Jos katsoo kauempaa

Nyt aion katsoa kotikylää kauempaa. Syntymäpaikakseni on merkitty Sääksmäki ja se on paljon komeampaa kuin jos olisi Valkeakoski, kurja kylä kulttuuripitäjän laidalla. Espanjalaiskirjailija Zafon’in, neljä kirjaa, jälkeen kirjavarastosta löytyi Ari Sirenin Elämää portin kahta puolta, Valkeakosken paperiteollisuuden 125 vuotta. Mukavasti kirjoitettu tietokirja, varsin eleetön eli toteava. Sisällissotakin tuli ja meni, punasia kuoli näin monta ja valkosia näin. Paperin tekeminen on teoksessa pääosassa.
Jotta Valkeakoski on yleensä olemassa, paino siirtyy nimen loppuun - koski. Siinä voima ja vesistössä kuljetusreitit raaka-aineelle. Sijoittajilta löytyi rahaa, kun oli voittoja jaossa. Myllyjä oli koskessa ollut toki jo aiemmin.
Tehtaan varjoon kasvoi kylä valtoimenaan ja jo kohta oikein suunnitelmallisesti. Tehdas oli keskipisteessä ja elinehto. Tehdas haisi, satoi lunta kesälläkin, mutta takasi elintason nousun paikkakunnalla. Enää ei paska haise ja teollisuustyöpaikkoja on niukasti verrattuna huippuvuosiin.

Kotikylän menoa seuraan nyt sosialistisesta mediasta ja kyllä suu vetää helposti hymyyn. Menee hyvin, kun olemattomista asioista saa suuren mediatapahtuman. Piruuttani osallistun, milloin latteuksilla, milloin piikeillä, mutta harvoin asiallisesti. Tämä sos.med. on sellainen foorumi, että asiallisuus on jo kadonnut luonnonvara. Sitäpaitsi hyvin vittuiltu, on puoliksi totta, häh?
Raikkaan tuulahduksen ja todellisen kevään tuovat muassaan hangen alta paljastuvat koiranpaskat. Siitä riemu ratkeaa. Tänä vuonna oman mausteensa toivat Kanisaaren jylhät maisemat, keskeisellä paikalla Lotilanjärvelle auratun kävelytien kuvauksissa. Jäälle kakkivan koiran omistaja oli kevään inhokkiykkönen.
Suuren huomion, luonnollisesti, sai kuormuri parkissa Koskikaran edustalla. Logistiikkaan perehtymättömät rekaksi kutsuivat. Ei liene rekka, luulisin, jos kuvat liittyivät tapaukseen. Raivokasta vääntöä puolesta ja vastaan. Suomi maana ja Valkeakoski sen kaupunkina ovat rakenneongelmakentässä mittaluokka jossa kolme autoa aiheuttavat ruuhkan. Yllättynyt olen yhden, tosin kookkaan, auton mahdollisuudesta aiheuttaa mediamylläkkä!
Viimeisenä tarjoilee laadukasta draama kunnan viranhaltija, joka lopetti mahtikäskyllä tarhoista uskonnonharjoittamisen. Ei tarvitse enää piltin tuoda muassaan mattotilkkua ja kännykkäsovelluksesta tarkistaa Beetlehemin suuntimaa. Kotioloissa saa yhä alati iskä haulikuuron saattelemana ajaa äiteen ja mukulat hangelle pollaria odottamaan joulun kunniaksi.  Siihen ei virkailija ota eikä voi ottaa kantaa. Ohjetta oli tarkasteltu ja se tulkittu kunnan parhaaksi. Vastustajat vetosivat traditioon. Vetoan myös traditioon ja kallistun Ukon kannalle, kas hän oli ylijumala. Moinen arvonimi herättää kunnioitusta. Toisaalta myös jumalan arpominen, kaikkien tuhansien joukosta, olisi oikeutta. Hyvällä tuurilla osuu oikeaan ja hyvä tuuri on jotain konkreettista, jota on vain onnekkaalla. Onneahan me täällä olemme tavoittelemassa.
Haittapuolena näen sellaisen sairaalaruokailmiön leviämisen henkimaailmaan: siis jotta ruoka maistuisi kaikille, se ei saa maistua millekään. Pitäisi jo pienenä oppia puolustamaan sitä omaansa, sitä ainoaa. Älä pidä muita, tai rangaistaan - en muista millä, kivitetään?

Loppujen lopuksi ehdotan, että jotta koska kun koiranpaska on ajallisesti sentään luonnossa monta viikkoa hajoamatta ja pituudeltaan usein jopa kymmen senttiä niin ongelman laajuuden korostamiseksi lue seuraavat teokset ja kerro muillekin:
Hawking: Ajan lyhyt historia
Hurme: Niemi
Nieminen: Siivoja (kunhan ehtii jakeluun)

Loppujen, loppujen lopuksi sanoisin Jussille, siis isolle, että syleilet maailmoja kuin kunnallispoliitikko. Menestystä toivotan näin ja jaksamista.

Hanuja ja mimmejä

Sierra de la Nieves sai juurikin kansallispuiston arvon ja
esittää turistille parastaan

 Vieraissa kävivät Sakke ja Sirpa ynnä Make ja Nina. Munia maalailtiin hengessä, vaan ei oikeesti. Myös kävivät Kaitsu, Mari ja Juho riemastuttamassa. Hannun kuljetuspalvelu vei Rondaan ja Setenil de la Podegas'iin. Matka kävi mutkaisinta mahdollista reittiä. Jos on taipumus matkapahoinvointiin, reitti on haastava. Hannu tosin oikoo mutkat espanjalaisen suoraviivaisiksi, siis matka joutuu.
Koko joukolla söimme pääsiäislampaan ja naapurin William, Poulinen kera, tuli rääppiäisiin. Juotiin maljoja, paitsi Kaitsu. Veljenne myös vältti kohtuuttoman kumaran, kas aamulla oli hän kuljettaja matkalla lentokentälle.

Hanut päivystää

Hidalgo kadun aurinkoisella
puolella

Rondan sillalla

Pikataipaleet takana ja elämä edessä

Pressa ja Englanninhanu-Willy

Musikaalisävelmiä

Diana kerran mummille kertoi, että tuttu oopperalaulaja tulee poikkeen Marbellaan. Mennäänkö kuunteleen? Mummi oli lähdössä heti kohta. Diana hommas liput ja me ei sen enempää kyselty mikä on meininki. Tämä Mike Sterling on jollain lailla Dianan ja Gurneyn tuttu ja oli herralla pari daamia mukana. Kiertävät maailmaa tällä kokoonpanolla, kun muilta töiltään ehtivät.
Esiintyivät ravintolan musiikkisalissa Avanto Events, la Cala de Mijas'issa.
Erinomaisen ammattitaitoinen ryhmä. Outoa, en tuntenut myötähäpeää kertaakaan. Encore'na vetäsivät mummin mieliks Queen'ia.

Puhelimella näppäsin videonpätkän ja samassa oli muisti täynnä. Sen paremmin editoimatta laitoin sen tohon alle.

Kirjallisia huomioita

Kaikenlaista kirjallisuutta nautiskeleva eläkeläinen, veljenne, kiinnostui espanjalaisesta kirjallisuudesta ja se lienee johtunut asuinpaikasta. Olin aikoinaan lukenut don Quiotten, mutta siinä se sitten oli, espanjalaiset kirjat. Olin odottanut rämpimistä raskaan kirjallisuuden suossa, kas olin ennakkoluuloinen. Kaikki te, jotka luette ruotsalaisia dekkareita ja amerikkalaisia best seller’eitä sekä yritätte pidättää aina silloin tällöin itsellenne mahdollisuuden kotimaiselle, uudelle ja vanhalle, huomaatte, että espanjalainen virkistää ja koukuttaa. Pitää lukea yömyöhään ja sammuttaa valot vasta kun kirja on jo pari kertaa kopsahtanut nukahtaneen rinnuksille.

Ensin osui kohdalle Ildefonso Falcones’in Meren katedraali. Meren Pyhän Marian Katedraalin rakentamisen ympärille koottu kertomus yhden miehen sodasta, vastaan sen aikaista maailmaa maaorjineen ja kartanonherroineen, inkvisition varjossa. Se luo masentavan kehyksen verrattuna tämän päivän vaikkapa poliittiseen näpertelyyn. No, Sipilähän on pelle ja olisi ollut päätön hetkessä 1300-luvun Espanjassa. Ilmeisen tarkkaan on Ildefonso lähteensä tutkinut ja tuntuu tarina uskottavalta. Jottei lukija aivan masennu, kirjailija tiputtelee pikku piristyksiä sinne tänne. Nyt kun olen tunnustautunut Falcones-fani, pitää poiketa kirkolla, kun seuraavan kerran Barcelonassa poikkee, veljenne ja mummi.

Fuengirolassa on kirjakauppa, Hemingway, jota pyörittää suomalainen pariskunta. Kirjat on suomenkielisiä sanotaan kahdeksankymmenprosenttisesti. Ukko vieläpä lukee ahkerasti ja saatanallisesti ujuttaa veljenne matkaan pari, jopa viisi kirjaa per käynti. Falconesista kauppiaalle kerroin ja lähteissä oli mukana Carlos Ruiz Zafon’in Tuulen Varjo. Lisää espanjalaista, hyvää lukemista, sanoi kauppias.
Hiukan oli vaikea päästä sisään ja tuntui raskaalta. Luin kuitenkin eteenpäin ja maailma alkoi kirkastua. Kohta oli ajatus, että tätä pitää saada lisää. Mummikin luki Tuulen Varjon ja oli koukussa. Zafon on siitä mainio veijari, että on kirjoittanut neljä teosta tämän teeman ympärille: Tuulen Varjo, Enkeli Peli, Taivaan Vanki ja Henkien Labyrintti.
Kirjat voi lukea tuossa järjestyksessä, niin teki veljenne. Aikajana on Francon hallussa, sisällisodasta kuuskytluvun puoliväliin, noin. Veljellänne on Henkien Labyrintti meneillään eikä pidä kiirehti, vaan naatiskella. Eli ajassa voidaan liikkua vielä laajemmalti. Kaikki kirjat voi lukea myös yksittäin, mutta jää paljosta paitsi jos vain yhden lukee. Ajassa teokset menevät lomittain ja ikäänkuin selittävät toisiaan. Tarina saattaa muuttua, jos lukee kirjat eri järjestyksessä? Jännää, kuka kokeilee? Kun saan tuon viimeisen luettua, aion lukea Tuulen Varjon uudelleen ja luulenpa, että se on kokonaan toisenlainen kuin ensimmäisellä lukemalla.
Henkilöt ovat mainioita, varsinniin Fermin, joka on mestarillinen sanaseppo. Nousee veljenne suosikiksi, päähenkilöksi.
Francon aika Espanjassa ei ollut tavallisen kansan juhlaa. Monissa kohdin meno on synkkää, mutta toivo elää.

Veljenne on kovin ylpeä itsestään, kun sai teoksensa viimeisen sanan naputeltua. Tarina on siinä, mutta ei valmis. Alku pitää muuttaa loppuun sopivaksi. Kun veljenne aloitti, ei ollut harmainta hajua kuinka lopettaa. Alku ei oikein istu kokonaisuuteen ja vaatii uudelleenarvioinnin. Alli on ansainnut uuden alun.
 Outo on teos, mutta niin on tekijäkin?

Estepona Selwo Aventura

Mia, Topi, Jerry ja Janna käytettiin tutustumassa vangittuihin villieläimiin Esteponan Selwo Aventurassa. Meiltä on matkaa kohteeseen vain reilu 50km. Lyhyemmän matkan päästä löytyy Fuengirolan Bio Park, joka on paljon pienempi ja siistimpi. Kalliita ovat molemmat. Selwo maksoi neljältä aikuiselta ja kahdelta lapselta 182€ sisältäen safarin. Safari ei ollut hintansa väärtti: tunti auton lavalla, keskellä tarhaa? Kävellenkin näkee kaiken mikä on sen arvoista. Alue on tosin laaja, jotta kävelemistä piisaa. Viisi tuntia hurahti meillä. Lapset tykkäs, vanhus oli varovaisen pettynyt.

Lauma villejä (homo sapiens)
menossa katsomaan toisia.

Gebardi, tuttu Kummelista. Kun tulee nälkä, juoksee kiinni
saaliin. Keikoista puolet onnistuu.

Villiaasi. Saisiko vaaleissa enemmän
ääniä kuin Sipilä. Olisko viisaampi?

Jonkinlainen pässi. Hallitukseen
sopii sekin. Puolustusministeri?

Valpas olemus, selvästi
epäpoliittinen.

Riikinkukko. 

Mummi uskalsi koskettaa

ja muut perässä.

Muinaisjäänne: karvainen luupäälintu. 

Onko tämä sihteerilintu?

Ilmeistä päätellen oli kivaa.

Tämä eläin kärsii korkeasta
verenpaineesta.

Haluan lisää heiniä!

Korppikotkia

Janna oli otettu, kun apinat teki itsensä tykö.

Jälkikasvua kylässä

Olimme menossa joenrantaan

Asennepaita ja housut

Ilmassa on suuren
viidakkoseikkailun tuntua

Lintupuiston kukko ja kana

Iskäkana ja äitikana ynnä pienokaiset

Harrikan ekologinen vaihtoehto

Kukolla on murhaava katse

Teräsmies lensi yli ja sitä nyt katsomaan jäimme

Nerjan tippukiviluolassa
oli led-valot nyt ja
asutusta jo kakskyttuhatta vuotta sitten

Luolassa voi lentää kuin lepakko

Turisti

ja turistin äiti myös

Viidakon kätkössä

Käytiin lintupuistossa Benalmadenassa. puisto johon on kulkeutunut tipu poikineen ja kilit ynnä aasit. Nuoriso tutki myös Nerjan tippukivet luolassa, mutta vanhukset istui sen ajan baarissa kahvilla. Euroopan parvekkeella käytiin ihailemassa merellistä näkyä. Muutoin oleiltiin kotona nauttien auringosta eli lämmöstä.

Suomalaisia Costalla

Nuoriso huutaa: Oleeee!

On ihme vempele, matka ei edisty?

Nuorisoo on kylässä: Jere, Rebekka ja Nooa.
Rebekka lähti tosin käymään Barselonaan. Hän ei pelännyt separatisteja eikä nationalisteja.

 Veljenne vihdoin on saamassa paikallisen terveyskortin. Sossusta sai todistuksen, joka tuli kiikuttaa terkkariin. Postissa pitäis kortin tulla ties koska ja tuleeko, kenties? Lääkäri ja sairaala on nyt ilmaista huvia ja halvoista lääkkeistä saa pois puolet. Lääkkeet on täällä jo kättelyssä erinomaisen halpoja. Ei oikein osaa ymmärtää miksi ne Suomessa maksaa kultahampaita. Loogisesti ajatellen apteekkareiden pitäis olla miljonäärejä. Mutta hei, nehän onkin! Espanjan-bonus: naislääkärit ja hoitsut on hyvännäköisiä. Kysykää Nikiltä, se näki läheltä! Käyttikö Donna-lekuri Chanelin vitosta, sans ny?

Suomalaisia pellejä käy täällä esiintymässä runsaasti. Pelle on hyvä, jos se naurattaa. Pelle on jätös, jos se ei naurata. Yleisöä ei pidä aliarvioida ja tulla valmistautumatta lavalle mukana vain vanhoja, väljähtyneitä lauluja ja huonoja sketsejä. Kuustoista euroo kahden tunnin synkkyydestä on paljon maassa, jossa kaikki on edullista. Lavalla ölisi Jukka Laaksonen ja Juha missinveli Laitila.
 Kerran hymyilin sillä kuudellatoista ekellä: hieno nainen katsoi, kun moottorimies seiso baaritiskillä. Sano ukolle, että onpas komee ja kookas maha, kuin kaljatynnyri. Onko se täynnä kaljaa, vai mitä? Partasuu sano, että siinä on kraana alapuolella, frouva on hyvä ja maistaa.
Huono oli esitys. Jos pystyt välttään, niin vältä.
Emme lannistuneet, vaan riemurinnoin ryntäsimme kohta katsomaan uusioperhedraamaa. Riku Suokas ja Johanna Tohni on oikeasti pariskunta. Pauli hommas liput, josta kiitos. Tämä oli tiukkaa standuppia vajaa kaks tuntia. Suokas puhuu suomea, kuin espanjalainen espanjaa: tatatatatataa ja jatkaa heti tatatata. Niin nopeasti, ettei hidasälyinen ehdi mukaan tai ihan joskus ei saa selvää. Avopuoliso säesti hyvin ja välillä kiros kun leijona, mutta kai tommosen äijän kans pistääkin kiroiluks. Parituntinen meni joutuin. Ei tarvinnut tuntea myötähäpeää, ei ehtinyt pitkästyä ja väliin oikeesti nauratti. Hiukan otettiin yleisöäkin mukaan, siis mummikin pääsi huutaan hävyttömiä. Oli kysymys siitä, että mitä kaikkein eniten haluaisit tehä, jos olisit yhden päivän mies, nin mummi karjas, että kusta seisaaltaan! Hyvä mummi, kuivaa ja nasevaa. Kakstoista euroo sai katetta.
Vieraiden kanssa ajeltiin Coinista kotiinpäin ja ajatus oli käydä virvokkeilla Mondan linnassa. Tie linnalle on jyrkkä ja kapea serpentiini, jo näkemisen väärtti sekin. Auto pantiin parkkiin ja kohti pääovea kävi matka. Ovella mukava respanukko selvitti, ettei tänne nyt pääse, kun on suljettu linna. Ei voinut polo veljenne ymmärtää, että jos Danny tulee käymään, pitää sulkea kokonainen hotelli ja ravintola sen tähden. I was booorn in east Virginia... Suomalaisista Espanjassa on paljon harmia, ei ole sen arvoista. Mentiin siitä Alozainan-tien varteen brittipaikkaan ja syötiin tapakset. Paul McCartneyn näköinen mies oli käymässä, mutta silti paikka oli auki.

Rebekka oli tutkinut matkaoppaasta, mikä on mikin Guarossa. Me emme olleet kotikylään tutustuneet lainkaan. Kirkolta on mukamas komea näky yli kylän. Pitää ajaa kirkolle ja kirkko on keskellä vanhaa kaupunkia. Mummi kartan kaivoi puhelimesta ja minä ajoin ohjeiden mukaan. Kylä on jyrkässä rinteessä ja tiet ikiaikaisia. Tie kapenee, kun matka etenee. Päällimmäisenä on ajatus, että kun auto ei enää mahdu, pitää peruuttaa takaisin tilassa, jossa on olematon välys. Pienelle aukiolle jätettiin auto ja kävellen jatkui matka. Kirkko oli suljettu ja se näkymä olisi ollut kirkon tornista. Vieressä oli linnamainen rakennus, muttei sisäänkäyntiä. Hukkareissu toisaalta, mutta toisaalta kotikylään on syytä tutustua. Auto mahtui ympäri, eikä edes peilejä tarvinnut kertaakaan kääntää sisään. Kassulle pitää taas sanoa ettei Guaron kirkolle kannata yrittää Impalalla, jos täälläpäin ajelee.

Kylmää ilmaa on tuontitavarana saatu Sipirjasta asti. Öisin on ollut liki nollaa ja päivällä noin kymmenen. Auringossa tosin voi olla vaikka munasilteen, jos on suojaisa sija. Suomessa on ulkona kylmä, mutta sisällä lämmin, täällä jos on ulkona kylmä on myös sisällä kylmä. Yksinkertainen tiiliseinä ei juuri eristä. Lämmintä loihdimme takalla ja ilmalämpöpumpulla, mutta lämpö pakenee joutuin harakoille. Niin kauan kun on masiinat päällä, on lämpimämpää kuin ulkona.
Kohta helpottaa, kun helmikuu on ohi.