keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Alozaina 2018 syksyllä


Maippi-täti ilmoitti, että hänen kylässään Alozainassa, on orgiat ja vanhoja autoja. Piti näkemän nämä autot ja orgiat kokeman. Olen aiemmin kertonut, että espanjalainen on peto juhlimaan. Tässä taas hyvä esimerkki. Juhlat olivat tosin vain kolmipäiväiset. Harvinaisen lyhyet.
Keskustassa oli kaksi lavaa, soittoa aamusta iltaan ja pitkälle yöhön. Kaikenlaista muutakin tapahtui. Mummi laitto faseen ohjelmalehtisen sivun näytille. Olimme paikalla sunnuntaina ja illan huipentuma, mikä lie, oli vuorossa aamulla viideltä.
Eikä siinä vielä kaikki: maanantai oli Alozainassa yleinen vapaapäivä. Näitä paikallisia vapaapäiviä saa olla vuodessa kolme. Jos kirkollinen juhla sattuu viikonlopulle, saa viikolla pitää ylimääräisen vapaapäivän, jee.
Vanhoja autoja oli paikalla kolme ja muutama tuunattu. Viihdyin silti.

Kirkolla poikettiin. Oli rakennus melko vanha, mutta pystyssä. Ovenpäällistekstissä kiiteltiin kunkkuja kun palauttivat katolisen uskonnon ja häätivät arabit. Sitä vaan, että Koskissa puretaan kirkko. Tehdäänkö siellä tilaa moskeijalle?

Nyt on aika siestan. Unta kypärään. Ulkona on kuuma.

lauantai 8. syyskuuta 2018

Kirjeitä myllystäni

Vähän otsikossa kekkostelin vuoden viiskytkuus kunniaksi. Ihan vaan laitan pikku huomioita Euroopan laidalta toiselle.

perjantai

Huomenissa on meidän kylän suurin hulabaloo: Guaro Luna Mora. Mora ei ole tässä ruotsalainen puukko. Toisaalta Mora-puukko on olemukseltaan lajia, joka maailmalla tunnetaan nimellä Finn Knife. Kummallista. Saa korjata enkä suutu.
Luna Mora tarkoittaa, että ehtoolla, kun aurinko menee mailleen, sähkövalot sammutetaan ja kaikk’ alla Guarossa sytytetään kynttilät. Oliko palttiarallaa 20000 kpl.
Se on semmonen ihme, että paikalle tulee monia tuhansia ihmisiä sitä ihmetteleen. Kylään, jossa asuu vakkaristi noin kakstuhatta ihmistä. Ajavat pitkin teitä, joilla normisti kulkee auto silloin ja toinen ehkä jo viiden minuutin päästä. Katastrofin aineksen on siinä ja viimevuonna oli myös itse katastrofi.
Huomiseksi on luvattu tiedotuksissa kaatosade! Ensimmäinen sade sitten vapuntienoon. Ei ole tullut pisaraakaan. Jos nyt tulis vähemmän väkee. Kynttelit ehkä sammuu vesisateella.
Sanonnan mukaan ennustaminen on vaikeaa. Varsinkin tulevaisuuden. Huomenillalla se sitten on jo tietoa eikä arvailua.

Mummille laitettiin sellanen vakuutus, jotta terve. Espanjalainen terveydenhuolto on sidoksissa työhön ja mummi elelee vapaafrouvan tittelillä niin, että pitää ottaa yksityinen terveysvakuutus. En sano sairausvakutuus, koska oletusarvoisesti se edistää sairastamista. Ennenhän se oli sairasvakuutus, joka oli sairas, tämä vakuutus. Mutta siis on terveysvakuutus. Hyvä onkin, koska on pysynyt terveenä. Halus hän kuitenkin käydä tarkastuttamassa kaiken ja kertomassa pumpun satunnaisista ylikierroksista, että mistä moinen?
Vakuutuskortti ei kelpaa kaikkiin terveystaloihin, vain parhaisiin! Yksi on Xania Fuengirolassa. Tea-täti auttoi mummia ajanvarauksessa ja oli muutoinkin pitelemässä kädestä, kun terveydenhuollon rattaat lähtivät kirskuen rullaamaan. Hyvin lähtivät.
Nyt on verikokeen tulokset selvillä ja kas: kaikki arvot on rajoissa ja osa hyviä ja erittäin hyviä. Tea totesi menevänsä kohta lähibaariin hörppäämään pari lasia punaviiniä ja tupakille. Koittaa saavuttaa samanlaiset veriarvot matkimalla mummin välimerellistä elämäntapaa.
Vielä on liuta lääkärikäyntejä jäljellä. Eilen oli sydänlääkärikäynti. Ens viikolla pannaan 24h sykemittari toimimaan ja pois, sitten 24h verenpainemittari toimeen ja pois.
Veljenne ei tarvitse käydä pimppilääkärillä, kun ei ole niin ei ole. Siitä en osaa enkä halua kertoa enempää. Mutta kyllä jaksaa ihmetyttää, että mikä on se pimppilääkärin sukupuolielämän laatu ja ehkä kohokohta. Hurjan sisätutkimuksen jälkeen kuppa huulessa. Aina roiskuu kun rapataan!? Jo sinänsä urologi on harvinainen kuin viisas insinööri, mutta että naisurologi vehje kourassa? Vau! Tutki siinä sitten... ja ole potilaana. Ajattele maksamattomia laskuja ja Hakan ahdinkoa sarjassa. No, eikö asetu, noloa.
Itse aion lähivuosina kokeilla yleistä sairanhoidon tilaa antamalla oman ruumiini alttiiksi yleislääkärin ahnaille hyppysille. Veriarvot on tutkittava myös. En pelkää. Ei aikaa urologille, varma se on.

Luantai

Joopa joo, yöllä on satanut ja nyt on pilvistä. Lumin kanssa lenkillä paita kastui sisältä ja ulkoa.
Eilen illalla poikettiin Gallardolla parilla ja seurusteltiin Dianan ja Gurneyn kanssa. Paikalla oli varsin humalaisia saarelaisia naapuripöydässä ja meteli kova. Ympäristön hälyäänet hukuttivat selkeän puheen veljenne päässä yhdeksi sekamelskaksi. Illan anti oli vaisu. Kuulovamma rajoittaa ulkomaankielen ymmärtämistä, joka ei ole korkella akateemisella tasolla muutoinkaan. Heikot älynlahjat rajaavat brittiläisen sarkasmin oivaltamisen puujalkavitsien tasolle. Poor me.
Tänään ehkä tulee vieraita?
Nyt aion jatkaa Connelyn Harry Bosch dekkaria. Boschin tytär on kaapattu Honkongissa. Veikkaan, että Harry sen likan löytää. Harry Bosch on paha pahoille, mutta hyvä hyville. (Vanha viidakon sanonta. Lähde: mustanaamio).

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Willy's the Arse Out Rally


Eilen oli naapurin Willyn Perseet Olkapäille Ralli kymmenennen kerran. Bändejä viis ja rahat menee hyväntekeväisyyteen. Viime vuonna ykstoistatuhatta ekee. Sisään makso viistoista ja sillä sai ruokaa ja juomaa rajoituksetta. Oli huutokauppa ja arpajaiset. Veljenne osti kympillä arpoja ja nyt on mummilla hiukan koree neule, vai onko virkkaus, talvi-illaksi pukea ylle.
Päivä oli hirmusen kuuma. Meillä mittari näytti 38°c. Iltaa myöten viileni. Yöllä oli alle kolkytä. Kaljakoneet lakkoili kuumuudessa, mutta kansa nurisi maltillisesti.
Vanhan viinitilan piha ja sali luovat hienostuneet puitteet.

Viini virtas ja rakkaus oli rajatonta. Woodstockin hengessä, motskareita unohtamatta. Useampia suomalaisia tavattiin. Espanjanenkelikin puhu savoo hesalaisittain murtaen. Aikoinaan Corona ämceessä vaikuttanut Johanna tuli tutuksi.

Hieno tilaisuus!
Kiitos Willy ja kumppanit.

lauantai 25. elokuuta 2018

Empiriaa

Sokkotesti paljastaa besserwisserin! Näinhän se on. Oluttietäjä Juan ei voi juoda olutta Mahou, kun se on niin ja siinä on näin, mutta Estrellaa voi , kun siinä se on niin ja tämä vielä paremmin. Tarkasti valvotuissa ja tiukasti toteutetuissa testiolosuhteissa oluttietäjä Juan ei kuitenkaan tunnista Mahouta, eikä Estrellaa ja jopa sekottaa ne makunystyröissään Mercadonan halpaan ranskalaislageriin. Juan parka, kunnia meni, maine kyseenalainen ja tyttöystävä aikoo hylätä moisen pellen!
Mutta minä sanon teille: meille on tarjolla kaksi pullollista Cruzcampo-olutta. Juoma on sama, mutta kokeessa olosuhde vaihtuu.

Olosuhde yksi: kotonassa pullo noukitaan jääkaapista ja todetaan sopivan kylmäksi tunnustelemalla omin kätösin pullon kosteaksi kondensoitunutta pintaa ja kevyesti vielä painetaan putelin kylki poskea vasten. Kylmyys on sopiva. Kapeahko ja varsin korkea lasi noukitaan ohikulkiessa mukaan köökin pöydältä. Patiolla istuminen pöydän ääreen muovituolille. Pullo on sihautettu auki jo keittiössä. Olut valutetaan lasiin reunaa myöden kohtuullisen suurella virtausnopeudella, jotta vaahtohatun muoto ja koko on tyydyttävä. Hatun annetaan laantua hyvä tovi. Lasi nostetaan huulille ja kallistaen astiaa ääntä kohti. Olut virtaa ja makuaisti välittää aivon ulkopinnalle juoman ensipuraisun heijastuksen. Makustelua. Havainnot kirjataan muistivälineelle.
Olosuhde kaksi: ravintolassa, Malagassa, istahdetaan muovituolille ravintolapöydän ääreen kävelykadun varressa. Tehdään optisia havaintoja ohi purjehtivasta ihmismassasta. Ympäröivästä melusta luonnollisesti tuostakin havaitsemme yksittåisen sanan tai jopa tunnistettavan sanonnan. Kielien kirjo on laaja. Hyvän ajan kuluttua välttelevä tarjoilija joutuu tulemaan kohti ja sanomme: serveessa Cruzcampo, porfavooor.! Kyyppari poistuu. Teemme havaintoja ympäristöstä ja aika kuluu rattoisasti. Tarjoilija palaa ja pullon kylki selvästi helmeilee. Kyyppari kolauttaa putelin pöytään ja pitkän, kapean lasin viereen. Käsivaraisesti toteamme oikean kylmyyden. Olut valutetaan lasiin kuten olosuhde yhdessä. Pieni hetki ja lasi nostetaan huulille. Huomattavan ylväs senorita purjehtii ohi. Lasi kallistuu ja olut saavuttaa makuhermon. Viesti lähtee matkaan. Makustelua. Vilkaisu senoritan perään. Havainnot oluen mausta kirjataan kuitin taakse kuulakärkikynällä.

Nyt minä totean teille, että baarissa tuo kurja, vetinen lager on maistuvampaa. Ihmismieli on altis ympäristövaikutteille. Kuitenkin on harvinaista, että Lapin Kulta maistuu täyteläiselle, senkin vielä sanon.

Alabaarissa brittiläisnainen vaatii Gin tonicinsa brittiläisellä ginillä. Kas muuten se ei ole juomakelpoista. Sokkotestissä hienopieru ei erota, vaikka gini olis kiinalaista.

Määrän vaikutus: Mallasrannassa herra Äxälle tuodaan kahdeksan nopeasti hotkaistun lonkeron jälkeen tiskivettä, jossa on alkoholijäämiä. Hyvin kelpaa.

keskiviikko 22. elokuuta 2018

Finland, Suomi & summer

Tuosta aikoinaan evakuoitiin vanhukset Espanjan
Paratiisilaaksoon.

Mennäviikolla maanantaina iltasella lähti kone Malagasta kohti Helsinkiä. Janna ja Jerry opastivat vanhuksia parhaan taitonsa mukaan, ettei huku lasisilmä eikä ole tavaraa Kustoksessa ja mitä siellä näyttötaululla lukee, missä on vaarin knalli ja onhan mummin peruuki suorassa. Nuori silmä huomaa mitä vanha ei ja ei vanha kovin välitäkään. Mallikkaasti tultiin, ei tarvinnut lapsosten häpeillä.
Kuin jumalanlahjana saimme tuoda kaksi säälittävää koiraraasua kummeina Suomeen. Oli sekin? Siinä kylkiäisinä Toijalaan tulimme koira-adoptioäiti Tarjan kyydissä. Kyllä kantsi olla kiltti. Odotan kennelliitolta kirjallista kunniamainintaa ja pelastakaa koirat ihmisiltä -yhdistykseltä pronssista medaljongia. Tiedän, en saa.
Mia otti kyytiin Toijalasta ja menimme kohta häiritsemään Sakkea ja Sirpaa Alppikadulle. Äkkipikainen unonen ja jo aamukahville leipomon baariin tuota pikaa. Hoki meidät sieltä poimi ja ajoi Tampereelle Nekalaan noutamaan Alfa-Romeo-urheiluautoa. Koukku oli vielä pölyt pinnalta pyyhkinyt ja nesteytyksen varmistanut. Hyvä oli. Pena oli myös paikalla järjestelemässä ajoneuvoja hallissa. Jutut kerrottiin ja naurut naurettiin. Peku singahti kohti liikkeestään ja saimme kuulla parhaat juorut. Taas naurettiin. Itkunaihetta ei löytynyt. Hoki kurvas koskiin ja me huoltikselle. Ollakseen kakskytkaks on Alfa modernin tanakka ja moottori kuljettaa väkevästi murahdellen. Mummi poikkes opistolla tutuissa ja vielä Hokilla ja Tuijalla käytiin.
Piha on kuivuudesta piittaamatta rehevä.
Iltasella Koskin kiinalaisessa vahvistettiin muistikuvaa maistuvasta Pekingin-ankasta. Muisti oli oikeassa, ei pettänyt.

Keskiviikkona kävin elvistelemässä Naakassa eläkeläistervehdyksiä ja illalla oli suuri gaalailta Kissassa. Paikalle odotettiin väkeä sankoin joukoin. Yllätys, yllätys: tuttuja riitti lähes yli äyräiden. Kokemus lämmitti mieltä. Oli hauska, sanoisin jopa liikuttava, nähdä niin monet ystävät ja sukulaiset. Suolavesi pyrki sumentamaan näkimet. Minne katseensa käänsi näki hymyjä. Hyvä.
Jaska ja Tarja olivat laittaneet pöydät koreiksi. Ruoan menekki oli tae: ruoka maistui mainiolle. Kovasti Allista kyseltiin ja laitoin Tunpille luettavaksi. Pitää saada vielä muutama mielipide ennen kuin yritän tyrkyttää kustantajalle. Alli on kyllä voimanainen, Lisbet Salanderin ja Jumalattaren välimaastossa.
Pena oli Koukun ja Pekun suosiollisella avustuksella
laittanut Alfan meille ajokuntoon, josta kaunis kiitos
heille lankeaa!
Sanoisin, että siinä olis kiihkeä kaunotar tarvitsijalle.
Vaikka ensi kesän aurinkoisille, runsaille kesäpäiville. 
Kissasta taapersi vielä pienoinen joukko Alppikadulle. Sanoivat Veljenne saunoneen?

Torstaina muutettiin Nikille ja Annelle. Olo oli hentoinen ja vaati tokentuakseen grillimakkaraa ja ruisleipää. Niki korvensi kyrsän hiilillä mallikkaasti. Väkijuomat eivät maistuneet. Paljon ennen auringonlaskua saapui Unimatti ja heitti Itä-Saksalaista unihiekkaa simmuun.

Perjantaina ruokailimme paikassa, jossa ei saa pihviä ja joka ei ole kievari ja joka kirjoitetaan erikseen. Annokset on isoja ja täyttäviä. Mitä muuta pitäisi vaatia? Jälkikasvua oli mukana kahdessa sukupolvessa.
Matkalla Kissaan.
Alfa kurnautettiin Nekalaan Koukun hellään huomaan. Paikalla oli hieno koskilainen herra vuodelta 1956. Olis pitänyt tuntea ja nimi painaa mieleen, mutta nyt en saa siitä nimestä kii. Avaimet ukolle kouraan ja Jeren kyydillä Koskiin. Vielä yksi yö Roukossa.

Lauantaina aamusella meidät nouti Nikiltä ja Annelta Hoki ja Tuija viedäkseen Seutulan lentokentälle. Hyvästejä jätettiin kulmat kosteana. Lähtöselvittelyt sujuivat rutiininomaisesti ja lento oli pomppuinen. Mummi oli hiukan säikky. Oliko lentäjä humaltunut lainapilotti finskiltä?
Kotiin päästiin, koskapa tässä istun ja kirjoittelen.

Sydämellisiä kiitoksia kaikille osallisille yhdessä ja erikseen. Ei ollut matka turha, vaan komea kokemus!
Totinen kuin mumminsa.


Vakava ote elämään. Vaarilta peritty.
Myöskin vakava ote elämään.
Vaarin peruja.

Tarjat valmistautuvat illan koitokseen. Tulossa oli väenpaljous,
vaan eivät vielä sitä tienneet. Jaskan oli köökissä oltava
touhukas.


Mummin sisko yrittää näyttää keskaria. Muttei muista
mikä se on noista viidestä!?
Mummi paapoo Veljenne siskoja.


Mummin sukua valmistautumassa kuvaukseen.
Pari paikkaa oli tilapäisesti vapaana terassilla.

lauantai 4. elokuuta 2018

Cabopino ja Amazonia-seikkailu

Että tämmönen puisto A7-motarin kupeessa Marbellassa

Tällaiset oli näkymät kohti rantaa huoneiston parvekkeelta.
Paikka siis Cabopino. Naapurin Pauline vuokraa halukkaille.



Keskiviikko aamuna autoiltiin Cabopinon lomarysään. Sijainti on keskeisesti Marbellan ja Fuengirolan puolivälissä. Ajettiin Mondan kautta kohti Marbellaa ja käännyttiin Aa-seiskalle itään. Pauline piirteli summittaisen kartan taloyhtiön parkkihallia ja pihaparkkia esittämään. Mutta oli silti uskomaton sumppu. Käytiin jopa parkkihallin ovella tietämättä missä ollaan. Toisella yrittämällä uskottiin.Auto halliin ja eikö mitä, englanninrekkarissa Focus Paulinen paikalla. Ahisti! Auton veljenne lopulta ajoi parkkipaikalle, jossa löytyi vapaa ruutu.
Tavarat sisään ja kohta rannalle. Kämppä oli mukava, kahdessa tasossa: ylempänä WC, makkari ja eteinen, alempana olkkari ja keittiö ynnä parveke. Merinäköala. Allasalue oli toimiva.
Mäki oli rakennettu umpeen. Satamassa kalliita veneitä. Rannalla brittejä ruikuttamassa. Kaallita ravintoloita. Hiukan halvempia ravintoloita. Hiekkaa kulki mukana yllättävän helposti. Lapset tykkäs ja vanhukset väsy. Just ninkun loma.

Perjantaina käytiin kiipeilemässä: Aventura Amazonia -seikkailupuisto.
Lapset seikkaili ja vanhukset myötävapisi. Hyvä oli oppitunti valjaiden käytöstä ja systeemi vaikutti pätevältä. Uskalsi lapset päästää puidenlatvoihin kiipeilemään. Melkein rentoutuivat kaitsijat. Ei ollut hullumpi paikka. Jos löytyis joukko ikätovereita mukaan, saattais melkein selvinpäin kokeilla myös veljenne vapaata pudotusta puunoksalta kuin linnunpoika.