Nettiä odotellessa! Kolmisen viikkoo meille nettiyhteyttä räpeltänyt firma heitti hanskat naulaan. On joku kukkula edessä ja sektori pimee. Ota siitä selvää. Tallusteltiin toiseen puulaakiin: Everbit. Kauppias puhu soljuvaa enkkua ja katsoi googlemapista meitin talon kuvaa, käänteli näkymää lähes vaakaan ja sanoi, että tuossa on ennenkin ollut heidän liittymä. OK! Se siis toimi? Jees, sano ukko. Pisti nimen listalle ja sano, että par viikkoo ja sitten isku kohteeseen. Ole veljemme pitkämielinen sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. (Hes. 24.3.) Tämä mokkula siis jatkaa vielä pari viikkoo taivaltaan.
Eilen hyvästeltiin Hämyt Marbellassa. Ovat nyt jo koneessa matkalla pohjolaan. Olivat edellisiltana kokeilleet mainion pikku raflaa vanhassa kaupungissa. Pienen seikkailun jälkeen tuo löytyikin. Omistaja, Chef, tarjoilija, sama henkilö, teki itsensä tykö mallikkaasti ja alkuhetkistä alkaen viihdyimme mainiosti. Kaikkea pientä tarjottiin listan ulkopuolelta. Ei tullut aika pitkäksi maistellessa. Kaikki ruoka oli luomusta itse kehiteltyä. Make otti possun poskea ja oli poskettoman tyytyväinen. Veljellenne kannettiin härän häntää muscadet kastikkeessa. Kastike oli mainio ja liha suli suussa. Lisäksi oli hauska tutustua lehmän hännän luuston struktuuriin haptisesti ja näköhavainnoin. Mummi otti alkupalana orgaanista kanan maksaa pateena ja päälle rapu-sitruuna-lime-raviolia. Oli sairaan hyvää, luonnehti mummi. Nina paukutti menemään miesten annoksen entrecotia, niin jotta chef'kin ihmetteli suoritusta. Limonsellot talo vielä tarjosi läksiäisinä. Uskalsin hiukan maistaa, koska Hyundai on lähes automaattinen ja osaa hyvin jo kotiin rannikolta. Hyvin tuo toi kotiin vaikka yö oli jo umpipimeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti