Kuuskymmentäneljä

Pyhänä oltiin Abuelossa lounaalla. Tapaksia napsin: lihapullat ja ranskanpernat. Muut söi mitä söi. Cola maistui. Brucen ja Nadjan kanssa oli sovittu. Bruce on se joka soittaa saksofonia Afro Tema -bändissä. Löytyy tubesta. Bruce laulaa sitä biisiä välillä, että ”tein minä pajusta hilpeän saksofonin”. Mikä naurattaa? Tiesithän toki, että saksofoni luetaan puupuhaltimiin. Että miksi ei pajusta? Loiro ei siihen ääntä saanut ja se rumaksi ruostui. En ymmärrä miten paju ruostuu, se on raudan hapettumista se ruostuminen. Ei paju hapetu tai kyllä kai sekin hapettuu, mutta ei kyllä ruostu. Pitkään siellä istuttiin, ihan tuli vilu illan viiletessä. Olimme siis ulkosalla - terassikausi on meneillään vahvasti. Niin ja oli meidän pöydässä yks agentti. En uskalla kertoo nimeä, olkoon herra X. En tiijä uskallanko kertoo, jos se on kovinkin salainen? No, mutta menköön: se tiesi itä-Suomesta kaiken ja oli vaklinu siinä saarilla ihan Neuvostoliiton liki. Numeroa en tiedä, ei kai kuiteskaan 007. Lisence to kill? Sit oli yks vielä valtavan kansainvälinen nainen, se oli asunu ihan vaikka missä, New York, London, Caribia Afriikka ja mitä niitä nyt on. Jos ei jotain heti tienny, saattoi häneltä kysyä.
Perjantaina poikettiin Ginger Pigissä kävelyllä ja siinä tietysti piti mauttia pari olutta, jotta ei calorit karkaa moisen urheilusuorituksen myötä. Siksi juurikin pyhänä Cola, tuossa edellä.
Maanantaina oli hääpäivä, jonka muistin ja siitä nuorikolleni mainitsin, kiittelin menneistä, kannustin tulevaan ja suutelin mojovasti suulle. Hääpäivät kannattaa muistaa, se kuuluu hyviin tapoihin ja edistää rauhanomaista rinnakkaiseloa. Sen unohtaneet tietävät!
Tänään täytin mojovat kuuskymmentäneljä vuotta. Meillä poikkes Sari ja aivan yllättäen Gurney ja Diana. Pahoittelin kuningasperheen hajoamista lähes riitaisissa olosuhteissa ja tietysti brexshittiä. Yhdessä voivoteltiin. Prinssitkään ei enää osaa käyttäytyä. Keitin kahveet, laitoin keksit ja pakastimen pohjalta jätskit loihdin. Gurney tilas meille matkan näkemään lunta, just like that. Menemme ensviikon keskiviikkona Sierra Nevadalle dösällä - hiihteleen. Täällä on ollut hiihtokausi meneillään jo pari kuukautta. Järvisiin punasta Rexiä tuomaan pitoo ja kynttilää päihin. Rottinkisauvojen sommat tulee tarkistella ja tarpeen tullen kiinnitykset vahvistaa. Nahkaremmit tukevasti porkkien päihin pane, ettei jää pujotellessa käestä keppiin. Kyllä se hyvin menee, Veliseni, hoen mantraa alinomaa.
Kello 18.00 on totuuden paikka. Hammaslääkäri. Mummilla 18.30. Pitäkääkin peukkuja, ettei löydy lisää reikiä. Hampaita on enää muutama jäljellä, ettei niitä reikiäkään voi olla kauheen montaa.