Tällä nimellä loppui kirjoittelu, mutta

Jatkamme veljenne2.blogspot.com osoitteessa.
Katso sieltä mitä kuuluu ja kuka käskee!

Pois pyyhin

pari juttua ja katsotaan meneekö jakoon blogi nyt!

Retro Malaga 2020

Aina mennään yhdessä jätkien kanssa Retro Malagaan tuijottaan vanhoja autoja ja motskareita. Olikos nyt kolmas kerta. Moto-Malaga on maaliskuun puolivälissä. Kai sinnekin pitää mennä?
Veljenne oli kuskina. Ensin hain Williamin Guarosta ja yhdessä mentiin noutaan Pauli Fuengirolasta. Paulia käy vähän sääliks, jos se ei ensvuonna pääse mukaan. En hae napapiiriltä.
Tarjonta oli kovin klassinen. Katso kuvia:

Lienee Austin Healey. Sehän on kaunis!

Viissatanen Honda on varmaan oiva klubi-kilpuri.
Jos vaan uskaltaa kurvata.

Sanglas. En ole ennen nähnyt
moista mallia.
Nelisatanen, kakspyttynen?

Kakspuolikas. Se viissatanen on komeampi.
Kaunis on tämäkin.

Oli myytävänä. En kysynyt hintaa, mutta ei ole enää halpa.
Ducati 750 L-moottori.

MV-Agusta 350. Tolla kehtais mennä
Sohailin-linnan Bb'lle lauantaina
klo 12. 

Seat Sport 124. Soma rakennelma.

Onko tämä aito? Ei tainnut olla, vaan volkkarin pohjalle
nostettu muovikori.

Rumpujarru edessä on näyttävä. Onko Ducateja tehty myös
Espanjassa? Niitä on paljon harrastelijapiireissä.

Plymouth Fire Flite. Jenkkejä oli vähän näytillä. Ei ole
ollut raggareita keräilemässä. Franco ei tykänny raggareista.

Sierra Nevada

Kauheesti lunta oli vuorella ja tekivät lisää tykeillä aamun vilpoisina hetkinä.
Kotoa lähdettiin reissuun jo reilusti ennen auringonnousua. Autolla la Trochan huoltikselle kahveelle. Jos joku ei tiedä, niin tässä tulee: espanjalainen kahvi on vallan erinomaista. Itse nappaan cafe con lethe eli kahvee on mustaa mönjää, jonka päälle pannaan yli puolet kuumaa maitoa. Pistän vielä saavutettujen mittojen säilyttämiseksi lusikallisen sokeria. Se myös parantaa maun entistäkin paremmaksi.
Bussi tuli siihen liki ja kello oli varttia vaille kahdeksan. Meillä on oma, paikallinen matkanjärjestäjä Derek ja tytär. Soitto vaan ja mukana ollaan. Muutaman kerran käyty on lähi-Englannissa eli Gibraltarilla Derekin matkoilla.
Tuota Gibraltar nimeä jouduin miettimään minuutin ja viistoista sekuntia. En nupista löytänyt sitä laatikkoa, jonne sen olin varastoinut. Panin sen lähi-Englannin, jos en lainkaan muista Gibbistä. Siinä on EeUun ulkoraja, jonka ylittää mm. yli 10000 espanjalaista, jotka käyvät työssä Gibraltarilla. Plus sitten muu liikenne. Brexit on pelkkä shit.
Bussi kulki vielä Al Hauriniin ja siitä liki lentokenttää, Plaza Major -suurostari, nappaamassa kyytiläisiä lisää. Matka sujui leppoisasti muiden eläkeläisten mukana. Eläinsuojeluarpajaiset on aina yksi ohjelmanumero, nyt ei tullut voittoa. Eilen käytiin hevostensuojeluiltamissa Abuelossa, mutta ei taaskaan voittoa. Arpaonni on kateissa.
Granadan sivua ajetaan ja reitti kulkee sujuvasti kohden korkeuksia. Kolmeen kilometriin pitää kavuta, jotta päästään lumirajan ylle. Yöllä on alle nollan, mutta päivällä mukavan lämmintä. Lumi sulaa kylän kaduilta ja poluilta. Kylä on kokoelma hotelleja, ravintoloita, välinevuokraamoita ja kauppoja. Se on pian kierretty ja nähty. Näköalat ovat komeat.
Että mitäs sitten tehdään? Jos ei laskettele, niin ainoa suunta on ravintola. Terassilta voi katsella alamäkihiihtäjien menoa, syödä ja juoda itsensä kylläiseksi. Niin me tehtiin. Ruokalistat on tyypillisesti pelkkää törkyä, mutta hinnat yllättävän kohtuulliset. Pikku juju piilee turistin pään menoksi. Tykötarpeiden hintoja ei näy missään. Juomat on espanjalaisiksi kalliita, melkein kuin Suomessa. Ihan kauheeta! Meni liki viiskymppiä ja se on paljon. Lienee ollut korkeenpaikanleirilisä?
Semmonen juoma on kova kun Sol y Sombre: anisviinaa ja brandya fifty-sixty. Ensin nousee aurinko ja jo kohtaa tulee varjo ja pimeetä. Ihan pimeetä.

Urheilullinen oppi-isäni Tahko Pihkala sanoi eläissään alamäkihiihdosta, että se ei ole urheilua: hissi vie ylös ja painovoima tuo alas.
Yhdyn Tahkoon.
Näin on tapana sanoa, kun on samaa mieltä. Väärinkäsitys saattaa syntyä. Onko se negrofili, joka vainajaan yhtyy. Mitä lie Tahkosta enää jäljellä? Jos sanoja olisi ollut nuori neito, niin mitäs sitten? Mummi olis sanonu että: älä ny siinä höpise vanha, seniili ukko. Sanoisin kyllä vastaan. Veljenne voi olla samaa mieltä kenen kanssa vaan, nuori tai vanha tai vaikka mielipide. Paitsi Donald Trumppi. Yhdyn nyt itseeni.

Tammikuuta

Oltiin Niken tehtaanmyymälässä.
Hinnat veti mummin naaman
vakavaksi. 

Jos olis hajutiedostoja, niin nyt panisin. Desigualin ovella
haisee hyvälle, ihan kuin hunaja jyvälle. Saa olla sokee,
kuuro ja mykkä niin vielä löytää kaupalle.

Meidän takapihalta tulee tulvavettä.

Hevoiset asuvat kuralätäkössä. Pegasoksella oli siivet, mutta nää tarttis
kidukset. Niin mutta onhan merihevonen!

Joessa on vuoden tauon jälkeen jälleen vettä.

Kaikenlaista on tammikuussa sattunut:
Teija täytti vuosia ja käytiin siis synttäreillä Fuengirolassa. Sari kaapattiin matkalta mukaan. Väkeä oli paikalla, melkein tuttuja myös. Mummilla on semmonen kaveri kun nääs toi Meri. No, eikös sen serkku ollu siellä juhlissa. Tämän serkun mies on ollu helipotkurilentäjä ja minä tiedän paljon juurikin helipotkurilentämisestä, nin me sitten siitä juteltiin. Tämä lentäjä sanoi olleensa ekana paikalla, kun Estonia uppos ja nostaneensa muutaman kymmenen kyytiin, piiloon varmalta kuolemalta, nin minä en siihen saanu sanottua mitään. Vaikenin ja siten kunnioitin.
Sit oli Kotkan ex-palopäällikkö. Ja palohommistahan minä myös tiedän erittäin paljon, koska kahden kesän kokemus alalta on takana. Pääsin kertoon kauhutarinoita. Ja nehän oli kaikki tosijuttuja, ehkä aavistuksen värillisiä. Tunsi tämä Koskin ex-päällikön, mutta minun maineeni ei ollut kiirinyt Kotkaan asti. Siis vielä.
Tarjottavat oli mainiot ja salakavalasti Teijan sisko oli tilannu sinne laulua ja soittoa livenä. Kaikki olivat ällikällä. Taputin mukana, mutta en arvannut laulaa...

Sateen riivaamina päräytettiin Placa Majorin ostoskeskukselle tarkoituksella, että myös käytäis uudella out let myymäläkombinaatilla tuhlailemassa, mutta oli suljettu. Piti avata jo joulumarkkinoille, mutta on yhä suljettu. Joitain papereita varmaan puuttuu lupahakemuksista. Kaikki oli siellä valmiina, mutta sisään ei saa mennä. Vain sellanen puolen hehtaarin kokonaisuus vailla käyttöä. Syötiin sitten Taglia Tellassa, jossa on aivan saatanan hyvät pizzat. Kuin Milanossa!
Ei tarttenu mitään ostaa, kunhan kulutettiin aikaa. Desigualin edessä haisi hyvälle. Kannattaa nuuhkia ilmaa. Onks tää joku uus juttu?

Mitäs nyt? Taivaan täydeltä on tullut vettä eilen ja tänään. Luvassa vielä pari päivää taukoamatonta sadetta. Ja väliin tulee oikein reilusti. Ruokaa on onneks varastossa, tänään ankkaa, sillä tie on kadonnut portin edestä, sade huuhtonut. Hyundai on armottoman matala maantieauto eikä näin ole asiaa ulos kylille. Lauantaina vielä sataa koko päivän. Huh. Ihan just NYT, ropisee lujasti kattoon. Välillä tietysti rakeita.
Kanootin kapean kun työntäs vesille tossa meidän joella ja itse kyytiin, niin kohta olis Malagan seudulla. Satamassa vois kiinnittyä MS Lemmenlaivan perään, jos sais satamamestarilta luvan. Sen kai saa ny netistä, jos on sopiva appi tai anoppi.


 

Kuuskymmentäneljä

Pyhänä oltiin Abuelossa lounaalla. Tapaksia napsin: lihapullat ja ranskanpernat. Muut söi mitä söi. Cola maistui. Brucen ja Nadjan kanssa oli sovittu. Bruce on se joka soittaa saksofonia Afro Tema -bändissä. Löytyy tubesta. Bruce laulaa sitä biisiä välillä, että ”tein minä pajusta hilpeän saksofonin”. Mikä naurattaa? Tiesithän toki, että saksofoni luetaan puupuhaltimiin. Että miksi ei pajusta? Loiro ei siihen ääntä saanut ja se rumaksi ruostui. En ymmärrä miten paju ruostuu, se on raudan hapettumista se ruostuminen. Ei paju hapetu tai kyllä kai sekin hapettuu, mutta ei kyllä ruostu. Pitkään siellä istuttiin, ihan tuli vilu illan viiletessä. Olimme siis ulkosalla - terassikausi on meneillään vahvasti. Niin ja oli meidän pöydässä yks agentti. En uskalla kertoo nimeä, olkoon herra X. En tiijä uskallanko kertoo, jos se on kovinkin salainen? No, mutta menköön: se tiesi itä-Suomesta kaiken ja oli vaklinu siinä saarilla ihan Neuvostoliiton liki. Numeroa en tiedä, ei kai kuiteskaan 007. Lisence to kill? Sit oli yks vielä valtavan kansainvälinen nainen, se oli asunu ihan vaikka missä, New York, London, Caribia Afriikka ja mitä niitä nyt on. Jos ei jotain heti tienny, saattoi häneltä kysyä.
Perjantaina poikettiin Ginger Pigissä kävelyllä ja siinä tietysti piti mauttia pari olutta, jotta ei calorit karkaa moisen urheilusuorituksen myötä. Siksi juurikin pyhänä Cola, tuossa edellä.
Maanantaina oli hääpäivä, jonka muistin ja siitä nuorikolleni mainitsin, kiittelin menneistä, kannustin tulevaan ja suutelin mojovasti suulle. Hääpäivät kannattaa muistaa, se kuuluu hyviin tapoihin ja edistää rauhanomaista rinnakkaiseloa. Sen unohtaneet tietävät!
Tänään täytin mojovat kuuskymmentäneljä vuotta. Meillä poikkes Sari ja aivan yllättäen Gurney ja Diana. Pahoittelin kuningasperheen hajoamista lähes riitaisissa olosuhteissa ja tietysti brexshittiä. Yhdessä voivoteltiin. Prinssitkään ei enää osaa käyttäytyä. Keitin kahveet, laitoin keksit ja pakastimen pohjalta jätskit loihdin. Gurney tilas meille matkan näkemään lunta, just like that. Menemme ensviikon keskiviikkona Sierra Nevadalle dösällä - hiihteleen. Täällä on ollut hiihtokausi meneillään jo pari kuukautta. Järvisiin punasta Rexiä tuomaan pitoo ja kynttilää päihin. Rottinkisauvojen sommat tulee tarkistella ja tarpeen tullen kiinnitykset vahvistaa. Nahkaremmit tukevasti porkkien päihin pane, ettei jää pujotellessa käestä keppiin. Kyllä se hyvin menee, Veliseni, hoen mantraa alinomaa.
Kello 18.00 on totuuden paikka. Hammaslääkäri. Mummilla 18.30. Pitäkääkin peukkuja, ettei löydy lisää reikiä. Hampaita on enää muutama jäljellä, ettei niitä reikiäkään voi olla kauheen montaa.