Huollossa

Tänään piti poikkeeman huollattamassa auto Fuengirolassa. Hyundain merkkihuollossa oikein, elämäni toista kertaa, siis merkkihuollossa. Ei ole Teuvoo täällä huoltamassa. Eilen poikkesin varaamassa ajan ja tänään jo oli tilaa.
Kaikenmoisia suodattimia vaihdettiin ja nesteitä, olivat paperit espanjankieliset ja vaikeaselkoiset. Loppusumma oli arabialaisilla numeroilla ja harvinaisen selkeä. Pari tuntia siinä meni ja veljellänne oli kirjallisuutta mukana viihdykkeeksi. Kävelin kohden keskustaa lämpimässä auringonpaisteessa ja muistelin baarien paikkoja. Mukava terassi aukeni kulkijan edessä, siis sinne. Maitokahvee oli luonnollinen valinta. Päräyttävät espressokoneella puolikuppia pohjalle ja vesihöyryllä kuumennettua maitoo toinen puoli. Herkullista, vaikka keittiömestarini paheksuu maidon suurta määrää ja ylenkatsoo. Merkittävä valinnan peruste onkin veljenne taito loihtia kuuluville tilaus espanjaksi ja niin, että kyyppari sen oivaltaa. HyväVeli! Menin aurinkoon ja jo kohta paita alkoi kostua hikoillessa. Hörppäsin kahveen ja tallustelin katolisen kirkon kupeeseen penkille jatkamaan kinkereitä. Pari tuntia meni rattoisasti Markus Kajon seurassa eikä räntäsade tai loska haitannut. Oman piristyksensä antoivat turistit, outoa porukkaa shortseissa ja t-paidoissa.
Aloitin itse-stailaus-tavoiteprojektin ja samettihousut oli lähtökohta. Kerroin aiemmin torilöytösammareista Clint vyötäröllä. Aidot Levis 501 lökäpöksyt: vaaleat ja tummat. Poolopaita houkuttaa ja  kaulaliina pelottaa. Onko kaulaliina vähän liian rohkea? Brittityylin lippis jo on ja välillä voisi olla hieman villi pannen baskerin kallelleen kaljulle. Mummi on kovasti duffeli-takin kannalla talvikaudelle. Veljenne kallistuu tweedin suuntaan kun aurinko on laskenut kesäiltana. Nahkapaikat kyynärpäissä on must! Onko väkävartisia sähköpiipuja? Runsas höyrypilvi lisäisi katu-uskottavuutta kirjallisuuspiireissä.
Kirja on kyllä yhä jumissa. Olen jopa harkinnut alun muuttamista lähes kansantajuiseksi. Nyt mennään yläilmoissa.
Koiranhoitaja/lomalainen Maija lensi aamuyöstä kotiin Tampereelle. Lento oli Pariisin kautta, kuten tullessakin. Viihtyi täällä hyvin.

Tulevaisuudessa jatkan matkakertomusta. Mukaan tulee video: ratsutilan nuoret osa minkä nuorena oppii...  Se on haastava tuotettava eli odottakaa hieman.

Tiroli se on Itävallassakin

Sveitsistä ajeltiin sateisessa säässä kohden 

Itävaltaa. Tavoite oli Tirolissa pikku kylä.
Jokunen vuosi sitten teimme edellisen
Euroopan kiertueen ja veimme Basnjan
Borsoita uusille omistajille. Mia sai
pentunsa Köln'in rautatieasemalla ja
aikaa kului noin vartti. Oli uuden tapaamisen
aika. Tapaaminen oli oikein mukava. Illalla
käytiin paikallisessa ravintolassa syömässä
ja juteltiin niitä näitä. Mia ja mummi tuntevat
toisensa hyvin kun ovat naamakirjakavereita.
Veljenne kertoi joukon vanhoja vitsejä ja
sai kohteliaita naurahduksia vaivanpalkaksi.

Tällasen haukun mummin kanssa

veimme alkujaan Saksaan ja nyt se 

oli kuin kotonaan Itävallan Tirolissa. 

Itävallan Mia on kovin tohkeissaan
Turmaliinista. Se on koiran nimi.

Tässä saman pentueen toinen herra, nimi Janosh. Asuinpaikka sama.

Tirolin maisemia vanhan maalaistalon yläkerran akkunasta. Sää
ei suosinut matkalaisia.

Kohti Sveitsiä

Lumihuippuiset vuoret siintävät edessä. Hiihtokelit on yhä Espanjassa.
Alempana lämmintä silti parikymmentä.

Jonniinverran ajettiin tunneleissa. Kun mittaa on kymmenen kilometriä,
tunnelma muuttuu epätodelliseksi.

Keskiviikkoaamuna lähdettiin matkaan. Tavoite oli päästä Ranskaan tai ainakin Barseloonaan. Ajokeli oli mitä mainioin. Sierra Nevada, jo sata kilsaa meiltä, antoi viitteitä pohjoisen kylmästä ja karusta luonnosta. Oli tällätty luminen huippu turistille töllisteltäväksi. Granada ohitettiin vaudilla, siitä kohti Valensiaa. Tiet on hyviä ja tasaisia, mutta mutkia riittää. Osa on maksullisia: vitosen ja kympin väliin per sata kilsaa. Polttoainekulut ovat pienemmät kuin tiemaksut. Eihän me päästy Ranskaan, vaan jäätiin Tarragonaan yöksi. Ruokailu oli espanjalaiseen tapaan varsin vaatimaton toimitus. Ranskan-äijät naapurissa piristivät tunnelmaa jutuillaan. Olivat menossa Valensiaan turnajaisiin? Ikämiehiä: yli kasikymppisiä. Ei selvinnyt taistelivatko itse!
Aamulla kiiruusti pystyyn ja kohti Sveitsiä. Matkaa oli vastassa reilu tuhatkakssataa. Ranskassa tie maistui Hyundai'lle. Sveitsin rajalla ajatettiin sivuun. Osta poika tarra akkunaan: neljäkymppiä. Jos et osta, painu takasin mistä tulitkin. Ostin! Matkan ainoa stau odotti Lausannen kirkolla. Puolitoista tuntia paikallaan ja sitten, kuin taikaiskusta, väki lähtee liikkeelle. Shell--huoltoasemilla on avoin wifi matkalaisille ja sieltä kerroimme matkan etenemisestä Sveitsiläisille. Pena kyllä soittikin kun meitä ei kuulunut. Se Lausannen ruuhka söi pari tuntia. Yhdeksältä oltiin perillä ja Pena oli varannu huoneen valmiiks. Kamppeet huoneeseen, iltapalalle ja nukkuun. Aamupalalta pari ukkoo lähti ajaan Bemaria Suomeen ja me lähdettiin kohta Säntis-vuorelle. Tunnettu suomalainen Alppinisti Rauno Säntti oli ensimmäisenä kiivennyt vuorelle, lienee ollut vuonna 1830 ja mukaansa oli kukkula saanut nimen.
Me astuimme koriin ja naruhissi vei ylös. Ylhäällä syötiin lounas ja katseltiin maisemia. Valokuvia otettiin. Kori tuli alamäkeen kuin Sarvis-ahkio ja jo kohta ajettiin kolmen auton letkassa Wildhaus'iin. Jätettiin espanjalaisia tuliaisjuomia Chalet-Siiri'lle ja siitä vanhukset päiväunille.
Illalla syötiin erinomaiset päivälliset asiaankuuluvine juomineen naapuriraflassa. Meikäläinen maastohousuissa ja muut pukeutuneina asiallisesti. Ravintola oli ties monenko tähden, mutteivat heittäneet ulos. Hovimestari ilmoitti, että alakerran klubilla soittaa pikimusta blues-mies amerikasta orkestereineen puoli kymmenestä. Soittipas kovaa. Veljenne on valmiiksi puolikuuro, että meinas tulla kokonaan kuuro. Lähdettiin Sonnen kellariin ja siitä tietty unten maille.
Aamulla kerättiin kamppeet ja pakattiin autoon. Hyvästien jättö on aina kova paikka, varsinkin kun ei tiedä koska taas nähdään. Suomi 100-vuotta voi olla seuraava teema.
Kiitokset: Eija, Pena, Anne, Mikko ja Siiri!

Sveitsi, tuo käkikellojen luvattu maa. Taustalla hiihtokeskus.
Nuoriso ja ihan pienet nukkuivat Chalet Siiri'llä. Rymyporukka
 pantiin  Hotelliin.

Säntis-vuori oli kohde!
Tuonne ylös vei matka. Penan
kanssa tarkistimme vaijerit.
Oli lainassa Koneen haalarit
ja Sveitsin hissintarkastuslaitoksen
virallinen asiakirja.

Kun vaijerit oli tarkastettu,
naiset saattoivat astua alukseen
ja matka ylös alkoi. Parempi
vara kuin vahinko.

Säntis-tuotetteista paras!

Mikko ikuistaa Eijaa, kun takana on rankka taivallus vuorelle.
 Ei merkkiäkään uupumuksesta! Jaa'a, onko poskipunaa vai
punaiset posket?

Kotonassa

Fru Sarra yhteiskoulun tokalla iskosti keittiöruotsia kovakalloisiin. Men Bror, vad menar du? -sanoi tuo usein ja antoi vitosen keväällä. Sanoi fru, että hemma tarkoittaa kotona. Spede juonsi missikisoja aikoinaan ja kyseli kielitaitoja ehdokkailta. Yksi onneton sanoi puhuvansa myös ruotsia. Spede kysyi mitä tarkoittaa i hemma? Missi raasu aivan pönttö sekasin ja paloautonpunainen. Ei osannut sanoa. Spede päästi pälkähästä: i hemma on kotonassa!
 Mekin olemme nyt kotonassa. Reilu 6600 kilometriä takana ja monta maata: Espanja, Ranska, Sveitsi, Itävalta, Tsekki, Saksa, Hollanti, Belgia ja taas Ranskan läpi koti-Espanjaan. Täytyy oikein varata useampi juttu matkakertomukseen ja olihan kamerakin mukana. Nyt menen putsaan autoo, on meinaan noiden kilometrien kurat ja pölyt pinnassa. Kuulemiin ja näkemiin.

Ruokia ja matkoja sekä ruokamatkoja

Keittiömestarini helli veljenne salkkua kahdenpäivän pernaloorapläjäyksellä. Nyt sitä juuri sulatan: tukalan autuas olo. Kevennetty oli tänään kolmella salaatilla:
-pientä silppua, jossa kastike valmiina matkassa. Etikkainen oli. Oikein maukas.
-vihreetä
-kurkkua, tomaattia ja yllätys, siis mansikkaa
Soitin Penalle, joka suojelee ihmisiä töiltä, puolieläkeläiselle: koska tulet? Sanoi lippujen olevan kalliita. Tänne tosiaan on tulossa väkee pohjoisesta kosolti. Eivät mene Turkkiin tai Egyptiin, kun eivät uskalla. Kalasnikov kaulalla ja taskussa seittemänkuuskakkosia niin uskaltaa kuka vaan. Tullissa katsovat pitkään. Sano, että olet menossa Turkkiin laittaan asioita reilaan tai jenkkilään, päästävät kyllä läpi, ymmärtävät yskän.
Jos maailmalla järkkyy, on yksi missä ei: Sweitsi, eikä se Hyvinkäällä vaan Italiasta pohjoiseen. Lähdemme tapaamaan toista Penaa ja sen Eijaa plus nuorisoradikaaleja just vakaalle maaperälle Sweitsiin. Tampereen Maija hoitaa täällä Lumi-Borzoi'ta. Maijan erikoisagenttiystävä liput hälle hommas 205€ eestaas. Pariisissa toppi 1 ja puoli tuntia, ei paha. Suorat yhteydet ovat parin kuukauden sisään viidensadan korvissa. Lentolippujen hintapolitiikka on raastavaa ja haastavaa.

Vieraita kävi Hannu, Jussi ja Sinikka. Keittiömestari pani pötyä pöytään. Salaatti oli rakastettava versio Intian salaatista, oli ikäänkuin alkupala. Kaikki silputaan pieneksi ja kastellaan palsamikolla, oliiviöljyllä ja inkivääriä, tummaa sokrua, kanelia, chiliä...+kanaa. Voi syödä paljon.
Pääruokana vanhat tutut viherpippurikanniini ja ankka omissa rasvoissaan. Molemmat muhivat nelisen tuntia rautapadassa kaasuliekillä. Juomana Mercadonan sinikorkkista punanokkaa ja Hannun tuomaa kahdeksan euron porvarijuomaa. Täällä työläinenkin voi nauttia hyvästä punkusta, eikä porvarinkaan huonoa ole.

Tean ja Paulin kaa mennään lauantaina Cordoba'an kulttuurimatkalle. Tutustumme arkkitehtuuriin läpi vuosisatojen. Ollaan oikein yötä ja mennen tullen junalla. Jere tulee Lumin kaveriks.

Komeita kelejä on pidellyt. Taisin tänään käräyttää yläkropan, kun vähän kihelmöi. Lueskelin Bernard Cornwell'in Uhtred sagan kolmatta osaa Pohjoisen Valtiaat eikä osaa pitää taukoja vaan posottaa sata sivua yhdeltä istumalta. Siinä auringonpuoli sihisee kuumana ja me paikalliset kun ei rasvata nahkaa niin voi jäädä jälki! Mahottoman kova jannu on Uhtred ja kahdeksansataa luku oli rankkaa aikaa. Sellainen pikkuseikka kuin on ihmisarvo, noin itsessään, on tosi nuori keksintö, eikä vielä keksitty nytkään ihan kaikissa maissa.

Jerry on siinä kuvassa alla. Mikä on tämä tilanne? Ufomies?
Mummi sen kuvasi vaaroja kaihtamatta!

Malagan museo

Malagan museo -museo de Malaga- on remontoitu totaalisesti. Komea on. Eläkeläinen voi huoletta käydä museossa, on siellä omiaan, itsekin reliikki. Mitä tarkoittanee, mutta sopii tuohon. Automies Valkeakoskelta puhui asioista, jotka nostattivat mieltä, hermeettisinä, malliin: se oli tosi hermeettinen homma. Kuulostaa hyvältä ja tarkoittaa ilmatiiviisti suljettua. Reliikki on muinaisjäännös tai pyhäinjäännös, piti se tarkistaa. En pidä itseäni pyhänä eli muinainen sopii paremmin.

Eka kerros on taidetta. Oikein hyviä piirrustuksia ja monet tosi isoja. Toka kerros on argeologiaa, kaikkee tosi vanhaa ja pölystä. Ylemmäs ei menty. Pari kerrosta olis vielä.

Museon sisäpiha sopisi bilepaikaksi. Mummi kun täyttää kuuskymmentä, niin pidetään juhlat täällä
ja siitä suoraan museon varastoon tai näytille, jos intendentti suo?!

Mainio rotkomaisema, kun katsoo kaukaa. Jos liki katselee, huomaa, että onkin suttua vaan.
Kyllä valokuva on sentään valokuva!

Näin liki erottaa yksityiskohdat. Hyvä Veli!

Melken kaikki laivat on rikki! Kannattiko tuota nyt piirtää?

Liigamatsi Malagassa

Mia, Janna ja Jerry lähtivät loskan sekaan keskiviikkona päivällä ja pääsivät kunnialla perille. Sitä ennen tiistaina tapahtui: Jerryllä oli ollut toiveena päästä katsomaan potkupallo-ottelua. Tietysti Barselonan peli oli toivelistalla nro 1. Katselin netistä mahdollista peliä 23.2. - 1.3. tässä liki. Näytti olevan ainoa mahdollinen Sevillassa paikallispeli. Halvin lippu 157€ ja Jerry tarttis vielä seuralaisen, kun on vielä vähäinen iältään: reilu kolmestaa yhteensä. Malagan peli oli tietojen mukaan keskiviikkona ja silloin Jerry jo Suomessa. Oli kuitenkin toinenkin tieto, jonka mukaan peli on jo tiistaina? Kumpaa uskoa?
Viikkoa ennen selvisi, että peli onkin tiistaina ja Jere varas liput paikallisesta baarista, joka myy lippuja ja järjestää bussimatkoja Fuengirolasta Malagaan peliin. Ei tullut pettymystä nuorelle futisfanille. Jos olette (jalkapallo)hulluja, varatkaa liput peliin sinne matkan keskivaiheille. Ajankohta voi vaihtua vielä viikko, pari ennen ottelua.
Baarilla piti olla 18.00-18.30, sanoi lippukauppias. Kaksi lippua maksoi 75€ ja sisälsi bussikyydin kentälle ja takaisin. Kaksi bussillista oli väkeä. Kuljetus lähti vasta yli seitsemän ja peli alkoi 20.30. Oli siinä nuorella miehellä valvomista, kun muina iltoina nukahti vaarin kainaloon telkkaria katsellessa vähän yli ysin. Kävin Jerryn hakemassa Fuengirolasta puoli yks yöllä ja miehet oli molemmat ihan virkkuja. Jere jäi kämpilleen Fuengirolaan, kun meni aamulla töihin ja Jerry nukahti auton takapenkille. Kotona oltiin vähän vaille kaks. Jerry oli vähän pettynyt, kun Malaga hävis 1-2 Real Betis'ille. Kovin oli kannustanut Malagaa ja huivinkin ostanut.