Ei ehdi kaikkea

mutta jotain sentään:
Kirjoja ollaan mummin kaa luettu heti paljon! Jens Lapidus viimeksi. Poika osaa kirjottaa komeesti ja arvoituksellisesti. Ikään kuin ei tähtää kohti huimaa loppuratkaisua, joka on kuitenkin lukijalle pettymys, vaan pitää tavoitteen piilossa ja avaa pikkuhiljaa. Jännite säilyy pitkin matkaa. Trilogia Stocholm Noir on huikea. Onko Tukholmassa tosiaan noin kauheeta?
Sitten aivan uskomaton satu: Stalinin elämänkerta Edvard Radzinskin kuvailemana. Joku saattaa muistaa historian tunnilta tämän Stalinin. Jos tarina olisi satu, sitä ei viitsis lukea, koska se on niin kovin yliampuva. Ei noin hullua ukkoo voi olla, ei noin pölhöö kansaa voi olla, ei kellään voi käydä noin hyvä tuuri ja sitä rataa. Mittakaava on käsittämätön: Vuoden 1932 ja molemmin puolin oli nälänhätä Venäjällä. Arviolta kahdeksan miljoonaa neukkua kuoli nälkään. Stalin myi samaan aikaa parhaimillaan 50000 tonnia viljaa Eurooppaan vuodessa. Hyvä Joe! Puhdistuksissa 1937 ja siitä eteenpäin äijä pisti lihoiks enemmän omia, kuin oli kuollut koko toisessa maailmansodassa kaikkiaan sotilaita, siviilejä, juutalaisia, suomalaisia... Paha Joe! Karmeudestaan huolimatta oli sujuva luettava. Hyvä Radzinski!
Fatiman käsi on muhamettilaisten amuletti. Pitäisi antaa suojaa pahaa vastaan. Ildefonso Falcones pani sen kirjan nimeksi. Tuhannenviissataa luvun lopulla arabit oli syösty vallasta Espanjasta ja kristityt pitivät sortokekkereitä jäljelle jääneiden kustannuksella. Tapansa mukaan Falcones kertoo ajasta yhden ihmisen kasvutarinana. Hienosti kerrottu tarina. Kestää hyvin sen tuhat sivuaan. Karmeiden aikojen keskellä päähenkilöllä käy hyvä tuuri ja henki säilyy. Muutoin tarina loppuisi kesken. Hyvä lukukokemus.
Vieraita on käynyt.
Jere ja Nico poikkes. Olivat majoittuneet pieneen kylään Nerjasta ylöspäin. Ajeltiin katsomassa paikkaa. Vuoristotie oli melkoinen pikataival. Kylä oli hieno, pieni ja valkoinen.
Jussi, Maritta, Kalle ja Eeva oli viikon Fuengirolassa, yhteistä aikaa vietimme meillä napostellen ja Opelilla ajellen lähikylissä. Kerroin Kallelle kaikki vanhat härskit jutut, kun se ei niitä ollu kuullu. Välillä naurahti ja sano että kyllä sää oot kauhee! Ei, en minä, vaan ne jutut.
Jake's duo oli myös kylillä ja Koppas-baarissa piti käydä kuulolla. Duossa oli nyt viis soittajaa. Hyvin monipuolisesti soi ollakseen duo. Panin Faceen pätkän.
Perjantaina tulee Hämy, Nina, Sakke ja Sirpa. Aamulla lähden jo vastaan. Se on ollut poikkeuksellisen kuiva talvi. Paikalliset ihmetelly moista. Syystulvan jälkeen tullu vaan muutama tippa. Nyt on pääsiäiseks luvassa saatanalliset sateet ja ukkoset. Että tervetuloo vaan vieraat ja sateet.

Näistä tulee manteleita. 

Jos ei olis verkkoo välissä?
Ei tapahtus mitään!
Aidan takaa on helppo olla iso, paha koira.

Toiset kaverit aidan takana on ihan rauhallisia. Onko sillä parta?

Nispero. Maistuisko sulle?

Vecara on osa luontoa. Sammaloituu, ei vieri. On uupunut. Ford vielä ajossa.

Äijiä Setenilissä!

Mustang kaupan näyteikkunassa Rondassa.

Kuninkaan palatsi on MORO, mutta vain Rondassa, ninkun tamperelaisittain...

Mummi ja Maritta kuvittelee sisustavansa näillä elementeillä? 

Nimpal kauhiast sato, että lehmilläkin oli sateenvarjot. Jos niillä olis siivet,
ninne lentäis!

Tyypillinen espanjalainen nainen:
Aika ärtsy, puhuu koko ajan ja
välillä käy dantsulois.

Meidän kesäterassi on avattu aamukäyttöön. Sillon osuu kivasti aurinko.

Kevät

Kevät on ääniä täynnä. Istuin altaan reunalla, nyt kamera kourassa ja annoin kevään äänten kertyä tiedostoiksi muistikortille. Siinä ohessa tallentui myös kuvaa. Parhammillaan äänten paljous oli viime viikolla, kun juoksuttivat vettä meidän purossa runsaammin. Lienee ollut kastelutarkoitus. 

Puron solinasta mieleen: Popol Vuh - In den Gärden Pharaos. Muistelin, että levyn toinen puoli sisälsi pelkkää puron solinaa, mutta Tubesta soittamani teokset olivat ilmeisesti a-puolen humanoidi-musaa. Onko muisti tehnyt temput? Tähän asti on toiminut erehtymättömästi!

Vicky kun oli käymässä ja käpyteltiin Coinin torilla, niin tuo ampaisi nurkan taakse kuvaamaan ohi kulkenutta koiraa. Koiratuomarit ovat juuri tuota lajia. Palasi takaisin mukanaan pariskunta ja koira. 

-Nää puhuu suomee, sanoi Vicky ja esitteli saaliinsa

Suomalaispariskunta olivat Markku ja Tiina siitä mäen päältä, kun nääs ajat fuengirolaan päin. Soittelin niille viime viikolla ja poikkesivat perjantaiehtoona. Maalima on nin tanan pieni, että tää Tiina ajo Rekkaa Laaksosella kahdeksankytäluvun lopulla. Minä oli siellä kesäpoikana seitenviis. Tiina ajoi MePaa. Jaa, että mitä? Siis sellaista autoa, jossa on littonen säiliö ja sen päällä ikään kuin lava. Meno-paluu, nääs. Ja vielä Sisu, jossa oli siehen aikaan Fullerin suorahampainen laatikko. Ja kytkinjarru. Ei ihan kaikki osannu sillä vaihtaa rohisematta.

Kevät ja mansikka. Nyt on kaupoissa tosi hyviä mansikoita ja halvalla. Halvin tarjous oli Coinin Lillussa 0,46€/kilo. Ei o paljon. Mercadonasta ostin just puoltoista kiloo pelkkää laatua. Oli vähän kalliimpaa: 1.99€/kilo. Muttei sekän paha oo?

Tiina, mummi, Markku ja mun paistamia banaaneja
vanilija jäätelön kera.

Mansikka: maistuis varmaan sullekin?

Tämmösen satulan meinaan laittaa kilpapyörääni.

Minä kuvaan, kun mummi kuvaa salaattia.

Myrskyinen Ronda

Karmea keli riepoi matkailijaa Rondan ylängöllä. Tuuli tuiversi ja vettä vihmoi.Ei ollut turisteja riesaksi, saivat kulkea tyhjiä katuja ja kujia he. Silti Vicky piti näkemästään ja kokemastaan.

Autio on kylätie

jolla ennen raikui 

Sevillassa koiranäyttely

Perjantaina lähdettiin. Tea ja Pauli meni edeltä. Tea oli varannut huoneet, josta kiitos kaunis.
Illalla mummi pesi Lumin hotellin suihkukaapissa. Molemmat sinne mahtuivat, jota ihmettelen. Molemmat olivat myös märkiä ja puhtaita tullessaan. Lumi ei pidä föönin äänestä eikä kuivauksesta yleensä. Kesti sen kuitenkin kuin mies. Lumi ei juurikaan tee tarpeitaan kuin hoidetulle nurmelle. Ei ollut sellaista tässä kaupunginosassa. Tutkimme lähitienoon tuloksetta. Sitten hotellin ruokalassa syötiin: minä hampurilaista ja mummi lammasta. Hamppari toimi, lammas oli outo.
Lauantaina kurvattiin messuhalliin lievien etsintöjen saatossa. Koiran kanssa pääsi hallin viereen parkkipaikalle. Sisällä oli huumaava meteli. Peltihallin akustiikka on helvetin huono. Koirat räyhää ja kuuluttaja kuuluttaa. Keskustelu vierustoverin kera vaatii keskittymistä.
Aikanaan täti arvosteli Lumin ja antoi sertin ja määräsi olemaan rotunsa paras. Yks borzoi-omistaja oli Mummin face-tuttu ja mummi sitä neuvo. Toinen oli setä, joka halus pennun Lumilta. Eihän se ole edes raskaana, tietääkseni?
Ajelimme ryhmäkehän jälkeen hotellille ja siitä kohta dösällä keskustaan. Varsin kaunista on Sevillassa, houkuttelee tutustumaan. Syötiin kävelykadun varressa, kaikki neljä. Taas vetäsin hampparin.
Sunnuntaina oli kansainvälinen näyttely, jossa Lumi sai Cacibin ja oli rotunsa paras, mutta ei taaskaan sijoittunut vinttikoiraryhmässä. Mummi esittää koiran tyylikkästi vanhalla rutiinilla ja saa kelattua vartensa huimaan kiitoon, jolloin Lumin ilmava askellus saa kaiken näyttämään kerrassaan komealta. Aamulenkeillämme haettu pohjakunto kantaa hedelmää!
Kotiin ajeltiin motaria koko matka. Maalaistie on arviolta kolkyt kilsaa lyhyempi, mutta ei yhtään nopeampi. Ei ollut tiellä loskaa, ei jäätä, vaikka on maaliskuu.

Hotelli Ibis oli koiraystävällinen ja ystävällinen. Parkkipaikan
saaminen vaati pientä filunkia. Hyundain nokan takana
näkyviä tolppia piti itse nostella paikaltaan.

Lauantaina oli valtakunnallinen näyttely. Kuvassa
kehäsihteeri, tuomaritäti. Lumi ja mummi.

Mummi äityi hirmuiseen lentoon. Vauhti hirvitti katsojaa.

Jos Lumi suuttuu, noilla hampailla saa aikaan tuhoa. Mutta
ei Lumi suutu!

Mummi ja Lumi pönöttää.

Sevilla on kaunis kaupunki. Keskustan yksi kävelykatu
kuvassa. Ratikka ajaa hissukseen ohi. Oikealla entinen
tupakkitehdas, joka on nykyään osa yliopistoa. 

Harvinainen näky. Venakko iltakävelyllä Sevillassa.

Lumi ja nuori mieskoiras. Lumi oli rotunsa paras.

Askel on ilmava, molemmilla.

Lumi ryhmäkehässä: afgaani, ryssä ja espanjalainen

Espanjalaista, halpamaista, terveydenhuoltoa vol.4

Edellisessä jutussa kerroin lääkärikäynnistä Malagan yliopistollisen sairaalan sydäntautien parantolassa, jossa kardiologi-setä ultraäänikoneella siirtopumppuani tähysteli pitkään ja hartaasti. Vialliseksi sen sitten havaitsi ja korjaustoimiin kohta sanoi ryhtyvänsä.
-Soitan muutaman viikon kuluttu, ole kuulolla, sanoi sydäntohtori
Sitä vaan, että kun on kartiologi, niin mikä on se, joka toimittaa lieriöasioita. 0,3 tai 0,5 litran alumiinilieriöiden ahnas tutkiskelu voi johtaa lääkärikäyntiin, ehkä jopa kardiologille.
Huomautan tässä, nyt kateelliset hypätkää tutkimaan vaikka sääkarttaa, että tapahtumaketju terkkarilääkäriltä kardiologille Malagaan oli tyystin ilmainen. Espanjalaiselle se on ilmainen ja mamulle se on ilmainen, jos on siihen oikeutettu, kuten olen minä. Suomen valtio maksaa minusta avustusta Espanjalle reilun kuuskymppiä kuussa. Minä maksan veroja suomeen kymmenkertaisesti ja tämä on ainoa vastike! Onko muita?
Suomessa apteekkarit on miljonäärejä, kaikki tyyni? Sydänlääkäri kirjoitti lääkkeitä, jotta pysyn hengissä seuraavaan tarkastukseen asti, seuraavasti: aspiriinia yksi aamuisin 100kpl, kolesterolin alentajaa yksi päivällä 30kpl ja nitroklyseriinilaastareita aamusta iltaan ja yöksi pois 30kpl. Hinta huimaa, se oli yli kolme kymppiä. Kortillani sain toki alennuksia niin, että piti maksaa reilu kaksi euroa. Ei ottanut sydämestä eikä käynyt pussinpäälle. Apteekkeja on Fuengirolassa varmaan kakskymmentä, vaikka eivät riistä sairaita. Kuinka on Suomessa?

Espanjalaista terveydenhuoltoa vol.3

On sellainen sote-ratkaisu meillä Coinissa tehty, että erikoislääkärillä pitää käymän Malagassa asti. Personal lääkäritypyni terkkarilta oli minulle varannut ajan. Katsoin paikan kartalta ja tunnistin seudun: poliisitalon kohdalta ympyrästä oikealle ja heti parkkipaikkaa etsimään. Täällä on kelpo sujuva liikenne eli perillä olet sukkelasti, mutta minne panna kaara parkkiin? Parkkitalo oli ratkaisu nyt. Viis minuuttia käveltiin takaisin ja oltiin pyöreän talon nurkalla. Ala-aulassa piti kysyä tätiltä neuvoa. Ohjasi ylös, espanjaksi. Puhuvat mamuille selkeästi ääntäen ja kovalla äänellä. Hyvä. Mutta en silti juuri mitään ymmärtänyt. Lähetteessä luki huone kakstoista. Kierrettiin mummin kaa koko kierros ja palasimme lähtöruutuun. Talo on pyöreä, mutta yksi lonkero oli tutkimatta ja siellä piilotteli huone 12 ja minun oma cardiologi.
Vastaanottotäti vei paprut jo valmiiks poppamiehelle ja varttin päästä komennettiin Veli sisälle. Ääntävät Veli ihan tunnistettavasti. Joskus olen Veli Mati. Sitten käteltiin tohtorisedän kanssa ja vaihdettiin kohteliaasti kuulumisia. Ehdotin siirtymistä englannin kieleen ja sain myöntävän vastauksen.
-mikäs ukkoo riivaa, kysyi tohtori?
Kerroin suorituskyvyn alentumisesta syksyllä ja että vieläkin hiukan vaivaa, kun mennään lujaa. Henkitorvessa virtaa kuin kylmää ilmaa, vaikka on lämmin. Menee ohi kun vähän  laskee nopeutta.
-poltatteko tupakkia?
Sanoin, etten kärhee.
-katsotaan ultraäänivekottimella sitä teidän pumppua, se ei satu, vakuutti poppamies!
Sitten katseltiin ja välillä kuunneltiin. Kuva oli selkeä, mutta selvästi piti tietää mitä katsoa. Kuvan informaatio ei auennut potilaalle. Äänet olivat yhtä kaikki mystisiä, pelottaviakin. Soundi oli kyllä tasainen, mukaansatempaava.
Ja mitä sanoi cardiologi-setä: yhdessä kohtaa pumpun energiahuolto on alhaisemmalla tasolla kuin toisessa.
-Nyt teemme niin, että tutkimme tilannetta lähemmin sellaisella mopon kaasuvaijeria muistuttavalla mekaanisella laitteella, joka työnnetään sisään ranteesta ja siitä se sitten ohjautuu kohden sydäntä, joka on suunnilleen tuossa noin, sanoi lekuri ja näytti minun rintaani. Jos on ahdasta, niin korjataan sitten semmoset avartamalla. Soitan muutaman viikon kuluttua, kun tiedän paremmin, koska  tulet käymään uudelleen. Iloisiin kuulemiin ja näkemiin. Äläkä rasita itseäsi kovasti, ota iisisti!
-kyllä vaan herra tohtori, hasta luego, sanoin, kättelin ja pokkasin kannat napsain.

