-pientä silppua, jossa kastike valmiina matkassa. Etikkainen oli. Oikein maukas.
-vihreetä
-kurkkua, tomaattia ja yllätys, siis mansikkaa
Soitin Penalle, joka suojelee ihmisiä töiltä, puolieläkeläiselle: koska tulet? Sanoi lippujen olevan kalliita. Tänne tosiaan on tulossa väkee pohjoisesta kosolti. Eivät mene Turkkiin tai Egyptiin, kun eivät uskalla. Kalasnikov kaulalla ja taskussa seittemänkuuskakkosia niin uskaltaa kuka vaan. Tullissa katsovat pitkään. Sano, että olet menossa Turkkiin laittaan asioita reilaan tai jenkkilään, päästävät kyllä läpi, ymmärtävät yskän.
Jos maailmalla järkkyy, on yksi missä ei: Sweitsi, eikä se Hyvinkäällä vaan Italiasta pohjoiseen. Lähdemme tapaamaan toista Penaa ja sen Eijaa plus nuorisoradikaaleja just vakaalle maaperälle Sweitsiin. Tampereen Maija hoitaa täällä Lumi-Borzoi'ta. Maijan erikoisagenttiystävä liput hälle hommas 205€ eestaas. Pariisissa toppi 1 ja puoli tuntia, ei paha. Suorat yhteydet ovat parin kuukauden sisään viidensadan korvissa. Lentolippujen hintapolitiikka on raastavaa ja haastavaa.
Vieraita kävi Hannu, Jussi ja Sinikka. Keittiömestari pani pötyä pöytään. Salaatti oli rakastettava versio Intian salaatista, oli ikäänkuin alkupala. Kaikki silputaan pieneksi ja kastellaan palsamikolla, oliiviöljyllä ja inkivääriä, tummaa sokrua, kanelia, chiliä...+kanaa. Voi syödä paljon.
Pääruokana vanhat tutut viherpippurikanniini ja ankka omissa rasvoissaan. Molemmat muhivat nelisen tuntia rautapadassa kaasuliekillä. Juomana Mercadonan sinikorkkista punanokkaa ja Hannun tuomaa kahdeksan euron porvarijuomaa. Täällä työläinenkin voi nauttia hyvästä punkusta, eikä porvarinkaan huonoa ole.
Tean ja Paulin kaa mennään lauantaina Cordoba'an kulttuurimatkalle. Tutustumme arkkitehtuuriin läpi vuosisatojen. Ollaan oikein yötä ja mennen tullen junalla. Jere tulee Lumin kaveriks.
Komeita kelejä on pidellyt. Taisin tänään käräyttää yläkropan, kun vähän kihelmöi. Lueskelin Bernard Cornwell'in Uhtred sagan kolmatta osaa Pohjoisen Valtiaat eikä osaa pitää taukoja vaan posottaa sata sivua yhdeltä istumalta. Siinä auringonpuoli sihisee kuumana ja me paikalliset kun ei rasvata nahkaa niin voi jäädä jälki! Mahottoman kova jannu on Uhtred ja kahdeksansataa luku oli rankkaa aikaa. Sellainen pikkuseikka kuin on ihmisarvo, noin itsessään, on tosi nuori keksintö, eikä vielä keksitty nytkään ihan kaikissa maissa.
Jerry on siinä kuvassa alla. Mikä on tämä tilanne? Ufomies?
Mummi sen kuvasi vaaroja kaihtamatta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti