perjantai 30. syyskuuta 2016

Huomenna se tulee...

Jaa mikä? Internet -liittymä. Huima 5/1 vauhtihirmu ilman käyttörajaa. En ole kirjoitellut kun mokkulan 8Gb tuli täyteen. Tämäkin menee lisäajalla. Tavataan ensi viikolla ja panen kuviakin silloin tulemaan rajusti!

maanantai 19. syyskuuta 2016

Sotua metsästämässä

Ruusuja, yksi kukassa
Hiillos ei ole vielä valmis, vaan kiireinen jo grillaa
Piharuusu
Suomessa sotu, täällä N.I.E. numero. Elokuun puolivälin tienoilla käytiin kytiltä hakemassa jonotusnumero ja muutama kaavake täytettäväksi. Palautuspäiväksi osui tämä 19.9. -onneksi tänä vuonna! Tätä jonotusnumeron jonotettiin kolme tuntia. Jonotuslapussa oli päivämäärä, jonotus numero ja kellonaika 11.30. Osui puolen tunnin tarkkuudella kohdalleen. Virkailijalle kelpasi paprut lähes sellaisenaan, vain yksi kopio puuttui ja yksi osoite.
Kun tällaista nummeroo hakee pitää olla syy: meillä auton osto ja kiinteistön osto (valetta). Valehdellun kiinteistön osoite piti keksiä. Avustajamme taikoi sellaisen firmansa sivuilta puhelimestaan. Puuttunut kopio piti käydä kylillä kopioimaan liikkeessä ja palata tuomaan takaisin. Mukaan saatiin paperilappu, jossa oli leima. Sillä pääsi takaisin konttoriin. Suomessa nimismiehenkanslian virkailija olis kääntynyt ja lykänny paperin kopiokoneeseen ja homma hoituu. Liian helppoa. Nyt paprut oli vale! Tulkaa ens maanantaina hakeen se nummero tosta aulasta, vai mitä? Siis vielä viikko! Koko ajan pollariaseman edessä on korttelinmittainen jono ihmisiä, kuka mistäkin syystä. Iso osa ulkomaalaisia. Virkailijat puhuvat vain espanjaa. Neuvostoliiton meininkiä, Siperia kutsuu.
Koko päivän on ollut pilvistä. Aamulla mummi laittoi villatakin, kun lähdettiin. Motskarilla mentiin. Kaikki täällä peittyy ajanmittaan hienoiseen pölyyn. Sanovat, että tuuli tuo Saharasta santaa. Motskarin pesin tänään ekaa kertaa tänne tulon jälkeen. Oli pölyinen vaan ei kurainen. Muutama päivä sitten satoi varttin ja paikat kuivuu saman tien. Kuraa ei esiinny.
Tio Mateo, kuiva sherry. Melkein pölyää, on niin kuivaa jotta. Lasi on tuossa nokan alla. Sherry sana tulee arabien muinaisesta nimestä Jerezin kaupungille. Näillä main on paljon erikoisia viinejä. Moniin on alkujaan lisätty paloviinaa säilymisen parantamiseksi. Muskadet rypäleen annetaan mennä yli, niin saadaan sille ominainen maku. Tynnyrillä annetaan auringonvaloa jne. Varioimalla näitä menetelmiä saadaan kymmeniä erilaisia viinejä. Vähän joka paikkakunnalle oma juttunsa. Ovat vain menettäneet suosiotaan punaviinille, jota täälläkin enenevästi tuotetaan.

perjantai 16. syyskuuta 2016

Tuulen suunta vaihtuu

Jaa, että mistä sen tuulen suunnan tietää? Tässä meidän kohdalla sen näkee lentsikoista. Ne nousee ja laskee vastatuuleen. Jos mökin ohi laskeutuvat lännen puolelta, tuulee tuolta lounaan suunnalta ja keli on kuuma. Jos nousevat idän puolelta, tuulee mantereelta päin ja on vilposta. Lentsikoista näkee, että kelit lämpiää!
Tein muutaman epätoivoisen iskun elintarvikeliikkeisiin. Tarkoitus oli löytää mustaviinimarjahyytelöö. Ei löydy. Kirsikkahyytelö ei ole sinne päinkään eli sen syömme iltojen ratoksi jäätelön kera. Lillussa täällä on samaa bourbon vaniljajätskiä kuin on Suomessa. Täällä pakkaus on miehekäs: 2.5kg. Hienoja etikoita notkuvat kaupan hyllyt, mutta se ihan tavallinen väkiviinaetikka on kateissa ja siis myös hiiva? Lidlin viini- ja viinaosasto voittaa suomalaisen yks nolla.
Eilen illalla käveltiin koiraa ulkoiluttaen Aloraan kylille. Otin parit rikkinäiset rillit mukaan ja poikkesin optikolle. Vähemmän rikkinäiset täti korjas odottaessa, mutta toiset oli voittamaton haaste. Lupaa myydä mulle uudet pokat joihin sovittaa vanhat okulaarit. Eikä maksanu mitään ja puhu englantia täti. Siitä jatkettiin ravintola Pelli'in, joka vastaa Koskin pihvikievaria. Vetäsin Plato de kebab'in. Ranskanpernat alla ja päällä lihalastuja ynnä kastikkeena jogurttijuttu. Ei hullumpi, muttei Varmiolan väärtti. Mummi nappas katkaravut pilpil. Annos oli vaatimaton. Viini 6€ Rioja, vetinen. Kotona olis taskin saanu paljon parempaa. Paluumatkalla tien valaisi yhden ledin otsalamppuihme kirkkaasti.

tiistai 13. syyskuuta 2016

Kuvitus

Virittelin Acer-vanhuksen käyttökuntoon ja siirtelin pc-maailmassa muutamia kuvia blogiin, noin kokeeksi. Se onnistuu helposti. En ole kuunaan oivaltanut tätä nykyistä jaa-ja-jaa systeemiä. Mukavaa kun pääsee hakemaan kuvan ensin sitä jakamatta. Modernismi on joteskin huorahtavaa. Panen noihin vanhoihinkin juttuihin liittyviä kuvia mukaan nyt postuumisti. Ehkä jo huomenna.?

Pauli ja Tea poikkesi jo aikaa. Iltaa istuttiin ja naureskeltiin. Aavistuksen nauratti espanjalaisuus. Kuitenkin hyvä niin  ettei itkettänyt! Suomalaisuutta on helppo vähän vetistellä: ikävät ja tollei nääs. Keittiömestarini valitteli perästä ettei saanut oikein mitään makuja kohdilleen. Onneksi en maistanut katkarapuja, kiitos vakavan meriallergiani. Jo kylmä suolavesi puistattaa. Paulilta sain free-antivirus-prograamin osoitteen ja niin myötä pc't käyntiin. Läppärin lightroom alkoi heti kohta tökkiä eikä ota asentuakseen uudelleen. Mikä lie vaiva?

Koiruus, Lunttu, alkaa oppia espanjalaiseksi. Odottelee, josko huomenna tapahtuisi jotain. Tänään kyllä tapahtui: varttin vesisadetta ja navakka tuulahdus pohjoisesta. Ai että mä hytisin! Käveltiin vielä nyt iltasella kiinalaisessa vetämässä ankkaa. Hyvä oli. Led-otsavalo ohjasi meidät sujuvasti kotiin.

perjantai 9. syyskuuta 2016

Moottoritie on kuuma

Espanjako poliisivaltio?
Ja polttaa kesäkatu kuuma. Aloran kylillä mennään kapeita kujia yhteen suuntaan. On aikanaan tehty hevosille ja aaseille sopiviksi. Mäet on jyrkkiä, kas ei talvella ole lunta ja jäätä. Kovin on asfalttikin liukas, kun siihen päivän aurinko posottaa. Öljy nousee pintaan. Motskarilla tai autolla kun mäkeä ylös yrittää on kakkonen vetävä vaihde. Vaan runtua lyö keposasti jos aavistuksen kaasua antaa!

Ei ole viestiä tullut HD-diileriltä Malagasta. Odotan uutta Misukkaa mopoon taakse pantavaksi. Kuumat kurvit muuttuvat myös henkisesti kuumiksi kun lipsuu kumi. Tänään huristelin kauppareissun Coiniin - 25km sivu. Mukava oli ajella ilta seiskalta, kun saattoi laittaa nahkatakin ylle. Aurinko oli jo melko alhaalla ja lämmintä vain kaksviisplus. T-paitasillaan on orpo ajella pohjolan pojan. Vanhus kun katselee tien vilistävän alla, ei tee mieli ottaa kosketusta paitahihasillaan.
Varsinaisia motskariajeluja ei ole vielä suunniteltu, vaan odotellaan ilmojen lauhtumista. Ensi tiistaina on luvassa ripaus vettä. Jos on tullakseen, on ekat puoleentoista kuukauteen.

Keittiömestari hikoilee. Täällä nimittäin ajattelukin hikoiluttaa. Vieraita tulossa huomenna ja kaikkee kivaa on suunnitteilla. Viiriäinen kastikkeineen oli maukasta viikolla. Luulenpa, että pääruoan osalta valinta on jo tehty. Tässä illan pimetessä maistellaan Monte Ceu moscatel viiniä. Keittiömestarini loihtii jälkkärit sen ympärille? Mainio on moscatelin rusinainen aromi, niin jälkkäriä että...

torstai 8. syyskuuta 2016

Kaasua komissaario

No voihan helvetti. Bensa-asemalta menee veljenne hakemaan kaasupottua. Mitä ulkomaanpelle antaa vaihdossa täyteen puteliin. En voi antaa mitään, kun ei ole. No tengo dinero! Rahaa kyllä olis, muttei vaihtopulloa. Käy meidän konttorissa siinä ylhäällä ja tee kontrahti, sanoo bensiksen typy. Tänään menin sinne konttoriin. Vastassa oli elämäänsä kyllästynyt, lihava torreador. Puhuu konekivääriespanjaa: tatatata... Gas porfavor, sanon minä. Ukon kädet heiluu ja näyttää veljenne jalkoihin - kaipaa äijä vaihtopulloa, jota ei ole, saatana! Googlekääntäjä esiin. Ei ole pulloa, sitä ensimmäistä olen hakemassa!!! Google: joku teknikko on Malagassa festareilla - siis kaasufestarit, pierukisa - tule huomenna kahdentoista jälkeen. En viittiny kertoo, että huomenna ei enää ole autoa millä kuskata Repsol-pierukaasua. Suomen kaasukäytäntö on toimivampi, mutta ilmasto perseestä! Täällä taas kaasukäytäntö on sanoinkuvaamaton. En siis voi kertoa.

Viideltä puhelin soi. Upeeta, epsanjalainen liittymäni toimii! Teksasilaisittain murtaen vuokra-autoukko kysyy: koska tuot sitikan? Veljenne miettii: nyt on keskiviikko ja tuo piti palauttaa torstaina?  No voi saatana, onks nyt torstai. On, on sanoo firman edustaja. Kaasua poika! Suljemme tunnin päästä. Alorasta Fuengirolan Jeesuksenkadulle ajaa tunnissa, jos ei ole ongelmia. Jeesuksenkatu vie yhteensuuntaan, eli mistä siihen alkuun pääsee. Olen ajanut vain pois sieltä. Rannan kautta pääsen perille viis vajaa, huh. Naftaa en kerinnyt tankata, kun Repsoltakapajula vaatii ensin maksamaan. Vuokraukko otti 20€ 430km ajelun naftoista. Optimismia, sitä Suomessakin kaivataan. Highwaylla mm. En ajanut alle 150 kuin ohittaessani poliisiauton, varovasti. Ei kuitenkaan  c4 sitikallakaan aja 430km kahdella kympillä. Vaikka ajaa kuuttakymppiä.
Edelliseen viitaten: miten siilit yhtyy? Erittäin varovasti.

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Keittiömestari ranskalaisittain

Ostettiin Lillusta viiriäisiä. Suomessa joskus ammoisina aikoina helmikanoja tukusta myös hankittiin. Helmikanat Ranska a la carte -keittokirjan vinkkien mukaan tehtiin. Nyt samalla ohjeella -täytettyä lintua viinirypäleiden kera- viiriäiset saivat kyytiä. Varmaan melko söpö tällainen viiris oikeesti. Nyt siinä valmisteltavana melko olematon ruikku. Pikkulintu vaatii tomeran täytteen, jos meinaa, että nälkä lähtee. Keittiömestarini murskasi täytteeseen mm. Hapankorppua ja paahdettua sipulia ohi ohjeen. Luotan täysin keittiömestarini tyylitajuun, kun kaavasta pitää poiketa. Viiriäisiä keitettiin valkoviinissä. Viiriäisten liemestä mestari keitti kasaan kastikkeen rungon, lisäsi kerman ja keitti taas tuokion ja viinirypäleet hetkeksi messiin. Kaikenlaisia pikku kiemuroita oli matkassa, enkä niistä kerro, kun en oikein oivalla.
Pernat porisi ohessa oikein kypsiksi, ja kun oli aika, puristettiin perunalumi. On erinomaisen imukykyinen aines. Kun sinulla on lautasella viljalti oivaa kastiketta, perunalumi imee sen itseensä ja sinun on helppo se haarukoida nieluun. Espanjalainen keittiö ei juuri kastikkeita arvosta, mutta keittiömestarini antaa minulle mahdollisuuden nauttia taidokkaasti loihdituista kastikkeista illan leppoisassa lämmössä Espanjassakin. En voi sinulle makuja ja tuoksuja välittää näillä puutteellisilla menetelmillä, mutta voin vakuuttaa, että paska ei haise eikä maistu.

Kävin päivällä poikkeemassa kodinkonekaupassa. Mukaan otin koneen, johon pikku parista lataa tuoretta vettä ja loivapaahtoisia papuja. Painat vain nappulaa ja kohta kupissa höyryää espresso, joka on räätälöity sinun makuusi. Kone oppii, kun sitä opettaa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kahvista ja viinasta ei juuri hyvää saa. Teki mitä teki!
Pari ohjaajantuolia ostin myös JYSK nimisestä kaupasta. Suomiaikoinani olin sitä mieltä, että jysk viittaa Jyväskylään. Jyväskylän huonekalukauppa Mijaksessa!? Kylläpä suomituote leviää laajalle. Huomenna kaasupullon ostoon! Paellapannu odottaa tulta.