Tällaista on terveydenhuolto täällä Andalusiassa. Hyvällä mallilla. Päivästä toiseen jatkuva auringonpaiste saa ihmiset hyvälle tuulelle: poppamiehet ja niiden potilaatkin!

Kameraton poika

On huoleton poika.
Sen verta vielä tuosta Alhambrasta. Vicky otti yhteyttä brittiläisherraan, joka järjestää bussimatkoja Alhambraan ja varasi matkan maaliskuulle. Matka ei sisällä lippuja kierrokselle Alhambrassa. Vicky otti myös lennot Puolasta tänne bussireissun molemmin puolin. Sittten hän touhukkaana varaamaan sisäänpääsylippuja. Ei ole vapaita paikkoja kierroksille siihen aikaan. Ottakaa opiksi Alhambran käyntiä suunnittelevat. Mikä on järjestys lippuja varatessa?

Sitten kameran käyttö videoitaessa:
Pienessä baarissa, Bar de Luna Mondan idyllisessä keskustassa, esiintyi blues mummo Paula, soittaa kitaraa ja laulaa. Bändissä toinen kitaristi, joka soitti oikein mainiosti myös sekä rummut ja basso. Veivät baarin tilasta puolet. Takahuone oli tyhjä, kun sieltä ei ollut näköyhteyttä.
Mentiin paikalle melkomoisella ryhmällä. Vicky, Mia, Jerry, Janna, mummi ja veljenne kuskina. Joo, oli ylikuormaa. Paikalla oli tuttuja brittejä ja ei niin tuttuja espanjalaisia tuvan täydeltä. Rynnin baaritiskille läpi ihmismuurin. Muut poistuivat ulos. Ulkona satoi. Tilasin juomia ja mummi raahas janoisille virvoketta. Otin kameran taskusta ja viritin virrat päälle. Tässä pokkarissa ei ole erillistä nappia videokuvaukseen, vaan samasta napista lähtee video tallentumaan kuin valokuvakin napataan. Säätöpyörästä pitää valita sellainen filmin näköinen symboli. Helppoa. Mutta ei hämärässä baarissa. Oli A-asennossa, aukkoautomatiikka. Seitsemän videopätkän sijaan oli muistikortilla seitsemän suttuista kuvaa ilman liikettä. Ja ääntä!
Paula yhtyeineen soitti hienosti. Bluesin lisäksi jopa Pink Floydia. Olis ollu kiva panna pätkä tähän perään soimaan. Perästä ei kuulu.

Walesin tiikerit Don ja Keith tulivat hätpikaa käymään ja ajoivat Alhaurinista taksilla meidän lähipubiin, Ginger Pigiin. Oli kuuma ja hikinen KarlÅke-ilta. Meitä oli taas sama ryhmä koolla, kuin oli Bar de Lunassa. Nyt oli tilaa istua. Mia lauloi monta biisiä. Ei ollut kameraa mukana. Olisin osannut nyt tarkastaa oikeat asetuksen videokuvauksen varalle. Puhelimella jotain kuvailin. Puhelin on puhelin ja kamera on kamera, että se siitä. Ilta oli oikein hauska. Walesin pojat ovat oikein hauskoja seuramiehiä, naurettavia.

Tuubista tuli ilmoitus, että tuo video jossa Mia laulaa ei näy Kiinassa ja se loukkaa tekijänoikeuksia. Ei kai sais näyttää videoo, mutta karaåkena saa laulaa. Karaåke-vetäjällä on ne oikeudet, jos on maksut makseltu. Saattaa tosin olla, ettäeivät edes näy tässä. En saanut toimimaan esikatselussa.