Olosuhteiden uhrit

Tea on toimelias frouva. Jos antaa vihjeen tästä tai tuosta, on homma jo hoidossa. Että jos mentäis Kuninkaan tielle kävelyretkelle. Jo kohta oltiin menossa, eli viime tiistaiksi oli liput varattu. Ei vaan käynyt meneminen. Liian kova tuuli, sanotaan. Liian vaarallista, selitetään. Pelkureille! Maailman vaarallisin vaellusreitti, sanotaan. Liian vaarallinen, jos käy pieni tuulenvire. Kyllä edes pieni vaarantunne sais pysyä uudistetulla Caminito del Reyllä. Riippusilta nähkääs saattaa heilahdella tuulella hiukan. Silloin tyttö huutaa hiiii! Piti sanoa: henkilö.

Vieraita paikalla  Coin, Andalusia. Aune-täti luottaa Finnairiin, vaikka Norski on halvempi. Malagaan voi toki lentää kummalla vaan tai vaikka jollain kolmannella. Purjeveneelläkin pääsee, jos pelkää jarrurusjälkeä. Tuli kuitenkin Aune ja kentältä haettiin. Aika hyvät kelit ovat suosineet matkalaista. Hyvin normaalia eloa on pidetty, mutta huomenna mennään tutustumaan Ojenin kylään, joka on tuossa matkalla Marbellaan, vuoren kupeessa vasemmalla. Itse ei olla käyty lain. Saattaa vilahtaa Antonio Banderas, jolla on siellä tuttuja.

Walesin tiikerit Don ja Keith olivat pitkällä viikonlopulla Alhaurinin Mirador-hotellissa. Sieltä jotenkin meille ajautuivat illaksi ja yöksi. Sapuskat laitettiin ja yhdessä syötiin. Aune laulatti poikia. Panin kameran videotallennukselle ja saatte nauttia sulosävelistä tekin. Tuli ihan mieleen se, kun Pekka Kuusisto laulatti Royal Albert Hallin brittejä. Hei uulia illallaa tai tuku tuku lampaitani, se ja sama. Oli hauskaa.

Fuengirolassa asuu ja poikkee paljon suomalaisia, osa tuttuja. Nyt oli vuorossa Aunen tuttuja Kake ja Eija. Päivänä eräänä käytiin Bingissä yhdessä lounaalla. Siinä tuli puheeksi Mummin lapsuuden toveri Merja ja että hän on nyt täällä myös. Siispä komennettiin koko lauma tänne meille. Bussiaikataulu vaan netistä tutuksi ja kohti Coinia. Helppo jäädä pois, kun on päätepysäkki. Olin vastassa ryhmää tänään aamusella. Maailma on niin pieni jotta. Tämän Merjan mies on Veljenne koulukaveri rakkailta kansakouluajoilta, Seppo. Siinä sitä sitten siunailtiin.

Yö nukuttu ja nyt aamusella käytiin, kuten luvattu, Ojenissa. Se on mainio valkoinen kylä, kun laskeudutaan vuorilta alas Marbellaan. Parkkipaikka löytyi heti, kas ei ole turistikausi. Melkoiset on korkeuserot pienessä kylässä. Ravintoloita piisaa ja etelän aurinkoa. Vauraan oloinen paikka ja kovin siisti. Käydään toistekin ja viedään turisteja.
Kotiin palatessa poikettiin Rondan keskustassa syömässä Bar Lunassa. Se on yllättävän hyvä ruokapaikka ja edullinen. Hollantilaiset olivat valloittaneet tänään ja pitivät melkoista meteliä. Mutta me paikalliset olemme baarimeluun tottuneet, Akaan Aunen korvia riipi.

Mummi Ojenin raittilla kuvaamassa.

Aune-täti kujalla.

Boukainville ja kaksi muuta väriläikkää valkoisessa kylässä.

Nyt osaat suunnistaa Mondassa. Me olimme Bar Lunassa.

Takaikkunassa on tarra: On vain yksi ja H-D-logo. Hyvin
on ymmärrettävä ... suomalaiselle.