perjantai 22. marraskuuta 2019

Katsastus

Ei se Ijäksen, vaan Hyundain Espanjan katsastusseremonia.
Hyundai on nyt ollut espanjalaisessa rekisterissä uudesta kohta neljä vuotta. Se on raja. Lähes sattumalta vilkaisin aurinkolipan alle rekisteriotteeseen ja siinä se seisoi 30.11.2015 ensirekisteröinti. Voi kauheeta! Viikon päästä pitää leimata viimeistään.
Soitin aina avuliaalle Paulille, koska tiesin hänen asioineen konttorilla muutaman kerran. Se konttori on täällä ITV. Pauli lupas tilata ajan netistä. Pitää tietää rekisterinumero ja rungon numero. Lähiasemilla, Mihas ja Malaga, lähimmät ajat saisi tammikuulle. Pitäis ajaa yli kuukausi katsastamattomalla kaaralla.
On toki mahdollista mennä asemalle norkuamaan ilman ajanvarausta. Siis toimeksi! Kurvasin Mijaksen ITVn pihaan peloissani, mutta kuintenkin toiveikkaana. Pallolaajennus oli helpompi sulatella. Konttorissa oli kolme tiskiä vasemmalla ja ukkoja oikealla penkeillä kuin kirkossa. Suoraan edessä pönötti kaksi automaattia. Sinne rohkeasti. Pitää ensin ilmoittaa, onko varattu aika, sita, vai ei sin sita. Mutta mitä nyt unohtui, palaa lähtöruutuun. Ensin pitää valita kieli, otan englannin. Ja sitten eteenpäin: sin sita. Kysyy auton rekisterinumeroa: näpyttelyä. Ilmoittaa, että ei voi taata katsastusta tänään. Edelläsi on 72 varaamatonta. Taululla on 24 ja lapussani lukee 95. Siitä sitten istumaan ja kirja esiin: Leif  GW Persson. Puolen tunnin päästä ollaan numerossa 35. Sitten tapahtuu jotain merkillistä. Siitä eteenpäin ei ole varausnumeroilla ketään . Viiden minuutin päästä pääsen tiskille ja maksan 44€, joka tuntuu kohtuulliselta. Käpyttelen autolle ja jään seuraamaan taulua, jossa näkyy rekkari ja mille linjalle ajetaan. Muutama minuutti ja meidän rekkari, siitä linjalle 3.
Toimitus on kuin Suomessa. Tosin itse saa ajaa dynamometrille ja jarrutella. Insinööri puhuu selkeästi englantia. Pyörienvenkuttajalle ajan ja inssi ripustaa sivuikkunaan radiopuhelimen, menee itse portaita alas auton alle ja huutelee komentoja: heiluta rattia, paina jarrua, aja takapyörät venkuttimeen, paina jarrua, käsijarru... Äijä tulee ulos ja vie puhelimen. Aja odottamaan tuohon! Ja minä ajan.
Herra katsastusinsinööri tuo paperit ja hymyilee: tervetuloa kahden vuoden päästä uudelleen.
Veljenne huokaisee: kraziakset ja buenot.

Huomenna ja sunnuntaina on sitten Malagan koiranäyttely. Pääsen mukaan. Te kaikkihan tiedätte, että rakastan koiranäyttelyitä.
Kateellinen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti