Hamassa nuoruudessani olin töissä. Tuskin muistan ja jos muistan heti pätkii. Kun en oikeen enää loppuvuosina kuullut mitään, meni se siinä oman pään ääniä kuunnellessa. Työkavereita oli ja ovat kavereita vieläkin! Yksi näistä, pastori, poikkes Granadassa ja me mummin kanssa hepolaukkaa katsomaan hengenmiestä. Meiltä on matkaa about puoltoistasataa sametinpehmeää kilometriä Granadaan. Teiden kunto täällä on eniromainen ja jos kuoppia on Hyundai kyllä tasoittaa kulkua. Sieltä löytyi pastori. Kuljimme vain kohti valoa.
Oltiin viestitty whatsup-duck-viestimellä suunnitelmia ja kaikki oli auki. Alhambran naapuripuistoon suunnattiin. Pastori tiesi ettei Alhambraan ainakaan pääse kun ei ole varattu lippuja, mutta jos naapuriin? Katkera oli viesti perillä: puolentoista viikon päähän olis mahdollisuus vara liput. Siis sinne puistoonkin. Me mummin kanssa mennään joskus myöhemmin ja pastori menee aamu viideltä lippuautomaattijonoon saadakseen yhden neljästäsadasta aamulla jaossa olevasta lipusta. Automaatti aukee kello kahdeksan.
Minä tykkään kameroista, mutten oikein osaa kuvia ottaa. Ei ole silmää eli näkemystä. Pastorilla on molempia ja sitkeyttä jonottaa. Pankoon minulle ottamiaan kuvia lähettäen! Pettymys ja Toyota ajoivat meidät keskustaan kuvaamaan sen saatanan suurta kivikirkkoa. Saattoi olla alkujaan moskeija? Kyllä saa olla Jumala ylpee kasvateistaan. Ihan häntä palvoakseen moisen temppelin rakensivat ihmiset. Kivasti oli kahdet urut vastakkain. Toiseen soittajaksi Bach ja toiseen Mauri. Olis ollu komeeta. Moni juttu oli kultamaalilla silattu ja arvokkaan oloinen. Pienistä akkunoista tuli mainioita valoefektejä saliin. Ihan mahdottomat isot oli ihminen ovet rakentanut. Ketä odotettiin kylään, suurmiestä? Naapurissa oli kunkkuja daameineen arkuissa. Nekin piti moikata.
Siitä sitten syömään turistiruokalaan keskusaukiolle. Ei ole ihmisen helppo ruokalaansa valita, tuuripeliä! Mummi pyysi mediumin ja sai raakileen. Pastori meinas vetää burgerin sillai hampurilaisittain, so, so. Burger kaiketi täällä tarkoittaa jauhelihapihviä, siihen pullaa kuulu? Pastorilla oli kaks pikkupullaa ohessa. Veljenne söi kurjaa sikaa. Espanjalainen ei osaa ruokaa laittaa, vai?!
Aika oli jäähyväisten. Mummi halas pastoria ja päinvastoin. Miehissä kättelimme.
Koiran paperit hävis postimatkalla Eesti-Espanja. Kerroin varmaan jo. Nyt meillä on postkonttorissa loota ja siihen avain. Seitkytkaks ekee vuosi. Tarja Niemisen nimissä ei veljenne. Ota mukaan NIE-numerokaavakkeesta kopio ja passista myös. Veljenne haki molemmat autosta erikseen, kun komennettiin. Alle kaksisataa metriä melkein pystysuoraa vuorenrinnettä eestaas. Tietysti vaatimuksena on myös espanjalainen puhelinnumero. Minulla on vaan ei mummilla. Pantiin siihen mummin papruun mun nummero.
Perjantai-lauantai-akselilla on Fugefestit. Lauantaina mennään kattoon Mattia ja Teppoo. Kiva kuulla se: KAAPINTAKANAONNAINEN -biisi. On siellä Eputkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti