Komsta Jylhä: Peltoniemen Hintriikan surumarssi tai Hasse Walli: Konevitsan kirkonkellot. Siinä on suomalaista kansanperinnemusaa söpösti.
Mustalaisporukka pistää haiseen Alozainan yössä: se ei ole söpöä. Se on rajua!
Flamenco on varsinainen kulttuuripommi. Arabivaikute kuuluu laulussa lujasti. Minareetissa rukoukseen kutsuva muslimi kuulostaa samalta kuin joikuva mustalainen, mutta ilman tuskaa. Sellainen tunne, että pedaali on jäässä, jalka lipsahtaa jyrkässä ylämäessä voimainponnistuksen ollessa vahvimmillaan ja pyörässä on runkoputki siinä ylhäällä. Ai-jai-jai, mutta jäi sentään óle!
Neekeriorjavaikute on ripauksittain kuultavissa. Siitä mustalaiset kehitti aivan omansa musiikin.
Lue! Ildefonso Falcones: paljasjalkainen kuningatar. Rankka kuvaus mustalaismeiningistä 1700-luvun puolivälissä.
Ilta oli lämmin. Tosi mukavaa seuraa pöydällinen. Ruokaa ja juomaa tarjolla. Soittoa, laulua ja tanssia...
Alussa muutama tanhuryhmä. Espanjalainen morsein laittaa tanssimekon ja tanssikengät jalkaan ja muuttuu, niin, se morsein muuttuu tanssijaksi. Esityksen jälkeen, kun kuteet on vaihdettu, siinä on taas aivan tavallinen espanjatar, kohtuullisen arkipäiväinen. Saattaa olla Lidlin kassa tai kansakoulun ope. Mutta kyllä vaan nainen muuttuu, kun se ottaa tanssijan roolin. Tulinen paketti. Ainakin katsoa? Muuten en tiedä. Pitäisi kysyä Juanilta tai Manolitolta. Mutten kehtaa.
Mukava ilta. Kiitokset Linalle, joka meidät ohjas paikalle ja tuli itsekin kyytiin. On hieno istua illalla ulkona, kun lämmintä on kakskytviis ja myöhemmin tähdet näyttää tien kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti