Passi Espanjasta - hauskaa

Tapahtui niinä päivinä, että veljeltänne menee passi vanhaksi. Jonniin verran on käytetty, mutta aivan luettavassa kuosissa. Silti pitää uusi saada. Tähän vanhaan koitin uuden päivämäärän vaihtaa, mutta on kiusalla laitettu tuorekelmu päälle ja rikki se meni ja näytti sitten rumalta. Uutta hakemaa!
Netissä voi tutkia eri mahdollisuuksia. Jos passi on kuusvuotta nuorempi ja biotunnisteet on jo pollareilla, saa homman hoidettua ihan vain kotona koneen ääressä. Kuva pitää toimittaa ja sen pitää olla oikeanlainen, ohjeet löytyy, en vain viitsinyt perehtyä. Jos kaikki käy hyvin, pitää valtuuttaa joku noutamaan passi Suomessa ja tuomaan maailmanäärelään.
Toinen vaihtoehto on muuttaa Suomeen muutamaksi viikoksi ja hoitaa homma siellä fyysisesti paikanpäällä.
Veljenne käytti kolmatta ja varsin vaivatonta vaihtoehtoa. Malagassa on kunniavarakonsuli ja soitin tätille. Anneli Talsi oli tämä henkilö. Varasin ajan ja maksoin lähetystön tilille 140€ ja 7€ postikuluihin. Voit säästää tuon 7€ ja hakea itse passin Suomen Madridin lähetystöstä. Vanha passi pitää olla mukana. Frouva Talsilla oli harjoittelija siellä toimessa. Aivan kerrassaan mainioita virkaihmisiä. Espanjan ilmasto jalostaa suomalaisesta mörkövirkailijasta kerrassaan kiireettömän, palvelualttiin ja hauskan virkahenkilön. Niitä vois sieltä peräpohjolasta lähettää näiden neitojen oppiin.
Kuvaus, sormentunnistus ja nimikirjoituksen laitto kestivät muutaman kymmenen minuuttia. Ohjelmisto oli rampautunut vajaa vuosi sitten ja nyt joutui kiertoteitä kuljettelemaan infoa suomen poliisille lähetettäväksi. Hauska kolmevarttinen oli meillä. Monet naurut naurettiin. Hae sinäkin passi Espanjasta, se on hauskaa!
Kalle Kustaa Korkki tai Pekka Lipponen, jompikumpi oli kunniakonsuli, mutta minkä maan? Ei muista ja tämä tieto on tärkeä.
Espanjan radion valtakunnallinen kanava 3 on hyvin hyvä radiokanava. Ei ole soittolistoja, vaan paljon erilaisia teemajuttuja. Tänään, kun ajeltiin Malagasta kotia kohti, soi vanhaa Santanaa ja toimittaja väliin kertoili missä mennään. Sellaiseen pop eilen ja toissapäivänä -tyyliin. Juonnettu musiikkiohjelma, täällä on sellaisiin ihmeisiin varaa. Kerran tuli iltahämärissä Eestiläisiä kansanlauluja, siis tästä radio kolmosesta. Paco de Lucian konsertti oli komea, radio kolmosella. Ei veljenne juurikaan ymmärrä mitä toimittaja tai toimittajat puhuvat, mutta ei ne ihan niin saatanan tyhmiä saata olla kuin nämä iskelmäradion tai muun hömppäradion toimittajat. Kaks idioottia puhuu toistensa päälle silkkaa viihdettä ja joskus on mukana vielä kolmas tolvana tai sillinpää.

Espanjan Suomen suurlähetystön sivut: www.finlandia.es ja kohta passi.

Torilla, turuilla ja koiranäyttelyssä

Lauantai torilla, poikettiin Ferialla.
Naiset viihtyy lumppujen parissa.

Gebabilla pitää poiketa. Tiskin takana
oli typy, jonka käsivarret eivät karvastelleet.

 Ferialla pitää poiketa ajoittain. Lauantaisin on käytettyä tarjolla, tiistaisin muotia ja muuta turhaa. Jos on varoja voi sortua ostamaan, mutta köyhää eläkeläistä ei se koske.
Ferialta kohden centro finlandiaa ja vähän ohi pääset gebabjuttuun. Aika hyvät on tarjottavat. Mausteita lievemmin lihasssa, mutta voi niitä pyytää: jalopena por favor.
Malagassa oli koiranäyttely, siis sinne!

Talvella vaan nastat renkaisiin... jos Suomeen tuo. Sais siitä
paljon säälipisteitä ja glooriaa!

Pitkä tukka on komee

Noin pienen koiran kun pistää asentoon pitää olla suurennuslasi.
Tuomarilla mikroskooppi kun tarkastelee.

Fine Dining ja remonttia kehitysapuna

Yhtä reppastiinaa autettiin ja tehtiin remppaa sen kämppään. 

Sai olla tyytyväinen. Loppuviimeks selvis, että se on 

sijoitusasunto ja me tehtiin homma puoli-ilman. Oma vika...

Tänään liköörinteonhimo iski kuin miljoona volttia.

Kohta riensin jo puutarhaan ja hedelmäpuuosastolle.

Poimin herkkuja kassillisen ja perkasin hedelmät kera 

keittiömestarini. Ainekset purkkiin ja sokeria kerroksittain

väliin. Pari pulloa vodkaa päälle ja voila! Mikä liköörtti on 

tulossa? 

Keittiömestarini yllätti ja kiidätti veljenne ruokamatkalle

Karjalan laulumaille. Rai jumala, kun oli hernekeitto 

kohdallaan. Puolitoista vuotta oli kulunut edellisestä.

Viinin valinta oli pulmallista. Tutkittuani kaikkien Mercadonan

viinien suositukset ei hernekeittoa mainittu yhdessäkään. 

Hintahaitarin keskivaiheilta löytyi tuo kuvan gran reserva.

Eihän voi ajatella, että viini rasittaa liikaa kukkaroa

vaikka onkin vaativassa seurassa!  

Marmorilattia ja just maalatut seinät. Bueno!

Työläs oli puhdistaa ja maalata.

Tulossa likööri. Ja raaka-aineet oli?

Hienoruokailua. Anne ja Niki toi kuivaherneet ja hapanleivän.
 Keittiömestarini loihti lounaan.
Viini: Armonico gran reserva 2011, Mercadona 2.10€/plo.
Teki sopivasti tilaa savulihahernekeiton vaativalle ilmapiirille!

Agraarikulttuuria ja tavallista

Maatalouskulttuuri on toimeentulon kulmakivi, sanoo maalaispoika. Nyt on oliivien korjuuaika. Paljon on mäessä porukkaa näinä viikkoina. Verkko levitetään puun alle ja kepeillä nostetaan reunaa jos maa viettää. Puuta hakataan pitkillä kepeillä tai ravistetaan koneella kuten elokuvassa. Lintujen laulu hukkuu kaksitahtimoottorien pärinään.
Viime vuonna koitin havainnoida viljeliän toimia ja painaa mieleeni aikataulua. Huonosti muistuu mieleen asiat vuoden takaa. Joka tapauksessa aluillaan on kasvukausi. Maa alkaa vihertää ja kohta keltaiset kukat valtaavat alaa. Veikkaisin, että kohta jemmataan jyvät mullan alle ja keväällä korjataan sato. Vesi ratkaisee, koska luonto herää, ei lämpö eikä aurinko. Pari kertaa on jo satanut. Sanoisin jopa kaksi tuntia yhteensä. Granaatti-omenat ovat kypsiä ja ehkä uutan niistä liköörin. Ovat pahukset varsin työläitä ruokota liköörikuntoon.
Huomenna lähdetään Marbellaan toteuttamaan rakennuskulttuuria. Pitäis maalailla Marion ostama huoneisto: kolme huonetta ja heittiö. Kaikki pannaan valkoiseksi. Urbanisation alueella, rinteessä, asumukset kohoavat ylös vuorta lomittuen toistensa päälle. On sinne kapuaminen.
Huoneisto oli ollut kahdeksan vuotta tyhjillään ja pankki myi brittien jätöksenä. Melko siisti ja ehjä. Maali riittää monessa kohtaa. Hinta oli reilu kolmannes asuntobuumin aikaisesta. Tällasia kannattais ostaa jos olis rahaa ja tarve.

Aamuisin saksalaisseurue on parkissa kantakapakkamme
parkkipaikalla. Menin juttusille ja kyselin mitä ovat miehiään.
Porchen tehtaan koeajajia, kuului vastaus. On kuulemma
paskaa hommaa, mutta jonkun sekin on tehtävä?

Paljon kuluu kirjallisuutta. Muutama dekkari meni juuri ja nyt on yli puolivälin Gösta Sundqvistin elämänkerta. Pahansisunen puurtaja oli ukko ja tarkoituksellisesti haastoi mittelöön taviksen. Erikoissuosiossa olivat elämän rallipolulta syrjäytyneet. Kun lukee juttua tällaisesta vohkaajasta, joka menestyi erinomaisesti vaikka tylytti parhaansa mukaan, ei pidä unohtaa, että tätä onnistujaa kohti on kymmentuhatta epäonnistujaa melkein samoilla eväillä. Tai ainakin eväillä?


Bernard  Cornwell on kirjoittanut kirjasarjaa Englannin synnystä 900-luvun taitteen kahta puolta. Päähenkilö on aikansa batman nimeltään Uhtred. Hän on pakana aikana jolloin kristinusko tekee itsensä tykö. Viikingit riehuvat saarella ja sankari Uhtred keikkuu vaaankielenä kristittyjen ja viikinkien välissä. Yhdeksän luettu ja kymmenettä odotellaan.

Millenium-sarjan viides tuli ja meni. Ei huono. Tyttö joka etsi varjoaan by David Lagercrantz. Ukko polskuttaa eteenpäin isot saappaat vaan hölskyy.

Donna Leon on syntyjään jenkki, joka asuu Italiassa ja opettaa Venetsiassa englanninkielistä kirjallisuutta. Meniköhän se noin? Nainen kirjoittaa dekkareita ja päähenkilö on komisario Brunetti. Arvioi kirjailija melko mehevästi italialaista menoa. Kirjoja ei ole käännetty lainkaan italiaksi. Sivujuonet ovat pääosissa, mutta silti mukavaa luettavaa.

Lenkkitoveri poseeraa.

Malagan automuseo

Museon teema on muoti ja autot.
Erikoinen yhdistelmä.

Malagan automuseossa piti käydä Paulin kanssa. Eukot oli shoppailumessuilla. Mikähän sekin on oikeesti.?
Hieno oli museo. Asettelu oli väljää ja kuvia oli hyvä ottaa. Autojen ohessa oli aikansa muotia. Autoja pääsi liki, ei aivan kaikkia.  Kympillä sai kirjan, jossa kaikki pirssit oli esitelty ja arvioitu. Kirja on aikas komea. Samalla aukiolla on juuri avattu venäläisen taiteen museo, jos toveria kiinnostaa.
Keskustelimme Paulin kanssa baarissa Ilja Riepin’in merkityksestä avangardistis-neuvostorealistis-moderneista maalauksista, kun käsky kävi noutamaan frouvia  Tuhlausmessuilta. Venäläistaide sai jäädä, oli tärkeämpää tehtävää.

Varsin sulavalinjainen Bemari.

Väkevästi muotoiltu Lancia Astura by Vincenzo

Panhard et Levassor. Konepellin kulmassa on suora
pokkaus. Muutoin on vain kaaria. Komeeta

KeijukaisSitikka on unelma-auto ja vielä ilman kattoa!

Lincoln Zephyr korjattu versio

Mersu ja leopardi vaate