen räp?

Facessa oli kiertänyt ilmoitus auto- ja motskaritapahtumasta Villenueva de Algaidasissa, bar MaTa. Paulin kanssa aamusella kovaa laukkaa sinne, ties mitä hienoa on nähtävää. Sadan kilsan päässä oli kurja autoparaati ja Vespa. Vanhin auto tais olla se pollariauto keulilla. Muuten ihan mukava ajelu Andalusian ylängölle ja takaisin. Niin ja olihan jonossa komea Fiat Spider!

Kohtuus

Mikä se on, kun ei oo yhtään mittään?
Se on Kossupullo kolmeen mieheen!

Mikä on kohtuus espanjalaisessa ilmanalassa? Sekö, että ensin ei sada neljään kuukauteen ja sitte yhdessä yössä 250mm. Ja teiden rakennusaineet huuhtoutuu jokeen, pihassa on savikerrostuma, olohuoneessa vesiämpäri puolillaan, törkyä siellä sun täällä. Rakvaattori tuli just muodostamaan uudelleen tieyhteyttä meiltä ns.sivistykseen. Nopeita ovat.
Joiltakin on sähköt poikki ja joiltakin omaisuutta mennyt pesuveden mukana.
Eipä silti, olin kyllästynyt jatkuvaan helteeseen.
Ensi yönä luvassa lisää sadetta ja ukkosta. Ja siten myös jännitystä!

Mummi siivoo jo pihaa, vaikka lisää on luvassa?!

Mummin serkku Arja ja mies olivat käymässä. Eilen käytiin vielä moikkaamassa Fuengirolassa. Piti menemän ruokajutulle Munciesiin, mutta just oli torstain kiinni: suursiivo. Käytiin siis Gu'Dammissa. Niillä on oiva snitsel ja Bayerin pernat oheen. Voin suositella. Ota se, jossa saa mukana pippurikastikkeen.

Tuosta meni tie ennen sadetta. Yöllä on ollut vettä melkoisesti
uomassa. 

Kirjoista pitää laittaa juttuja aina kun vaan mahdollista:
Pekka Mutanen on inkeriläinen lähtökohtaisesti ja kirjailija. Perheen kohtaloista laati kirjan Siperia opettaa kestämään.
Toistan mitä sanoin viimeksi kirjoista: elämänkerrat ovat uskomattomia.
Kirjailija Mutasen perhe on kokenut sellaiset kohtalot että voihan rähmä. Pekka-poika ei sorru paatokseen eikä juuri syyttele tai etsi syyllisiä. Ajat vain olivat sellaiset, että näin siinä kävi. Pekka Mutanen palasi Suomeen monen mutkan kautta ja kuinka kävi hänen perheensä? Lue! Alku on erikoinen, liittyy Espanjaan.
Teininä luin Taisto Huuskosen Laps Suomen ja lievästi järkytyin: näinkö työläisten paratiisi kohtelee ottolapsiaan? Taiston teoksesta on otettu neljätoista painosta.
Molemmat herrat kuuluivat Karjalan kirjailijaliittoon. Pekka oli puheenjohtajakin.
Nämäkin teokset luovat syvyyttä ajatukselle oman elämän vaikeuksista ja riemuista. Ninkun nyt tää viimeöinen sade?

Kapinalliset

Nuorisomusiikki, Rock&Roll, on kapina. Siinä nuoret ottavat etäisyyttä vanhempiinsa ja aloittelevat itsenäistä oloa ja eloa. Nuori kapinallinen neito pukeutuu rohkeasti, rohkeammin kuin äitinsä konsanaan. Pojalla pitää olla pitkä tukka elikäs fleda. Housut on valmistettu heikkolaatuisesta työvaatekankaasta ja haalistuvat joutuin yllä. Puheet on roiseja ja tyttö sanoo, että voi juku, johon poika vastaa, että sans muuta, himskatti. Väkijuomia nautitaan viljalti. Viidakkomusiikin eroottisessa melskeessä vartalot liikahtelevat ja koskettavat toisiaan tilan ahtaudessa. Nuoripari saattaa tässä kurimuksessa ajautua esiaviolliseen suhteeseen, joka sitten jatkuu eläkeikään asti.

Kaija ja Pirjo oli meillä kylässä Turusta asti. Matkanjohtajan elkein vein heidät ja Mummin Ginger Pig tanssiravintolaan elävän musiikin äärelle.

Stailasin neidot bilekuntoon. Kaikista
oikeenpuoleisin on muovia.

Huomioita

Edellisestä jutusta huomaa valpas lukija, että veljenne aika lentää siivin. Niin kiire ei saa olla , etteikö joutaisi kirjaa avata. Kirja vain on ihmisen paras ystävä ja tuo väriä harmaaseen arkeen.

Jo ajat sitten kahmin antikvariasta minulle tuiki tuntemattomien kirjoittajien teoksia, yksi oli Wilbur Smith, Afrikan Topelius. Sittemmin luin hänen koko suomennetun tuotantonsa. Melkoinen pino. Espanjaan asti raahasin Egypti-sarjan: Kertomus Taitasta, joka nousi orjasta jumalaksi. Melkoinen satu, mutta tempaa kyllä lukijan mukaansa.
Wilburiin innostuu helposti, pitää saada lisää! Tässä kohtaa malttia. Googleta Wilbur Smith ja tutki kuinka kirjat liittyvät toisiinsa. On yksittäisiä teoksia, mutta moni kirja on jatkoa toiselle. Etsi niitä ketjun ensimmäisiä, niin saat hommaan tolkkua. Taitan tarina alkaa Joen Jumalasta. Onnea etsinnöille.

Luin muutamia elämänkertoja. Ihan oikeiden ihmisten, ihan oikeista elämistä. Siinä tuli muutaman kerran mieleen, että jos en tietäisi tämän olevan tosi, en sitä fiktiiviseen teokseen laittaisi, koska on niin uskomaton juttu. Totuus on tarua ihmeellisempi.

Edward Radzinski kirjaili toveri Stalinista varsin suorasukaisen elämänkerran. Isä aurinkoinen tapatti urallaan yli sata miljoonaa ihmistä. Fiktiona melko yliampuvaa. Yritä uskotella lukijalle, että sellainen murhamies on olemassa. Teos menettää uskottavuutensa. Floppi, ei myy. Elämänkerrassa tieto lisää uskoa siihen, että Stalin oli vittumainen mies. Ihan oikeesti. Oikea kelmi ja viehättävä seuramies, peluri, joka laski monta siirtoa eteenpäin.
Neuvostohistoria jos alkaa kiinostaa, lue myös Salibury, Harrison E. Leningradin 900 päivää. Piiristys kesti jotakuinkin noin kauan. Suomipoika teki vähän ilkaa eikä tukkinut kaikkia mahdollisia huotoreittejä pohjoisessa. Mannerheim taisi olla kaukaa viisas.
John Reed: kymmenen päivää, jotka järisyttivät maailmaa. Amerikkalainen lehtimies oli vallankumouksen silmässä ja kirjoitti sittemmin tuoreeltaan kirjan. Kuvaa mainiosti kuinka hilkulla bolsevikkien valtaan nousu oli ja kuinka häikäilemättömän taitavasti homma hoidettiin. Taas totuus voittaa fiktion jännittävyydessä. Reedistä on tehty elokuva Red.

Sodassa ja politiikassa pysyäksemme, Edwin Linkomies oli Suomen pääministeri 1943-44. Jatkosota oli meneillään ja tehtiin kovia päätöksiä Suomen kohtalosta. Edwin-herra ei ole kovin tunnettu poliitikko, harva tunnistaa. Mainiosti voit tutustua herraan, kun luet hänen teoksensa Vaikea Aika. Sen hän kirjoitti kiven sisällä tuomittuna sotasyyllisenä. Exakti kuvaus Suomen kohtalonhetkistä. Minusta on erityisen merkittävää, että hän kirjoitti teoksen ulkomuistista, ilman lähteitä, kaikki oli nupissa, tarkassa järjestyksessä. Vanki ei saanut lupaa käyttää muistiinpanojaan. Kirja julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen, lienee ollut seitkytluvulla?
Linkomiehen ura oli toisaalta yliopistossa. Hän oli ikäänkuin sivutoiminen poliitikko.

Tytär kertoo isänsä elämästä ja urasta: Kukka-Maaria Karjalainen, Isä. Se isä oli Ahti Karjalainen. Lämminhenkinen teos vaikeasta aiheesta. Maailma on sillä mallilla, että on paljon alakohtaisia kiusattuja: koulukiusattu, työpaikkakiusattu, ristiinnaulittu. Ahti Karjalainen oli valtakunnankiusattu. Ahti itse sanoo:"Meillä jokaisella näkyy olevan oma kohtalomme, minulla se oli vallan kummallinen". Minua taas vähän itketti...

Conn Iggulden, tuo mainio historian kuvaaja: Tsingis, Caesar, Ruusujen sota. Niin mitä meni mies tekemään? Keksi oman maailman ja kirjoitti siitä varsin huonon kirjan: Darien suolan valtakunta. Lupas, onneton, vielä jatkoa. Itse kehuu parhaakseen? Siinähän kehuu. Älä lue!

Lue sen sijaan Bernard Cornwellin Uhtred-sarja. Alkaa: Viimeinen kuningaskunta. Jatkuu siitä ainakin kymmenen kirjaa eteenpäin. Viimeinen ei ole vielä pokkarina. Se olisi yhdestoista. Sovitettu Englannin historiaan kirjailijan mieltymysten mukaan. Lue!

Hei hulinaa

sano Alina(a), kun kirnuun putos.

Monen moista väkeä on poikennut. Viimeks oli Janna ja Jerry huoltajansa kanssa.
Tivolissa käytiin Benalmadenassa. Mummin kanssa pysyttiin maan pinnalla, mutta nuorempia vatkattiin konevoimalla hartaasti.
Osaavat nyhtää turisteilta eurot. Tivoli World on Särkänniemeä vaisumpi paikka, noin sivustakatsojan silmin arvioituna. Jos on huvipuistoluonne, voi siellä poiketa, en minä kiellä!
Fuegirolassa meren rannalle oli pantu pystyyn pomppulinna-liukuri-kombinaatio. En mennyt, mutta lapsoset meni. Päivä siinäkin hurahti. Sitten hurahti toinen päivä Algecirasissa Bahia-vesipuistossa. Väenpaljous ei ollut tukahduttava, väljempää kuin Aqua Mijaksessa. En mennyt liukureihin, mutta penskat meni. Mummikan ei mennyt.
Miramarissa piti käydä ostamassa vaatteita vuodeksi eteenpäin. En ostanut mitään.
Ginger Pigin karlåke käytiin laulamassa läpihuutojuttuna. En laulanut, eikä mummi, mutta Mia kyllä.

Lapset pitää elukoista ja mummi, siksi elukkajutut on tärkeitä.
Paulinella ja Williamilla piti poikkeeman katsomassa elukoita: koiria, kissoja, aaseja ja hepo.
Joen rannassa, satametriä meiltä, oli viikonloppuna sellainen elukka-feria. Oli muuleja, aaseja, hepoja, härkiä, lehmiä, sikoja,  brittejä, näytöksiä, mutta ei siipikarjaa, pahus. Viikon kunnanmiehet laitteli paikkoja ja sitten kahdessa illassa kaikki oli ohi. Pari päivää siivousta päälle.
Täällä on jos jonniinmoisia kissanristiäisiä ympäri vuoden, vuodesta toiseen. Yleisin juhlan aihe on neitsyt! Se on kauaskantoista väestöpolitiikkaa, kun neitsyys on kovassa kurssissa. Kannatan! Olenkin jo siinä iässä, että hui hai.

Auringonpaisteessa hiekka kuumenee polttavaksi. Askeleen
tulee olla määrätietoinen, jotta ei jalkapohja paistu.

Kun ajaa vuoristoratavaunua pitää olla tarkkana.

Porakaivofirma mainosti, että vettä
jo toisessa polvessa? Tässä on kolme
polvea. Saman näkösiä?

Naaman vetää hymyyn tämä
tivolin ilo ja riemu. 

Tällainen ryhmä ilmestyi ovelle: Erno, Tuire, Janette ja Jari. Pyysin astumaan sisään. Veivät matkalaukut makkareihin ja pulahtivat kohta altaaseen. Meillä on ollut täällä kohtalaisen kuumat oltavat jo pitempään.
Rondassa piti käyttää vieraat. Aikataulu oli tiukka. Maj-Brit meitä kuskasi tila-autollaan, jotta mahduttiin kaikki mukaan.

Nuorisolla tuli hiki.
Otin mukaan aamulenkille.

Yhdet häät piti juhlia Alhaurinin El Miradorissa. Sellainen kansainvälinen vieraskaarti: brittejä, espanjalaisia, venäläisiä, irkkuja, norjalaisia ja jenkkejä. Ei saa unohtaa kahta suomalaista.
El Mirador on erikoistunut hääjuhlien järkkäämiseen ja kaikki sujui kuin tanssi.
Meillä asui häävieraita. Mukavaa väkeä. Naurettiin kovasti. Minä en aina ymmärrä englanninkielen nyansseja ja saatoin paikoin nauraa vain, koska muutkin nauroivat. Mummi kyllä ymmärtää! Siis nauraa oikeassa kohdassa.

Häävieraita meidän patiolla

Operettisävelmiä kuuntelemssa oltiin brittiseurassa Alhaurin
golf hotellissa. Aika hyvät tarjottavat. Laulut oli ??

Tässä liki asuu Mike Sterling, operettitähti, jonka Diana tuntee. Ollut mukana West End tuotannoissa: The Phantom of the Opera, Les Miserables, Evita... Pitää ukko lauluiltoja kuppiloissa ja kerää hyvän yleisön.Valmiiden taustojen päälle äijä lauleli eikä vakuuttanut. Rahastuksen makua. No, Diana ja Gurney meitä houkutteli mukaan, tämä oli nyt toinen kerta ja ehkä viimeinen. Paikka oli hieno, komeet näköalat. Golf-kentät siintivät houkuttelevina rinteillä? Tähtitaivas kattona. Mukana oli myös pariskunta, nimet eivät veljenne muistiin painuneet, ei. Mukavia olivat, eläkkeellä.

Nyt saa kysyä. No kysy! Siis onko eläkkeellä tylsää?
Ei ole tylsää, on vauhdikasta.
Pistän seuraavaksi tulemaan kirjallisia huomioita, piakkoin.

Flamencoa Alozainan yössä

Tsai-jai-jai...
Komsta Jylhä: Peltoniemen Hintriikan surumarssi tai Hasse Walli: Konevitsan kirkonkellot. Siinä on suomalaista kansanperinnemusaa söpösti.
Mustalaisporukka pistää haiseen Alozainan yössä: se ei ole söpöä. Se on rajua!
Flamenco on varsinainen kulttuuripommi. Arabivaikute kuuluu laulussa lujasti. Minareetissa rukoukseen kutsuva muslimi kuulostaa samalta kuin joikuva mustalainen, mutta ilman tuskaa. Sellainen tunne, että pedaali on jäässä, jalka lipsahtaa jyrkässä ylämäessä voimainponnistuksen ollessa vahvimmillaan ja pyörässä on runkoputki siinä ylhäällä. Ai-jai-jai, mutta jäi sentään óle!
Neekeriorjavaikute on ripauksittain kuultavissa. Siitä mustalaiset kehitti aivan omansa musiikin.
Lue! Ildefonso Falcones: paljasjalkainen kuningatar. Rankka kuvaus mustalaismeiningistä 1700-luvun puolivälissä.

Ilta oli lämmin. Tosi mukavaa seuraa pöydällinen. Ruokaa ja juomaa tarjolla. Soittoa, laulua ja tanssia...
Alussa muutama tanhuryhmä. Espanjalainen morsein laittaa tanssimekon ja tanssikengät jalkaan ja muuttuu, niin, se morsein muuttuu tanssijaksi. Esityksen jälkeen, kun kuteet on vaihdettu, siinä on taas aivan tavallinen espanjatar, kohtuullisen arkipäiväinen. Saattaa olla Lidlin kassa tai kansakoulun ope. Mutta kyllä vaan nainen muuttuu, kun se ottaa tanssijan roolin. Tulinen paketti. Ainakin katsoa? Muuten en tiedä. Pitäisi kysyä Juanilta tai Manolitolta. Mutten kehtaa.

Mukava ilta. Kiitokset Linalle, joka meidät ohjas paikalle ja tuli itsekin kyytiin. On hieno istua illalla ulkona, kun lämmintä on kakskytviis ja myöhemmin tähdet näyttää tien kotiin.

Juhannus Fuengirolassa

San Juan on juhannus. Katolinen kirkko on peto värkkäämään pakanajuhlien tilalle jumalaisia tapahtumia. Populistista! Vuoden pisin päivä on 20.-22., silloin pakana pistää haiseen. Stonehenge on sopiva juhlapaikka tai Rapolan harju.
Suomalaiset ovat taas mestareita siirtämään juhlia vähän mihin sattuu. San Juan, lienee Johannes Kastajan synttäripäivä, on 25. päivä. Siinä se juhannus oli Suomessakin. Mutta kirkko siirsi sen viikonloppuun. Koska? Miksi?

Rannalle kokoontuvat kansalaiset aattona jo päivällä. Kokkoja poltetaan. Kuormalavoja haetaan kauppojen varastoista polttopuiksi. Kansa on ulkoruokinnassa. Juopottelu on kohtuullista. Espanjalainen ei huku sepalus auki kuin poikkeuksellisesti. Tappelunnujakoita ei ole edes grillijonossa. Väkeä on liikkeellä paljon. Ahdistavat tulemalla elintilaasi.
Capallo Verden porukka on laittanut myyntipisteen hiekalle. Kauppa käy. On käynyt koko päivän. Mekin hotkaisemme grillimakkarat ja salaattia. Lillulainen kyrsä on suomalaisen oloista.
Yöllä on pimeää. Ilotulitus kuuluu asiaan kello kakstoista. Näytös on hieno ja kestää hyvinkin parikymmentä minuuttia.

Rauhassa sai ajella kotiin. Liikenne oli keskittynyt rannalle. Vuoristotiet olivat autiot.

Pieniä rupukaloja paistavat
onnettomat savustajat näin.

Panoramaa rannalta. Edessä Suomi-baari.