On sellainen sote-ratkaisu meillä Coinissa tehty, että erikoislääkärillä pitää käymän Malagassa asti. Personal lääkäritypyni terkkarilta oli minulle varannut ajan. Katsoin paikan kartalta ja tunnistin seudun: poliisitalon kohdalta ympyrästä oikealle ja heti parkkipaikkaa etsimään. Täällä on kelpo sujuva liikenne eli perillä olet sukkelasti, mutta minne panna kaara parkkiin? Parkkitalo oli ratkaisu nyt. Viis minuuttia käveltiin takaisin ja oltiin pyöreän talon nurkalla. Ala-aulassa piti kysyä tätiltä neuvoa. Ohjasi ylös, espanjaksi. Puhuvat mamuille selkeästi ääntäen ja kovalla äänellä. Hyvä. Mutta en silti juuri mitään ymmärtänyt. Lähetteessä luki huone kakstoista. Kierrettiin mummin kaa koko kierros ja palasimme lähtöruutuun. Talo on pyöreä, mutta yksi lonkero oli tutkimatta ja siellä piilotteli huone 12 ja minun oma cardiologi.
Vastaanottotäti vei paprut jo valmiiks poppamiehelle ja varttin päästä komennettiin Veli sisälle. Ääntävät Veli ihan tunnistettavasti. Joskus olen Veli Mati. Sitten käteltiin tohtorisedän kanssa ja vaihdettiin kohteliaasti kuulumisia. Ehdotin siirtymistä englannin kieleen ja sain myöntävän vastauksen.
-mikäs ukkoo riivaa, kysyi tohtori?
Kerroin suorituskyvyn alentumisesta syksyllä ja että vieläkin hiukan vaivaa, kun mennään lujaa. Henkitorvessa virtaa kuin kylmää ilmaa, vaikka on lämmin. Menee ohi kun vähän laskee nopeutta.
-poltatteko tupakkia?
Sanoin, etten kärhee.
-katsotaan ultraäänivekottimella sitä teidän pumppua, se ei satu, vakuutti poppamies!
Sitten katseltiin ja välillä kuunneltiin. Kuva oli selkeä, mutta selvästi piti tietää mitä katsoa. Kuvan informaatio ei auennut potilaalle. Äänet olivat yhtä kaikki mystisiä, pelottaviakin. Soundi oli kyllä tasainen, mukaansatempaava.
Ja mitä sanoi cardiologi-setä: yhdessä kohtaa pumpun energiahuolto on alhaisemmalla tasolla kuin toisessa.
-Nyt teemme niin, että tutkimme tilannetta lähemmin sellaisella mopon kaasuvaijeria muistuttavalla mekaanisella laitteella, joka työnnetään sisään ranteesta ja siitä se sitten ohjautuu kohden sydäntä, joka on suunnilleen tuossa noin, sanoi lekuri ja näytti minun rintaani. Jos on ahdasta, niin korjataan sitten semmoset avartamalla. Soitan muutaman viikon kuluttua, kun tiedän paremmin, koska tulet käymään uudelleen. Iloisiin kuulemiin ja näkemiin. Äläkä rasita itseäsi kovasti, ota iisisti!
-kyllä vaan herra tohtori, hasta luego, sanoin, kättelin ja pokkasin kannat napsain.
Tällaista on terveydenhuolto täällä Andalusiassa. Hyvällä mallilla. Päivästä toiseen jatkuva auringonpaiste saa ihmiset hyvälle tuulelle: poppamiehet ja niiden potilaatkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti