Kauheesti lunta oli vuorella ja tekivät lisää tykeillä aamun vilpoisina hetkinä.
Kotoa lähdettiin reissuun jo reilusti ennen auringonnousua. Autolla la Trochan huoltikselle kahveelle. Jos joku ei tiedä, niin tässä tulee: espanjalainen kahvi on vallan erinomaista. Itse nappaan cafe con lethe eli kahvee on mustaa mönjää, jonka päälle pannaan yli puolet kuumaa maitoa. Pistän vielä saavutettujen mittojen säilyttämiseksi lusikallisen sokeria. Se myös parantaa maun entistäkin paremmaksi.
Bussi tuli siihen liki ja kello oli varttia vaille kahdeksan. Meillä on oma, paikallinen matkanjärjestäjä Derek ja tytär. Soitto vaan ja mukana ollaan. Muutaman kerran käyty on lähi-Englannissa eli Gibraltarilla Derekin matkoilla.
Tuota Gibraltar nimeä jouduin miettimään minuutin ja viistoista sekuntia. En nupista löytänyt sitä laatikkoa, jonne sen olin varastoinut. Panin sen lähi-Englannin, jos en lainkaan muista Gibbistä. Siinä on EeUun ulkoraja, jonka ylittää mm. yli 10000 espanjalaista, jotka käyvät työssä Gibraltarilla. Plus sitten muu liikenne. Brexit on pelkkä shit.
Bussi kulki vielä Al Hauriniin ja siitä liki lentokenttää, Plaza Major -suurostari, nappaamassa kyytiläisiä lisää. Matka sujui leppoisasti muiden eläkeläisten mukana. Eläinsuojeluarpajaiset on aina yksi ohjelmanumero, nyt ei tullut voittoa. Eilen käytiin hevostensuojeluiltamissa Abuelossa, mutta ei taaskaan voittoa. Arpaonni on kateissa.
Granadan sivua ajetaan ja reitti kulkee sujuvasti kohden korkeuksia. Kolmeen kilometriin pitää kavuta, jotta päästään lumirajan ylle. Yöllä on alle nollan, mutta päivällä mukavan lämmintä. Lumi sulaa kylän kaduilta ja poluilta. Kylä on kokoelma hotelleja, ravintoloita, välinevuokraamoita ja kauppoja. Se on pian kierretty ja nähty. Näköalat ovat komeat.
Että mitäs sitten tehdään? Jos ei laskettele, niin ainoa suunta on ravintola. Terassilta voi katsella alamäkihiihtäjien menoa, syödä ja juoda itsensä kylläiseksi. Niin me tehtiin. Ruokalistat on tyypillisesti pelkkää törkyä, mutta hinnat yllättävän kohtuulliset. Pikku juju piilee turistin pään menoksi. Tykötarpeiden hintoja ei näy missään. Juomat on espanjalaisiksi kalliita, melkein kuin Suomessa. Ihan kauheeta! Meni liki viiskymppiä ja se on paljon. Lienee ollut korkeenpaikanleirilisä?
Semmonen juoma on kova kun Sol y Sombre: anisviinaa ja brandya fifty-sixty. Ensin nousee aurinko ja jo kohtaa tulee varjo ja pimeetä. Ihan pimeetä.
Urheilullinen oppi-isäni Tahko Pihkala sanoi eläissään alamäkihiihdosta, että se ei ole urheilua: hissi vie ylös ja painovoima tuo alas.
Yhdyn Tahkoon.
Näin on tapana sanoa, kun on samaa mieltä. Väärinkäsitys saattaa syntyä. Onko se negrofili, joka vainajaan yhtyy. Mitä lie Tahkosta enää jäljellä? Jos sanoja olisi ollut nuori neito, niin mitäs sitten? Mummi olis sanonu että: älä ny siinä höpise vanha, seniili ukko. Sanoisin kyllä vastaan. Veljenne voi olla samaa mieltä kenen kanssa vaan, nuori tai vanha tai vaikka mielipide. Paitsi Donald Trumppi. Yhdyn nyt itseeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti