Pitkämielisyyttä vaaditaan

Nettiä odotellessa! Kolmisen viikkoo meille nettiyhteyttä räpeltänyt firma heitti hanskat naulaan. On joku kukkula edessä ja sektori pimee. Ota siitä selvää. Tallusteltiin toiseen puulaakiin: Everbit. Kauppias puhu soljuvaa enkkua ja katsoi googlemapista meitin talon kuvaa, käänteli näkymää lähes vaakaan ja sanoi, että tuossa on ennenkin ollut heidän liittymä. OK! Se siis toimi? Jees, sano ukko. Pisti nimen listalle ja sano, että par viikkoo ja sitten isku kohteeseen. Ole veljemme pitkämielinen sillä he eivät tiedä mitä he tekevät. (Hes. 24.3.) Tämä mokkula siis jatkaa vielä pari viikkoo taivaltaan.

Eilen hyvästeltiin Hämyt Marbellassa. Ovat nyt jo koneessa matkalla pohjolaan. Olivat edellisiltana kokeilleet mainion pikku raflaa vanhassa kaupungissa.  Pienen seikkailun jälkeen tuo löytyikin. Omistaja, Chef, tarjoilija, sama henkilö,  teki itsensä tykö mallikkaasti ja alkuhetkistä alkaen viihdyimme mainiosti. Kaikkea pientä tarjottiin listan ulkopuolelta. Ei tullut aika pitkäksi maistellessa. Kaikki ruoka oli luomusta itse kehiteltyä. Make otti possun poskea ja oli poskettoman tyytyväinen. Veljellenne kannettiin härän häntää muscadet kastikkeessa. Kastike oli mainio ja liha suli suussa. Lisäksi oli hauska tutustua lehmän hännän luuston struktuuriin haptisesti ja näköhavainnoin. Mummi otti alkupalana orgaanista kanan maksaa pateena ja päälle rapu-sitruuna-lime-raviolia. Oli sairaan hyvää, luonnehti mummi. Nina paukutti menemään miesten annoksen entrecotia, niin jotta chef'kin ihmetteli suoritusta. Limonsellot talo vielä tarjosi läksiäisinä. Uskalsin hiukan maistaa, koska Hyundai on lähes automaattinen ja osaa hyvin jo kotiin rannikolta. Hyvin tuo toi kotiin vaikka yö oli jo umpipimeä.

Grazy cross

Niin, se mikä eilen ehtoolla oli Aloran keskustassa, oli grazy cross. Voit googlettaa grazy cross Alora tai mennä grazycross.es -sivuille. Lienee hyväntekeväisyystapahtuma.  Espanjanpoika kun pitää hassua niin näkee myös vaivaa sen eteen. Kylän keskusta oli suljettu liikenteeltä. Parinsortin pollarit oli neuvomassa ihmisiä ja vielä tapahtuman järjestäjät päälle. Olimme herran kukkarossa. Joukkueet kiersivät crossirataa juosten, kävellen, hyppimällä, liukumalla etc. Ja olivat hassusti pukeutuneita. Liukurit olivat pomppulinnamaisia ilmapatjoja. Keskustassa torille laskee pitkä ja jyrkkä alamäki, josta nyt oli tehty vesiliukuri. Renkailla laskivat huimapäät mäkeä alas ja matkalla heitettiin luikuriin saippuavettä luiston parantamiseksi ja vauhdin. Torilla oli lava, jossa rytmimusiikin, vaahdon ja tanssin voimalla saatettiin joukkueet matkaan. Sekä yleisö että osallistujat nauttivat silminnähden touhusta. Suomipoikakin hymyili ajoittain. Syömään mentiin Pelli'in ja huonoa oli pöperö, hyi.

Paikallisten kauppojen tuotevalikoimassa on aukkoja. Kookosmaitoa haettiin, eikä löydetty. Vahingossa Fuengirola-Mijas- akselilla käytiin kauppakeskuksessa ja avattiin ruokakaupan ovi. Ihmiset puhuivat keskenään englantia, perin outoa. Oli kysymyksessä brittien oma kauppa, joka oli pullollaan tuontikamaa brittilästä. Kookosmaitoakin löytyi montaa eri sorttia. Tänään kun tehtiin taikkumuonaa, todettiin, että yksi sortti oli vetistä litkua. Toivottavasti toinen merkki on parempaa. Monia hienoja tuotteita löytyi: osterikastike, hoysyn-kastike, chili, luumukastike, inkivääritahna jne. Se on siinä ostarissa, jossa on Jysk, Aki, elukkakauppa, urheiluvölinekauppa ja vielä muuta.

Toi Aki on sellanen bauhaustyyppinen kauppa, josta haettiin bambu-aitaa katokseksi. Ulkokeittiössä on paisteessa häkellyttävän kuuma ja varjo siitä tehtiin. Piti ruuveilla ja isoilla aluslevyillä kiinnittää. Parrut olivat valetta. Saatana, puun näköistä betonivalua. En viitsinyt alkaa roppaan. Päällä oli kaksi rautalankalenkkiä per parru ja niihin paksummat bambukepit veljenne haki jokirannasta kiinikkeeksi. Myrskyä odotellessa ovat vielä kohdillaan.

Posti on hukannut koiran paprut, jotka kasvattaja Eestistä lähetti. Saa lähettää uudet Honkiniementielle Suomeen.

Jännittää!

Moni asia.

Kylän keskustassa on kylttejä, joissa kielletään läpiajo ja pysäköinti alueella lauantaina. Mikä juhla nyt? Aina täällä on juhlia. Katolisia pyhimyksiä juhlitaan, vapaapäivän siitä saa. Ferioita on tämän tästä. Lepposaa menoa. Paikallisten palkat eivät ole kaksisia, joten menot pitää sovittaa sen mukaan. Juhlimiseen pitää jäädä fyffee, eikä toisaalta rahaa juhlimiseen paljon tarvita. Eli mikä juhla huomenna on, se jännittää?
Koska se netti tulee. Sekin jännittää! Piti nääs tulla tällä viikolla. Iltalehti: suomalaismies puristi toimivan netin kauppiaan munista Espanjan Alorassa.
Siinä kun Kangasalla ajelet, niin viksu olet ja poikkeet Arianassa syömässä. Yhdessä pihvissä on tarjolla oheen suklaakastike. Entrecote tänään syötiin ja keittiömestari loihti ariaanatyyppisen suklaakastikkeen pihvin päälle. Pernat oli keitetty ja raclette-juusto grillattu niiden höysteeksi. Kyllä maistui. Viini Armonica reserva - 1.99€.
Tässä meidän seudulla on paljon koiria. Ei kenenkään koiria. Useampia ryhmittymiä. Kun ihminen kulkee tiellä koiruudet väistävät jo kaukaa. Aamulla, kun ollaan meidän koiran kanssa aamulenkillä, koittavat muutamat ihan pienet rakit päästä liki - saatanallisen metelin kera. Hieno kirpputon ja punkiton Lumi ei saa olla kosketuksissa rahvaan kanssa. Veljenne ottaa siis murkulan käteen ja ohjaa villikoirien käytöstä  ballistisesti.
Toisen maailmansodan käänteentekevin asekeksintö oli saksalainen. Nurkan taakse ampuva tykki. Ballistinen ihme. Perustui ammuksen kaarevaan lentorataan. Käänsivät tykin kyljelleen!
Moniin vaikeisiin pulmiin löytyy yksinkertainen ratkaisu?
Pastori tulee kuvaan Ford Granadaan. Minä menen mukaan. Taitaa olla kohta koulutoimen syysloma keskisessä Suomessa. Lomat on tärkeitä. Loma saattaa vähän jännittää. Voiko olla lomaa, kun ei ole töissä?

Kysyy eläkeläinen!

Heti luuli

Kumihuuli! Jaa, että eikö olekaan kodin nettiä? No ei!
Tuli ukko puhelinfirmasta eikä puhunu sanaakaan enkkua. Pyöri katolla aikansa antenni tolpassa ja läppäri sylissä. Vuokraisäntä Rafu oli rikkaruohoja myrkyttämässä ja huuteli ukon kanssa kohteliaisuuksia. Selvis jotain: Singnaali liian heikko. Aloran lähetin uusitaan ja sitten toimii. Sano, että tällä viikolla tulee. Soittavat liikkeestä sitten!? Se sitten siitä netistä. Mokkula toimii taas, kun siinä on aina joka kuun eka päivä uus kahdeksan gigaa puhtia. Videoita ei voi ladata eikä paljon kuviakaan, kun ne gigat jo haihtuu taivaalle.

Hämyjen perhe poikkes ollen viimeyön. Sunnuntaina käytiin rotkokaupunki Rondassa Ninan toivomuksesta ja eilen ne tuli sitten meille. Uiskenneltiin ja väki hillu auringonpaisteessa. Illalla grillattiin appelsiinipuuhiilloksella läskiä ja tehtiin oheen ranskiksia. Päälle nautittiin pottu herkullista Muskadet-mehua. Kaupassa myös käytiin ja vieraat ihmettelivät hintoja tai niiden olematonta merkitystä ostoksen teossa. Tänäpänä lisää aurinkoa ja shoppailua  Alorassa. Make on himoshoppaaja. Sitä sitten ooteltiin kadunkulmissa. Uskokoon ken uskoo?

Aika paljon on ajeltu nyt kun on nääs toi auto. Kolareilta on vältytty nipin napin. Otin kyllä kaskon jottei tartte kohta uutta autoa omin pienin pennosin korjailla. Takuutakin on jäljellä vielä reilu neljä vuotta.  Takuuehdot piti allekirjoittaa. Neljä sivua espanjankielistä tekstiä sisälsi tuo. Ymmärtämättä sanaakaan nimi alle! Käsikirja on myös espanjaksi. Hyundai on merkki ja tyyppi i40. Ohjaamo kuin avaruusaluksessa. Puhelin piti naittaa ration kanssa englanninkielellä juttelemalla. Ratio kyseli ja minä vastailin. Nyt kun puhelu tulee painat ratista vihreetä luuria ja puhelu aukeaa vaikka kapula on taskussa! Sinihammastekniikkaa nääs. Auto oli ollu muutaman kuukauden firman pomon ajossa - siis käytetty. Hinta oli pudonnu roimasti. On semmoinen paraatimalli kaikilla herkuilla. Tekna. Netistä kattelin, ettei Suomessa myydä samoilla nimillä. Diesel. Farmari. Liikkuminen on nyt vaivatonta ja eläminen kaikin puolin sujuvampaa.

Viikko sitten maanantai oli mieliinpainuva päivä, poikkeuksellinen. Ajeltiin HD:llä pollariasemalle yhdeksältä aamusella ja saatiin varttin jonottamisella N.I.E. -numerot. Siitä Fuengirolaan pankkiin tekeen tili. Onnistu, kun varattiin aika kello yhdeks. Suomi oli kieli, jota saattoi käyttää tilanteessa. Mukava täti. Auton tiedot oli haettu myös liikkeestä eli vakuutuksen teko kävi saman tien samalla tiskillä. Sitten kotiin motskarilla ja minä takaisin Hyundai-liikkeeseen junalla. Puoli kahdeksalta ajelin autolla kotiin. Siis näin paljon voi Espanjassa saada päivän aikana tapahtumaan. Siihen tosin tarvitaan Herran johdatus tai saatanallinen tuuri.

Toivotaan, että se netti tällä viikolla tulis. Aika on täällä huomattavan joustava käsite, mutta eihän se eläkeläistä paljon haittaa! Tuuria vaan lisää - tai johdatusta.

Huomenna se tulee...

Jaa mikä? Internet -liittymä. Huima 5/1 vauhtihirmu ilman käyttörajaa. En ole kirjoitellut kun mokkulan 8Gb tuli täyteen. Tämäkin menee lisäajalla. Tavataan ensi viikolla ja panen kuviakin silloin tulemaan rajusti!

Sotua metsästämässä

Ruusuja, yksi kukassa

Hiillos ei ole vielä valmis, vaan kiireinen jo grillaa

Piharuusu

Suomessa sotu, täällä N.I.E. numero. Elokuun puolivälin tienoilla käytiin kytiltä hakemassa jonotusnumero ja muutama kaavake täytettäväksi. Palautuspäiväksi osui tämä 19.9. -onneksi tänä vuonna! Tätä jonotusnumeron jonotettiin kolme tuntia. Jonotuslapussa oli päivämäärä, jonotus numero ja kellonaika 11.30. Osui puolen tunnin tarkkuudella kohdalleen. Virkailijalle kelpasi paprut lähes sellaisenaan, vain yksi kopio puuttui ja yksi osoite.
Kun tällaista nummeroo hakee pitää olla syy: meillä auton osto ja kiinteistön osto (valetta). Valehdellun kiinteistön osoite piti keksiä. Avustajamme taikoi sellaisen firmansa sivuilta puhelimestaan. Puuttunut kopio piti käydä kylillä kopioimaan liikkeessä ja palata tuomaan takaisin. Mukaan saatiin paperilappu, jossa oli leima. Sillä pääsi takaisin konttoriin. Suomessa nimismiehenkanslian virkailija olis kääntynyt ja lykänny paperin kopiokoneeseen ja homma hoituu. Liian helppoa. Nyt paprut oli vale! Tulkaa ens maanantaina hakeen se nummero tosta aulasta, vai mitä? Siis vielä viikko! Koko ajan pollariaseman edessä on korttelinmittainen jono ihmisiä, kuka mistäkin syystä. Iso osa ulkomaalaisia. Virkailijat puhuvat vain espanjaa. Neuvostoliiton meininkiä, Siperia kutsuu.
Koko päivän on ollut pilvistä. Aamulla mummi laittoi villatakin, kun lähdettiin. Motskarilla mentiin. Kaikki täällä peittyy ajanmittaan hienoiseen pölyyn. Sanovat, että tuuli tuo Saharasta santaa. Motskarin pesin tänään ekaa kertaa tänne tulon jälkeen. Oli pölyinen vaan ei kurainen. Muutama päivä sitten satoi varttin ja paikat kuivuu saman tien. Kuraa ei esiinny.
Tio Mateo, kuiva sherry. Melkein pölyää, on niin kuivaa jotta. Lasi on tuossa nokan alla. Sherry sana tulee arabien muinaisesta nimestä Jerezin kaupungille. Näillä main on paljon erikoisia viinejä. Moniin on alkujaan lisätty paloviinaa säilymisen parantamiseksi. Muskadet rypäleen annetaan mennä yli, niin saadaan sille ominainen maku. Tynnyrillä annetaan auringonvaloa jne. Varioimalla näitä menetelmiä saadaan kymmeniä erilaisia viinejä. Vähän joka paikkakunnalle oma juttunsa. Ovat vain menettäneet suosiotaan punaviinille, jota täälläkin enenevästi tuotetaan.

Tuulen suunta vaihtuu

Jaa, että mistä sen tuulen suunnan tietää? Tässä meidän kohdalla sen näkee lentsikoista. Ne nousee ja laskee vastatuuleen. Jos mökin ohi laskeutuvat lännen puolelta, tuulee tuolta lounaan suunnalta ja keli on kuuma. Jos nousevat idän puolelta, tuulee mantereelta päin ja on vilposta. Lentsikoista näkee, että kelit lämpiää!
Tein muutaman epätoivoisen iskun elintarvikeliikkeisiin. Tarkoitus oli löytää mustaviinimarjahyytelöö. Ei löydy. Kirsikkahyytelö ei ole sinne päinkään eli sen syömme iltojen ratoksi jäätelön kera. Lillussa täällä on samaa bourbon vaniljajätskiä kuin on Suomessa. Täällä pakkaus on miehekäs: 2.5kg. Hienoja etikoita notkuvat kaupan hyllyt, mutta se ihan tavallinen väkiviinaetikka on kateissa ja siis myös hiiva? Lidlin viini- ja viinaosasto voittaa suomalaisen yks nolla.
Eilen illalla käveltiin koiraa ulkoiluttaen Aloraan kylille. Otin parit rikkinäiset rillit mukaan ja poikkesin optikolle. Vähemmän rikkinäiset täti korjas odottaessa, mutta toiset oli voittamaton haaste. Lupaa myydä mulle uudet pokat joihin sovittaa vanhat okulaarit. Eikä maksanu mitään ja puhu englantia täti. Siitä jatkettiin ravintola Pelli'in, joka vastaa Koskin pihvikievaria. Vetäsin Plato de kebab'in. Ranskanpernat alla ja päällä lihalastuja ynnä kastikkeena jogurttijuttu. Ei hullumpi, muttei Varmiolan väärtti. Mummi nappas katkaravut pilpil. Annos oli vaatimaton. Viini 6€ Rioja, vetinen. Kotona olis taskin saanu paljon parempaa. Paluumatkalla tien valaisi yhden ledin otsalamppuihme kirkkaasti.